Viime postauksessa oli sen verran tekstiä, että annan tällä kertaa vain kuvien puhua puolestaan. Laitan Instagramiin kuvia aina ennen postauksia useimmiten ja saatan niitä vähän muokkailla Instagramin omalla hienolla kuvienmuokkausohjelmalla. Tänne kuvat päätyvät muokkaamattomina.
Viime lauantaina kerroinkin lähteväni kameran kanssa kuvausretkelle. Tosin kamera unohtui. Lisäksi Eiranrannassa Hernesaaren jälkeen ihmettelin, miksi pyörä tuntuu niin hassulta. Siitä oli takakumi mennyt ihan tyhjäksi, vaikka pumppasin sen täyteen ennen lähtöä. Omituista. Mikäs hällä tyhjetä. Joku sanoi, että kumin voi pumpata täyteen vaikka se olisikin puhjennut. Jokin vuoto-ongelma. Kuuntelin kyllä, että pyörän pumppauskohta sihisee ja kiertäessäni sitä lopetti kyllä vuotamisen. Seuraavana päivänä kuitenkin, kun piti töihin lähteä, niin pyörän kumi oli ihan tyhjä. Piti ottaa skuutti-raukka, joka pitäisi toimittaa huoltoon. Harmi kyllä se pitäisi lähettää, kun huolto on toisessa kaupungissa ja vain silloin auki, kun olen töissä.
Anyway ennen pyörän tyhjenemistä kyllä tuntui jännältä olla pitkästä aikaa niin isojen renkaiden päällä. Himmailin vauhdissa, kun kunto oli pohjalukemissa. Sekä hiki selässä. Hauskaa silti. Tosin niin pitkään skuuttailtuani tuntuu, että pyörän tanko on ihan liian alhaalla. Pitäisi hankkia joku jopon kaltainen.
Arkkitehtuurinäkymiä matkalla Hietsusta Hietalahden läpi Hernesaareen. Oli kyllä tosi ihana aurinkoinen viikonloppu.
Olisi saanut vielä hienompia kuvia, jos olisi Panasonic ollut mukana. Syksy on niin mielettömän kaunis, että sitä ihailee joka päivä monena hetkenä. Hernesaaressa oli uuden näköisiä taloja ja kaunis punaisten puiden ympäröimä tie. Siinä edessä oli joku tietyö, kun viimeksi sielläpäin kävin joskus kesällä, mutta nyt paikka näytti avaralta. Pysähdyin hetkeksi Hernesaaren rantaan ihailemaan vettä. Tämä lokaatio muistuttaa hieman Turun Hirvensaloa osin.
Eiranrantaan tullessa tosiaan huomasin kumin tyhjentyneen, joten kävelytin pyörää luultavasti kymmenen kilometriä. Eihän siinä ollut mikään kiire minnekään. Kävelin Eiranrannasta Kaivopuistoon, Kaivopuistosta Punavuoreen ja Punavuoresta Kamppiin. Välillä sitä pysähtyi kuvaamaan kaikkea näkemäänsä kaunista. Kävellen huomaa paljon enemmän kuin vauhdissa pyörän päällä.
Lopulta kävelin kotiin Pitkänsillanrantaa pitkin. Oli tyyni ilta. Jaloissa alkoi tuntua kilometrien kävely. Olin varmaan kuusi tuntia ulkona jollei ylikin. Tuli hyvä mieli.
Sunnuntaina oli ihanan aurinkoinen ja lämmin päivä. Niin lämmin, että tuntui, että oli yksi takki liikaa. Otin skuutti-rukkani ja lähdin sillä liikkeelle. Lähdin kohti Hietsua ja sieltä tälle nimettömälle tielle, joka kulkee Hietsun ulkokuntosalilta Ortodoksiselle kirkolle. Sieltä voi jatkaa Ruoholahdelle menevälle tielle. Mikseiköhän tällä ole nimeä, joka sijaitsee Hietalahden hautausmaan ja Lapinlahden välissä. Voisikohan se olla Meritie tai Lapinlahden väylä tai joku muu sellainen.
Istahdin lukemaan kirjaa penkille joksikin aikaa ja syömään eväitä, jotka ostin Lidlistä. Seuraani tuli hetkeksi myös kaunis sudenkorento. Minulla oli etuoikeus nauttia sen seurasta ennen kuin se lensi pois. Tuli siihen kädelle hetkeksi levähtämään. Mietin, kuinkakohan suuren osan elämästään se vietti kanssani. Nämä harvinaiset kauniit olennot elävät kuulemma vain pari päivää, näin olen kuullut. Kuvasin myös hapsukkaisia korsia, jotka ovat Meritien ja lahden välissä.
Toisinaan kotimatkalla töistä kotiin pitää kulkea kiertotietä. Samalla näkee paikkoja, joita ei ole ennen nähnyt, joista ei ole ennen tiennyt. Maanantaina olin menossa iloisesti pyörällä töihin pumpattuani pyörän kumin sunnuntai-iltana täyteen ilmaa. Aamulla rengas oli kuitenkin tyhjä, joten piti mennä skuutti-rukalla. Skuutin rikkinäisyys oli syönyt lähes koko akun, joten teinpä tosiaan niin, kun olen joskus ajatellut "mitä jos kävelisi joskus töistä kotiin" ja nyt kävelin lähes koko matkan 7-8 kilometriä töistä kotiin. Silti tälläkin hetkellä jalat rummuttavat, kun olen luvannut niille, että pääsevät tänään juoksemaan, kun ovat viime juoksusta nyt toenneet. Parina päivänä tällä viikolla käytin bussia. Tai oikeastaan vain kerran, koska myöhästyessäni lähdöstä eilen aamulla otin skuutin. Skuutti on vain niin helppo, kun kestää puolisen tuntia päästä töihin. Kivempaahan se toki olisi, jos raukkeli olisi ehjä.
Kävi tosiaankin niin, että mahtoikohan ollut keskiviikko ja nyt ollut pari välipäivää, että menin salille, vaikken ole siitä ollut kovin innostunut pariin viikkoon ja ajattelin, että kokeilen juoksumattoa pienellä 8km/h - vauhdilla. Menin sitä vauhtia ja tuntui hyvältä samalla kun keho hikistyi ihanasti (hyvä nesteytys alla niin kuin tänäänkin). En tehnyt spurtteja tai muutakaan, vaan kokeilin, miten kunto ja keuhkot kestävät. Juoksin 20 minuuttia ja oli hikinen voittaja-olo, kun jaksoin, eikä tullut mitään rahinoita tai limaisuuksia. Lapsuudessa sitä piti normaalina, että jos vaikka juoksi kilpaa koulun liikuntatunnilla 100 metriä, kuupperia tai viestiä (liikuin liian vähän lapsena ja nuorena), niin saattoi jonkin aikaa yskittää ja tuli limaa keuhkoihin. Oliko se oikeasti normaalia? Jospa se on. Pitää vain juosta enemmän ja harrastaa enemmän hyötyliikuntaa. Voisi tehdä hengitysharjoituksia ja joogata. En tiedä, voinko meditoida. Luultavasti meditoin joka päivä, mutta liikkeessä.
Mietin aiemmin tällä viikolla, että mitä jos kyse ei olekaan siitä, että pelkään rasitusastman oireita, vaan jopa siitä, ettei keuhkoni saa niin paljon ilmaa kuin tarvitsisivat, koska estän niitä saamasta sitä yrittämällä himmailla esimerkiksi juoksumatolla. Olen alkanut katsoa allergia- ja yliherkkyysoireiden takia nuoruuttani ja lapsuuttani taaksepäin ja yrittänyt muistella, olisiko samankaltaisuuksia; että oireet olisivatkin olleet monta vuotta. Olenhan kärsinyt iho-oireista 5-vuotiaasta asti, mutta tällä hetkellä olen suurimman osan saanut hallintaan (iho puhdistunut huomattavasti vuodessa ja tällä hetkellä tuntuu, että on päivä päivältä sileämmän tuntuinen) hyvällä monipuolisella ruokavaliolla ja nesteytyksellä sekä jättämällä tiettyjä aineita pois ruokavaliosta. Aion mennä uudestaan verikokeisiin allergian takia, kun töissä saan ruokani, mutta esimerkiksi yhtenä päivänä, kun oli maissia täynnä olevaa kastiketta, niin en meinannut suoraan sanoen ehtiä vessaan. Sama juttu meinasi tapahtua hernekeittopäivänä. Olen ehdottoman varma, että olen allerginen jollain tavoin maissille, herneille ja paprikalle, mikä johtaakin myös maissitärkkelykseen sekä ehkä luultavasti myös perunatärkkelykseen, joita aion vältellä. Saatoin mainita tästä viime postauksessa. Suurimmassa osassa valmisruokatuotteita on maissitärkkelystä tai perunatärkkelystä. Pitää siis ruveta luovaksi ja alkaa tehdä itse omat sapuskansa.
Puolitoista vuotta sitten minulla todettiin lievä ristikkäispölyallergia, mutta ainakin nämä kolme gluteenin ja laktoosin lisäksi reagoivat melkein pahemmin kuin gluteeni ja laktoosi. Lisäksi pitäisi varmaan käydä laajassa verenkuvassa, että saisin selville, saanko tarpeeksi sinkkiä ja rautaa. Yhtä hyvinvointiohjelmaa kuunnellessani otti korviin, että raudan, joka kuljettaa happea elimiin, puutos voi johtaa iho-ongelmiin, jos iho ei saa tarpeeksi happea pysyäkseen terveenä. Samalla opin kantapään kautta (olen kuullut ennenkin) että kahvissa ja teessä olevat tanniinit estävät raudan imeytymistä. Olen kuullut ennenkin, kun minulla on ollut rautatabletteja kuukautisten varalta silloin, kun "olo on hieman aneeminen", ettei niiden kanssa tai lähellä niiden ottamista saa nauttia teetä tai kahvia, koska se olisi yhtä tyhjän kanssa. Koska olen puoliksi kasvissyöjä, niin en saa rautaa punaisesta lihasta. Kasvissyöjillä myös B-12- lisää tarvitaan tästä syystä. Taidan tilata rautatabletteja, jotka sisältävät c-vitamiinia, koska ilmeisesti c-vitamiini tehostaa raudan imeytymistä.
Rautaa saa myös
- täysjyväviljatuotteet, täysjyväleipä ja täysjyväpasta (no can do)
- leseet ja hiutaleet (esim. kaurajauho) (well syön joka päivä kaurapuuroa
- pasta, spagetti, makaroni 4,4 (oh well..)
- kangastatti (que?)
- linssit (no can do)
- mustapavut, valkoiset pavut, ruskeat pavut ja härkäpapu (pitäisi syödä enemmän papuja ja katsoa, miten reagoivat)
- nyhtökaura (voisi aloittaa)
- herne (no can do)
- herneenversot (don't know)
- kikherneet (propably)
- kvinoa (hmm)
- soijapavut ja soijavalmisteet, soijaproteiinijauhe, soijarouhe ja soijajauho (no niitähän lisätään muutenkin kaikkialle)
- pellavansiemenet, hampunsiemenet, unikonsiemenet, seesaminsiemenet, kurpitsansiemenet, chiansiemenet, pinjansiemenet,auringonkukansiemenet,siemensekoitukset ja siemennäkkärit (more of those)
- cashew-pähkinät, pistaasipähkinät, mantelit (well, oon ihastunut saksanpähkinöihin)
- tonnikala (yes, please! ei mikään ihme että teki niin mieli tonnikalaa eilen)
- Pinaatti, nokkonen ja rucola (nokkosta en ole ikinä maistanut)
- Pasta, peruna ja riisi
- Kananmuna (pitää parantaa)
- Simpukat, äyriäiset ja kalat (no yksi kolmesta)
- parsakaali, herne, maa-artisokka ja mustajuuri
- Kuivattu basilika ja oregano (yööh)
- Luumut
Raudasta löysin tietoa täältä.
Parasta on kuitenkin kävellä Töölönlahden kautta kotiin. Vaikka jalat ja lonkat olivat pari päivää juoksemisesta kipeät, kun tuntui, että pitkästä aikaa sattuu lihakset (ihan jees juttu, I guess), niin silti pitää vain kävellä ja kävellä. Olen kai hullaantunut nyt kävelemiseen ja juoksemiseen. Sekä iltoihin ja kauniisiin maisemiin.
Tilasin hyvinvoinnin verkkokaupasta mm. tämän iltateen ja suolalyhdyn. Hieno mietelausekin teepussin pidikkeessä.
Kirjastosta löytyi vähän lisää lukemista ja kaupasta uusi Pirkka ruokaostosten lomassa.
Kirjastosta löytyi vähän lisää lukemista ja kaupasta uusi Pirkka ruokaostosten lomassa.
Perjantain aamu.
Sekä perjantaina pois töistä päästessä fiilis kuvan mukainen. Viikonloppu edessä, vaikka ihmettelenkin nyt, mihin se aika on ryntäämässä, kun piti olla kaksi tuntia sitten jo liikkeessä, mutta vielä olen kotiasussa ja kirjoitan tätä postausta. Puolet on mennyt siihen, kun tämä uusi versio bloginteko-ohjelmasta ei toimi niin kuin vanha versio. No ihan kohta lähden sinne salille juoksemaan, ettei nämä jalat juokse kohta pitkin seiniä. Ei siis mikään ihme, että nälkä kurnii masussa.
En saanut töissä eilen tonnikalapastaa gluteenin takia, joten päätin tehdä oman version kotona näistä aineista. Hyvää tuli. Dr. Oetkerin Puutarhamarjat - jälkkäri on ollut ainoa makea tällä viikolla. Olen ollut nyt pari viikkoa ilman makeita höttösiä, eikä edes pizzaa tehnyt mieli eilen. Joka aamu olen kyllä nauttinut ranskalaiseen tapaan (eli täysillä keskittyen ja nautiskellen) yhden Super fudgion chocolate coconut suklaan, joka maistuu tummalta suklaalta, mutta siinä on 150% enemmän makua!
Mitäpä hyvää sitä tänään kokkailisi.
Tämän aamun kotiasu. Aamulla herätessä oli niin kylmä, että piti vetää kotiasu päälle ja aamutakki sen päälle. Nyt alkaa olla jo ihan lämmin. Miksihän sitä on herätessään niin kylmissään, jospa siitäkin jostain opiskelisi.
Hassu sydämeni sykkii erilaisissa paikoissa erilaisille asioille, kuten sisustusosastolla kauniille tavaroille. Ja kahvi saa tunteikkaaksi. Hyvä etten juonut kahvia ennen wicken sisustusosastolle tuloa, muuten tulisi tippa silmään, kun joku pudotti vahingossa myytävän lasiesineen ja suree, pitääkö se korvata. Kaikenlaiset asiat koskettavat, siksi en lue iltalehtiä tai sanomalehtiä, muuten olisin joka päivä kuluttamassa nessuja. - 2013
- osaksi tämän postauksen kirjoittaminen kesti alussa sen takia, että selasin tämän päivän uutisia esillä olevasta aiheesta. En haluaisi lukea huonoja uutisia, mutta onhan sitä ihan hyvä pysyä perillä maailman tilanteesta. Voi myös osallistua keskusteluihin.
Siitä tulee hyvä olo, kun auttaa jotakuta tuntematonta ihan tavallisena arkipäivänä. Eikä haittaa, vaikka teko olisi kuinka pieni tahansa - se voi olla sille toiselle ihmiselle suuri. Ystävällisyydellä ja kiltteydellä ei ole koskaan tarpeeksi arvoa. Harmi, että jotkut kulkevat silmät ummessa.. - 2012
Viime viikon mietelause: "Syksyisin illat saavat ihan uuden merkityksen".
Nyt juoksemaan! Ihanaa viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti