Aktiviteettipaskartelija

Heippistä hei!

Tämä viikko on ollut erikoinen ja ainakin erilainen :)

Olen ollut eri paikassa töissä kolme päivää ja on ollut upeaa. Aivan ihana paikka Huopalahdessa, jonne pyöräily aamuisin piristi päivää jo ennen kuin päivä ehti kunnolla alkaakaan. Lisäksi eilen illalla oli hätkähdyttävä auringonlasku sekä täysi kuutamo loisti mustalla yötaivaalla. Harmi kyllä, etten siitä saanut kuvaa, mutta jotkut onnekkaat onneksi saivat. Voin fiilistellä sitä muistista :)

Nämä kuvat nappasin erittäin kylmänä keskiviikko - iltana töistä lähtiessä.  Huopalahden lähiössä voisin kyllä asua :)

Tämän talvikimpun ostin sunnuntaina tai maanantaina, en ole varma, mutta talvikimppu <3

Ei tämä viikko ole kuitenkaan pelkkää ruusuilla tanssimista ollut, koska sairastin kolmisen päivää flunssaa ja vieläkin nenä tuhisee. Oli maanantai-iltana jo aika pöpö-olo, mutta tiistai-iltana mietin, pystyykö menemään seuraavana päivänä töihinkään, kun olo oli kipeä; yhtenä aamuna oli aste alilämpöä ja kylyymä.

Tiistai-iltana pyysin ukkostani tuomaan kaupasta appelsiinimehua, jota teki aivan älyttömän valtavasti himo ja jota joinkin lähes litran yhteen soittoon, kunnes tuli sellainen hengästynyt olo, että vihdoin jano on sammutettu. Hassua, miten juoksemisella ja janon tyydyttämisellä on samoja piirteitä eikä juoksiessa hengästyneeksi tulemisessa ole mitään kivaa, mutta juomisessa se taas on merkki siitä, että jano on helpottanut. Kuinka voikin olla niin kova jano ja varsinkin appelsiinimehua teki mieli. Keho varmastikin viestitti, että "tänne sitä C-vitamiinia ja ihan helevetin äkkiä!" :D

Onneksi on jo parempi olo. :)

Eilen illalla ei ainakaan tylsyys iskenyt kesken kaiken niin kuin ei tänäänkään. Bongasin hauskan näköisen inkiväärijuoman (alkoholiton) kaupasta, varsinkin tuo kuva oli todella :) jonka takia se lähtikin mukaan.

Ostin myös punaista kartonkia tiiliseinäpaskartelua varten. Siitä piti ensin tulla vessan ovessa näkyvä versio, mutta päädyinkin sitten perinteiseen. Pahasti vielä kesken, mutta tänään on muuta tekemistä. Meinasin koittaa tehdä paperikuusta lumitähtimenetelmällä - saa nähdä, miten käy. Yritin kiinnittää pipareitakin koristeeksi langan päästä roikkumaan katon rajaan, mutta kolme tipahti yön aikana. Tontut tiputtelevat ja syövät ne, mokomat herkkusuut. Ei maar, herkkusuu asuu kyllä täällä, muttei hän niitä tiputtanut. Ja hän ei ole myöskään tonttu - tietääkseni.

Eilen pohdin sellaistakin käytyäni varastorakennuksessa möyrimässä lehtikasassa, että miksi tuo pirun teksti ovessa pitää olla, koska tykkäisin ihan valtavasti mainoksista, mutta en kyllä ilmaisjakelulehdistä niinkään. Voi mennä monia asioita ihan ohi, kun ei saa mainoksia, mutta thank gudness sentään vanhanaikaisista lehtilaatikoista, joihin ihmiset laittavat lehdet, joita eivät enää tarvise (tuonne tuodaan luettavia viihdelehtiäkin ihan esille, kivaa!).

Olen mainosten kimpussa kuin Nalle Puh hunajapurkissa. Otan valtavan läjän niitä syliin ja rutistan kuin nallekarhua. Toinen taloudesta ei voi sietää lehti"roskia", kun toinen taas ei voi saada niistä tarpeekseen.Ehkä vähän ruisi ilmaisu, mutta tykkään toki mainoksista.Ja kuvista. Ja resepteistä. Lehtileikkeistä <3 Maassa maan tavalla.

Minkäs sille voi, että on syntynyt kultaisten lehtien keskellä - siis kaupungissa, missä kirjasto on ollut kaupungin keskipisteenä ja ihania lehtiä on sadellut postiluukusta sisään kaksi kertaa viikossa. Ah autuutta!

Menepä kauppaan ennen pyhäpäivää, kun tiedät, että molemmat käyvät kaupassa, eikä mitään samaa saa ostaa, eikä kuitenkaan tiedä, mitä toinen ostaa.

Ostin mm. tämän suklaakonvehtirasian, jossa lukee Desserts eli jälkiruoaksi tarkoitettuja konvehteja (kaikissa muissa tapauksissa ehdottomasti kielletty syömästä!)

Lempilehtenikin tuossa uunituoreena odottamassa, että tarraan siihen kiinni. Ostin teippiä ja nättiä lahjapaperia kaupasta ja päätin vain paketoida tämän pikkujoululahjan meille :) Rakastan lahjojen antamista <3 Se on niin sydäntä lämmittävää. ^_^

Saatoin kerran ennenkin mainita pitäväni enemmän lahjojen antamisesta kuin saamisesta, koska rakastan hemmotella minulle tärkeitä ihmisiä, mutta onhan se kiva saadakin välillä, vaikka aina kun saa jotain tuntee joko itsensä todella tärkeäksi tai sitten ajattelee, että mitä pitäisi antaa vastalahjaksi. 

Mutta toisaalta muillekin lahjan antajille saattaa olla sama asia tärkeää kuin minulle eli antaminen ja nähdä lahjan saajan reaktio pakettia avatessa :) Eihän sitä oikeasti tarvitse olla kuin ihanan kiitollinen ja otettu, koska se on samanlainen ele joltakulta minulle kuin minulta jollekulle.

Ja voin kertoa olevani joka päivä kiitollinen, koska joka päivä saan jotain, vaikkei se olisikaan käsin kosketeltavaa. Useimmiten ne ovat ystävällisiä eleitä tai tekoja. Joskus voi jopa kiittää kiittämisestä. 

Sellaisestakin tulee ihanan hyvä mieli, koska nykyään niin usein jopa kiittäminen unohdetaan ja se jopa unohdetaan opettaa. 

Hyvät tavat kaunistavat molemmin puolin <3

Ihanaista viikonloppua ja itsenäisyyspäivää! :) <3 <3 <3 

~ Lilja Lumi