Aika rientää

Tämä viikko on taas hujahtanut, vaikka toisinaan myös madellut. Tuntunut kahdelta viikolta. Perjantaita on odoteltu jonkin verran ja viikonloppua, mutta viikonloppu vain vilahti editse reissatessa. Siitä ei kuitenkaan vielä tässä postauksessa vaan seuraavassa. Voin paljastaa, että otin Turussa kuvia PALJON. Onneksi maanantai-päivät eivät ole niin pahoja, kun olen keksinyt niihin jotain mukavaa, mitä odottaa, eikä viikonlopun loppuminen tunnu niin kamalalta.

 

Uutta Kettu-kahvia herkutteluun. Hetken kesti tottua tämän makuun ja sitten oikein maiskuttelee. Tuoksuu ihan korvapuustilta poroja mitatessa. Olen useana päivänä tällä viikolla ottanut kahvin termariin ja mukaan matkalle töihin. Ihanaa, kun voi rauhassa juoda kahvia ja se säilyy lämpimänä.

Kävin viime viikonloppuna Verkkokaupasta hankkimassa uuden kolmen kestokasvomaskin pakkauksen. Nämä ovat ehkä hienoimmat, käytännöllisimmät ja mukavimmat kasvomaskit mitä olen koskaan käyttänyt. En nyt puhu kokemuksen syvällä rintaäänellä, mutta silti. Omaa teknisten suunnitteluominaisuuksien hyödyt, joita tyypillisesti käytetään suorituskykyisissä urheiluvaatteissa. Plussaa säädettävistä korvanaruista. Nyt kun a

 

Alussa en paljon käyttänyt kasvomaskia kuin vain suositelluissa julkisissa kulkuneuvoissa, mutta nykyään suositellaan myös tavarataloissa ja kaupoissakin käytettävän, niin miksipä sitä riisuisi poiskaan siirtyessä paikasta toiseen. Varsinkin kun on yllättävän mukava kasvoilla ja iholla. Lisäksi lämmittää nyt kylmenevillä ilmoilla, on antimikrobinen ja hypoallergeeninen.

Satunnaisia napsaisuja tällä viikolla. Onneksi tähän viikkoon on mahtunut myös aurinkoisia päiviä. Varsinkin viikonloppuna, vaikkei siitä kovin paljon nauttinut reissailun takia, mutta vähän kuitenkin.

1. kuva: Ei ole mitään ihmeellistä löytää muuttuvan labyrintin korttia taskustaan, jos työskentelee lasten parissa.

2. kuva: Olen ehdottomasti tämän kannalla. Olen pienestä asti muodostanut asioista omat mielipiteeni, enkä koskaan pyri erityisesti kuulumaan massaan, mutta pyrin kuulumaan yhteiskuntaan ja olemaan osa sitä. Pyrin myös elämään suositusten mukaisesti, mutta aina omaa järkeä ja sydäntä käyttäen.

Lisää satunnaisia räpsäisyjä viikon varrelta. 

Tiistaina minulle kävi hassu sattuma. Tuntuu, että siitäkin on jo kauan. Silloin kirjoitin näin: Ei olekaan sittenkään niin kamala päivä kuin luulin. Aamulla tullessa eri bussilla töihin kuin normisti huomasin vasta töissä, ettei kännykkäni ole missään. Soittelin bussin löytötavaratoimistoonkin. Työkaverit miettivät, miksen ole ihan hermoraunio, mutta jostain syystä minulla oli sellainen vahva tunne, että "kännykkä on turvassa, kyllä se varmasti löytyy". Olen oman elämäni Hessu Ho(o)po. Olen tottunut siihen, että minulle sattuu ja tapahtuu kommervenkkejä. Soitin pankkitoimistoon ja ilmoitin kortin kadonneeksi. Uusi kortti tulee viikon kuluttua. 

Katselin vielä saman reitin maasta töistä lähtiessä ja tullessani kotiin aioin soittaa Pohjolan liikenteelle tiedustellakseni kännykkääni sieltä. Avatessani tabletin huomasin saaneeni äidiltäni ja ystävältäni viestin, jossa minua oli yritetty tavoittaa. Kännykkä oli löydetty sepposen selältään maasta läheltä pysäkkiä ja oli jäänyt valo päälle ja auki. Tämä ihana ihminen oli uskaltanut soittaa "Äippälle" ja äiti onneksi oli vastannut ja laittanut minulle viestin, jossa oli löytäjän puhelinnumero. Tabletissani onneksi on oma liittymä ja sillä voi soittaa. Soitin löytäjälle ja sain kännykän takaisin vahingoittumatta kortteinene päivineen. Sanoin mukavan kuuloiselle löytäjälle sopiessamme tapaamisaikaa samaisella pysäkillä, ettei minulla ole antaa hänelle löytöpalkkiota, mutta hän sanoi, että tärkeintä, että saan omaisuuteni takaisin. Onnenpotku, että löytäjä oli ihana ja rehellinen ihminen. Hyvä että hänenlaisiaan ihmisiä on olemassa.

Perjantaina ei ollut perjantai-puskaa, eikä perjantai-pizzaa vaan perjantai-pulla.

Lähtiessäni lauantai-aamuna Helsingistä Turkuun oli kyllä niin super hieno ilma ja aurinkoinen päivä tulossa, mutta olin matkalla Turkuun näkemään äitiä, isää, veljeä ja muutamaa muutakin. Kyllä tulee vielä kauniita päiviä, vaikka Turkuun saapuessa olikin pilvistä. Kirjoitan huomenna tai ylihuomenna tästä viikonlopusta lisää. Nyt kohti huomista!

Loistavaa uutta viikkoa!