Tiistaina olimme työkavereiden kanssa Cafe Amoressa töiden jälkeen. Juttelimme, söin hyvää kakkua ja kuolasin toisten pinaattipiirakalle, jota tuntui riittävän enemmän kuin omaa kakkuani. Tee tuoksui hyvältä, taisi olla vihreää vai valkoista "hedelmäinen maku". Kakun valitsin monien joukosta vitriinistä ja se tarjoiltiin marjojen ja karamellikastikkeen kera. Olisiko ollut kookosjuustokakku.
Tällä viikolla keskiviikkona vai torstaina saapui Fiiliskaupalta (https://fiiliskauppa.fi/) valitsemani Oulu - talvipaljasjalkakengät. Nämä on suunniteltu suojaamaan jalkoja viileiltä ilmoilta ilman kompromisseja
mukavuudessa. Lämmin puuvillavuori pitää jalat lämpiminä ja
vettähylkivä kangaspäällinen pitää jalat kuivina. Joustava ja pitävä kumipohja varmistaa vakauden ja käyttömukavuuden liukkaillakin keleillä.
Näitä paljasjalkakenkiä valitessa pitää tosiaan yrittää mitata oma jalkansa kokotaulukkoa apuna käyttäen, että tulee sopivan kokoinen kenkä. Varsinkin jos on tällainen väliinputoaja kooissa kuten minä: joskus 39 jalka, joskus 40 eli keskimäärin 39,5-kokoinen.
Fiiliskauppa on täysin kotimaisin voimin Helsingistä
ponnistava verkkokauppa. Se keskittyy sporttisiin paremman fiiliksen
tuotteisiin, jotka tukevat hyvinvointia liikkumisen kautta.
Kissalla on omaa hauskaa. Se niin tykkää istuskella repimänsä pahvipaperirullan keskellä.
Toisinaan tuntuu, että kevät olisi niin lähellä, toisinaan taas ei, koska on edelleen todella kylmä. Ostaisi kukkia kotiin piristämään. Olisipa jo maaliskuu.
Ja niin perjantaina saapui päivä, jota en ajatellut koskaan saapuvan. Päivä jolloin aamulla huomasin saaneeni elämäni ensimmäisen silmätulehduksen, kun oli rähmässä koko vasen silmä. Minulla oli ollut jo omituinen yskä kolmisen viikkoa ja alkuviikosta tuli nuha vierailulle. Perjantaina nuhan kaveriksi tuli silmätulehdus. Mutta hei, yskä lähti pois sentään.
Soitin töihin, että en voi tulla, kun silmässä on sidekalvotulehdus ja nenä vuotaa. Otin yhteyttä Mehiläisen digiklinikalle, josta tuli heti kysely oireista ja todella nopeasti erityislääkäri alkoi jutella. Ensin meinasi pyytää pakeilleen, jotta katsottaisiin silmää tarkemmin roskan tunteen takia, mutta sanoin tunnistavani aika hyvin silmätulehduksen sellaisen nähdessäni. Hän määräsi antibioottisilmätipat ja silmävoiteen yötä varten. Menisin sitten tervehtimään, jos ei oireet ala pian helpottamaan.
Kävin apteekissa, joka onneksi on 300 metrin päässä, hakemassa lääkkeet. Olin hyvin ärsyyntynyt silmätulehdukseeni, kun piti aina välillä käydä pyyhkimässä ja lääkitä kahden ja puolen tunnin välein. Jossain kohtaa alkoi oikea silmäkin rähmiä ja onneksi en löytänyt siinä kohtaa hattua, koska olisin pomppinut sen päällä tai syönyt sen sarjakuvatyyliin.
Lauantaina aamulla huomasin, että voide sekä yöunet olivat tosi tehokkaita, eikä onneksi silmät enää rähmineet, vaikka olivatkin punaiset, vetisevät ja hieman kutiavat. Näppini pystyin pitämään visusti irti silmistä.
Kun on pakko ollut olla kotona, niin käytin aikaa siihen, mihin on pitänyt monta vuotta käyttää aikaa, mutta "ei ole ollut aikaa" eli kuvien järjestelyyn koneella. Olen aina välillä siirtänyt kännykältä kuvia koneelle erinumeroisiin kansioihin ja nyt vihdoin sain ne järkättyä kansioihin vuosien ja niissä vuodenaikojen perusteella. Sain myös kuvia vähennettyä jo sillä, että huomasin valmiiksi joskus järjestettyjen kansioiden jo sisältävän satoja saman nimisiä kuvia, joten siinä hävisi osa kuvista, kun olivat jo olemassa. Käyn joku päivä kaikki alakansiotkin läpi sekä karsin kuvat, joita en enää tarvitse. Pitäisi jokin päivä saada kaikki tiedostot ja kuvat talletettua parempaan paikkaan kuin vanhalle koneelleni, koska ei voi milloinkaan tietää, milloin tämä 10 vuotta vanha kone pistää sopimuksensa irti.
Löysin kuvia järjestellessä näitä vanhoja kuvia, joissa olen noin viidentoista ikäinen. Laitoin ne esille tämän tarinan kanssa:
Ajattelin, miltä näytin 15-20-vuotiaana. Minuuttani leimasi pitkään, kun haukuttiin läskiksi ja lihavaksi ala-asteella (oikeasti normaali lapsen pyöreys), enkä ollut oikein kenenkään kanssa tekemisissä yläasteella, kun häpesin itseäni. Vietin paljon aikaa itsekseni, mutta onneksi oli myös perhetuttuja, joilla oli lapsia ja yläkerran naapuri sekä veli.
Sain ekan kamerani 12-vuotiaana ja omisin perheen ekan digipokkarin ollessani 15-vuotias, jolloin aloin ottamaan kuvia itsestäni. Luulin, että lihoin 16-vuotiaana, mutta se oli varmaan tosi ohi menevä vaihe, koska näissä kuvissa (joita oli enempi), joissa selkeästi varmaan näkyy iän muutos, olen todella laiha, en vain itse nähnyt sitä silloin. Olin aika surullinen, kunnes tapasin yhden ystävän lukiossa ja oli kaksi ystävää koulun ulkopuolelta myös. Onneksi säilytin kuvat, koska myöhemmin sitä huomaa asioita, joita ei ennen huomannut.
Tällä hetkellä olen enemmän sinut minuuteni kanssa kuin olen koskaan ollut. Kerroin yhdelle henkilölle, että nykyinen työpaikkani ja siellä olleet ihmiset ovat muovanneet minusta sen, kuka oikeasti olen ja kuka oikeasti haluan olla. Annoin toki koulukiusaamisen kaksi eri muotoa, suoranaisen kiusaamisen ja jättämisen ulkopuolelle, vaikuttaa minuun vuosia, kunnes jossain kohtaa Helsingissä asuessani ajattelin, että ei enää. Tai luultavasti jo Turussa asuessani ennen Helsinkiä. Helsingissä aloittaessani työt olin kuitenkin vielä todella ujo ja minulla kesti vielä muutaman vuoden saada itseni puhumaan päälle, koska minulle pienenä opetettiin, että päälle puhuminen on epäkohteliasta, joten en tehnyt niin, kunnes ymmärsin, että mitenkään muuten ei välttämättä tule aina kuulluksi. En vieläkään puheliaassa seurassa saa ääntäni aina kuuluviin ja saatan harmistua ja tuntea oloni ulkopuoliseksi. En tiedä, saisinko tällä hetkellä itseäni kuuluville, jos menisin sellaiseen seuraan. Ei oikeasti voi tietää, miten reagoi missäkin tilanteissa, vaikka kuinka suunnittelisi etukäteen. Olen näitä asioita avannut ennenkin täällä blogissani, joten en käytä siihen nyt aikaa.
Eilen oli tosi nätti aurinkoinen päivä ja sininen taivas, niin pitihän sitä piipahtaa Lidlissä hakemassa lisää puuroa, kun meni loppumaan. Samalla kävin ottamassa ulkokuvan näistä Fiiliskaupan paljasjalkakengistä (
https://fiiliskauppa.fi/tuotteet/paljasjalkakengat/). Sain myös kokeiltua niitä ensimmäistä kertaa. Ovat kyllä niin kevyet ja välillä näiden kanssa tekee vähän mieli hypätä. Ei tunnu, että olisi melkein mitään jalassa, paitsi jotain suojaavaa ja lämmittävää, muuten eivät kyllä tunnu miltään, kuten varmasti on ideanakin. Olen jopa kipsuttanut näiden kanssa portaat ylös ja alas sekä hypännyt ratikasta katutasolle, jota en ruukaa normaaleilla talvikengillä tehdä. Ovat kyllä väärti hankinta, jos ulkopaljasjalkakenkiä hamuaa.
Katsoin myös muita kenkiä tuolla sivustolla ja
Helsinki - paljasjalkakengät vaikuttavat hyvin kiinnostavilta ja näyttävät näteiltä. Tosin muutenkin pitäisi varmaan hankkia uudet juoksukengät kevättä varten. Nämä olisivat kävelyä varten. Kenkiä tarvitsee aina. Hyvät kengät toki kestävät pitkään ja ahkeraa käyttöä.
Paljon ei ehtinyt tällä viikolla kuulua. Tai no miten sen ottaa. Kolme päivää kotosalla, vähän ulkona kaupassa ja sään riepoteltavana ja roskille murisemista niiden kulkeutuessa pussiin pihtien kautta. Piti perua pari sovittua tapaamista, minkäs teet. Onneksi ehtii nähdä sitten tervehtyessä paremmalla ajalla.
Lisäksi pesin pyykkiä ja tiskejä, vähän siivosin. Eilen käytin tunteroisen ompelemalla lempipussilakanastani (Finlaysonin Visa) ison karvaisen termiitin (kissan) tekemän revenneen kohdan, että sain pussilakanan pujotettua täkin ympärille. Olen kuunnellut musiikkia,
yrittänyt lukea, pelannut, katsonut leffoja, lääkinnyt itseäni kuudesti päivässä, syönyt keittoja ja juonut kahvia, vettä sekä teetä.
Tein myös kolme origamia, perhosia. Osaan nyt tämän tehdä ulkoa.
Siinäpä se. Saa nähdä, parantuvatko silmät huomiseksi, että pääseekö töihin vai ei. Toivottavasti.
Mukavaa sunnuntai-iltaa ja tulevaa viikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti