torstai 27. marraskuuta 2014

Päivittelyä, muisteloita ja tunnelmointia.

Moih!

Blogihiljaisuuteni johtuu siitä, ettei ehdi/jaksa/ole mitään kerrottavaa. Eli suuremmalti osin on pyörinyt päässä vain asiat, joista ei saa kertoa: työasiat - joskus ne pyörii jopa illalla ennen nukkumaanmenoa ja aamulla heti herätessä. On univelkaa ja olen saanut nauttia muutaman päivän jo silmäkulmassa viihtyvästä elohiirestä. Not so fun.


On sitä muutakin kyllä. Tietenkin. Työ on vaan asia, joka vie suurimman osan ajasta, jollei nuku. Sellaista elämä on. Onhan sitä toki viikonloputkin ja arki-iltoinakin on saanut nauttia ruoasta, ihanasta seurasta ja elokuvista ja sarjoista.


Nykyisin vietetään paljon aikaa internetissä. Mikä olisikaan kivempaa kuin kissa/koira-videot. Niiden parissa saa vietettyä hyvinkin tuntikausia. Aika tuntuu tosin menevän nykyään todella nopeasti.


Tämä on yksi ihanista leffoista, joka tuli katsottua <3 Rachel McAdams on kyllä yksi maailman kauneimmista ihmisistä, mielestäni. Maailmassa on valtavasti kauniita ihmisiä.

Tulin päivitelleeksi helsinkiläistä kauppaakin, kun en ole vieläkään niihin oikein tottunut. Tavallisena lauantai-päivänä puoli kolmen aikaan pienessä kaupassa oli enemmän populaa kuin Turun suosituimmassa K-kaupassa, joka on kaiken lisäksi paljon isompi. Mihin ihmiset tarvitsevat niin paljon tavaraa? Eivätkö he kestä sitä, että seuraavana päivänä kauppa aukeaa vasta kahdeltatoista? Vai onko lauantai vain superhyvä päivä käydä kaupassa?
Toisinaan ihmiset pysähtelevät with their trolleys keskelle mahdollisimman ahdasta käytävää tutkimaan puhelintaan, ostoslistaa tai kysymään kaverin kuulumisia. Jos ei olisi refleksi toiminut, niin olisin oikeasti törmännyt yhteen vanhemman puoleiseen naiseen.
Ja lisäksi liian monella on kärryt, vaikka ostoskoriinkin mahtuisi kaikki se pieni tavaramäärä, mitä henkilö ostaisi. Kaupassa oli sillä hetkellä 15 kärryllistä ja vain kaksi heistä oikeasti niitä tarvitsi, että tuli enemmän tavaraa kuin olisi kori sallinut.

Pienenä oli muuten tosi kivaa istua kärryssä työnneltävänä ja sai kaikki kauppatavarat syliinsä tutkittavaksi. Nykyään sekin on kiellettyä :/



Eilen oli tällaista hyvää ruokaa :) Ruokajuomana valkoviini ja jouluolut. Pitäähän kaikkea maistella.
Ruokana siis kanan rintafileepaloja, jotka ovat käyneet uimassa kookosmaidossa ja -kermassa, maustettu ja laitettu avokadokuutioita sekaan polskuttelemaan. Muusi on hieman oranssihtavaa, koska perunan lisäksi siinä on porkkanaa, nam nam :) Lisäksi kurkkua, punajuurta ja kurpitsansiemeniä. Jälkkärin virkaa toimitti mansikka-raparperimössö vaniljakastikkeella.


Eihän tässä millään sokerittomalla olla. Tänään hankittu joulusuukkoja, kun ei oltu ennen kokeiltu. Vähintään daily dose eli yksi pala tummaa suklaata tulee nautittua joka päivä. Pitäisi kyllä juoda enemmän vettä ja käydä enemmän happihyppelyllä, ettei uuvahda. Itsestään täytyy pitää huolta myös.

Tänään oli ihana töiden jälkeen käydä kauppakeskus Kaaressa moikkaamassa purusta ja muutenkin. Siellä oli iso koristeltu kuusi! Joulukadun avajaiset jäi viime kerralla käymättä, vaikka piti ehdottomasti sinne mennä, muttei sitten mentykään. No tulen joka tapauksessa näkemään sen joku päivä, jollen silmiä kiinni pidä. Keskustaan pitää erikseen mennä.

Turussa oli helpompaa: lyhempi matka ja kaikki yhdessä. Turun tunsin läpikotaisin kuin omat taskuni - Helsingistä tunnen vain tämän yhden kolkan. Toisinaan tosiaan kaipaan Turkuun. Luin siitäkin, että Turun keskustasta on lopettamassa Forumissa olevat Amarillo, Rosso ja Coffee House. Amarillosta en niinkään välitä, mutta Rossosta ja Coffee Housesta olen siellä aina tykännyt ja viihtynyt. Ne ovat yksiä keskustan eniten käydyistä paikoista, joten ihmettelen, miksi ne lopetetaan, kun ei pitäisi.

Tänään kuitenkin kävin Kaaressa ja menin ensin Punnitse&Säästä- kauppaan ostamaan vähän purtavaa (kävin myös ostamassa huomiselle kivan pikkujoulumekon). Siellä oli vaikka mitä uutta kivaa ja jouluista. Se on ihana tunne, kun on jouluista. Rintaan leviää lämmin tunne ja sydän rummuttaa kovempaa. Prismassakin oli ihania joulusisustusjuttuja ja astioita <3 Kyllä, olen jouluihminen. Always been and always will be.

~ Lilja Lumi


Joskus, kun puhutaan liian kovaa, en kuule oikeastaan yhtään mitään.

1 kommentti:

  1. Tuo mietelause on niin hyvä. Voisi yleistää niinkin, että : kun puhutaan kovaa, ei kuulla mitään.
    Nyt jään odottelemaan kuvaa pikkujoulumekosta!!

    VastaaPoista

Oliko se perjantai

    Harvoin jaksan konetta kaivaa kaapista esille, mutta sitten kun inspiraatio iskee, niin sen sieltä otan, vaikka kello olisi puoli yksito...