Innostumista, suunnitelmien muuttamista ja siivoilua

Jeps, viime sunnuntaina tosiaan jolkotin salille ja kävin juoksemassa. Oli kivaa. Nyt olen taas ollut viikon ilman salia. Tänä viikonloppuna piti käydä salilla ennen lähtöä kaverin luokse, mutta biologialla oli toisia suunnitelmia. 

Salin jälkeen lähdin käymään keskustassa Enchanté - kahvilassa. Nautin tunnelmasta, kahvilasta ja yritin lukea tätä kirjaa loppuun, joka on edelleen kesken. Jospa saisin sen tänään luettua.

Söpöläinen sylitorkkuja. Tällä viikolla oli pieni tekemisen puute illalla, joten päätin siivota kylpyhuoneen peilikaapin ja puhdistaa peilin. Otin pois kaikki sinne päätyneet pienet roskat ja ylimääräiset putelit, kuten viiden hammastahnan sijasta vain kolme - yksi on vain kivan makuinen joskus. Putsasin kaikki hyllyt ja järjestin kivasti. Vanulaputkaan eivät enää ole pitkulaisessa pussissa, vaan alahyllyllä pinossa helposti saatavilla.

Tällä viikolla on ollut ihanasti aurinkoa. Joskus ajattelin myös, että sunnuntaihin voi luottaa, että tulisi aina kaunis päivä, niin kuin tänäänkin. Ei se aina pidä paikkaansa, mutta on ihanaa, että valon määrä lisääntyy ja ensi viikolla on jo maaliskuu.

Sylipatsuikka ja rakastava katse. 

 

Tällä viikolla olen joutunut kärsimään, kun neljänä päivänä työpaikan vieressä on todella turhaan kaadettu hyvinvoivia kokonaisia puita ja jätetty vielä rumat kannot muistuttamaan sen olemassaolosta, että joskus siinä kasvoi jotain kaunista ja elävää. En tunne mitään empatiaa tai sympatiaa tietynlaisia ihmisiä kohtaan ja yhdet heistä on puita kaatavat ihmiset. Ainakaan sillä hetkellä, kun ovat pahanteossa. On eri asia kaataa sellaisia puita, jotka estävät muita puita kasvamasta, mutta nämäkin puut olivat sellaisia, joita rakkaudella katselin kymmenen vuotta ikkunasta. Ja nyt ne ovat hävinneet joidenkin idiottien ihmisten ja vielä idiootimman tehtävänantajan toimesta. Ne jotka tekevät luonnolle pahaa tai roskaavat tahallaan sietäisivät hävetä ja miettiä omia arvojaan.

Järjestyksessä kolme piirrettä, joita ensimmäisenä arvostan ovat kiltteys, ystävällisyys ja huumorintaju. Tällä viikolla bussikuski huomasi minut pysäkillä ja pysähtyi, kun olin kirjoittamassa kaverille viestiä, enkä nähnyt bussin tuloa. Sen pysäkin ohi kulkee vain yksi bussi ohi, mutta olipa tosi ihanaa, että kuski pysähtyi, vaikken ollut vilkuttanut pysähdyksiin. Useimmat kuskit vain viipottavat ohi, mutta onneksi on myös näitä kilttejä ja ystävällisiä kuskeja, jotka tunnistavat mahdolliset matkustajat.

Tämän viikon perjantaina pääsi vihdoin katsomaan kaverin kanssa Aamiainen Tiffanyllä - elokuvan, mikä piti viimeksi perua sairastelun takia. Hankin leffaherkut aiempana päivänä kaupasta: karkkia, maissilastuja ja vanukas sekä Crisp mango-passion - juoma. Aamiainen Tiffanyllä oli ihana: tyylikkäitä pukuja, hienoja autoja ja sen ajan sosiaalikulttuuri sekä Audrey Hepburnin viehättävyys. 

Perjantaina iloitsin, että onpa mukavaa maistaa taas kokonaan, kun oli kaksi viikkoa flunssan loppumisesta, ja oli kivat kirkkaat silmät. Eilen heräsin silmätulehdukseen, enkä haistanut mitään. Onneksi haistoin myöhemmin samana päivänä. Oli ollut pitkä työviikko ja odotettu viikonloppu ystävän luona piti perua, kun en halunnut tartuttaa häntä. Piti käydä salillakin treenailemassa tai uimassa, mutta kuinkas sitten kävikään.

 

Viimeksi kun oli silmätulehdus, niin oli myös muutakin flunssaa ja tunsin olevani vanki omassa kodissani, mutta nyt onneksi silmätulehdus ei ole yhtä paha kuin viimeksi. Minulla oli yölääkettä vielä jäljellä, joka oli muutenkin sellainen, että sitä voi ottaa 3-4 kertaa päivässä, jos ei apteekissa olisi ollut silmätippoja. Olen sillä siis mennyt. Eikä oikeastaan muuta kuin vähäsen punoita, aluksi toinen silmä pienesti rähmi, mutta se loppui nopeasti. Harmi vain, että piti perua viikonlopun suunnitelma. Nyt pitää olla vastaisuudessa tosi varovainen, kun ilmeisesti otan tartuntoja helposti vastaan. Yleensä sairastelen vain pari kolme kertaa vuodessa. Minkäpä tartunnoille mahtaa. Terveenä on kyllä huippukivaa olla!

 

Kävin eilen "you are my sunshine" - kahvilassa (näin itse ajattelen) Dash Coffee & Zestii Kitchenissä juomassa herkkucappuccinoa vaniljasiirapilla sekä lukemassa kirjaa, jonka yritän saada tänään luettua loppuun. Tosin jospa ensin kävisi ulkoilemassa ennen kuin kaikki pilvet ehtivät taivaalle. Oikeastihan aurinko ja pilvet eivät liity mitenkään toisiinsa, joten "help me out tuuli!".

 

Lukemisen jälkeen käväisin kirjastossa. Tai siis piti vain käväistä hakemassa yksi muumikirja, mutta  eksyessä lastenosastolle alkaa ajatella lapsia, ja kas kummaa, yhtäkkiä on lähdössä mukaan muutama kivan näköinen lasten kirja. Kävin etsimässä runo-osastolta Eeva Kilpin teoksia, ei löytynyt, laitoin yhden varaukseen, ja löysin pari Eeva Kilpin teosta elämänkerta - osastolta. Hän on toinen henkilö, jonka elämänkerran haluaisin lukea. Olen jo lukenut yhden Tove Janssonin elämänkerroista - ja kuunnellut Trevor Noahin omaelämänkerran, mutta se on eri juttu.

Tein eilen ruokaa. Haistelin perjantaina kaverin pasta-annosta, joka tuoksui herkulliselta, mutten voinut maistaa, koska siinä oli paprikaa. Hän sanoi käyttävänsä lihaliemikuutiota. Ooh, ajattelin, ja kaupasta tarttui tonnikalapurkin lisäksi lihaliemikuutiopakkaus, proteiinivanukas, ruokakermaa, puoliveriappelsiini, pari banaania ja fusillipastapussi. Kaikki alle kympillä! 

Torstaina kauppaan meni leffaherkkujen ja parin valmisaterian ostamiseen kaksikymppiä. Kaksikymppiä! Ennen sama olisi maksanut 12 euroa, mutta toivossa on hyvä elää, että Suomessakin ruoka olisi joskus jälleen normaalihintaista eli sellaista kuin se oli ennen koronaa. Miksiköhän koronan piti muuttaa asioita. Samaan aikaan tuli makeisverot sun muut ja suklaan hinta kaksinkertaistui. Ei sillä, että tällä hetkellä tekisi mieli erityisesti suklaata, mutta jossain toisessa maassa ruoka maksaa todella vähän. Ruoan pitäisi olla kaikkien saatavilla, että olisi mahdollisuus syödä hyvin ja terveellisesti.

Oli kertynyt vähän tiskiä ja oli epäsiistiä, kun ei ollut jaksanut tehdä mitään tai "ollut aikaa". Oikeastihan minulla on aikaa, muttei viitsimistä tai sitten illalla sosiaalisen työpäivän jälkeen vain jumittaa kännykkäpelin parissa, vaikka kirjaakin voisi lukea. Mutta kerran viikossa minulla on aina siivouspäivä. Toki tiskailen aina tiskejäkin, enkä syö likaisista astioista, mutta tuossa kuvassakin nuo ovat juuri ruoan tekemisen jäljiltä ja osa aiemmin likoomaan laitettuja. Ja sitten on kuivumasa olevia kiertoon lähteviä muovijuttuja ja pahvipakkauksia. Ei se ole niin nöpönuukaa, kun asuu kissan kanssa kahdestaan. Ei kissa välitä - ilahtui kyllä suuresti uudesta järjestyksestä, mistä lisää kohtapian.

 

Neljäs kuppi kahvia eilen. Yleensä juon vapaapäivinäkin vain pari kuppia kahvia, mutta joskus menee jopa neljä kuppia kahvia, kun kahvihammasta oikein kolottaa. Tiedän, että jotkut juovat jopa 7-8 kuppia kahvia, mutta jos juon edes pari kuppia kahvia peräkkäin, niin se tuntuu tulevan pian korvista ulos.

 

 

Eilen illalla katsottuani tarpeeksi sarjaa aloin siivoilemaan. Oli jo aiemmin viikolla mielessä pestä lattiat, kun kynäilijä itse astelee rapaisissa kengissä sisään, mutta niissä on kuravettä vaikka kuinka yrittäisi pyyhkiä alhaalla käytävän mattoihin. Pitäisi ottaa kengät pois rappukäytävässä, niin eipä tulisi kuraa ainakaan sisälle, ja kiikuttaa ne suoraan vessaan kengänpohjapesuun. 

Vaihdoin eilen lakanat ja piti hyvästellä kymmenen vuotta suosikkina ollut Finlaysonin Visa-pussilakana, joka korjailuyrityksistä huolimatta alkoi hajota käteen. Jopa lakanaa täkin ympäriltä vetäessä kuului vain riips riips, kun kangas repeytyi. 

Pyykkikone ja tiskinpesukone saivat eilen rumssuttaa menemään ja sillä aikaa ensin keräsin lattialta ja matosta roskat, hiukset ja muut karvat pois ikkunalastalla (you heard me right). Puistelin jopa vaaleanbeigen maton ja sen päällä olleen karvamaton roskista, kun se beige matto on sellainen roskankerääjä ja olipa sille kaatunut vähäsen kaurahiutaleitakin, joita ei saanut kaikkia pois lastalla tai rikkaimurilla. Pyyhin lastalla neljästä paikasta lattialta pölyä/roskaa kasoihin ja rikkaimuri veti kasat sisäänsä. Lastalla saa myös tosi hyvin matosta karvat ja päälimmäiset pölyt ja roskat pois. 

Viskasin kaikki irtotavarat sängylle ja hain pesulastan (ei se ole moppi tai sinipiikakaan). Aloitin eteisestä, että voisi sitten käydä putsaamassa siivouslastaan kiinnitettävää pesuliinaa lavuaarissa - en jaksanut ottaa pesovatia kaapista, niin lattianpesuvesi oli vessan lavuaarissa. 

Eteisen lattian kuivuessa siistin tiskipöydän: laitoin astiat tiskinpesukoneeseen ja koneen päälle, kierrätettävät keräsin yhteen ja vein kaappiin piiloon odottamaan sekä vaihdoin leikkuulaudan paikan siihen, missä oli ollut vedenkeitin, ja laitoin tällä hetkellä käyttämättömänä olevan vedenkeittimen kaappiin piiloon. 

Seuraavaksi pesin lattian keittiön puolelta, mistä olin ottanut maton, jumppavälineet ja kissanruokakipot pois. Pidin huilibreikin, ihastelin hetken kaaosta ja kävin sängyn takana olevien pölypalleroiden kimppuun, kunnes keittiön lattia oli kuivunut. Siirsin nojatuolin ja rahin sekä jalkalampun siihen, missä oli ollut jumppavälineet ja kissanruokapaikka. Kissanruokapaikka sai siirtyä metrin oikealle eli sijaitsee nyt nojatuolin vieressä. Jumppavälineet siirtyivät siihen, missä oli ollut kissanraapimapuu. Kissanraapimapuu siirtyi siihen, missä oli ollut nojatuolin, rahin ja jalkalampun paikka. 

Viimeisenä pesin sängyn päädyn ja vaatekaapin välin sekä "makuuhuoneen" ja keskihuoneen lattian, kunnes menin nojatuoliin hetkeksi lojumaan ja odottamaan lattian kuivumista, että pääsisin pesemään lattialiinan ja hakemaan pyykit pesukoneesta kuivausrekille kuivumaan. Vaihdoin kissanhiekan ja pesin vessan lattian kurajäljistä ja puruista (pelletti). Puhdistin vielä suihkukaivonkin, kun oli alkanut näyttää siltä, ettei kaikki menekään läpi niin jouhevasti. Loppuillan asunto haisi ihanasti viemäriltä.

Siirsin beigen maton sängyn eteen, puoliksi sängyn alla olevan patjan alle, jossa se luultavasti säilyisi puhtaampana kuin keittiön mattona. Sängyn edessä ollut pieni vaaleanharmaa unelmanpehmeä karvamatto siirtyi keittiön puolelle, jolloin sen ympäriltä huomaa helposti kaikki roskat, mutta se kuitenkin keittiössä käydessä suloisesti hyväilee jalkapohjia. Kissapuun edessä ollut mustavalkoinen tekotaljamatto siirtyi puoliksi nojatuolin alle. 

Kaiken ollessa valmista ihastelin asuntoa, kun koti oli uudessa raikkaassa kuosissa, siisti ja puhdas. Saatoin vihdoin tehdä iltapuuron, syödä sen, ottaa iltalääkkeet, putsata naaman, pestä hampaat ja käydä nukkumaan. Aika oli ehtinyt vierähtää lähes puoleen yöhön, mutta on ihanaa mennä tyytyväisenä ja kiitollisena nukkumaan.

Kissa eli Vinski katseli minua ikkunalaudalla, kun istuskelin eilen nojatuolissa sen uudella paikalla. Sellainen hellyydestä ja läheisyydestä tykkäävä leikkisä sekä joskus hieman villi kissapoika on hän. Täyttää ensi kuussa kolme vuotta. 

Nyt taidan mennä tepastelemaan tuonne ulos, koska vielä se aurinko vähän paistelee ja kutsuu ulos, joten minäpä menen.

Ihanaa sunnuntaita ja pian alkavaa uutta viikkoa!