Viime sunnuntaina kävin skuuttailemassa Hietsussa ja sain ihanasti muutamaksi päiväksi vatsalihakset kipeiksi. Tänään aion taas mennä Hietsuun kuntoilemaan palauduttuani Turun reissulta, mutta siitä seuraavassa postauksessa. Saa nähdä, onko viikon aikana lumi hävinnyt. Ensin lumi istui kovin tiukassa, mutta heti kun kevät pääsi kunnolla alkamaan, niin lumi on alkanut hävitä tasaiseen tahtiin ja iloiset kiljahdukset on kuulunut kuraleikeistä.
Hietsun jälkeen kiepsahdin Lapinlahden rantareittiä pitkin Jätkäsaaren Verkkokauppaan. Luulen, että oli viime sunnuntaina se päivä. Ainakin repusta päätellen, jonka vedin täyteen tavaraa mm. Oatlyn kahvikaurajuomaa ja pari ylläriä Turun reissulle.
Kävin katselemassa Hietalahden torillakin aikomuksenani syödä siellä jäätelö auringon kanssa hymyillen, mutta olikin aika vilpoinen keli, joten jäätelön syöminen jäi siltä päivältä. Kävin vielä Eiranrannan ja Kaivopuiston kautta sekä Erottajan halki, kunnes päädyin takaisin kotiin. Eiranrannassa oli joitain kojuja, moni ihminen oli lähtenyt kävelylle kauniina päivänä ja huomasin myös ulkokahvilan. Sisätiloissahan ei saa istuskella, mutta mikäs tuossa pystykahvissa. Take awayta saa monesta paikasta.
Tällä viikolla muuten salitkin menivät pariksi viikoksi kiinni, mutta eipä sinne muutenkaan päässyt paitsi täyden varaustaulukon läpi, joten onneksi on olemassa kauniit ilmat, luonto ja ulkokuntosali.
Ei tee mieli lähteä kotiin edes töiden jälkeen, kun on niin kauniita ilmoja nyt ollut onneksi. Oli niin pitkä harmaa talvi, että tämä aurinkoisuus on enemmän kuin tervetullut. Pitäisi uudet aurinkolasitkin hankkia. Yhdet hukkuivat jonnekin ja toiset ovat ihan naarmuiset. Tämä viimeinen kuva ja muut kuvat Töölönlahdesta on keskiviikkona puoli kahdeksan ja kahdeksan välissä. Onneksi tuli rennosti skuuttailtua ja nautittua illasta. Olisi noin kaunis auringonlasku jäänyt kokematta.
Maisemia työmatkan varrelta. Nyt olen joka päivä skuuttaillut töihin. Aamulla voi nähdä auringonnousun ja on ihanan viilakka ilma (varsinkin lähempänä kesää aamun viileyksissä tuntuu aamukaste), jolloin voi matkan aikana kivasti herätä ja iltapäivällä töistä pois tullessa voi ihastella aurinkoisia ja pilvisiä maisemia. Pilvet tuovat maisemaan kontrastia.
Torstaina töiden jälkeen skuuttailtuani kotio pakkasin reppuun kaiken tarvittavan ja lähdin ratikalla Kamppiin. Ostin supermarketista tarvittavaa evästä ennen matkaa ja maistoin mm. uutta Kolmen kaverin vegaania lakritsi & vadelmaa, joka oli ihan jees. Junassa kun on maskipakko, niin siellä ei voi syödä, vaikka kuulinkin vähintään kolme kertaa, kun joku samassa vaunussa sihahdutti jotain auki, mutten alkanut häntä moralisoimaan. Konduktöörin tehtävähän se on huomauttaa, jos on jotain huomautettavaa. Tosin hän käveli vain kahdesti ohi koko matkan aikana.
Perillä äiti ja veli olivat vastassa hakemassa. Syöpöttelimme mämmiä ja vaniljakastiketta sekä ruisleipää ja kärsin niistä pitkälle seuraavaan päivään. Ei maha vain ole tottunut, niin meni sekaisin. Tuli sitä suklaatakin syötyä, mutta olisi poikkeus, jollei äidin luona olisi mitään makeaa. Siellä on aina jotain makeaa ja kaappi täynnä ruokaa, vaikkei tarvitsisi, mutta äiti on äiti.
Äidinkin mielestä olisi kiva, jos minulla olisi teleportti Jumper-leffan tyyliin. Jekutin, että kävisin aina välillä siivoilemassa hänen kämppäänsä ja jotain saattaisi välillä kadota. Äidin ei tarvitsisi ajatella, että se olisi kotikummitus tai murtovaras, kun tietäisi sen olevan minä. Ja kuka murtovaras veisi vanhentuneita tuotteita tai tyhjiä pulloja - varmaan aika siisti sellainen. Sisäinen teleporttaus on minun toivesupervoimani. Sen voisi vielä yhdistää parantavaan voimaan, niin kävisin ympäri maailmassa parantamassa ihmisiä ties mistä. Voi sitä aina haaveilla, vaikka periaatteessa tietää sen mahdottomaksi.
Kirjoitan illalla lisää pääsiäisestä. Viime yönä tai tänä aamuna pinnistin uudestaan unen päästä kiinni, koska molempina öinä vanhempien luona sain nukuttua vain kuusi tuntia, kun nykyään olen tottunut menemään kymmeneltä nukkumaan, mutta pääsin molempina päivinä vasta puoliltaöin nukkumaan. Enkä silti osannut nukkua yli kuuteen, joten univajehan siitä syntyi.
Mutta nyt aamiaista ja varmaan skuuttailua, jollen päätä nyt lähteä ratikalla hakemaan uutta mikroa Verkkokaupasta. Ei kauheasti tekisi mieli, kun sitä ei saa skuutilla haettua. Huomasin kotiin eilen palattuani, että mikro, josta oli ensin vain säädin rikki ja muutaman päivän katsoin ajastimella hyvän ajan puurolle, niin nyt palattuani kotio koko mikro ei suostu lähtemään käyntiin. No tämä mikro olikin kierrätysmikro, jonka äiti toi minulle viime elokuussa syntymäpäivälahjaksi. Vuoden se kesti. Tai no puoli vuotta. Jollei se ollut edellissyntymäpäivänä. Tiedä häntä. En mie vanhene, niin en muista päiviäkään. Jospa tällä kertaa hankin digitaalimikron. Josko jossain kohtaan saan aikaan hakea sen. Kyllä tuo puuro keittyy ihan hyvin tuossa kattilassakin. Olinhan minä joskus muutaman kuukauden ilman mikroa ennen kuin äiti yllätti mikrolla syntymäpäivänäni. Jospa lähtisi ulos vain skuuttailemaan. Mukavaa sunnuntaita! Vielä kaksi vapaapäivää jee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti