Aah! Ei voi muuta sanoa :) Niin ihana viikonloppu takana, ettei ole tullut kertaakaan ajateltua töitä - varsinkaan eilen lauantaina.
Hitaasti herättyämme ja syötyämme aamupalan lähdimme autolla köröttelemään kohti Vantaata ja kylpylä Flamingoa.
Vesipuistossa polskuttelimme hetken ja kävin pari kertaa villivirrassa, joka ei ollut ollenkaan niin pitkä kuin Espoon Serenassa. Serenassa tuli käytyä joskus 10-vuotiaana. Hyppyaltaaseen hyppy kolmesta metristä riitti mulle kerran, ukkonen tykkäsi käydä kolme kertaa. Inkaputousta kokeilimme kerran. Se olisi kivempi paljon pidempänä ja nopeampana. Magic Mayassa kävimme kaksi kertaa renkaiden kanssa laskemassa. Se oli kivoin.
Emme kovin kauaa viihtyneet vesipuiston alueella, vaan teki mieli mennä katsomaan, mitä Spassa on ja vietimmekin siellä loppuajan. Kylpylän puolella oli ikärajakin K-20, joten siellä oli aika kuhertelutunnelma. Siellä oli kuvassa näkyvä lämminvesiallas, jossa pötköttelimme jonkin aikaa käytyämme ensin höyrysaunassa, parissa muussa saunassa ja mineraalivesialtaassa.
Teemasaunaa vähän ihmettelimme, koska siellä oli lappiaiheista sisustusta, eikä yli 45 astetta lämpöä. Perinnesaunassa oli lämpimämpää, mutta en oikein tykännyt intialaisesta musiikista.
Höyrysaunoja oli kaksi: cocos ja black currantin tuoksuinen. Cocos oli valkoinen ja black currant tummempi sekä siellä oli keskellä oleva höyrypesä päällystetty kullatuilla pikkutiilillä.
Mineraalivesialtaassa viihdyimme kauimmin. Vesi todellakin oli suolaista ja lämmintä, siellä oli ihana tunnelma, poreita, upea sävyisä valaistus ja olo saavutti täydellisen rentoutumisen siellä lilluessa rakkaan kanssa. Lempeä musiikki soi huoneessa, mutta kun korvat laittoi veden alle, niin siellä soi ihanan rentouttava karibialainen musiikki. Menin veden allekin tähystelemään, eikä vesi sattunut silmiin, kun ne aukaisi. Oi autuutta! Pääsisipä sinne joka viikko!
Piti kuitenkin jonkin ajan kuluttua lähteä pois, että ehti peseytyä, kun kaupat lauantaisin menevät kuudelta kiinni. Menimme Jumboon. Yritin etsiä Anttilasta jouluvaloja, mutten löytänyt sopivia.
Oli ihan hirmuinen nälkä lilluttelun jälkeen, joten menimme Arnoldsiin syömään bagelia ja toastia kahvin kanssa, jälkkäriksi kronssit (vaimitälieolivatnoms). Massu täynnä kävin Seppälässä etsimässä olo-/yöasua ja löysinkin tosi kivaisan.
Punainen hihaton paita ja ihanan pehmoiset sydänhousut :)
Piipahdimme vielä Citymarketissa ruokaostoksilla ennen kotiin palaamista.
Aloimme kotiin palattuamme valmistautua illan pikkujouluihin ja loppuilta menikin siellä.
Tänään katsoimme leffan, eikä ollut mitään kummempia suunnitelmia, mutta meidät kutsuttiinkin tuttaville kylään ex tempore ja vietimme siellä muutaman tunnin höpötellen ja nauttien hyvästä ruoasta ja tuntien hitaudesta, hetkeen seisahtumisesta.
Ihana viikonloppu takana ja nyt voikin hyvillä mielin aloittaa uuden työviikon.
Huomenna onkin joulukuun ensimmäinen päivä! Kuinka se aika lentääkään! Löytäisinpä sen yhden joulurunon, jonka viime jouluna keksisin ikkunan taakse lapsia katsovasta tonttusesta.
on paikka, jossa Trattoria Sogno sijaitsee. Olin viiteen asti töissä, joten piti olla juhlatamineet töissä mukana. Lähdin työkaverin kanssa heti töiden loputtua bussilla Töölön torille ja löysimme paljon ennen muita perille, joten höpöteltiin vähän aikaa ennen sisälle siirtymistä. Sisällä vessassa vaihdoin sitten edeltävänä päivänä hankkimani mekon (jonka kuvaan tänä iltana, kun suuntaamme ukkelin kanssa pikkujouluihin) ja tälläydyin eli tein naamataulusta siedettävämmän näköisen. Sillä välin tuttuja naisia näkyikin vessassa, joten popula valui paikalle. Meitä oli kahdeksantoista.
Ollessani laittautumassa muut tilasivat kuohuvaa, jolla sitten nostettiin malja. Mie en kuohuvasta koskaan ole perustanut, joten kippistelin vesilasilla. Tilasin ruoan kanssa kyllä yhden valkoviinilasillisen, että siinä illan alkoholitarjonta.
Alkuruoaksi oli paljon kaikkea. Tuota punaista lihaa en syönyt, enkä munan ympärillä olevaakaan tavaraa. Oliiveja, paprikaa, kahta eri juustoa (valkohomejuustosta tuli mieleen koti, koska valkohomejuusto+pipari), sientä, munakoisoa, savustettua ankkaa ja simpukoita, jotka olivat hyviä. Alkuruoassa meni jonkin aikaa. Samalla kävi kova pulina.
Jotkut ottivat pääruoaksi kuhaa ja toiset yön yli haudutettua karitsan niskaa. Lisäkkeenä oli linssimuhennosta ja risottoa. Otin parmesaanilinsseistä kuvan, vaikken niitä syönytkään. Kaksi seurueen jäsentä kun olimme laktoosittomia, niin saimme linssit ilman parmesaania. Todella hyvää ruokaa kyllä. Pöytäseurueen suista kuului mm. sanat "ihanaa!" ja "taivaallista!" Khihi.
Laktoosittomaksi jälkiruoaksi oli päärynänpaloja, kirsikkaa, sorbettia, keksimäistä juttua ja jotain marengilta maistuvaa hampaisiin juuttuvaa tavaraa. Koko lautasen söin tyhjäksi ja kuvasin lautasen kauniit kuviot jälkeen. Pitkässä pöydässä, jossa ei kuullut toisen pään juttuja leikimme muutaman kerrran rikkinäistä puhelinta. Lapsetti :)
Muille oli tällainen lautanen aina neljään pekkaan jaettavaksi. Eli kahta tai kolmea lajia jäätelöä, chilisuklaakakkua ja kirsikkakastiketta. Lauloimme myös pomolle onnittelulaulun seisten, kun hänen synttärinsä ovat tulossa ja annoimme pienen lahjan, jonka jälkeen muissa pöydissä myös taputettiin.
Tilasin jälkiruoan lisäksi vielä cappuccinon, kun työkaverikin niin teki, niin tottakai teki mieli. Ja aiemmin jo tuoksuttelin, kun kahvia leijui ilmassa. Kaikin puolin mukava neljän tunnin pöydässä istuminen oli maukas ja iltaa kohden volyymikin nousi (ihmekös tuo), mutta pylly ei tykännyt istumisesta niinkään. Ja saatoin jossain kohtaa syödä tai juoda laktoosia tai gluteenia, kun puolessa välissä ruokailua alkoi vasemmalta puolelta alavatsaa tuntua painetta suolistossa ja teki mieli päästellä ilmoja. Pitäisi siis ruveta kokonaan gluteenittomaksi ja laktoosittomaksi, jollei jopa maidottomaksi. Ennen teräsvatsainen ja nykyään rajoittunut :P
Jotkut lähtivät ravintelin jälkeen jatkoille, mutta mie vässykkänä halusin vain kotiin ukkokullan kainaloon ja nukkumaan. Nyt me lähdemme Vantaalle ajelemaan ja kylpylä Flamingoon :)
Yöllä modeemi, joka on kiinni katonrajassa teipillä, putosi keskellä yötä ja säpsähdimme molemmat hereille. Ensimmäinen ajatus oli vain "Murtovaras!?!", mutta onneksi tiesimme, mistä on kyse, kun se aiemmin illalla jo putosi samoin. Mutta nyt pulikoimaan!
Blogihiljaisuuteni johtuu siitä, ettei ehdi/jaksa/ole mitään kerrottavaa. Eli suuremmalti osin on pyörinyt päässä vain asiat, joista ei saa kertoa: työasiat - joskus ne pyörii jopa illalla ennen nukkumaanmenoa ja aamulla heti herätessä. On univelkaa ja olen saanut nauttia muutaman päivän jo silmäkulmassa viihtyvästä elohiirestä. Not so fun.
On sitä muutakin kyllä. Tietenkin. Työ on vaan asia, joka vie suurimman osan ajasta, jollei nuku. Sellaista elämä on. Onhan sitä toki viikonloputkin ja arki-iltoinakin on saanut nauttia ruoasta, ihanasta seurasta ja elokuvista ja sarjoista.
Nykyisin vietetään paljon aikaa internetissä. Mikä olisikaan kivempaa kuin kissa/koira-videot. Niiden parissa saa vietettyä hyvinkin tuntikausia. Aika tuntuu tosin menevän nykyään todella nopeasti.
Tämä on yksi ihanista leffoista, joka tuli katsottua <3 Rachel McAdams on kyllä yksi maailman kauneimmista ihmisistä, mielestäni. Maailmassa on valtavasti kauniita ihmisiä.
Tulin päivitelleeksi helsinkiläistä kauppaakin, kun en ole vieläkään niihin oikein tottunut. Tavallisena lauantai-päivänä puoli kolmen aikaan pienessä kaupassa oli enemmän populaa kuin Turun suosituimmassa K-kaupassa, joka on kaiken lisäksi paljon isompi. Mihin ihmiset tarvitsevat niin paljon tavaraa? Eivätkö he kestä sitä, että seuraavana päivänä kauppa aukeaa vasta kahdeltatoista? Vai onko lauantai vain superhyvä päivä käydä kaupassa?
Toisinaan ihmiset pysähtelevät with their trolleys keskelle mahdollisimman ahdasta käytävää tutkimaan puhelintaan, ostoslistaa tai kysymään kaverin kuulumisia. Jos ei olisi refleksi toiminut, niin olisin oikeasti törmännyt yhteen vanhemman puoleiseen naiseen.
Ja lisäksi liian monella on kärryt, vaikka ostoskoriinkin mahtuisi kaikki se pieni tavaramäärä, mitä henkilö ostaisi. Kaupassa oli sillä hetkellä 15 kärryllistä ja vain kaksi heistä oikeasti niitä tarvitsi, että tuli enemmän tavaraa kuin olisi kori sallinut.
Pienenä oli muuten tosi kivaa istua kärryssä työnneltävänä ja sai kaikki kauppatavarat syliinsä tutkittavaksi. Nykyään sekin on kiellettyä :/
Eilen oli tällaista hyvää ruokaa :) Ruokajuomana valkoviini ja jouluolut. Pitäähän kaikkea maistella.
Ruokana siis kanan rintafileepaloja, jotka ovat käyneet uimassa kookosmaidossa ja -kermassa, maustettu ja laitettu avokadokuutioita sekaan polskuttelemaan. Muusi on hieman oranssihtavaa, koska perunan lisäksi siinä on porkkanaa, nam nam :) Lisäksi kurkkua, punajuurta ja kurpitsansiemeniä. Jälkkärin virkaa toimitti mansikka-raparperimössö vaniljakastikkeella.
Eihän tässä millään sokerittomalla olla. Tänään hankittu joulusuukkoja, kun ei oltu ennen kokeiltu. Vähintään daily dose eli yksi pala tummaa suklaata tulee nautittua joka päivä. Pitäisi kyllä juoda enemmän vettä ja käydä enemmän happihyppelyllä, ettei uuvahda. Itsestään täytyy pitää huolta myös.
Tänään oli ihana töiden jälkeen käydä kauppakeskus Kaaressa moikkaamassa purusta ja muutenkin. Siellä oli iso koristeltu kuusi! Joulukadun avajaiset jäi viime kerralla käymättä, vaikka piti ehdottomasti sinne mennä, muttei sitten mentykään. No tulen joka tapauksessa näkemään sen joku päivä, jollen silmiä kiinni pidä. Keskustaan pitää erikseen mennä.
Turussa oli helpompaa: lyhempi matka ja kaikki yhdessä. Turun tunsin läpikotaisin kuin omat taskuni - Helsingistä tunnen vain tämän yhden kolkan. Toisinaan tosiaan kaipaan Turkuun. Luin siitäkin, että Turun keskustasta on lopettamassa Forumissa olevat Amarillo, Rosso ja Coffee House. Amarillosta en niinkään välitä, mutta Rossosta ja Coffee Housesta olen siellä aina tykännyt ja viihtynyt. Ne ovat yksiä keskustan eniten käydyistä paikoista, joten ihmettelen, miksi ne lopetetaan, kun ei pitäisi.
Tänään kuitenkin kävin Kaaressa ja menin ensin Punnitse&Säästä- kauppaan ostamaan vähän purtavaa (kävin myös ostamassa huomiselle kivan pikkujoulumekon). Siellä oli vaikka mitä uutta kivaa ja jouluista. Se on ihana tunne, kun on jouluista. Rintaan leviää lämmin tunne ja sydän rummuttaa kovempaa. Prismassakin oli ihania joulusisustusjuttuja ja astioita <3 Kyllä, olen jouluihminen. Always been and always will be.
~ Lilja Lumi
Joskus, kun puhutaan liian kovaa, en kuule oikeastaan yhtään mitään.
Jälleen viikonloppu meni ohi, vaikka sen yritti ottaa mahdollisimman hitaasti. Aikaa ei oi hidastaa, harmi vain. Tiedättekö, mikä on lempikohtani viikossa? Lauantai-aamu, kun herää ja tietää voivansa viettää kaksi päivää ilman mitään velvoitteita. Saa tehdä mitä haluaa. Mutta sisulla mennään eteenpäin! Joka päivä.
Ostin eilen kukkia, valkoisia ruusuja tällä kertaa, koska kävimme S-kaupassa. Kolme neilikkaa oli vielä säilynyt, joten ei epäkuolleita kukkia kannata roskikseen heittää. Ennen ostosteluja oli rötväystä, aamupala ja kävimme Talin lenkkikierroksella. Tulimme Pitäjänmäessä ulos, ettei tarvitsisi kulkea kodin vierestä kauppaan. Eli jottei koko viikonloppu olisi mennyt sohvalla makoiluksi, niin piti käydä tunnin lenkillä vähän haukkaamassa raitista ulkoilmaa.
Lenkiltä tultua ukkoseni teki kaksi pizzaa, joten siitä riitti koko viikonlopuksi.
Yritimme hieman matkia Classic Pizzan Verde mon dieu - pizzaa, joten Pizza nro 1:ssä oli tomaattisoseen, kalkkunan ja juustoraasteen lisäksi auringon-kukansiemeniä, kurpitsansiemeniä, punajuurta, punasipulia, aprikoosia ja homejuusto korvattiin Koskenlaskija-juustolla. Uunin jälkeen vielä päälle mahtui rucola sekä hunaja. OLI HYVÄÄ! Siksi se onkin masussa (tai no viemärissä jo).
Viikonlopun aikana katsoimme myös kolme leffaa eli superrötväysviikonloppu! Letkeetä :)
Tänään söimme pizzan numero kaksi, joka oli myös om nomskis - materiaalia :)
Piti käydä myös ulkoilemassa kauppakierroksella hankkimassa, mitä eilen jäi puuttumaan. Lisää herkkuja. Kyllä tästä ryhdistäydytään! Muutenhan tulee niitä liikakiloja :O
Kuvassa on illan leffanaposteltavat. Ghiblin leffaa tuijottelimme. Eli omenat ja porkkanat upotettiin ranch-dippiin ennen pureskelemista ja pipari sai päällensä Viola Appelsiini - tuorejuustoa. Uusi pöytäliinakin vaihdettiin, koska pöytä-tabletit olivat ihan punajuuressa. Kuvassa näkyy myös daily dose - suklaa: yksi pala päivässä.
Leffatunnelmissa naposteltavat sekä glögilasit vettä unohtamatta. Näissä tunnelmissa ja vatsantäytteillä kelpaa aloittaa uusi viikko ja uudet haasteet.
Viikko on taas kulunut tohinalla. Jälleen on viikonloppu ja pitää vain toivoa, ettei se mene yhtä nopeasti kuin viime viikonloppu.
Viime viikon lauantaina nousimme ylös, söimme aamupalan, teimme aamutoimet ja pääsimme vihdoin lähtemään - tunnin myöhässä jopa :D Ihan ajoissa olimme sovitussa paikassa, mutta jos olisi ollut enemmän aikaa, niin olisi voinut vaihtaa muutaman sanan enemmän. Ja ehkä käymään Turussakin.
Lähdimme siis yhdentoista aikoihin kohti Kaarinaa ja Turkua. Menin äitini luokse, jossa näin myös veljeni sekä ukkoseni meni siskonsa luokse, jonka jälkeen hän suunnisti isänsä luokse. Sukulointiviikonloppu siis oli.
Lauantaina kävimme äidin kanssa kaupassa ja ilta sujui mukavasti. Sunnuntaina söimme aamupalaksi uunipuuroa, jonka edellisenä iltana väsäsin ja oli jälleen sen kahdeksan tuntia uunissa. Samaa hunajaa ei kyllä kaupasta löytynyt, joten puuron maku oli vähän erilainen. Ja onhan se aina eri asia, kun maistaa ensimmäisen kerran ja seuraavia kertoja. Tosin jotkut asiat maistuvat aina yhtä hyviltä, esimerkiksi omenapiirakka.
Aamujumituksen jälkeen suuntasimme isän luokse Lietoon, kun olimme käyneet isoäidin luona visiitillä ja viemässä pyykkikassin. Mamma tykkää nykyään mankeloida lakanansa.
Isälle annoin lahjaksi
valkoisen tontun, talven tuojaksi ja Porvoon lakritsia, suun makeuttajaksi
sekä pienen joulukalenterin joulun odotukseen.
Isän luona söimme kalakeittoa, jossa oli Koskenlaskija-juustoa. Ensimmäisen kerran sellaista keittoa söin ja oli kyllä hyvää. Oikeastaan isä jätti meidät vahtimaan keiton valmistumista, jonka aikana hän haki mummin kylään, koska halusi muistaa äitiään samalla. More the merrier, eikö niin? :)
Äiti oli putsannut ja kiillottanut vanhan öljylampun, jonka antoi isälle, koska hänen mielestään se isälle kuului ja oli lojunut hänen nurkissaan jo riittävän kauan. Kyllä me sitä jonkin aikaa ihmettelimme. Löysimme lampun sisältä vielä kankaanpalan ja isällä oli lamppuöljyäkin kaapissa, joten saimme lampun palamaankin :)
Isän takassa ei palanut tuli, joten sytytin sinne kynttilöitä, mitä isäni ei harrasta tehdä. Mielestäni on nättiä, kun takassa palaa tuli jossain muodossa.
Pitihän se ikuistaa.
Ihmettelyiden ja rupatteluiden jälkeen keitettiin kahvettä ja söimme kääretorttua ja omenapiirakkaa. Persoonallisen mielipiteeni, jos saan sanoa, tykkään paljon enemmän kotitekoisista leivonnaisista ja tortuista kuin kaupasta tuoduista.
Home made is the best!
Viideksi pitikin sitten jo ehtiä Helsinkiin menevään bussiin ja seuraavana aamuna töihin.
Maanantaina oli erityinen päivä ja kävin töiden jälkeen keskustassa ostamassa Studio Ghiblin uusimman leffan, Tuuli nousee, jonka ehdimme jo katsoa. Ostin samalla vähän herkkuja. Helsingin bussijärjestelmä ei ole kyllä kovin toimiva, kun Helsingissä maksaa sen kolme euroa ja pääsee matkustamaan tunnin, kun taas Turussa pääsee samaan hintaan kaksi tuntia ja ehtii tehdäkin jotain.
Eilen kävimme kaupassa ja ostimme viiliä, omenoita sekä Wanhanajan Waniljakastiketta. Onko vaikea arvata, minkä takia? Syntyikö siitä kenties jotakin?
Omenapiirakkaa, mitäpä muutakaan. Om nom noms! Tuli jälleen kerran todella herkullista. Vielä on maistamatta turkkilaisesta jogurtista tehty versio sekä piimästä tehty versio, mutta vielä ehtii! :)
Viilin kanssa tehdyt piirakat ovat kyllä tähän mennessä olleet parhaita.
Katsoimme eilen myös Lone ranger - nimisen leffan, joka oli yllättävän hyvä.
Tuli mieleen tästä leffasta, että äitinikin voisi siitä tykätä. Suosittelen kyllä kaikille seikkailuista ja vähän hassuttelusta tykkääville immeisille.
Ennen kuin menen sohvan nurkkaan KuntoPlus-lehden kanssa ajattelin kertoa ihmisten luontaisesta hyvyydestä. Tai ajattelin aiemmin kertoa, silloin kun se oli vielä vahvasti mielessä, mutta se hälveni kyllä jo. Perusidea, mistä se oikeastaan lähti, on jokapäiväiset teot. Tänään kaupassa käydessä menin hakemaan pikkupussia ostoksia varten ja samalla liikutin vanhan hidasliikkeisen miehen kauas jäänyttä lämmintä ruokaa miehelle päin - luultavasti miehen huomaamatta, mutta teinpä niin silti. Ihan ohimennen. Asioita on helppo tehdä ohimennen ja jäädä niihin hetkiin hetkeksi kiinnikin.
Kerran toisessakin kaupassa vanhempi herrashenkilö oli huomaamattaan jättänyt jogurttipurkin lastauspaikalle ja kun menin siitä vierestä pikkupussia ottamaan, niin otin samalla tuon jogurtin, pysäytin miehen, annoin jogurtin hänelle samalla sanoen "Anteeksi, teiltä taisi jäädä tämä", josta sain palkaksi kiitoksen ja lämpimän hymyn. Teitittely tulee myös luonnostaan.
Olen varmaan kertonut joskus, kun olin paljon nuorempi, vähän alle teini-iän tai siinä hujakoilla ja olin äitini kanssa jossain yleiskaupassa, Citymarketissa luultavasti. Muistan vieläkin, kun ulkomaalainen äiti 4-5-vuotiaan tyttärensä kanssa oli meidän jälkeemme jonossa ja olimme pakkaamassa tavaroita kassiin ja puoliksi seurasimme seuraavan asiakkaan asiointia. Naisen tavarat luettiin kassasta läpi, mutta kun tuli maksamisen aika, niin hänellä ei ollutkaan varaa kaikkeen. Tämä pieni tyttö joutui luopumaan uusista kengistä, koska ruoka oli tärkeämpää perheelle. Äitini tarjoutui maksamaan kengät, jotka eivät olleet edes kalliit, alle kolmenkympin luultavasti, mutta tämä nainen ei ottanut apua vastaan - mutta apua sentään tarjottiin, harmi ettei hän ottanut sitä vastaan.Eikä syytä siihen, miksi hän ei halunnut apua, kun sitä tarjotaan, koskaan meille selvinnyt.
Tämän kuulin yhdeltä tuttavaltani, että kerran ruokakaupan kassalla oli keski-ikäinen nainen ostamassa kaurahiutaleita, kaksi pakettia leipää, kaksi viiliä ja yhden banaanin. Hänellä ei ollut tarpeeksi rahaa, joten ensin poistettiin banaani, sitten viili, jonka jälkeen toinen viili ja jäi vielä velkaakin kassalle. Kyse on siis alle puolestatoista eurosta. Olisin maksanut hänen puolestaan vaikka koko ostokset, koska asiat eivät voi olla niin pienestä kiinni, vaikka kovin moni asia onkin...
Tulee kyyneleet silmiin pelkästä sellaisen asian ajattelemisestakin. Nykyään heitetään niin paljon ruokaa pois hukkaan ja jätetään ruoka kesken. Jotkut olisivat valtavan onnellisia edes saadessaan ruokaa joka päivä, koska sitä mahdollisuutta kaikilla välttämättä ei ole. Ei edes sitä mahdollisuutta...
Päätimme tehdä reissun Espoon Ikeaan ilostuttamaan sunnuntai-päiväämme. Siellä oli kaikki jälleen muuttunut ja joulujuttuja esillä. Mitään jouluista emme kylläkään ostaneet, vaan uuden vaniljakynttilän lisäksi
Pizzapyörän. Ukkoseni bravuuri kun on pyörittää pizzoja ja tykkäämme niistä muutenkin.
Hauskanen maljakko, ettei kaikkia kukkia tarvitse tunkea samaan maljakkoon.
Kaunis bambu-kasvi, jonka olen aina Ikeassa käydessä halunnut, mutta nyt tarttui mukaan, kun oli sopiva suippo maljakko kotonakin odottamassa. Olen pitkään haaveillut myös pienestä Bonsai-puusta, mutta sen täytyy olla juuri täydellinen, muuten se ei kelpaa. Etsintöjä jatketaan!
Olemme jo jonkin aikaa etsineet juuri sopivan kokoista pyykkikoria seinustan viereen eteiseen ja nyt se löytyi. Puun värisenä olisi ollut kuulemma vielä kivempi, mutta mie tykkään tästä todella paljon. Vielä kun säkki korin sisällä olisi valkoinen, niin kävisin aina välillä sitä ihastelemassa. Mutta nyt on todella hyvä, ettei pyykit enää loju suuressa kasassa eteisen lattialla, vaan nököttävät nätisti pyykkipussissa pyykkikorin sisällä. Saisipa muutkin vaatteet lattialta ylös takaisin kaappiin tai tuonne koriin. Kunhan eivät ole lattialla.
Ikean reissusta selvinneinä painoi hieman väsykki ja myös nälkä. Olimme lukeneet aamulla netistä Sellossa olevia liikkeitä ja huomasimme myös Classic Pizzan siellä, joten eikö jalat ja nälkä johdattaneetkin sinne ensiksi. Otin jo Stockmannin Classic Pizzassa maistamaani superhyvää Verde mon dieu - pizzaa, vaikka kävi mielessä pari muutakin vaihtoehtoa.
Toinen puolisko valitsi itselleen Pollo Barbequen.
Massut tyytyväisinä ja jälkiruokakahvista nauttien päätimme jatkaa matkaa muihin liikkeisiin. Yritin etsiä muutamasta vaatekaupasta olohaalaria, muttei millään tuntunut löytyvän. Teki sitten mieli sovitella laskettelukypäriä ja laseja haaveillen talven laskettelusta ja vielä eilisissä fiiliksissä. Löysin sentään jotain etsimääni eli nörttiminäni halusi FF XIII-3:n osan, joten ei kun pelaamaan!
Nautimme myös glögiä illan ratoksi. Piparia ja glögiä samalla viikolla. Ilmeisesti joulu on tulossa ja talvikin. Kuka muka väitti, että pipareita ja glögiä nautitaan vain jouluna? No ei kukaan :D
Pitää rentoutua ja nauttia, että jaksaa jälleen porskuttaa eteenpäin arjen haasteissa.
Kuten jo aiemmin aamulla mainitsin lähdimme tänään Skiexpo- ja Boardexpo - messuille sekä muillekin, mitä siellä sattui olemaan.
Ajelimme bussilla Pasilan asemalle, josta oli lyhyt kävelymatka messu-keskukseen.
En ollut ennen Helsingin messukeskuksessa ollut ja se oli aikasta ison näköinen. Luulin kuitenkin, että siellä olisi monta hallia niin kuin Turussa, mutta siellä oli vain pari tosi isoa hallia. Säbä- ja lätkämessuille emme kuitenkaan menneet, pysyttelimme lumisilla, rullaavilla ja teknisillä osastoilla. Piipahdimme katsomassa myös hifi-ja digimessujen pelit ja kamerat.
Sisälumilautailua. Salainen paparazzi kuvasi miut kokeilemassa pipoja. Hassu asento johtunee liian matalasta peilistä.
Pipojen sovittelusta tykkäsin eniten ja yksi kiva pipo löysi tiensä kassiinkin asti. Kuvaan sen joskus myöhemmin. Olisi pitänyt ostaa pari muutakin pipoa, tyhmä mie ku aina mietin jälkikäteen. Tämän kaltainen pipo oli mietinnässä jo viime talvella, Cybershopista, ehkäpä pitäisi piipahtaa siellä.
Kivoimmat pipomyyjät olivat Husky ja SuperYellow. Myös HappySocks oli kovin kivaisa. Jos olisin muita asioita, kuten takkeja, kypäriä, laseja, lautoja tai suksia etsinyt, niin varmasti olisi tässä aika lista. Pitää kyllä tänä talvena laskettelua kokeilla ja muutenkin viettää enemmän aikaa ulkona.
Tämäkään koju ei jäänyt huomioimatta. Maistoimme appelsiinin, salmiakin, perinteisen lakritsin, kirpeän kolan ja kirpeän banaanin makuisia metrilakuja. Hyviä olivat, löytyvät masusta (tai pöntöstä, muttei siitä sen enempää)
Siellä sai parissa paikassa kokeilla lautailutaitojaan.
Olisin toivonut kunnon messukassia, joka olisi ollut täynnä kaikkea kivaa tilpehöörinäytesälää, mutta nämä eivät olleet sellaiset messut. Osallistuimme myös arvontoihin, joista voi voittaa ilmaisen lomailumatkan lisukkeineen jossain laskettelukeskuksessa. Näimme siellä myös Enni Rukajärven, jota haastateltiin.
Yksi kivoimmista asioista messuilla oli oikeastaan se, että tapasin lempibloggaajani siellä. Kauheasti jännitin ja ujostelin, että miten menen juttelemaan ja kertomaan tykkääväni, mutta onneksi vihdoin rohkaistuin ja ukkoseni otti meistä yhteiskuvankin.
