Christmas?

Where are thou Christmas spirit? I think I have lost it.

After yesterday in the evening I felt blue. Not because Christmas was over. Just because it felt like it was missing something very important. I think there were missing more than just one thing.

On Thursday 23rd I went to train station a while before my train left at two 'clock and felt sad because of leaving. I don't know why. I'm just little tensed when I have to leave from Helsinki. I will travel back on Sunday. Before that I enjoy time with my family.

When I got to Turku at 16 p.m. my friend picked me up from train station. We went to Mylly which was renewed in a huge way. There was a santa with real beard. We drank coffees and ate muffins at Arnolds. After Mylly we went to couple flower shops to search proper flower for my friend's grand mother. We found a fine one. After I have been with my friend few hours he took me to my mother's house where I also saw my brother. We spend the evening chatting and went to sleep.

Next morning, on Christmas morning, my mother made rice porridge with plum-raisin soup. That's a tradition. After that we drank coffee. Food had time to settle while I watched one movie with my brother. After that we went for a walk to the beach.

 

Tämän joulun kuvia ulkoa. Otetaanpa esimerkiksi viime joulun kuvat, jolloin olin kävelyllä äitini kanssa.

 

Vuosi sitten oli paaaaljon enemmän lunta ja ainakin viisitoista astetta kylmempikin.

Kunpa vielä tänä talvena tulisi lunta, koska haluaisin luistella ja päästä kokeilemaan ja kaatuilemaan jälleen lauailumäessäkin. Olen luottavaisin mielin ainakin kokeilemassa uudelleen, vaikken pidäkään kaatumisesta. Ollenkaan, yhtään. Nada.

Ulkoilun jälkeen jonkin aikaa chillailtiin ja menimme saunaan puoli kolmen maissa. Sen jälkeen aloimme odottelemaan ruoka-aikaa alkavaksi eli isä-pukkia saapuvaksi.Välissä söimme vähän leipää ja joimme kahvia, koska massu ei tunne ruoka-aikoja. Nautin varsin monta joululimppua, jonka päällä oli kalkkunaleikettä, juustoa, maustekurkkuja sekä makeaa sinappia. Nam! Muuten menin ihan vain laatikoilla ja rosollilla, koska sikaan en koske. Myöhemmin söimme myös herkkuja.

Jaoimme lahjat toisillemme ja sain toivomani Karita Tykkän Hyvää huomenta - kirjan sekä mm. sukkia ja pikkuhousuja, joita ei ole koskaan liikaa. Tulihan sitä saatua jotain, mille ei oikein ole tarvetta, mutta valittaa ei koskaan kannata, vaan kiittää kauniisti, koska lahjan antaja on kuitenkin ajatellut vain hyvää. 

Harmittaa joskus lahjojen saaminen. Annan mielelläni lahjoja ja on ihanaa, jos lahja pystyy ihastuttamaan saajansa, mutta muuten kyllä läsnäolo ja yhdessäolo on kaikkein tärkeintä. Vaikea muutenkin antaa kenellekään sellaiselle mitään, joka yleensä ostaa kaiken haluamansa itse. Jäi kyllä kovasti mieltä vaivaamaan lahja, jonka sain veljeltäni, koska siihen tarvitaan sekä televisiota että pelikonetta, muttei minulla ole kumpaakaan. Asia sai minut myöhemmin illalla kyyneliin. Olin harmissani veljeni puolesta, koska hän varmasti ajatteli, että tykkäisin hänen lahjastaan. Tykkäsinhän minä, muttei ole välineitä sen käyttämiseen. 

Ymmärrätte varmasti, mitä tarkoitan. 

Loppuillasta sitten, kun menin nukkumaan, niin mietin kovasti tätä lahja-asiaa. On nykyään ihanaa, kun voi antaa lahjaksi elämyksiä. Lahjojen valinta ei ole helppoa, siksi käytän siihen paljon aikaa ja saatan kiertää läpi monia kauppoja ja katsella netistä. Elämys lahjana kuitenkin on varmasti jotain uutta, toivottavasti mieluista ja lahjan antaja saa osallistua siihen myös, jolloin siinä on myös yhdessä tekemisen riemua.

Joululahjoja, jos olisin toivonut, olisivat ne olleet liian kalliita ja rahalla mittaamattomia. Olin kuitenkin katsellu Karita Tykkän Hyvää huomenta - kirjaa pitkin vuotta, koska minulla on hänen toinen kirjansa. Nyt joulun jälkeen on muutenkin hyvä suklaat popsittua alkaa ajatella linjoja, terveellisiä elämäntapoja ja kuntoutumista.

Kunnioittakaa läsnäoloa ja nauttikaa yhdessäolosta!

Tänään siivosin äidin keittiön, mutta nyt tämä tyttö lähtee nyt saunaan.

Hyvää joulua!

~ Lilja Lumi