Viikko jälleen kulunut.
Tai ylikin. Mietinkin, josko minusta tulisi blogini kaltainen. Perjantai-fiiliksiä on tarkoittanut enemmänkin aina tunnetilaa, mutta mitä jos kirjoittaisikin vain kerran viikossa viikon päätapahtumista? Tai sitten muinakin päivinä; aina kun tulee jotain mieleistä kerrottavaa :)
Viime lauantaina taisi olla lötkömötkö-päivä. Aamupalaa nautittiin kynttilän valossa. Päivän annettiin olla todella hidas. Ulkonakin taidettiin käydä vain viemässä roskat ulos.
Huomenta-muki on joillekin henkilöille todella tuttu. Se on kuppi, jonka omisin töistä, koska se ei ollut kenenkään muunkaan ja käytin sitä ollessani vielä töissä Turussa joka ikinen työpäivä. Keitimme aina sumpit eväshetkellä ja toisinaan aamusellakin. Ihanaa aikaa <3
Joistain asioista pitää kuitenkin aina luopua saavuttaakseen jotain muuta. Mutta tuskin koskaan tulee yhtä rentoa työpaikkaa vastaan, kun kaikki on niin harmonista ja sulassa sovussa keskenään.
Ai niin. Viime kirjoituksessa mainittu suklaakonvehtirasian sisältö tässä kuvassa. Sitä olemme tässä nautiskelleet ja ihme kyllä, siellä on vielä muutama suklaapala jäljellä. Tuntuu kyllä, että viime aikoina on tullut syötyä ihan liikaa kaikkea makeaa.
Uunipuuroa ei kuitenkaan lasketa, eihän? Laitoin sellaisen uuniin taas eilen illalla, koska teki mieli. Hassua on kyllä, että tykkäämäni turkkilainen jogurtti hunajan kanssa on alkanut tuntua ällömakealta, ihan kuin hunaja takertuisi kurkkuun kiinni.
Lauantain lötkömötkö-päivänä tein tällaisia, joihin kului useampi tunti, mutta mitä sitä tekisikään, kun on vain aikaa olla möllöttää :) Ihanaa sellainen. Tänäänkin pitäisi kyllä tehdä kaikkea, eikä vain kuunnella joulumusiikkia viululla, sellolla ja pianolla säestettynä, vaan siivota, tehdä salaatti, ehkä tiskata tiskitkin. Illemmalla, kun tuo yksi pääsee töistä, niin lähdemme keskustaan hankkimaan leffaevästä pähkinäisemmässä ja kuivahedelmäisessä muodossa, tapaamaan vanhaa koulukaveria sekä uusinta Hobittia katsomaan. Lots to do! Ja tässä istun ja kirjoitan, koska nyt vain täytyy.
Viime sunnuntaina piti sitten muutakin tehdä kuin olla möllöttää, joten kävimme Espoon Kodin Ykkösessä ja samalla K-Raudassa vähän etsimässä lahjoja ja kovasti tuli myös katseltua jouluvaloja, mutta ei löytynyt yhtään sopivaa, vaikka monesta paikasta katsoimme. Kävimme vielä Isossa Omenassa tutkimassa ja ruokaostoksilla.
Tämä viikko on töiden puitteissa vietetty kokonaan Pikku Huopalahdessa, mutta vähän hyisemmässä ja sateisemmassa säässä. Eipä se paljoa ole haitannut. On kyllä pitänyt ottaa kultaseni tuoma valkoinen pehmoinen paita päälle joka päivä, koska se on niin lämmin ja ulkona lämpöä tarvitsee paljon, ettei vilustu. Sitähän kukaan ei halua. Tiistaina ukkoseni teki hyvää ruokaa broilerin rintafileistä ja juureksista. On hän kyllä hyvä kokki :) Punajuurikin on hjuvaa!
Keskiviikkona kymmenentenä päivänä tuli jälleen yksi erityinen päivä, joten metsästin kaupasta työpäivän jälkeen rommipullon ja Lindt:n nallen ja paketoin ne, joten pari pakettia oli kotona odottamassa, kunnes miehekäs tuli kotio avaamaan ne. Hän kysyi, mahtaako tuo nalle kestää jouluun asti ja siihen vastasin, että kuka sanoi, että sen pitäisi kestää :D
Hänelläkin oli yllätys: hän oli ostanut valkoisen 70cm jumppapallon, jota olin toivonut. Hän itse olisi halunnut tumman, koska valkoinen kerää kaiken lian itseensä. Ei vielä ole kerännyt, vaikken olekaan vielä näyttänyt imulakaisinta matolle.
Pyöräytin piirakan myös saman päivän iltana. Mutta nyt pitäisi joutua tiskien kimppuun ja imurin varteen. Eikä millään tekisi mieli! Urgh! No ehkei salaattia tarvitse tehdä, mutta siivota pitäisi, järjestellä paikkoja, pyöräyttää harjaa vessanpöntössä ja näyttää anakondaa pihakuuselle. Adios!
~ Lilja Lumi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti