Syksyn ihanuuksia

Räpsyjä kahvilassa.

Sain syntymäpäivälahjaksi Espresso House - sovelluksen käyttäjänä ilmaisen normaalikokoisen vapaavalintaisen juoman. Ajattelin tänään (ensimmäinen syyskuuta) työpäivän päätteeksi käydä hemmottelemassa itseäni ja tilasin kookoscappuccinon ja sen kaveriksi mango-valkosuklaajuustokakun, minkä kanssa sai kaurakermavaahtoa. Kahvilassa katselin rauhaksiin ohikulkevia ihmisiä aurinkoisella kadulla.

Hemmottelu jatkui saunalla ja hieronnalla. ♡

Back to kaurapuuro. Olin jo jonkin aikaa miettinyt kaurapuuron syömistä aamuisin smoothien sijaan, mutta ajauduin säästösyistä syömään kaurapuuroa ja nyt olen ihan hulluna siihen! Pähkinöinä siihen! Marjoja oli edelleen pakkasessa smoothieta varten ja tulee nyt olemaan jatkuvasti puuroa varten tykkään syödä banaania puuron päällä. Puuron teen veteen kattilassa (ei, en vieläkään kadu sitä, ettei minulla ole mikroa), sisään menee lusikan mukana voikorva, loraus soijajuomaa jos meinaa kuivua. Marjojen ja banaanien lisäksi päälle tulee hunajaa. 

Teen juontikin sujuu oikein luonnikkaasti. Joka ilta tulee juotua. Join viikonloppuna jopa kaksi mukillista teetä molempina päivinä. Vihreää teetä tottakai. Pitäisi metsästää jostain lisää valkoista.

Oikeasti laskin, että soijarahka, jota käytin smoothieihin, maksaa 54 euroa kuussa. Aikamoinen säästö sanoisinko! Tai aikamoinen rahareikä oli. Mutta hetken siihen oli varaa. Nyt on kuitenkin oikeasti aikomus maksaa laskut ja päästä joku päivä muuttamaan toiseen asuntoon, ehkä matkustellakin. Lisäksi smoothieta varten tuli aina ostettua kananmunia (niitä nyt välillä tarvitsee muutenkin), banaania (no kaksi päivässä kuluu silti), marjoja (menevät puuron päälle) ja soijajuomaa (no sitä ei tarvitse enää ostaa). Varmasti yli kuusikymppiä minulla on mennyt kuukaudessa pelkkään aamiaiseen plus kahvin hinta ja kaurajuoman hinta toki. Se on kuukausikortin oikea hinta ja sitä nyt myös tarvitsee taas alkaa ostamaan, harmi kyllä. Näin viikonloppuna kyllä niiin ihanan Tunturi-pyörän Sellon Prismassa, että hyvä ettei kuola valunut suunpieltä pitkin takille ja siitä lattialle, mistä se päätyisi jonkun kengänpohjaan ja joku liukastuisi. No ei vaines.

Ihanat aurinkoiset päivät. Parasta kun saa olla luonnossa ja metsässä. Nyt luonto alkaa pikkuhiljaa muuttaa väriään ja pitää joku päivä mennä erityisesti kuvaamaan vaikkapa Seurasaareen luonnon valmistautumista talveen.

Aloin lukea tätä Torista ostamaani Urheilu & ravinto käsikirja, Liikkujan täydellinen opas hyvinvointiin vuodelta 2019 ja vaikuttaa kyllä aika passelilta lehdeltä. Olen tosi kiinnostunut hyvinvointiin liittyvistä lehdistä ja yritänkin vähintään selata tietynlaisia lehtiä läpi kirjastossa joka kuukausi, kun ilmestyy uusia. Koko ajan tulee uutta tietoa ties mistä aiheesta ja olen tiedonjanoinen.

Luin tämän Sophie Kinsellan Kevytkenkäisen kummituksen vuosia sitten, mutta nyt sain sen toiseen kertaa luettua, kun oli aikansa pyörinyt mielessä ja halunnut luettavaksi. 

Hyvä kirja, suosittelen 110/100! 585-sivuinen. 

Sophie Kinsella on ollut vuosia lempikirjailijani, vaikka on toki muitakin hyviä kirjailijoita.

Nyt syksyllä ajattelin lukea enemmän. Niin, koska syksy. Mietin tämän kirjan lopussakin reaktiotani, kun tuli pari kyyneltä ja nauroin myös muutamissa kohdissa kirjaa ihan ääneen, että viimeinen vuosi pari on tosiaan muuttanut jotain sisälläni. Olen kertonut, että nykyään nauran enemmän ihan tyhmillekin asioille ja huomaan kaiken pienintäkin yksityiskohtaa myöten ja siksi saatankin hymyillä tai nauraa jollekin ilmeelle tai tietynlaisille äänenpainotuksillekin. Lisäksi olen avoin ja todella suora (on tärkeää myös kertoa, jos jokin asia vaivaa), vaikken toki kerro tyhmiä mielipiteitäni ääneen, vaan tiedän, milloin joku saattaa ääneen lausuttuna kuulostaa tosi tyhmältä. Joillekin ihmisille taas voi kertoa tyhmimmätkin jutut, koska tietää, että se on täysin okei.

Seuraava kirja lukuun! Olen tätä Sophie Kinsellan Hääyöaietta (Wedding night) englanniksi lukenut, mutta jospa nyt suomeksi ja ajatuksella saisin tästä enemmän irti. Alkoi ainakin nopeasti ja kerran kun olin puoli tuntia töistä keskustaan bussissa, niin sain luettua kaksikymmentä sivua. Voisin lueskella sitä aina bussissa nyt kun bussissa on kökittävä, enkä todellakaan jaksa katsella mitään kännykkää.

Yksityiskohta, jota en ollut huomannut ennen. Rakennuksen huipun päällä oleva kruunu.

Lauantaina oli aikast hieno ilma ja päädyin keskustasta Kaartinkaupunkiin ja sieltä Punavuoren kautta takaisin keskustaan sivuuttaen Ullanlinnaa ja Eiraa. Johanneksenkirkko oli remontissa. Oli ihanaa kuvailla pitkästä aikaa. Rakastan arkkitehtuuria! Muutenkin kaikki näyttää upeammalta syysauringon koskiessa luontoa ja rakennuksia eri tavalla kuin kesäaurinko. En tiedä, moniko sitä huomaa, mutta siinä on eräänlainen sävyero. Tuli patikoitua viisi kilometriä kuvaillessa.

Olen todellakin palannut juoksun pariin! Eilen vedin hieman hammasta purren seitsemän kilometriä alle viiteenkymmeneen minuuttiin. 45 sekunnin huili piti ottaa viiden kilometrin jälkeen, jotta jaksoi jatkaa seitsemään. Musiikki todellakin auttaa treenaamaan kovempaa ja varsinkin aerobisessa treenissä. Minulla on erityinen juoksulista, joka määrää juoksulle rytmin ja niiden kappaleiden kanssa jaksan juosta. Alkaa tökkiä kyllä saman listan kuunteleminen yhä uudelleen, mutta on vaikea löytää kappaleita, joissa on tietynlainen rytmi päällä koko kappaleen. Toki on myös kappaleita, joissa vaikka kertosäkeen aikana tulee nostettua vauhtia. Ihan parasta!

Tämä postaus keskeytyi alussa, kun aloin tekemään puuroa. Otin marjoja puuron päälle pakkasesta. Päädyinkin yhtäkkiä sitten sulattamaan pakastinta! Älynväläys, welcome to my life! - kun on jotain tekemässä, niin alkaakin tehdä jotain ihan muuta. 

 

Pakastimeni on pieni ja aina täynnä lunta ja jäätä, kun sen ovi on ollut vähintään niin pitkään rikki kuin olen tässä asunnossa asunut. Tiesin sen muuttaessani tänne, eikä se silloin haitannut. Aloittaessani sain alkukinokset hakattua pois pakastimen reunoilta. Sitten muistin vinkin hiustenkuivaajasta pakastimen sulattamisessa ja hain sen eteisen kaapista - jotain hyötyä siitäkin. Samassa rätillä kosteutta poistaessa tuli siivottua koko jääkaappi. Vihanneslokerot ovat nyt kuivumassa kylppärissä. Olen tosi kiitollinen pesusienen ja sitä myöten myös imukykyisen rätin keksijälle, ettei tarvinnut haaskata pyyhkeitä jääkaapin ja lattian kuivaamiseen. Nyt on puhdas jääkaappi ja pakastimeen mahtuu kerrankin enemmän kuin kaksi pakastemarjapussia väen vängällä survottuna.

 

Olipa kerran kello puoli kahdeksan ja yhtäkkiä se olikin vähän yli yhdeksän. En ollenkaan ihmettele, vaikka hommaan olisikin mennyt yli tunti, niin kivaa se oli!

 

Hmph, ja nyt kello on kymmenen. Tuli tosiaan se puurokin vihdoin syötyä, ei ainakaan kuumaa enää ollut. Tänään on kyllä ollut toimelias päivä ja eilen sain kämpänkin siivottua tip top - kuntoon sekä vaatteet pallattua kaappiin kämpästä kuleksimasta, kun olin ne viikonloppuna pessyt. Jje! Nyt pitäisi pestä hampit ja vielä hetken lukea ennen nukkumista ja uutta päivää!