Eräältä aamulta.
Viime postaukseen en jaksanut kirjoittaa yhtään mitään, mutta kyllä kuvat kertoivat. Tällä kertaa kerron joitain viikon ajatuksia. Paitsi eilistä, jolloin olin hyvin hämmentynyt hetken aikaa.Toisinaan saatan hämmentyä uusien yllättävien asioiden tullessa vastaan. Töissä sellaiset tunteet menevät automaatiolla, koska töissä pitää toimia ja ajatella samaa aikaa. Sillä tavallakin työni on uuvuttavaa sillä ei voi olla olematta jatkuvasti läsnä. Yksi syistä, miksi en käytä kännykkäkään töissä paitsi ainoastaan tauolla, mutta useimmiten se on koko päivän kaapissa takin taskussa.
Vapaa-ajalla vieläkin saattaa tulla ensin hämmennys ja sitten aivot alkavat vasta miettiä, että mitähän tässä tilanteessa pitäisi tehdä. Onneksi työminäni on ottanut vapaa-ajan minääni kiinni, mutta vielä on hieman kurottavaa. Toisinaan vapaa-ajalla myös saatan sanoa jotain tosi töllöä ja ajatella vasta sitten, että miksi ihmeessä sanoin noin. Joidenkin ihmisten seurassa ei aina vain mahda itselleen mitään ja sitten yrittää kaikin keinoin paikata hiljaisuutta, jollei puhu äänettömästi ilmeillä ja eleillä. Jopa toisen ns habitus, olotila, persoonallisuus voi puhua ilman sanoja. Sellaisia kömmähdyksiä sattuu varmasti kaikilla, ihmisiähän tässä ollaan.
Tehotyöskentelyä, kun piti saada jotain aikaan ja syödä samalla. Sekä juoda vettä. Hassua, että pienenä en pystynyt sietämään vettä ruokajuomana, koska tuntui, että vesi laimentaa ruoan maun ja join aina ruoan kanssa maitoa, koska niin meille opetettiin. Jälkeenpäin harmittelen, ettei tullut jo lapsena tavaksi juoda vettä, koska se tapa on pitänyt vasta aikuisena opetella. Onneksi se on tällä hetkellä helpompaa.
Tästä kuvasta, miksi olin tuonut koneen television ääreen, kun en vain jaksanut istuskella pöydän ääressä. Toisinaan minulle on paljon helpompaa istuskella matolla tai lattialla. Tuntuu mukavammalta.
Tiistai-iltana kävin
Hietsussa skuutilla, kun en jaksanut iltasella töiden jälkeen olla
neljän seinän sisällä. Turhautti ja keho huusi herkkuja. Lähdin
skuutilla kohti Hietsua. Oli kylmä ilma ja tuulista. Hietsussa tein
ympyrätreeniä muutamalla laitteella ja oman kehon painolla. Välillä
katselin taivasta ja jäiden alta avautuvaa vettä. Kahden kierroksen
jälkeen lähdin takaisin. Skuuttaillessa takaisin ilma tuntui paljon
lämpimämmältä kuin menomatkalla; lihakset olivat lämmenneet ja keho tuottanut treenaamisesta endorfiinia. Kaupasta otin herkkujen sijasta illaksi vain
kaakaon ja seuraavaksi iltavuoropäiväksi evästä. Treenaaminen kannattaa: se piristää
mielialaa sekä tasaa verensokeria.
Ihanaa kun töissäkin pääsee luontoon. Työssäni on muutenkin hyvä olla varautunut kaikkiin sääolosuhteisiin, koska työpäivän aikana on mahdollista olla jopa kolme tuntia ulkona.
Tämän hetkiset intohimon kohteeni numerot yksi, kaksi, kolme ja neljä. Gluteeniton Gourmetin sitruunatäytteinen lakritsi. Riippuu toki kaupasta, onko se kovaa vai pehmeää.
Kakkosena ennenkin esille tuomani Ehrmannin vegaani suklaavaahtovanukas. Upea vaihtoehto Grand desserteille, joita en nyt maidon takia voi syödä, vaikka ovatkin aivat huumaannuttavan herkullisia. Tätä vegaanivaihtoehtoa on toffee/karamellikin, mutta tämä suklaa on maultaan parempaa mielestäni.
Kolmantena on porkkana. Syön vähintään yhden porkkanan päivässä ja luulen, että se on osaltaan parantanut ihoni hyvinvointia ja varsinkin kasvoilla ihoni väri on terveempi tällä hetkellä. Viikonloppuisin on ihanaa, kun ei tarvitse koko päivää käyttää maskia niin kuin töissä, julkisissa liikennevälineissä ja kaupassa tarvitsee. Kasvojeni iho, niin kuin kovin monen muunkin kasvot nykyään, on vähän kuormittunut maskien käytön takia, mutta terveys ennen kauneutta. Yritän muodostaa niin vahvan suojaavan kerroksen niin sisäisesti kuin ulkoisesti, ettei epäpuhtauksia pääsisi syntymään edes maskin käytön takia.
Neljäntenä ennenkin hehkuttamani veriappelsiini, joita menee yksi päivässä. Uskon, että silläkin uudella tavalla on ollut suotuisa vaikutus hyvinvointiini. Onneksi en sittenkään ole niin herkkä sitrus-hedelmille kuin olen luullut. Johtui varmaan suoja-aineista, kun kerran pari mandariinia avatessa käsien iho alkoi punoittaa ja kutista. Jatkuvasti en läträä desinfiointiaineella paitsi kun se on ainoa vaihtoehto. Mieluummin pesen käsiä ihoystävällisellä saippualla. Desinfiointiaineet kuitenkin useimmiten sisältävät alkoholia, eikä sekään ole hyväksi.
Hassu ajatus ennen tätä K-aikaa, kun sattui joskus olemaan pari haavaa käsissä ties minkä takia, niin töissä kädet pestyäni otin desinfiointiainetta ja se toki hieman kirveli haavakohdissa, mutta auttoi haavoja paranemaan nopeammin ja käytin sitä juuri tietoisena siitä. Desinfiointiaineella on hyvät ja huonot puolensa, mutta jospa palataan asiaan.
Jos kaupassa ei satu olemaan veriappelsiinia, niin otan tavallisen appelsiinin, mutta mahdollisimman pyöreän ja kypsältä tuntuvan. Se että oppii tuntemaan hedelmät ja vihannekset tuntemuksen ja ulkonäön perusteella kypsiksi on lapsena vanhemman kanssa kauppareissuilla opittu tapa. Olen kertonut pienenä halunneeni aina mielelläni äidin kanssa kauppaan, koska osaltani sain hieman vaikuttaa ostoskorin sisältöön tai sitten en, mutta lähes aina opin jotain, vaikken tiedostanutkaan sitä silloin. Silti olen aina tykännyt käydä ruokakaupoissa. Ihan aina.
Jos äiti harhautui katsomaan vaatteita, niin harmittelin ja meinasin pitkästyä, joten viiletin kärryllä pitkin käytäviä (vitsi) ja toisinaan isommissa kaupoissa vanhempana menin joko kuikuamaan leluosastoa, vaikken sieltä mitään halunnutkaan ja myöhemmin minut löysi video- ja peliosastolta. Tosin vaikka olisin joskus sanonut, että "tämä olisi tosi kiva" enkä "voisinko saada/haluaisin tämän" niin äiti silti saattoi toisinaan ostaa jotain ylimääräistä vain, koska se oli tosi kiva. Jos jotain oikeasti halusin, niin kysyin kyllä sitä. Kyllähän se vähän harmitti, kun sanottiin "ei tällä kertaa" tai "katsotaan joskus myöhemmin" (hyvin käytetty tapa saada lapsi unohtamaan asia), mutten koskaan alkanut itkupotkuraivaria lattialla vetämään tai huutamaan vanhemmalle asiasta. Tyydyin vain haaveeseen "joskus myöhemmin" ja toisinaan kävi niin, että jos tosiaan halusin jotain vielä myöhemmin saatoin sen saada esimerkiksi nimipäivälahjaksi, syntymäpäivälahjaksi tai "katsotaan josko joulupukki voisi tuoda sen". Silloin se oli oikeasti haluttu ja harkittu ostos.
Syntymäpäivänä tai nimipäivänä saatiin vain yksi lahja, nimipäivänä lahjan arvo oli pienempi kuin syntymäpäivänä tottakai ja jouluna saattoi saada vähän enemmän lahjoja kerralla. Pääsiäisenä ilmeisesti jossain perheissä tai kulttuureissa saadaa jostain kumman syystä paljon lahjoja tai ylettömästi suklaata ja karkkia, mutta onneksi siis oikeasti onneksi meillä saatiin kaksi tai kolme pääsiäissuklaamunaa pääsiäisenä ja nekin eri päivinä. Meillä oli hyvät suomalaiset tavat, kun olimme lapsia ja hyvä niin.
Torstaina ilostuin
nähdessäni, että kieleni on muuttunut enemmän
vaaleanpunertavaksi ja sileäksi ilman valkeaa sakkaa päällä, mikä johtui luultavasti liiallisesta sokerin syömisestä tai muusta. Ruokavalion
muutos selvästi tehoaa. Olen siis lisännyt myös kasvisten käyttöä ruokavaliooni. Ruokavaliomuutos lähti täysillä käyntiin, kun kärsin kehon myllerryksestä äidin ruokien takia pääsiäislomalla. Se ei ollut miellyttävä kokemus. Anyway kielestäkin voi päätellä paljon kehon
hyvinvoinnista; on esimerkiksi hälyttävää, jos kielen keskellä on rosoinen syvä
uurre. Muistaakseni se kertoo liiasta sydämen kuumuudesta, sydämen ylikuormituksesta, jolloin sen tarvitsee pumpata kovalla paineella verta kammioiden läpi, joka johtuu korkeasta verenpaineen, että veri on liian paksua ja sakeaa tai verisuonien seinämät ahtaita esimerkiksi epäterveellisen ruokavalion seurauksena.
Kielestä voi nähdä myös liian sokerin käytön, jonkin b-vitamiinin sekä
sinkin puutoksen.
Yksi esimerkki ruokavaliostani tällä hetkellä. Eilinen ruokani: broileripyöryköitä, parsakaalia, kukkakaalia, porkkanaa, gluteenitonta pastaa sekä tomaatteja. Jälkiruoaksi veriappelsiini. Pitäisi lisätä marjoja ruokavalioon. Jospa kesemmällä, kun tuoreita marjoja tulee enemmän myyntiin. Olen myös lisännyt pähkinöitä eli hyviä rasvoja ruokavaliooni. Pääsiäisenä isän luona puuron kanssa sai pähkinöitä ja rusinoita sekä siemeniä. Otin ongesta vaarin ja olen nyt joka päivä syönyt pähkinöitä aamupuuron kera: parapähkinöitä, cashewpähkinöitä, hasselpähkinöitä, pekaanipähkinöitä, saksanpähkinöitä sekä manteleita. Vielä pari sinkin lähdettä pitäisi lisätä ruokavalioon ja toki hieman lisää rautaa.
Ai niin kerroinko, että käytyäni Turussa pääsiäisenä mikroni oli mennyt rikki, kun en ollut kotona. Ei käynnisty ei, enkä tällä hetkellä ole uutta hankkimassa. Minä tosiaan keitän kaurapuuroni tällä hetkellä ja voi kun se on kivaa. Paistinpannulla ja kattilassa menevät muutkin ainekset. Parempi näin, koska mikroruoissa on kaikenlaisia lisäaineita ja säilöntäaineita, jotka eivät ole hyviä elimistölle.
Eilen odotin sen aikaa, että rae-, lumi- ja räntäsateet loppuivat ja tuuli hieman laantui ennen kuin lähdin skuutilla Hietsulle. Ennen sitä kävin Sellon Prismassa ruokaostoksilla. Kypärä oksalle ja treenaamaan ympyrätreeniä. En ole ihan varma, mitä cirquit-trainingilla tarkoitetaan, mutta oma versioni Hietsun ulkokuntosalilla on
1) 15 polvien nostoa vatsaan puomilla roikkuen
2) 10 ylösnousua yli 90 asteen kulmassa + 10 ylösnousua kääntyen puolelta toselle (vatsalihasliike)
3) 10 plus 10 puolimavea 35kg painolla
4) 10 selkälihasliikettä keskitaljalla 35 kg painolla
5) 10 alaselkäliikettä telineessä
6) 10 punnerrusta tankoa vasten plus 10 hartialiikettä tankoa vasten
7) 10 jalan nostoa tasolle nousten + 20 jalan nostoa vuorojaloin tasolle nousten
8) hetken riippumista ylösalaisin: selkä ja varsinkin niska tykkäävät
Tätä sarjaa toistaen 3-5 kertaa fiiliksestä riippuen. Pitäisi ottaa kuminauha mukaan, niin voisin liittää olkapääliikkeen sarjaan.
Myrskyn jälkeen taivas on aina ihan mielettömän kaunis, kun pilvet hajaantuvat ja aurinko tulee esiin.
Lapinlahti. Oli vielä hyvin tuulista ja veden äärellä aina vielä tuulisempaa kuin muuten. Kävin kuvaamassa kauniin Lapinlahden päällisen maiseman ja taivaan, mutta sisälläni sanoi, ettei tällä kertaa tähän suuntaan, joten lähdin toista reittiä poispäin. Mechelininkadun risteyksessä mietin, menisinkö kotia, mutta juuri ilma oli muuttunut ihanaksi, vaikka olikin tuulista ja katsoin, että skuutissakin oli vielä hyvin akkua jäljellä, joten päätin lähteä kohti Hietalahtea ja tehdä Eiranrannan lenkin, jota usein olen kulkenut joko kävellen, pyörällä tai skuutilla.
Vähän ennen Hietalahtea on risteys, josta käännytään Jätkäsaareen ja Verkkokauppaa kohti, jossa päätinkin hetken mielijohteesta käydä katsomassa, mitä valoisan pikkutien päässä on ja löysin Ruoholahdenkanavan pään. Jännä miten lähellä Helsingissä on eri alueet ja joidenkin rajoja on vaikeampi hahmottaa.
Alkuperäinen idea lähtiessäni tälle reitille oli hetken istua Hietalahden rannalla jäätelöä syöden. No kävin hetken istumassa, mutta jäätelöä en siihen ottanut, kun oli niin viilakka ja tuulista, että tuuli olisi vienyt jäätelön kädestäni. Luulen myös, että yhdessä kulmassa ollut pikkumarketti ei ole siinä enää.
Lähdin Hietalahdesta Hernesaarenrantaan. Löylyn vieressä on kiipeilytankoja, jonkinlainen roikkutreenipaikka, josta en paljon iloa löydä, mutta Löylyssä olisi joskus kiva käydä. Katselin jonkin aikaa aaltoja, jotka löivät rantakivikkoon aika voimakkaasti tuulen takia. Hernesaaresta rullasin Eiranrannan läpi Kaivopuistoon ja sieltä vähän ennen terminaalia käännyin Punavuoreen, pitkin IsoRobaa ja Erottajan halki keskustaan.
Ilma oli edelleen ihana ja skuutissa virtaa, joten kävin vielä Eteläisellä (vai pohjoisella, pitää tarkistaa) Rautatiekadulla katsomassa kahta lempirakennustani. Vaaleanpunaista, jonka vieressä kuvasin ja tuo vihreä-punertava. Oikeastaan kaikki talot tässä ympäristössä voisi olla sellaisia, joihin voisin muuttaa enemmän kuin mielelläni. Käyn usein katsomassa haavenaapurustoani.
Sellainen viikko ja eilinen. Tällä hetkellä ulkona on vähemmän tuulta ja ihana aurinko kutsuu luokseen. Voisin lähteä Hietsulle treenaamaan, ottaa banaanin kyytipojaksi, jos nälkä yllättää. Voisin ottaa jopa minijärkkärin mukaan ja olla ulkona monta tuntia. Sounds like a plan. Ei kun toteuttamaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti