Viime viikolla oli aikaisia vuoroja. Niin aikaisia, että piti herätä ennen viittä, eikä oma bussi kulkenut siihen aikaan, kun piti olla jo töissä. En toisaalta valita. On kaunista nähdä aamun valkenevan.
Joskus taivas on kuin maalaus, eikä sitä silloin voi olla kuvaamatta.
Vaikka olisikin töiden jälkeen väsynyt, niin sellainen pieni suuri asia kuin auringonvalo rakennusten takaa saa menemään lähemmäs ihastelemaan sitä kaunista ilmiötä, joka vetää huomaamatta suupielet ylöspäin. Jopa kurjina päivinä; jos aurinko paistaa, niin on ainakin yksi ilon aihe, yksi syy hymyilyyn.
Halusin yhtenä päivänä maistaa Pauligin Muumi syyskahvia, kun Pauligin kahvilähettiläs siitä instastoryssa mainitsi. Ihan maistuvaa kahviahan tuo niin kuin Pauligilla yleensäkin yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Moomin winter coffee pitää maistaa jossain vaiheessa, kun on enemmän talvi. Tosin tänä aamuna kävellessäni bussipysäkille mietin, että yhdeksän astetta oli viileän tuntuinen, mutta hyrisin samalla ajatukselle, että talvella on jopa kolmekymmentä astetta kylmempi. Pitänee hankkia jostain uusi talvitakki. Tuo vegaani vadelmariisifruttikin on jees.
Autumn.
Viikolla ystävä ehti pikaiselle kahvikupposelle (tosin hän otti teetä) ja otin espresson makuista gelatoa Robert's coffeessa kookoscappuccinon lisäksi. Tärkeintä on ystävien kanssa vietetty aika. Ei haittaa, kuinka lyhyt se aika on, oli se puoli tuntia tai puoli päivää, mutta tärkeintä on nähdä ja tavata, olla lähellä ja tuntea.
Hassua kyllä, kun ajattelin, että viime viikon piti olla herkuton ja juuri silloinhan tulee toki puperrettua. Söin ainakin kaksi isoa pullaa ja kaksi jäätelöä sekä heseaterian ja intialaista. Että juu. Mutta tänään on toinen päivä, jota kutsun detox - päiväksi eli en puperra varsinkaan mitään sokeripitoista ja yritän myös syödä mahdollisimman vähän maito- ja vehnätuotteita. Naama kukkii jälleen kuin viimeistä päivää ja haluaisin ihon näyttävän puhtaalta, kuulaalta ja terveeltä ilman epäpuhtauksia. Yritän juoda myös mahdollisimman paljon vettä päivisin (ei liikaa toki) ja jaksaa harrastaa liikuntaa.
Tänään en jaksanut salille, koska väsytti todella paljon ja nytkin odotan, että kello tulisi kymmenen, että sallisin itseni nukkua. En silti suonut itselleni päiväunia, vaikka kolmen ja viiden välillä tuntui, että voisin nukahtaa pystyyn. Sunnuntai-illat ovat aina vaikeita, kun on viikonloppuaamuna nukkunut vaikkapa kasiin asti ja seuraavana arkiaamuna pitääkin herätä viideltä.
Pohdin tänään, että olen aamuvirkku, mutta samalla iltavirkku. Päivällä on tietty aika, kun väsyttää, mutta sen väsymyksen mennessä ohi onkin taas pirteä ja vaikea saada illalla unta. Arkisin olen toki enemmän iltatorkku, mutta välillä en mene nukkumaan, vaikka unipaine viestittäisikin nukkumaanmenosta. Se vain viestittää siitä aina liian aikaisin ja sitten kun olisi itse valmis yöpuulle, niin pitääkin pyörittyä etsien sopivaa asentoa toivoen, että keho alkaa pikkuhiljaa painaa enemmän ja melatoniinia alkaa erittyä aivoihin. On myös hyvä merkki raajoilla säpsähdellä (vaikkakin se saattaa kuulostaa pelottavalta) ennen unen tuloa, koska tietynlainen sormen tai jalan vipatus on merkki siitä, että nukahtaminen on hyvin lähellä.
Uusivanha ihana metsä viime viikolla.
Perjantaina otin väriä pois hiuksista, kun piti värjätä vain tumma tyvikasvu piiloon. Oli vähän eri vaalennusaine kuin viimeksi ja voi vitsit, että se kirveli päänahassa. Pidin vain puolet suositellusta ajasta, mutta se ehti tehdä, mitä sen pitikin eli hävittää tumma juurikasvu. Lisäksi koko tukka hieman vaaleni siitä, mitä oli ja that's totally okhay. Näissä kuvissa tämä näyttää melkein ainakin osittain siltä, mitä alunperin hainkin eli hunajankullertavaa.
Back to action! Alkuviikosta en muista, kävinkö juoksemassa. Taisin käydä maanantaina. Torstaina ja perjantaina en käynyt salilla metro- ja ratikkalakon takia, koska kuten yhdelle sanoin "liian lyhyt matka bussilla, mutta juuri sopiva matka ratikalla". Tänään olisi ollut juoksupäivä, mutta väsyy, niin enpä juossut. Jospa huomenna sitten. Pitäisi joku päivä sinne uimaankin malttaa.
Ai niin. Tämä kuva on tosiaan lauantailta, kun juoksin ekaksi tavallista juoksua 15 minuuttia, kunnes 15:sta ja 30:n minuutin välillä juoksin kaksi minuuttia kävelyä ja kolme minuuttia juoksua vaihdellen. Viimeisen puolituntisen tai no 27 minuuttia, kun halusin lukemaksi 7km, juoksin sprinttejä tai intervalleja (miksi niitä nyt kutsuukin) eli 2min kävelyä ja 1 min reipasta juoksua vaihdellen.
Eilisiä kuvailuja Eerikinkadulta, vaikka eilisestä tuntuu olevan jo todella pitkä aika. Maistoin myös Aikatalossa sijaitsevan Bobachikin kuplateetä. Menu on englanniksi, eikä ihan kaikkea ymmärrä ja kuplateet ovat muutenkin uusi tuttavuus. Kerran muutama vuosi sitten, kun eräs ihminen oli vielä ystäväni, maistoin todella hyvää kuplateetä Lasipalatsin edustalla olevasta pyörillä kulkevasta kuplateekojusta. Löysin eräänä päivänä muiston ekasta Amos rexin näyttelystä, värivalonäyttely, nimeä en muista, silloin kun Amos Rex ilmestyi ja saatiin valmiiksi. Oli kyllä yksi parhaimmista vuosista, kun omistin museokortin ja saatoin ystävän kanssa kierrellä mielenkiintoisia näyttelyitä. Voisi joku vuosi museokortin jälleen hankkia. Taiteen kokeminen on upea elämys.
Oli ihana tulla kotiin tänään, kun olin eilen illalla siivonnut lumput kaappeihin ja pyykännyt. Aina välillä salikassin sisältö lojuu keskellä lattiaa, kunnes päätyy jälleen takaisin laukkuun. Tavarat myös liikkuvat pikkurepun ja salikassin väliä. Kierrätyskatokseen pitäisi vielä saada pahvit, muovit ja paperit, mutta kyllä ne kerkiävät. Eivätpä ole keskellä lattiaa.
Tämä tomaatintaimi kasvaa hitaasti, mutta antaa sen kasvaa omaa tahtiaan. Tärkeintä, että on elossa ja voi hyvin. Välillä se nuupahtaa, jos on saanut liian vähän vettä tai vetoa päivän aikana, mutta monta kertaa se on jo noussut uudestaan ylös ja tehnyt lisää uusia lehtiä.
Tein hauskan löydöksen viime viikolla. English Tea Shopin white tea, blueberry & elderflower. Tänään tein tämän Nordqvistin muumi-tee - löydön Herkusta. En oikeastaan perusta muumeista ylikaupallistettuna tuotteena, mutta Tove Jansson on mielestäni ehdottomasti tosi taitava kirjoittaja ja maalaaja sekä alkuperäisistä muumijaksoista tykkäsin, joissa oli alkuperäiset ääninäyttelijät, vaikka näin niistäkin jaksoista vain pari, teatteri-jaksoa ja viidakko-jaksoa.
Tätä voi tosiaan juoda illalla nyt, kun on syksy ja olen ihan tosissani tämän teen juomisen suhteen. En ole koskaan oikein osannut, mutta teen juonti on minulle vähän kuin sushin syönti: haluaisin tykätä siitä. Teen kanssa menee jo ihan hyvin, mutta sushia maistoin kerran ja meni maha kuralle. Jotkut sushi-palat olivat oikeasti hyviäkin, mutta riippunee kai ravintolastakin - ja siitä, että pitäisi myös tottua merilevän makuun.
Joskus on mennyt iltakukkumiseksi liian myöhään nautitun kofeiinipitoisen teen takia. Toisinaan tuntuu jopa, että tee sisältäisi enemmän kofeiinia kuin kahvi - varsinkin yksi koittamani erikoinen tee kerran. Se oli niin tuiteria, että alkoi päätä jomottaa!
Jeps, sellaista tällä kertaa. Olin aamulla vähän alamaissa ja viikonloppunakin, mutta saapa nähdä, mitä esimerkiksi tapahtuu tämän sokerittomuuden aikana. Voi hyvinkin vapautua jotain, mikä pitää aivoja kemiallisesti alamaissa. Tosin onhan elämässä jonkun verran murheitakin. Toisaalta pitää aina iloita siitä, mikä on hyvin elämässä.
Loistavaa viikkoa! Jospa joku päivä tässä iltalenkille kera heijastinliivien!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti