Syksy saapuu

On tämä vain niin kiva tukka! Tykkään paljon tästä, vaikka tämän piti olla vain välivaihe ennen toisen värin laittamista. Ihana myös viettää aikaa kotona, vaikka paljon mieluummin viettäisinkin aikaa jonkun ystävän seurassa. 

Ostin eräs päivä rosmariinileipää. Se on toisiksi paras suosikkini foccaccian jälkeen. Harmi vain, ettei Fazerin leipomo voi myydä sitä kuin vain yhdessä käymässäni kaupassa ja ainoastaan pieninä paloina sielläkin, eikä leikattavana isona leipänä. Kaikkea ei voi saada, eikä palaute aina tehoa, mutta ainakin on tehnyt jotain edesauttaakseen asiaa. En vain ymmärrä, miksi pitää olla kuutta eri ciabattaa kaupoissa, eikä ollenkaan foccacciaa, vaikka yksi foccaccia voittaa kaikki kuusi ciabattaa. Taistelu ruokatarjontaa vastaan, haha!

Lauantaina sain pitkästä aikaa, yli kuukauden vai jopa parin jälkeen, juostua puoli tuntia yhden lepsun 15min kokeilun jälkeen edellisviikolla. Tosin mieli taas oli "Eiku juokset viis kilometriä, ku se on niin lähellä". Lääh! Keuhkoissa tuntuu eniten juoksutauko, mutta kyllä nekin taas tottuvat. 

Kiloja on tullut vain lisää, en tiedä, pitäisikö lähteä tutkimaan asiaa vai mistä on kysymys. Olen siis valehtelematta tänä vuonna "lihonut" seitsemän kiloa, vaikkei se näy muuta kuin hieman mahassa, enkä tosiaankaan halua mitään röllykkää tuohon eteen, joten teen kaikkeni sen eteen, että keho solakoituisi. En siis sinällään välitä painostani, mutta on se kummallista katsella suurinta lukua ikinä vaa'alta. Sitten joku saman kokoinen salin pukuhuoneessa käy vaa'alla ja kuulen hänen kertovan kaverilleen painonsa ja hän on 13 kiloa kevyempi kuin minä. Toisaalta vain kolme kiloa painavampi ja saman pituinen saattaa näyttää paljon painavammalta ulospäin. Missä tämä ajatus kulkee? Ehkä pitäisi unohtaa vaa'an tuijottelu. 

Jos terveellisestä ruokavaliosta, liikunnasta ja vedenjuonnista huolimatta paino ei ala pudota, niin pitää kai tarkistuttaa uudelleen kilpirauhasarvot, vaikkei niissä vuosi sitten ollut mitään poikkeavaa. Onhan toki hieman tullut herkuteltua, mutta herkuttelin paljon enemmän aiemmin, jolloin painoni oli alempi. Luultavasti syön liian vähän, en vain osaa syödä enempää, mitä minuun mahtuu. Kauhean kommervenkkistä puuhaa. Yleensä en puhu painosta, eikä minulla ole vääristynyttä kehonkuvaa, mutta olen kyllästynyt olemaan sopusuhtainen, vaikkei siinä mitään pahaa olisikaan.

Sateiden jälkeen on ihanaa, kun aurinko jälleen näyttäytyy. Ostin jo toisen kahvin Starbucksilta, tosin Herkussa näitä myydään ainakin. En siis ostanut Starbucks-kahvilasta, vaikka se lähellä Stockmannia sijaitseekin. Sielläpä en ole käynyt pitkään aikaan. Kun kurkistin sisään pari päivää sitten, niin ovat rumentaneet seinänsä teollisen harmaaksi ja koruttomaksi. No minkäs teet, kun et ole sisustussuunnittelija. Anyway ensimmäinen Starbucksin kahvi oli Caffe Verona nimeltään ja dark roast with roasty sweet and dark cocoa notes. Tämän kertainen on Starbucks House blend ja medium roast, rich with toffee notes. Silti tuntuu, että tämä medium maistuu tummemmalta kuin tumma. Se on niin myös sisällöstä kiinni, ei aina paahtoasteesta.

Kokeiluja ja kaunis rakennus Pohjoisrannassa. Nyt on tullut kauppoihin paljon uutuuksia, kuten dumle kaurakaakao, joka ei napannut. Oatlyn ja alpron kaakaot ovat edelleen hyviä, jos kaakaota tekee mieli. Maistoin myös dumle lakritsia ja hot&sour -turkinpippurilakritsia, joista ei kumpikaan napannut. Tämä pantteri-piispanmunkki piti myös kokea, mutta ei ei, ei salmiakkia tai lakritsia voi yhdistää munkkiin, jos minulta kysytään, tuli lähes paha olo. Jotkut tykkäävät, toiset eivät, that's the way it rolls.

Tästä elon aloe vera originalista tykkään.

"I don't tell you 'I love you' enough times. Do I?" - Extremely loud Incredibly close.

 

Tästä postauksesta, johon törmäsin facebookin muistoissa tulikin mieleen yhtäkkiä seuraavanlainen ajatusketju: Joskus miettii, miten varsinkin meidän maassamme on kiusallista sanoa meille tärkeille ihmisille, että rakastamme heitä. Ystävä-rakkaus on toki erilaista kuin perhe- tai parisuhderakkaus, mutta on se silti rakkautta, välittämistä. Miten muuten kukaan voisi olla meille tärkeä ja pyöriä toisinaan mielessä. On paljon helpompi kehua toisen vaatteita tai hiuksia, vaikka joillekin sekin on vaikeaa. Englannissa käytetään päivittäin love-sanaa, vaikkei edes tunnettaisi. Suomenkielessä rakas-sana on karkeampi kuin muissa kielissä, muttei sen merkitys ole yhtään sen laimeampi. Jokainen rakastaa jotakin, vaikkei se aina kohdentuisi toiseen henkilöön. On helppo rakastaa, kunhan ymmärtää sanan laajuuden. On eri tapoja ilmaista rakkautta.

Aamuminä odottamassa bussia, keltainen pipo ja ihana vaaleanpunainen takkihuppari jälleen käytössä.

 

Miksikö kuvaan Vallilaa ja puita lähellä bussipysäkkiä? Jostain kumman syystä viime viikolla, olisiko ollut keskiviikkona, skuuttini päätti sanoa "pfft!", sammui vähäisen akun takia, eikä viitsi lähteä latautumaan, vaikka olen kolmesti kokeillut johdon kanssa. Yleensä se auttaa, että antaa olla rauhassa johdon päässä, että tokenee shokista ja lähtee latautumaan, mutta ikään kuin laturijohto, joka ilmoittaa  punaisella ja vihreällä valolla akun tilasta, ei tunnista, että akkua laitteessa olisikaan. Pitäisi siis lähettää skuutti korjaamolle ja vaihtaa koko akku. En vain tiedä, kuinka kallis paukku siitä tulisi ja mistä löytäisin sellaisen korjaamon, joka voisi vaihtaa akun tuohon ja ehkä samalla paikata myös takalokasuojan. Toinen skuutti olisi helpompi, kun siitä pitäisi paikata vain takapyörä. Tosin vieläkin haaveilen polkupyörän käytöstä, mutta siitäkin pitäisi takakumi vaihtaa. Minulta joko pyörät varastetaan tai ne ovat rikki. Onneksi HSL tarjoaa tällä hetkellä kuukautta mobiilisovelluksella puoleen hintaan, niin sain kuukausikortin kolmella kympillä. Tosin se edellyttää sitä, että puhelimessa täytyy olla akkua, muuten tarkastajan pelmahtaessa paikalle paukahtaa kivat 80e sakkoa, jolloin on turha alkaa selitellä, että "on minulla lippu, se on tässä puhelimessa, joka on sammunut".

 

Autumn is coming.

Whether you are ready or not.

 

Kevään lisäksi alkusyksy on lempivuodenaikani. Sateet eivät haittaa hyvällä varustuksella ja kauneinta on auringonpaiste sateen jälkeen tai kun se änkeää pilvien välistä esiin. 

 

Olen kirjoittanut monta runoa syksystä. Syksyisin tekee erityisesti mieli runoilla. 

 

Syksy nostaa tunteita sisällä ja saa myös aikaan erilaisia mielihaluja, kuten halu syödä lämpimämpiä ruokia, juoda punaviiniä ja teetä. Yhtäkään niistä en harrasta kesän aikana. 

 

Koleat aamut ovat ihania, kun aamukostea hönkii autojen lasit huuruun ja tekee mieli piirtää pinnalle kuva. 

 

Syksy on värikkäin aika vuodesta ja nähdessään lehtikasan tekee mieli hypätä sinne peuhaamaan.

Syksy on myös kerrospukeutuminen kulta-aikaa. Saa kaivaa kaapin perältä takit, neuleet, huivit, pipot ja hanskat taas esiin. 

 

Syksyllä tekee mieli myös kävellä enemmän. Syksyllä lähden mielelläni iltalenkille ja jännitystä lisää se, kun saa pukeutua heijastimiin. Voi heijastaa pimeässä. 

 

En ole koskaan ajatellut elokuuta, syntymäkuukauttani, enää kesäkuukautena vaan alkusyksyn kuukautena. Toisaalta jos minulta kysytään, niin alkukevät saisi alkaa helmikuussa. Ei yhtään haittaa, jos syksy on pitkä.