Heippis hei!
Viime lauantaina olimme katsomassa Guardians of the Galaxy, joka oli todella hyvä, jos tykkää scifistä sekoitettuna fantasiaan ja actioniin. I do!
Taidan ostaa sen omaksikin, kun se tulee myyntiin, saa nähdä.
Sunnuntaina kävin kaupasta ostamassa banaaneja, päärynää, broilerisuikaleita, ruokakermaa, jäätelöä ja muutakin. Piti käydä alepassa (se siis vastaa salea, samalla fontilla ja värillä tekstikin) asti, kun en muistanut, että kaupat menevät sunnuntaina kuudelta kiinni. Ehkä olin luullut supermarketin olevan aina auki tai edes kahdeksaan - väärin luulin. Kiireen vilkkaa poljin takaisin, ettei jäätelö päässyt sulamaan.
Laitoin pari banaania ja päärynää kookosrasvan kirkastamalle pannulle ja paistoin. Pistin samalla pikariisin kypsymään. Hedelmistä lähti huumaava makean ja kookoksisen tuoksun yhtälö. Paistoin broilerit, maustoin maun mukaan tandoori-mausteella, rosmariinilla, mustapippurilla (vahinko!) ja ripauksella vaniljasokeria, joka toi siihen söpön makean täyteläisen maun. Oli hyvää, vaikka itse sanon (no oli se!) ja jälkkäriksi vielä Valion vadelmamaitojäätelöä (appelsiinimaitojäätelö kyllä päihittää tämän), jota maistelimme ensimmäistä kertaa.
Kyllä oli massu pinkeänä sen jälkeen!
Maanantaina työpäivän jälkeen ajattelin, että jospa vihdoin sen kuntoilun aloittaisi ja kävinkin kävelemässä jalat jumiin Munkkiniemen pikkuteillä.
Olen huomannut, että täällä Helsingissä on todellakin elämää - myös eläinten muodossa. Täällä on eniten varsinkin kanadanhanhia ja pupuja, myös jäniksiä, mutta pupuja tosiaan. Näin viime perjantaina aamulla töihin polkiessa pari ruskeavalkoista pupun poikasta menevän päiväkodin aidan viereisen puskan alle. Niin söpösiä olivat!
Munkkiniemen rannan tuntumassa lenkkeillessäni näin 14 kanadanhanhen joukon. Täällä on käyskennellyt ennenkin samainen joukko, mutta eri paikassa. Kävelin joukon keskellä olevalle puistonpenkille, jolloin lähin nautti ruohostaan vain puolen metrin päässä, ja niiden pomoukko vähän nosti päätään ja kähisi. Tokaisin ukolle, ettei kannata sähistä tai rähisen takaisin. Sen sanottuani vaakuttaja kohautti hanhimaisesti olkiaan ja jatkoi tyytyväisenä ruohon natustelemista muiden kanssa. Nyt ainakin tiedän, miksi Munkkiniemen toinen ranta on niin täynnä linnundösää. (Jep, se on minusta todella hassu helsinkiläinen sana, koska jos itse käyttäisin sitä, niin voisin esimerkiksi sanoa "Käyn dösäämässä" eli tekemässä kakkosluokan pehmoisenruskeat tarpeet pönttöön).
Uuden helsinkiläisen arkea osa 3 tai 7 sain kokea, kun olin yksin kotona miehen ollessa matkoilla, joten päätin tylsyyden estona etsiä Munkkiniemen kirjaston. Katsoin ihan oikein kartasta reitin, mutta kas kummaa, että päädyin kiertokautta Munkkiniemen ostarille. Google maps neuvoi väärin, kun käski mennä itään ja minähän menin, muttei se kertonut, että kartta on minuun nähtynä väärinpäin (ja nyt nauran omalle hölmöydelleni, minkäs sille voi - löysin ihan oikean kirjaston kyllä eilen ja nyt omistan Helsingin kirjastokortin, jejei!)
Kävin siinä ostarilla sitten kaupassa, mutta kesken rentouttavaa hyllyjen kiertelyä ja tutkimista tuli aivan vatsanpohjaa polttava NÄLKÄ ja tarttui Ristoranten Spinacchi-pizza (Ristoranten vegetale on muuten tosi hyvää myös, vink vink) mukaan. Nyt on herkkulakko meneillään kukkivan naaman takia, mutta enemmän sokerilakko, joten eihän sokeritonta riisisuklaata lasketa, eihän?
Oli herkullinen ilta :)
Oli herkullinen ilta :)
Sekin on erijännää, ettei miekkonen tykkää mainospostista ja ilmaisjakelulehdistä luukullaan (kasautuu muka roskaa, kumma juttu). En siis saa nauttia näistä ihanuuksista kotiin kuljetettuna, joten piti hankkia yksi niistä kaupan tuulikaapista kotiin luettavaksi. Iloitsen toden teolla helsinkiläisyydestäni ja näköjään haluan mainostaakin sitä. "Katsokaa, olen helsinkiläinen, vaikka mielestäni jotkut edelleen puhuvat hassusti!" Vitsi vitsinä :) Anyways, hankin samalla kauppareissulla Alpro soyan ns. soijamaitoa, joka maistuu paljon paremmalta kuin joskus ennen ja myös Alpron Mild&creamy-jogurttia, joka on todella hyvää, kannattaa maistaa. :)
Yritän löytää korvaavia tuotteita maidolle ja vehnälle, koska olen niille yliherkistynyt, eikä ole kovin kivaa kärsiä jatkuvasta turvotuksesta, ilmavaivoista ja huonontuneesta ihon kunnosta. Toivottavasti nämä toimivat. Voisi kyllä kokonaan leivänkin jättää, mutta millä sen sitten korvaisi? Ehdotuksia, anyone? Syön todella usein aamiaiseksi jälkiuunin ruisleipää, joka ei sisällä vehnää, mutta tiedätte kyllä, mitä rukiista sanotaan.
Jep, samaa kuin hernekeitostakin (too much air from the smelly place).
Siirrytäänpä pierujutuista paremmalta tuoksuvaan eli kahviin. Tätä kahvia olemme miehen kanssa nauttineet jo viikon päivät. Hän juo normaalisti jopa vitosvahvuista kahvia ja mie ykkösvahvuista kahvia, joten tämä kolmonen on ihan loistava kompromissi :) Our medium roasted magnifika is a full-bodied coffee with cocoa notes & delicate hints of vanilla lukee pakkauksen kyljessä ja pitää tosiaan paikkansa. Paras vahvuudeltaan ja maultaan on tämä :)
On pitänyt opetella moccamasterin käyttö (joka vilahti yhdessä kuvassa), minkä takia tätä kahvia saa juoda joka aamu ihanasta läpi aromatisoituvasta vaniljasta kahvin seassa nautiskellen.
Seuraavaksi kyllä hankin vaniljantuoksuista huuhteluainetta, että voi pukeutua vaniljan tuoksuisiin vaatteisiin ja leijailla typerä virne naamalla koko päivän. (Mikä siinä on, ettei jotkut halua käyttää kuin pesuainetta vain, kun pyykistä tulee sitten kauhean kovaa ja jäykkää? Eivätkö he tykkää hyvistä tuoksuista ja pehmeydestä?)
Arvaatteko jo, mikä on yksi lempituoksuistani? ^___^
See ya laters, alligators! Nyt KuntoPlus-lehteä ahmimaan kannesta kanteen ihanalla omalla kotisohvalla tyynyjen seassa, ehkä innostun keittämään teetäkin <3
~ Lilja Lumi
P.S. Ei, mulla ei ole vaaleanpunaisia silmälaseja nokkaa koristamassa, vaikka joku niin luulisikin ;)
P.P.S. Ihanaa, kun syksy tulee, niin voi pukeutua taas kivoihin, lämpöisiin ja pehmoisiin vaatteisiin <3 (eikä ole koko ajan kuumahikikään niillä, jotka sattuvat hikoilemaan (I don't get sweat almost at all, I'm that weird))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti