Tekemisiä ja kokemisia

Sunnuntaina 23. helmikuuta jolkotin ulos ja Töölönlahden ympäri. Silloin oli vielä lunta, mutta kuin taikaiskusta 1.3. alkoi tuntua keväältä. Ja on aivan huikeaa, miten paljon aurinko on paistanut ja ollut lämpimämpää. Talvi aina tuntuu todella pitkältä, kun se Suomessa tosiaan on todella pitkä. Oli silti kivaa vielä helmikuun puolella, että aurinko alkoi näyttäytymään useammin. Tuona reissuna kävin ulkokuntosalillakin siinä Töölönlahden kupeessa; tosin olen oikeastaan joka kerta siinä käynyt vähän jotain laitetta päristämässä, kun olen suunnannut takaisinpäin. Nyt kevään tultua tulee varmasti käytyä enemmänkin. Pitäisi myös salijäsenyyttä käyttää, kun sellainen tuli hommattua.

Joskus tekee mieli vain toivottaa kaikille ihanille tyypeille huomenta, varsinkin nyt kun voi fiilistellä lisääntyvän valon määrää. Aamut tosiaan alkavat kahvilla. Joskus harmittaakin, että on tullut keitettyä aivan erinomaista kahvia ja sitten pitääkin jättää se kesken, kun on jo kiire juosta bussiin. Mutta olen päättänyt joka päivä herätä puoli tuntia ennen normaalia herätysaikaa, että ehtisi juoda sen kahvikupposen ja suorittaa aamua vähän hitaammalla tahdilla. Aamut ovat parhaimpia.

Aiemmin kirjoitettua: Olen huomannut olevani tosi virkeä aamuisin ja olevani unirytmini kanssa jo kesäajassa. Menen tuntia aiemmin nukkumaan ja herään virkeänä tuntia aiemmin. Aamulla keskittymiskyky on huipussaan ja lukeminen tuntuu miellyttävältä, kun taas iltaisin tuntuu, ettei saa mitään aikaan ja onneksi ei tarvitsekaan, kun olen ysiltä valmis nukkumaan. Yksi tämän vuoden tavoitteista on lukea enemmän ja ajattelin mahdollistaa sen aamuisin sekä samalla mahdollistaa oman unirytmin. Jejei!

Kahvihampaan kolotukseen lisäapua Lehmus Roasteryn Pusupuisto - kahvista. Tässä uutta puvustusta UFFin ikkunassa. Hymyilytti parikin kertaa, kun oli laitettu mallinukke ihan Paddington-nallen näköiseksi. 26. helmikuuta oli euron päivät UFFissa ja tein seitsemän tosi kivaa löytyä, joissa mukana mm uudet lempihousut.

Mikähän kaunis päivä se olikaan, kun sain tämän kirjan vihdoin ja viimein luettua. Nyt olenkin lukenut vähän nopeampaan tahtiin Tove Janssonin ja Eeva Kilpin teoksia sekä satunnaisia hyvinvointilehtiä. 

Olen käynyt lempikaupassani Postitalon Supermarketissa ihastelemassa taas sitä seikkaa, miksi se on kaikkein paras kauppa: sen valikoiman laajuus niin monissa asioissa, kuten jäätelöissä!

 

Ensimmäinen maaliskuuta sain hiukset pysymään kivasti paikoillaan ja suuntasin Keravalle ystävää tapaamaan. Sain nauttia uunituoreesta kermaviili-mustikkapiirakasta ja herkkumunkeista, joissa oli hasselpähkinäsuklaajutskua sisällä (löytynee kuulemma Lidlistä). Ai että! Sitten pelasin vähän liian vaikeaa Mario - peliä sekä "Jassu ei osaa sekoittaa" Skip-boa höpötysten säestämänä.

Olen nyt alkanut kahdesti viikossa keräämään roskia ja toivoisin todella, että kaupunki (ja kaikki kaupungit) ottaisi vastuun roskatilanteesta. On inhottavan näköistä, kun roskia, varsinkin tumppeja, lojuu ihan kaikkialla. Sörnäisiin aamulla kävellessä haluaisin kävellä silmälaput silmien ympärillä. Samalla toivoisin telekinesia-voimia, että voisin aina ohi kävellessä kaapata kaikki roskat mennessäni lähimpään roskikseen tai isoon jätesäkkiin. 

 

Minut palkittiin eräs päivä kahvilla ja nyt tällaisilla (en tiedä, mitä olivat, mutta ihan jees makuisilla) kekseillä siitä, että olen kerännyt roskia yhden itämaalaistyyppisen ravintolan edestä.

 

En edellisviikonloppuna kirjoittanut blogia, kun minut oli vallannut niin kova halu kirjoittaa omakohtaisesta mielessä pyörivästä utopiasta. Joku päivä vielä siitä kirjoitan, mutta kaikki siitä tuskin tulevat tykkäämään. Jokaisella varmasti on mielessään ajatus siitä, millainen ihannemaailma voisi olla. Itse saatan ajatella sellaista ehkä vähän normaalia enemmän. Tarvitsen paljon tekemistä ja muuta ajattelemista. Ainoastaan toisen ihmisen seura saa minut pois omista ajatuksistani.

Sunshine reggae.

 

Halipatsuikka kaksi vuotta sitten. 

 

Niitä aurinkoisia päiviä viime viikolla. Löysin pajupuun ja pajunkissojakin!

 

Aivan ihastuttava Eeva Kilpin muistikirjoja olen löytänyt nyt kolme Elämänkerrat - osastolta. Kolme päivää sitten eli perjantainako luin tämän Punaisen muistikirjan yhdeltä istumalta. 106 sivua. Eeva Kilpi on niin kaunis sielu pilkkeellä silmäkulmassa. Monipuolinen kieliasu ja ihanan verkkainen tapa kirjoittaa, vaikka vain kirjoittaa päivistään mökillä 2014, murehtii sotia ja mitä kuulee uutisista. Hän ihastelee samalla luontoa ympärillään pikku mökissään ja näkemiään eläimiä, kokemiaan sääilmiöitä. 

Tätä kirjaa hänen kesäpäivistään oli ihana ja mielenkiintoista lukea ja samaistuin hänen olemukseensa ja kirjoittamistyyliinsä, mutta samalla siitä luki läpi sen, ettei hän enää kauaa eläisi, mikä on harmi. Pidän hänestä todella paljon juurikin sen takia, kun voin ihan täysin samaistua häneen - luin pätkän hänen yhdestä toisesta muistikirjasta kaverilleni, joka sanoi, että kuulostaa ihan siltä kuin lukisin omaa blogiani.

 

Tarkistettuani tiedot hänestä selvisi, että hän tosiaan on yhä elossa ja tällä hetkellä 97-vuotias eli syntynyt samana vuonna kuin ikävöimäni isotäti, jonka sairaus valitettavasti vei liian aikaisin. Isotätini täyttäisi tänä vuonna 97, koska voisi olla mahdollista, että hän olisi elänyt tosi vanhaksi, kun hän oli sisäiseltä kipinältään ihan Pikku Myyn kaltainen. 

 

Olen harmitellut, että olin liian pieni ymmärtämään isotätini ironiaa, kun hän vielä eli. Tällä hetkellä, jos isotätini juttuja kuuntelisin, niin nauraisin välillä varmaan vedet silmissä.

 

 

 

Viime perjantain aamu oli aivan vastustamattoman ihana! Kun ekana aamulla avaa ikkunan ja ajattelee 'wau!' vain nähdessään kuulaan sinisen taivaan ja lupauksen auringosta, niin tietää hymyilevänsä koko päivän Ja se aurinko tulikin koko päiväksi vierailulle :)

 

 

Kirjastolöytöjä. Eipä lopu lukeminen ihan heti kesken. 

Viime viikolla tuli runokin mieleen, kun mietin kahta sanaa

 

Kun katson sinua

näen samalla tutun

ja tuntemattoman

 

Kun katson peiliin

näen sinut ja minut

 

Tiedän, ettemme ole

vielä tavanneet

mutta ehkäpä joskus

jonakin päivänä

tapaamme vielä

 

Tiedän sinun olevan olemassa

vaikkemme ole vielä tavanneet

 

Tiedän sinun olevan olemassa

 

 

Perjantai-iltana eksyin Triplaan, kun nousin ysiratikan kyytiin, joka tietenkin oli poikkeusreitillä. No mikäpä siinä joskus Triplassa käydessä. Lauantaina kävin ystävän luona Klaukkalassa. Piti jo pari viikkoa sitten käydä, mutta oli silmä pipi, niin ei voinut. 

 

Samana päivänä ennen lähtöä kävin Lauttasaaren kirjastossa kahmimassa jälkimmäisen kirjakuvan kirjat, kun huomasin netistä, että siellä on aika monta Eeva Kilpin teosta paikalla. Tein lettuja niin sanotusti lounaaksi, kävin hörppimässä herkkulaten herkkukahvilassa ja mars matkaan! 

 

Ystävä näytti työstämäänsä pyörää, joka vaikutti aika kivalta menopeliltä, kun sen saa korjatuksi. On edelleen vanhakin kosla kellarissa, mutta siitä pitäisi vaihtaa vaihdesysteemi ja muutenkin huoltaa. 

On edelleen kova ikävä muutama vuosi suoraan kellarista varastettua valkoista Baana Hietsu - pyörää. Se oli ihan paras ikinä!

 

Tein tällaisen kollaasin kuudesta mausta, joista tykkään eniten eli (ei järjestyksessä) vadelmasta, mangosta, kookoksesta, persikasta, kahvista ja vaniljasta. Olen muka vastarannan kiiski, kun tykkään mangosta ja kookoksesta, mutta en ymmärrä, miten jotkut eivät tykkää niistä. Jokainen tykkää mistä tykkää. Itse en pidä currysta (kurkumasta) tai inkivääristä ja joku toinen voi olla että "mitämitähäh, nehän ovat tosi hyviä". Enkä ymmärrä, miksi joku haluaa pilata puuron maun laittamalla siihen suolaa. Makumieltymyksiä on moneksi. 

Nyt aion mennä suihkuun, lukea hetken ja nukkua. 

 

Mukavaa alkanutta viikkoa! 

 

P.S. pidetään peukkuja takatalvettomuuden vuoksi.