Tällä kertaa annoin kuvien puhua puolestaan. Kävin pitkästä aikaa Seurasaaressa sunnuntaina. En varmaan ollut käynyt siellä lainkaan tänä vuonna, enkä ole varma viime vuodestakaan. Vaikka päivä oli harmaa, niin oli silti hyvä ilma lähteä kävelylle. Kävin ensin Hietsussa ja sitten nappasin sieltä bussin numero 24 ja körötin Seurasaareen. Tepastelin Seurasaarta rauhassa ympäri kuvaillen kaikkea kaunista. Tuli nopeasti pimeä. Valoisaa oli vielä tullessa, mutta lähtiessä oli jo niin hämärää, että katulamput olivat menneet päälle. Ehdin siis juuri sopivaan aikaan ennen pimeän tuloa. Jännää oli myös se, että oli tummia puita, mutta paljon keltaisia ja vain keltaisia lehtiä.
Pari seurallista varista pitivät minulle hetken seuraa, kun istuin kalliolla ja muutkin ohikulkijat pysähtyivät kuvailemaan näitä lintuja. Yhdellä vanhalla rouvalla oli jotain pähkinöitä mukanaan, joita se tarjosi toiselle linnuista ja mies katseli ja odotti lähellä, että rouva saisi juttutuokionsa loppuun variksen kanssa. Sorsalammenkin ohi tuli käveltyä.
En ole varma, mitä nämä marjat ovat, mutta aika kuvauksellisia silti. Toisinaan
pitää ottaa toinen bussi, joka jää vähän kauemmas pysäkille, kun on
oikeasta bussista myöhästynyt. No onneksi sen takia ei monesti myöhästy
töistä ja saa vähän aamu-ulkoilua samalla.
Retkellä luonnon omia aarteita. Aurinkokin pilkahti ihanasti. Ollut aika harvinainen tällä viikolla.
Halloweenia en vietä mitenkään tänä vuonna, enkä ole oikeastaan muutenkaan kuin parina vuonna viettänyt. Töissä toki vietettiin hieman halloweenia ja onhan se mukavaa, kun toiset siitä ilahtuvat ja saavat jännittävää ohjelmaa. Yhtenä halloweenina pukeuduin klovniksi, tässä kuva siitä, oli mukava kulkea kaupungilla sinä iltana. Korkeintaan sain ihmiset vähän hymyilemään, vaikka tyypillisesti suomalaiset eivät kommentoikaan vieraiden asuja ja ulkomuotoa.
Saatan toisinaan haluta olla rauhassa julkisissa kulkuneuvoissa, mutta olisihan se elähdyttävää, jos täälläpäinkin ihmiset olisivat avoimempia ventovieraiden seurassa niin kuin äitini - niin kuin isovanhempiemme aikaan vielä olivat. Ehkä vielä vähän sosiaalisempaa löytyy pohjoisempaa Suomesta, mutta mene ja tiedä. Lappi ja Rovaniemi viehättävät minua tällä hetkellä kovasti. Haluaisin käydä siellä, mutten välttämättä kuitenkaan muuttaa asumaan. Haluaisin kuvata kauniita tundra-maisemia.
Eilen tullessani töiden jälkeen kylmissäni kotiin ajattelin, kuinka ihanaa olisi sellaisena päivänä kuin vaikkapa eilen, että olisi oma sauna tai kylpyamme tai jopa molemmat. Siellä saisi lämmitellä. Tai sitten voisi olla lillumassa jonkun ihanan kanssa lämpöisissä kylpylän vesissä. Olen viisi vuotta jo kaivannut Flamingoon - että olisi joku jonka kanssa siellä käydä. Voisihan se olla hyvä ystäväkin.
... kun parasta joulussa on sen odotus...
Yritän päästä kiinni joulun tunnelmaan pala palalta, vaikken jaksaisikaan sitä perinteistä joulua, jota jankataan vuodesta toiseen ihan samanlaisena (haluaisin vain vaihtelua), niin tykkään kuitenkin sen verran joulusta, että tykkään odottaa sitä ja miettiä läheisilleni lahjoja (ja olen alkanut miettiä gluteenittomien piparien leipomista). Tosin nykyään on kovin vaikea miettiä mitään, mitä jollekulle antaa, kun on jo kaikki ideat käyttänyt. Eikä itsekään välittäisi lahjoista, ainakaan aineellisista. Haluaisin aina, että lahjalla olisi merkitystä, että se olisi paljon arvokkaampi kuin se raha, mitä siihen on käytetty. Mutta joulun odotukseen hankin en suklaakalenteria, salmiakkikalenteria, kuvakalenteria, vaan teekalenterin. Jospa vihdoin ja viimein oppisi juomaan teetä, kun sitä on monta vuotta jo yrittänyt.
Hakaniemi vuoden tai parin takaa. Pari kaunista onnistunutta otosta.
Maailman mukavin tyyny, comfort-tyyny, jonka tilasin viime viikonloppuna, on nyt mun. Jospa se auttaisi saamaan parempia yöunia ja auttaisi selkävaivoihin. Nyt on pyykitkin koneessa; laitoin jopa pussilakanan pesuun ja aion vaihtaa uuden ihan vain siksi, että välillä täytyy ja kaapista otettu puhdas pussilakana on jotenkin niin rapea ja puhtaan oloinen.
Mietin juuri pyykkejä ja roskia viedessäni, että olen jälleen päästänyt asunnon repsahtamaan. Vaatteita, nenäliinoja, mainoslehtisiä ja postista tilatun pakkauksen sisältö keskellä mattoa ja vaatteita siellä sun täällä. Samalla kun keräsin likaiset vaatteet pyykkikoriin niin keräsin puhtaat vaatteet ja viikkasin takaisin kaappiin. Ei yksi käyttökerta tee vaikkapa neuletta likaiseksi.
Nyt kun olen viikonloppuna kotona, niin haluan, että asuntoni on siisti ja puhdas. Että kotona olisi hyvä olla. Olen päästänyt asunnon repsahtamaan, koska olen ollut töissä päivisin, eikä energia ole riittänyt iltaisin. Ja vaikka olen ollut iltaisin kotona, enkä salilla, niin en ole antanut ajatusta sotkulle sen enempää, vaan keskittynyt tekemään jotain aivotoiminnalle kovin hyödytöntä, katsonut sarjoja, kunnes on koittanut nukkumaanmenon aika.
Kerran tällä viikolla menin jopa kahdeksalta nukkumaan ja tuhisin kymmenen tuntia aamuun. Tiedä häntä, johtuuko viime sunnuntain kellojen siirrosta vai siitä, että keho tarvitsee nyt unta pelkän levon lisäksi.
Nyt ne pari sarjaa, joista olin kiinnostunut, on kuitenkin katsottu ja edelleen monet kirjat odottavat. Haluaisin todella lukea niitä kirjoja, mutta aina kun aloitan kirjan sängyssä, niin parin aukeaman jälkeen sammutan valot ja alan nukkua.
Mietin äsken ulkoillessa roskakatoksessakin, että vaikka olen pitänyt huolta itsestäni, niin en silti ole kunnolla huolehtinut itsestäni. Olen yrittänyt syödä terveellisesti ja rentoutua iltaisin, mutta olen ollut läsnä itselleni vain pintapuolisesti. Aina pitää olla jokin asia äänessä taustalla, ettei tarvitsisi huomioida itseään ja ajatuksiaan.
Mutta nyt otan ohjaksista uudestaan kiinni. Toisinaan ajattelen, että olen täysin oma itseni vain minulle tärkeiden ihmisten seurassa, koska silloin olen täysin läsnä sille toiselle ihmiselle ja samalla myös itselleni.
Nyt vietetään rentouttava viikonloppu, joka toivottavasti "heal, detox and restore this body".
Jotkut asiat on vain helpompi sanoa englanniksi.
Hyvää viikonloppua! Älkää peläytelkö liikaa vastaantulijoita. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti