Kaupunkinäkymiä, lettuja ja uusia vaatteita.

Mites siinä kävikään :D

Lauantaina kävin kirjastossa Oulunkylässä ja hyppäsin bussiin, joka vie Hakaniemen ohi keskustaan. Suunnitelmissa oli hypätä pois bussista Hakaniemessä, mutta en hypännytkään, mutta joku päivä vielä sielläkin pysähdyn kuvailemaan kaikenlaista ja ihan koko Helsingissä. Yritän koluta mahdollisimman monta nurkkaa ja kolkkaa. Menin kuitenkin suoraan salille ja juoksu rullasi kivasti ja kivuttomasti, vaikka välillä epämiellyttäviä odöörejä pitääkin haistella lämmittelyhuoneessa. Nostin vauhdin jopa yhteentoista kilometriin tunnissa, oli hauskaa. Sitten lihasten hoitoa ja kohti Starbucksia. Mutta mitä huomasinkaan! Pankkikortti on ties missä. Oli jäänyt toisten housujen takataskuun, koska olimme käyneet edeltävänä päivänä Filmtownissa, niin se oli siellä mukana. Enpä mennyt kahville, vaan körötin ratikalla kotio.

Oli kuitenkin jossain vaiheessa tehnyt mieli lettuja, joten kipaisin Alepa-kauppaan pyörällä, koska kello oli jo yli kuusi, hakemassa kananmunia, maitoa ja vispikermaa. Tekaisinpa letut ja kutsuin J:n pyörää asentamasta sisälle syömään. Lettuja hillon ja kermavaahdon kanssa. Hjeenosti meni sekin makealakko. Olinkohan ehkä neljä päivää ilman makeaa. No eipä sille voi mitään. Olisi ihan kiva, jos viikossa olisi yksi herkuttelupäivä, ettei ihan kituuta itseään.

Tässä käyttämäni lettuohje: (kahdelle)

5 dl maitoa

2 kananmunaa

1 tl suolaa

1 tl sokeria

2 dl vehnäjauhoja

2 rkl sulaa voita

Vispaa kaikki sekaisin ja paista pannulla sopivalla lämmöllä, ettei liikaa kärvenny. Helppoa, hauskaa ja nopeaa. Käden käänteessä meni vispikermakin vaahdoksi ja hillo löytyi kaapista. Kannattaa muuten käyttää vähemmän suolaa, se maistui vähäsen läpi. Laitoin myös ripauksen vanilliinisokeria.

Anna taikinan tekeytyä puoli tuntia ennen kuin rupeat paistelemaan lettusia :)

Sunnuntaina kävimme syömässä ja sen jälkeen shoppailemassa jotain syksyistä.

Tällaiset löydöt tein Vero Modasta:

Aivan ihanan pehmoisia ja lämpimiä syysvaatteita, koska syksy on tosiaan täällä nyt :) Tuo poncho ei löytynyt netistä oikean värisenä. Omani on siis ruskea-musta-valkoinen ja aivan ihana.

Tätä ihastelin, näpräsin ja kuolasin myös kaupassa, mutta toistaiseksi se jäi vielä sinne. Pitäisi varmaan käydä haalimassa se talteen ennen kuin kukaan muu ehtii. Aivan ihana, lämmin ja söpö takki, jonka ehdottomasti haluan. (t: syysfanaatikko - no ei nyt sentään)

Että sellaista. Illalla kävimme vielä katsomassa Inside Out - leffan kolmi-ulotteisten pleksien läpi. Oli ihan mukavainen katsottava leffa ja eväänä oli colaa, karkkia ja POPPAREITA :)

~ Lilja Lumi

Syksyä kaivaten

Tänään töiden jälkeen tunsin oloni virkeäksi ja terveemmäksi (johtuneeko kahdesta kahvikupista päivän aikana). Töiden jälkeen aikomus oli jäädä bussista pois tietyllä pysäkillä, mutta istuinkin keskustaan asti, kävelin Starbucksiin hitaan lentävän fiiliksen täyttämänä, tilasin Kenialaisen espresso latten ja istuin kuunnellen laiskaa musiikkia antaen ajatusten madella hitaasti. Ei ollut kiire minnekään. Nautin hetkestä.

Makealakosta sen verran, että makeaa olen onnistunut välttämään tänään ja eilen (tänään kyllä niin houkutti ihastuttavan näköinen ruskea suklaamuffinssi, jossa oli vaalea keskusta - olisi varmasti ollut aika nam nam). Maanantaina söin vähän lakritsipiippua ja muutaman suklaakuorrutteisen Parrots-herkun, mutta lasketaanko niitä, jos ne olivat oikeasti tarkoitettu sunnuntaille? Vettä olen onnistunut juomaan 2-3 litraa päivässä.

Outoa on kyllä, että iho reagoi enemmän ihan kuin kapinoidakseen, ettei saa makeaa. Senpä takia kävin kaupassa ostamassa kurkkunaamion, joka pitäisi kohta pestä ja valkosuklaanaamion, joka syväpuhdistaa ihoa. Pitäisihän sitä muutenkin tehdä naamio kasvoille kerran viikossa.

Olen joskus ajatellut, ettei pieni pyöreys haittaisi, jos saisi täysin kauniin virheettömän ihon. Silloin myös tuntee itsensä kauniiksi, kun ei tarvitse enää mitään peitellä, vaan voisi ainoastaan korostaa kasvon piirteitä, kuten silmiä ja huulia, ehkä laittaa hieman punaa poskiin.

Kuvan kaunis tyttö on täältä

Kahvilan jälkeen kävin Zarassa (koska ratikka ei ollut vielä tullut) hypistelemässä ihastuttavia syysvaatteita aikomuksenani joku päivä tulla ihan ajan kanssa shoppailemaan (ajattelin muuten hipelöidessäni yhtä pehmoista harmaata paitaa, että se olisi varmasti ylellisen tuntuinen päällä - en ole ennen ajatellut niin, tosin ylellinen oli sen hintakin), koittamaan vaatteita ja käymään kahvilassa. Zarasta ulos poistuessa harmitti, että aurinko paistoi kuumasti (ja lasit jätin töihin, koska en uskonut auringon enää tänään näyttäytyvän), eikä sellain kivasti pilkistäen pilvien takaa, lehtiä ei ollut maassa ja ihmiset olivat pukeutuneita lyhythihaisiin paitoihin. Ehkäpä kaipaan syksyä.

Tämä kesä kun tuli niin rymisten ja todella kuumana. Olihan se kivaa, aluksi, mutta kesäänkin kuuluu sateita. Kesän sateet eivät tuoksu syyssateilta.

Tässä päivässä oli syksyn tunnelmaa: sataa tihkutti ulkona, tummasta hiekasta sai hienoja kakkuja, lapsilla oli saappaat ja hienot kuravaatteet päällä, oli ihana seurata sadetta sisällä ja haistella sateen tuoksua ilmassa, katsella pilviä.

Syyskuva

Syksy on läsnä kaupoissa. Kaupat ovat täynnä syystunnelmaa: takkeja, hattuja, pipoja, hansikkaita, kumisaappaita ja upeita asusteita. Kaikkea syksyn väreissä. Olisi ihanaa, jos tällä hetkellä olisi sellainen ilma, ettei aurinko kuumottaisi niin kuin keskikesällä, vaan olisi sopivan viileää, että tarvitsisi vain ohuen neuleen, pienen takin tai kivan flanellipaidan alla olevan paidan päälle.

Joskus sitä ajatteli, että olisi hienoa asua maassa, jossa olisi aina kesä, mutta oikeasti niissä maissa on haittapuolensa. Enkä osaisi elää ilman neljää vuodenaikaa. Olisi kuitenkin hyvä, jos kaikki neljä vuodenaikaa olisivat juuri sellaisia kuin niiden pitäisi olla. Ja jokainen olisi kolme kuukautta pitkä:

kevät = maaliskuusta toukokuuhun

kesä   = kesäkuusta elokuuhun

syksy = syyskuusta marraskuuhun

talvi   = joulukuusta helmikuuhun

Tänään haistoin syksyn. Rakastan syksyn tuoksua ja syksyistä luontoa niin paljon, että tekisi mieli käydä halaamassa puita. Ja hypätä jonkun haravoimaan oranssinkeltaiseen kuivaan lehtikasaan.

Syksy tuoksuu syksyltä, luonnolta sateen jälkeen, kun ruohoa ei enää leikata. Syksy näyttää värikkäiltä maahan tipahtaneilta lehdiltä joka puolella, puolipilviseltä taivaalta ja kostealta maalta. Syksyllä tekee mieli pukeutua pipoon, ohuisiin sormikkaihin tai lapasiin sekä mukavan pehmoiseen takkiin. Tekee mieli lukea kirjaa sohvan nurkassa teemuki pöydällä kynttilän vieressä höyryten ja varpaat viltin alla kipristellen musiikki taustalla soiden. Ehkä voisi nauttia lasillisen punaviiniä.

~ Lilja Lumi

Aurinkoinen viikonloppu

Kun perjantai tuli ja työviikko loppui, niin lähdin vähän yli kuuden bussilla Kaarinaan käymään äidin luona.

Lauantaina tapasin ystäväni ja kävimme ajelemassa Ruissalossa. 

Kävimme luonnon helmassa olevassa kahvilassa ja istuskelemassa rannalla tuolilla. Harmi kyllä, että sellainen ihastuttava puna-valkoinen kahvilarakennus Ruissalossa on lopettanut. 

Löysin tämän kuvan kuva-arkistosta. Tässä kuvassa on tuolit siitä ihanasta Ruissalon kahvilasta, joka on nykyään myyty tai lopetettu tai luultavasti kumpaakin. Mutta ai että siellä oli ihana tunnelma, kalusteet ja ympäristö. 

Turussa oli Kaskenmäessä romanttistunnelmainen kirpputorikin nimeltä Ihana, mutta jostain syystä se pyöri vain vuoden, vaikka siitä pidettiinkin. Monet asiat muuttuvat ja ne harmittavat. Onko jotain, mitä haluaisitte takaisin, kun on kyse elinympäristöstänne?

Olen jostain 2006 hujakoilta tai viimeistään 2008 alkanut valokuvailla ahkerasti. Olen jakanut kuvia kansioihin esimerkiksi Outside 2011 ja ajattelin, että tänne voisin esimerkiksi näyttää parhaita kuviani siltä vuodelta 10-15 kappaletta. Valinta tulee joidenkin vuosien kohdalla olemaan todella vaikea, koska alati muuttuva kaunis luontomme näyttää aina erilaiselta ja kauniimmalta. Muitakin aihealueita toki löytyy, kuten Photographies artistiques, mutta niistä lisää sitten jonain päivänä :)

Takaisin eiliseen ja Ruissalon rantaan. 

Kävin kastautumassa vedessäkin, mutta vain napaan asti, koska veden pohja oli niin muhjuista. Siellä oli kuoppia, joihin kompasteli, niin päätin tulla pois ja istuskelimme nauttimassa päivästä, katselimme ohi meneviä veneitä ja höpöttelimme. Sitten hän heitti minut isäni luokse Ilmarisiin.

Isän luona oli myös veljeni, mummi ja isän naisystävä. Grilli viriteltiin päälle ja alettiin paista pihvejä, uunikasvikset menivät uuniin ja höpöttelimme. Kävin kuvaamassa ympäristöä ja katselemassa, mitä kaikkia uudistuksia isän "mökille" oli tullut. 

Onhan se omakotitalo, mutta luonnon helma tekee siitä vähän niin kuin mökin ja sekin tekee siitä mökin, etten ole täällä koskaan itse asunut. 

Isällä on kaunis talo ja piha sen ympärillä on hyvin hoidettu. Veljen mielestä saunarakennuksen (viimeinen kuva) viereen tehty kiviaita on uusi (itse en olisi sitä huomannut) ja siellä oli monta uutta eläinpatsasta pihalla piilossa. Suihkulähde ei ole uusi, se on vain hieno. Talon edessä olevat portaat ovat kyllä uudet, hienot ja kiviset :)

Ruoka valmistui hetkisen kuluttua ja se olikin hyvä, koska siihen mennessä päivää oli todellakin tullut nälkä. Ei ole nyt kuvaa ruoasta, mutta se oli hyvää ja sitä oli riittävästi, joten eiköhän se ole se pääasia. Tykkäsin kuvata auringonsäteitä, kun grillistä tuli savua siihen tielle ja se näytti, mistä säteet kulkevat. Pitäisi joskus lähteä aikaisin aamulla liikkeelle kamera kourassa, kun on sumuista ja aurinko nousee. Haluaisin todellakin tallentaa aamukasteisen hämähäkinseitin ja pisaroita täynnä olevat lehdet filminauhalle <3

Ruoan jälkeen alettiin valmistella saunaa. Isän saunaeteiseen oli ilmestynyt tällainen hieno paatti, jossa säilytetään laudeliinoja. Tosi kiva idea!

Naiset kävivät ensin saunassa. Harmi, etten käynyt kuvailemassa isän saunaa, se on tosi hieno sisältä. Seinällä on kiveä ja puuta. Tulee kivan kosteat löylyt. Saunatonttu oli pitämässä valoa saunan nurkassa. Olisi todellakin pitänyt kuvata se - no ensi kerralla sitten.

Miesten käydessä saunassa laitoimme kahvin porisemaan. Isän naisystävä kattasi kauniisti ruokapöydän kahvipöydäksi ja saimme kahvin kanssa syödä aivan ihanan suussasulavaa rahka-omena-piirakkaa vaniljavaahdon kera. Pitää ehdottomasti tehdä sellaista joskus! 

Tuli otettua kaksi palaa ja aamulla aamiaispöydässä vielä yksi, ai ai herkkusuuta. Olen muutenkin syönyt tällä viikolla aivan liikaa makeaa ja se näkyy nassusta. Olenkin ajatellut pitää ensi viikon herkuttomana - saa nähdä, miten onnistuu. Raportoin siitä sitten. Tosin ihan huomenna ilman makeaa ei taida onnistua, koska herkut, mitä tänä iltana piti syödä siirtyvätkin huomiselle aikataulun takia.

Kahvittelun jälkeen kuulas sinitaivas oli jo alkanut tummumaan yötaivaaksi. Kynttilöitä paloi siellä täällä ja minilyhdytkin sytytettiin katkaisijasta. Syksy on selvästi tulossa. Yritin vielä kuvata tuota ötöstä jonkin aikaa, mutta pimeässä ei saa kovin tarkkoja lähikuvia, ei ollenkaan.

Siivosimme pöydän ja siirryimme sisälle pelaamaan Aliasta. Mummi meni nukkumaan ja me jäimme neljästään keittiön pöydän ääreen pelaamaan aikuiset vastaan "lapset". Oli erittäin tasapuolinen peli.

Miulle sijattiin vuode olohuoneen lattialle. Mummi nukkui sohvalla. En oikein tahtonut saada unta ja jossain vaiheessa katsoin kelloa, että oli 01:43. Mummi teki kuuden aikaan kahvia ja vaikka siinä yrittääkin nukkua, niin ei vain pysty nukkumaan valossa ja kolinassa. Eli reippaat neljän tunnin unoset takana. 

Söimme aamiaista, leikkasin veljen hiukset ja pakkasin tavarat. Isä heitti miut Kaarinan pysäkille odottelemaan bussia, joka suvaitsikin aika nopeasti tulla. Bussi oli aika täynnä, kovin moni oli lähdössä ulkomaille, koska bussista tyhjeni suurin osa ihmisistä Espoon IKEAn kohdalla, kun vaihdetaan lentokentälle menevään bussiin. Sinne lähti myös vieruskaverini, joka oli oikein tyylikäs ja ajan hermolla oleva keski-ikäinen nainen.

Kävin kaupassa, söin ja lähdin ratikalla keskustaan salille. Oli superhienoa jälleen juosta juoksumatolla ja taisin tällä kertaa juosta puolet lämmittelyajasta siinä (tosin välillä reippaasti kävellen) ja tuli hikikin iholle. Kun aloitin juoksumatolla juoksemisen, niin pidin vauhtia 9,5:ssä. Viime kerralla nostin sen kymppiin hetkeksi ja tänään juoksin 10,5:ssä ja mitä enemmän juoksi, niin sitä helpommalta se tuntui ja askelkin tuntui keventyvän ja pidentyvän. Tosi hienoa! Hyvä minä! Välillä saa (ja pitääkin) itseään kehua: on upeaa, kun onnistuu jossain ja olo on hyvä.

Sen jälkeen tulin kotio, torkuin vähän ja olen katsellut yhden leffan Netflixistä. Että sellainen viikonloppu. Toiminnantäyteinen ja kiva, aurinkoisa. Vaikka onkin luvattu syksyisempiä ilmoja, niin ei anneta sen lannistaa, vaan keskitytään niihin asioihin, joista pitää ja jotka saavat hymyilemään.

Eikö niin?

~ Lilja Lumi

Aurinkoista keskiviikkoa

Mukava päivä töissä ja sen jälkeen lähdin bussilla keskustaan. Jäin rautatietorilla pois, koska bussi ei päästä menemään reittiä ympäri. Harmi kyllä, kerran olin vähän eksyksissä ja olisin halunnut samalla bussilla takaisin, mutta kuski käski hypätä pois, kun oltiin jossain jorpakossa, joten lähdin kävelemään.

Nämä kuvat nappasin lauantaina, kun olin kuvaamassa rullailevia eläintarhassa.

Kävelin Stockmannille päin ja katsoin, missä olisi Alexium eli Aleksanterinkadun Elixia, jota en ollut ennen löytänyt, mutta siinähän se oli vähän piilossa lähellä Stockmannia. Oli hauska sali, jossa oli monessa kerroksessa laitteita ja paljon erilaisia laitteita :) Eli tykkäsin! Nyt tuun varmaan käymään Alexiumissa ja Kampissa vuorotellen. Mikäs siinä. Onko joku muuten huomannut, että Stockmannin joillain sivuilla lukee, että tähän on tulossa Brooklynn? Mitä ihmettä? Muuttuuko Stockmann jostain syystä Brooklynniksi? Mikä siitä silloin tulee, kun Stockmann on Stocka? Brokka! :D

Nappasin Stockan edestä ratikan kotio käytyäni Herkussa. Joskus harmittaa, kun on nätti aurinkoinen päivä ja kulkee ratikalla kotiin, eikä ketään ole sillä hetkellä jakamassa sitä fiilistelyä kauniista ilmasta. Tai sitten näkee ulkona juuri sellaista, jonka haluaisi kuvata juuri sellaisessa auringonvalossa, mutta ei ole kameraa eikä pyörää mukana. Ohikiitävät hetket haluaisi niin tallentaa johonkin ja jakaa jonkun kanssa. Mielestäni asioiden jakaminen on paljon mielekkäämpää kuin nauttia niistä yksin. Ei tule kovin usein nautittua jostain vain yksin. Aina tekee mieli kertoa jollekin kaikenlaisista asioista ja fiilistellä yhdessä. :)

Ratikassa on hauskaa muuten seisoa ja katsella ympärillä vilistävää maisemaa ja ratikassa olevia ihmisiä avoimesti ja suoraan silmiinkin, jos sattuvat sillä hetkellä katsomaan myös päin. Oli jotenkin todella rentouttavaa salin jälkeen tulla ratikalla kotiin, sen jälkeen hypätä bussiin ja kävellä loppumatka.

Oli muuten namia, kun tuo yksi kiva teki juustokakkua maanantaina. En voi tässä näyttää siitä kuvaa, koska en saanut julkaista siitä otettua kuvaa. Hänen mukaansa mitään, joka ei ole onnistunut, ei saisi kuvata. Oli se maultaan onnistunut. Yrittäkää kuvitella dominopohja, suussasulavaa kerma-mascarpone-tuorejuusto-liivate-moussehöttö siinä välissä ja sitruuna-limeltä maistuva siniseksi värjätty kiille siinä päällä :) Hyvää oli! Ja on se tuolla jääkaapissa vieläkin. Pitää varoa syömästä sitä, ettei saliahertelu mene ihan hukkaan.

~ Lilja Lumi

Vielä yksi lauantai-fiilistelykuva

Syksy saapuu

Tänään kävin katsomassa, josko löytäisin urheilukaupasta juoksutakin tai juoksupaidan. Löysin tosi hienon, muttei ole tällä hetkellä varaa ostaa sitä. Se on Under Armourin, hyvän näköinen, istuu hyvin ja kivaa kangasta, mutta pitää pistää säästöön ja ostaa se sitten joku päivä.

Ajattelin muutenkin, jos talvesta tulee kovin vähäluminen, niin lenkkeillä enemmän. Mielestäni parasta lenkkeillä on kesällä heti aamun sarastaessa tai auringon painuessa mailleen. Kovin ihanteellinen ilma ulkoilulle on myös silloin, kun on syksyinen ilta, jonkin verran lehtiä maassa, mittari lähellä nollaa, ehkä viitisen astetta plussaa ja ilman kosteus tiivistyy lehtien pintaan kosteaksi huurteeksi.

Tänään oli kesäinen aurinkoisa ilma, mutta jotenkin kylmä ja tuulinen. Urheilukaupassa oli viileää ja kaikki uudet syysmallistot olivat tulleet, niin kävin niitä kuikuilemassa ja hypistelemässä. Kauppaan jäi vielä

Nike Air Zoom Pegasus

TAI

Nike Dual Fusion x

JA 

Nike Tech Hoodie

Syksy on ihana kaikkine sateineen, kurakelineen ja kylmyyksineen, mutta yksiä kivoimmista jutuista syksyssä on pukeutuminen. Odotin bussipysäkillä väristen päästäkseni lämpimään bussiin, mutta vielä mitä! Siellä oli täysi ilmastointi päällä. Tekisi mieli pukeutua lämpimään neuleeseen. On ihanaa, kun voi pukeutua lämpimästi.

Ostin kaupasta kuitenkin jotain.

Aloitetaan näillä. :)

~ Lilja Lumi

Ihana viikonloppu

Viikonloppu oli ihana. Ensimmäinen viikonloppu oikean arjen aloittamisen jälkeen. Uusi työpaikkatalomme on tosi upea, hienot tilat ja ihanat lapset :) Ei siitä sen enempää.

Perjantaina töiden jälkeen kävimme heittämässä frisbeetä koriin Munkkiniemen puistossa. Ensin oli vähän takeltelua, kun viime heittämisestä oli aikaa, mutta kyllä se siitä alkoi sutkaantua.

Lauantaina olimme varanneet kasista ysiin radan Talin keilahallista. Keilailu sujui niin kivasti, että otimme puoli tuntia lisää. Sen jälkeen pizza ja leffa mukaan ja loppuilta menikin siinä.

Tänään oli liian kuuma sisällä, joten oli päästävä ulos ja teinkin parin tunnin lenkin kamera kainalossa. Tuli upeita kuvia, mutta laitan tänne vain muutaman.

Eli aivan ihanan ihana viikonloppu :) Superia muuten, että Pappagallon jäätelöä myydään kaupoissa. Harmi, ettei ole tullut ennen ostettua, vaikka monesti on meinannut. On vain niin paljon muitakin jäälöitä! Mutta om noms, nyt on Pappagallon lakritsia maistettu ja se jätti jopa ihanan jälkimaun suuhun. Mmm...

Ihana arki jälleen tulossa. Tai toivottavasti muillekin ihana arki. Jos työnne on raskasta, niin tsemppiä ja voimia töihin!

~ Lilja Lumi

Tavoista ja vääristä sanoista

Kättely on huvittavaa. Ranskalaiset tervehtivät suutelemalla ilmaa molempien poskien kohdalla. Jossain kumarretaan, eikä saa näyttää jalkapohjia. Meilläpäin ja muuallakin kätellään. Mutta se on vain joskus niin huvittavaa, mutta toisaalta käytetyin ja totuttu tapa. Jos kuitenkin olisi täysin ulkopuolinen, niin kättelyn näkeminen voisi huvittaa. Ja joskus se huvittaa sisäpuolistakin. Joskus sanotaankin, että hyvä kättely antaa hyvän ensivaikutelman. Olen harvoin saanut samanlaisen kättelyn kuin itselläni on, yhtä voimakkaan ja varman. On ollut todella löysiä kättelyitä, jossa käsi on vedetty nopeasti omalle puolelle ja sitten on ollut voimakkaita kättelyitä, joissa pelkään käsieni luiden rusentuvan. Olen kuitenkin törmännyt samanlaisiin kättelyihin kuin itselläni, siitä voi tietää, että on varmasti samalla aaltopituudella jossain määrin. Ehken osaa tätä selittää, mutta ymmärtää sen selittämättäkin.

Wikipedia ilmaisee tervehtimisen näin: "Tervehtiminen on ihmisten välinen teko, jossa ilmaistaan ystävyyttä tai sosiaalista statusta. Tervehtimiseen voi kuulua jokin ele, kuten käden puristaminen, käden heilautus, kumarrus, halaus tai suudelma, tai tietyt sanat."

Etelä-Euroopassa, Etelä-Amerikassa ja arabimaailmassa tervehdittäessä usein halataan lämpimästi ja annetaan poskisuudelma. Venäjällä naisia ei tervehdittäessä kosketeta. Japanissa ja Kiinassa nyökätään ja katsotaan alaspäin. Havaijilla sieraimet asetetaan vierekkäin. Intiassa yleinen tervehdys on namaste. Se tehdään laittamalla kädet rinnan korkeudella yhteen sormet ylöspäin ja kumartamalla kevyesti

Olen avannut sanaisen arkkuni kohteliaisuudesta, huomaavaisuudesta ja kiitollisuudesta, mutta en tavoista. Muistaakseni. Kohteliaisuudesta muuten välihuomautuksena, ettei ole kohteliasta puhua puhelimessa toisen ihmisen seurassa tai räplätä sitä kauaa. Sitä ennen pitäisi pahoitella, jos johonkin on pakko nopeasti vastata. Mikäkö minä olen kohteliaisuudesta puhumaan, kun olen turkulainen.    

     Vaikka turkulaisista on stereotypia, etteivätkö olisi kovin puheliaita tai huomaavaisia (no oikeastaan olen joutunut tämän kuitenkin toteamaan muutettuani Helsinkiin) muttei se todellakaan koske kaikkia. Ketä tahansa voi jokin asia pänniä, eikä muista huomata toista.

    Tosin olen itsekin syyllistynyt tähän, kun olen nähnyt feissareita ja alkanut tekemään jotain muuta, etteivät lähestyisi, mutta kun saavat kiinni, niin sanon kohteliaasti ei kiitos. Joskus kuitenkin tulee tilanteita, joissa tosiaan tekee mieli olla epäkohtelias, kun joku toinen on ollut, muttei kuitenkaan ole. Onko silloin liian kiltti luonteeltaan?

     Olen ollut itsekin epäkohtelias, mutta tietämättäni, koska tapa, jolla olen kasvanut, ei opettanut minua kovin kohteliaaksi. Onneksi opin kohteliaisuuden myöhemmin, vaikkakin kantapään kautta. Onneksi kuitenkin opin, koska nyt maailma on valoisampi.

Yhden asian olen kuitenkin oppinut lapsuudesta asti: puhumaan oikein. Minulle on äidinkieli ollut pienestä pitäen todella tärkeää - jostain kumman syystä. Ja olen iloinen, että minulla on ollut hyvät opettajat yläasteella ja lukiossa. Yläasteen äidinkielen opettaja puhui täysin korrektia kirjakieltä koko ajan lukuunottamatta sanoja mä ja sä, joka oli hieman hassua, mutta äidinkielen aineessa ei ole koskaan ollut muita kuin rakennevirheitä ja liian pitkiä lauseita, muttei koskaan kirjainvirheitä, eikä yhdyssanavirheitä.

Tiedän, että tämän lopputekstin lukeminen saattaa ärsyttää, mutta sanon tämän vain kerran ja sitten lopetan. Vanhempani jaksoivat joskus muistuttaa siitä, että olen pienestä asti huomauttanut ihmisille, jotka kiroilevat turhan takia - onhan se kurjaa, kun ei kuule puhetta kirosanojen keskeltä.

Nykyään kiroilu ei häiritse, enkä huomauta ihmisille yhdyssanavirheistä tai kirjaimien lisäilyistä vääriin paikkoihin, mutta eniten häiritsee tämän kaltaiset sanamuodot: "Meen ulos polkeen (polkemaan - tämä ei haittaa niin paljon)." tai "Et sä voi kiipee sihe." 

Tekisi mieli repiä hiuksia, heittää hattu maahan, pomppia sen päällä ja potkaista se Timbuktuun! Miksei voi sanoa, ettei voi kiivetä siihen? Miksimiksimiksi? Oh well.. Antaa ihmisten puhua, kuten he ovat oppineet puhumaan. Jos en olisi lastenhoitaja, olisin luultavasti äidinkielen opettaja `:D

~ Lilja Lumi

By the way, onko kukaan kuullut sanamuotoa hotaista/hotoilla? Meinaa samaa kuin hotkia/ahmia. Eli periaatteessa hosua syömisellä. Ja hoto on ahmatti, henkilö joka on syönyt ruoan liian nopeasti.

Sunshine

Käykö teillekin joskus niin, että lukee tekstiä, mutta ajatteleekin jotain muuta, mutta on samalla lukenut tekstin, mutta ei ole aavistustakaan, mitä siinä luki, joten se pitää käydä läpi uudestaan. Harhailevaa mieltä on vaikea ohjata. Väsyneenäkin on vaikea keskittyä ja silloin, kun on vain jumissa.

Istun bussissa matkalla kotiin, kuljen takaperin selkä menosuuntaan. Edessäni istuu nainen, jolla on mustat laineikkaat hiukset olkapäille, korvissa nappikuulokkeetja mietteliäästi käsi leuan alla hän katsoo sinisillä silmillä ikkunasta ulos.

Viereen istuu vastatusten nuori poika ja tyttö, ehkä juuri aikuisuuden kynnyksellä. He puhuvat keskenään ruotsia. Tytöllä on hammasraudat ja puhuessaan hän liikauttaa kättään ja poika tarttuu siitä kiinni luontevasti ja hieroo tytön kättä samalla kun he juttelevat keskenään.

Hypistelen kaulakorua, katson ulos nähdäkseni missä mennään ja yritän sietää pissahätää. Kohta kotona ja pääsee suihkuun. Unohdin pyyhkeen, enkä päässyt salilla saunaan tai suihkuun. Harmitus.

Töistä tullessa keskustaan metroportaissa ylöspäin ja auringon paistaessa ajattelin, että vaikka kaksi vuotta sitten en olisi koskaan muuttanut Helsinkiin, niin nyt en haluaisi missään muualla asua, vaikka rakastan Turun jokirantaa ja sen ympäristöä todella paljon. Turussa oli kuitenkin orpo olo. Täällä ei koskaan tunnu yksinäiseltä. Ei ainakaan vielä.

Vanha mies puhuu rouvalle vanhalla kielellä, jota slangi ei ole myrkyttänyt. Rakastan vanhanaikaista tapaa puhua, kun vielä puhuttiin monipuolisemmin ja vähän eri sanoin.

Maanantaina kävimme töiden jälkeen vähän kuvailemassa. Oli aurinkoinen ja lämmin päivä. Ensin piti mennä Flamingoon käymään, mutta se on remontissa, joten sinne joku toinen kerta. Päädyimme Serenaan ja polskimme ulkona rengasmäissäkin, kun oli lämmin päivä. Menin jopa vapaapudotukseen ja sellaiseen renkaalla mentävään kouruun ja eniten siinä pelotti se kohta, kun ei alas nähnyt. Olimme vähän yli enimmäispainon (140kg), mutta ehjinä selvittiin. Sisälläkin kävimme polskimassa aaltoaltaassa, villivirrassa ja laskemassa mäistä. Kivaa oli, mieluisa synttärilahja.

Eilen tosiaan oli syntymäpäiväni ja vein töihinkin mutusteltavaa. Täytin 28 miinus neljä. Enää ei tunnu tietyn ikäiseltä. Pienenä kun kutsuttiin sukulaiset ja perheystävät synttäreille, niin seuraavana aamuna heräsi tunteeseen, että on vuoden vanhempi, mutta nyt on jo neljä vuotta tuntunut, että olisi koko ajan ihan saman ikäinen, joten onko oikealla iällä sitten oikeastaan väliä?

Eilen illalla töiden jälkeen tekaisin omenapiirakan ja kaveriksi lautaselle pääsi jäätelö pakastimesta kököttämästä. Om noms! Jospa tänä iltana söisi nuo viimeiset palat :) 

~ Lilja Lumi

First I thought today that this is just an ordinary day but it isn't because sun is shining, it's warm, feels like smiling, I got five hugs today and I'm going to bake something delicious. So no day that makes you smile is just an ordinary day. Every those days have lots special in them.

Hymiö smile

Happy day! 

4.8.15