torstai 12. marraskuuta 2020

Aurajoen varrella



































































Kuvatulva, kun tuli niin paljon kivoja kuvia! Lauantaina tosiaan läksin junalla kohti Turkua ja äiti haki minut asemalta. Laitoimme auton parkkiin tuomiokirkon pihalle ja lähdimme kohti Tuomaansiltaa. Matkalla tuli nähtyä hienoja puutaloja sekä aurajokimaisemaa. Tuomaansillalta menimme yli ja puusiltaa pitkin sekä läntistä joenrantaa pitkin teatterisillalle asti. Sieltä yli ja itäistä rantakatua pitkin takaisin tuomiokirkolle.

Kävelyn jälkeen äiti vei minut lempipizzeriaansa. Sieltä onneksi sai gluteenittomalla pohjalla ja valinnaisilla täytteillä pizzan. Otin pizzaani tomaattia, kanaa ja rucolaa, enkä ollenkaan juustoa, kun olen nyt pääasiassa maidoton. Pitäisi kyllä miettiä, mistä saan kalsiumia. Oli hyvän makuista pizzaa, ei ollut äiti ihan turhaan kehunut sitä paikkaa. Syöminkien jälkeen äiti heitti minut veljen luo ja meni käymään ystävänsä luona. Veljen kanssa jonkin aikaa höpistiin, kunnes äiti tuli meidät hakemaan ja menimme katsomaan näytelmää nimeltä Kahden herran palvelija. Aina mukavaa nähdä oikea näytelmä.








Sunnuntaina isä haki minut kymmenen aikaan äidin luota, kävimme kaupassa ja haimme veljen matkalla isän luokse. Isän luona söimme bataattimuusia, uunijuureksia, salaattia sekä lohta. Sekä tietysti isänpäiväkakkua. Annoin isälle lahjaksi Pukkan teejoulukalenterin, joka oli mieleinen. Sain paijata paria karvakaveria, jotka myös isäntäväen kanssa asuvat. Leikkasin myös isän tukan.

Nämä kuvat ovat kolmen vuoden takaa, aika onnistuneita kuvia Roopesta mielestäni.


Kellon tullessa lähemmäs viittä isä heitti minut juna-asemalle ja sain ihan oman paikan ikkunan vierestä. Yritin junassa nukkua, kun äidin luona vanhassa lastenhuoneessa oli todella vetoisaa ja se tuntui kurkussa sekä tuli heräiltyä pitkin yötä vetoisuuden takia, joten tuli huonosti nukuttua. Ei nukkumisesta tullut mitään, mutta pääsinpä pian peiton alle uinumaan kotiin tultua.






Tiistaina kävin pitkästä aikaa kävelyllä ja se oli tosi hienoa. Tuntuu, että nykyään kun pitää käyttää niin paljon maskia, niin ei saa niin paljon raitista ulkoilmaa, että sitä varten pitää käydä erikseen ulkoilemassa. Ei siinä, että ulkoilen töissä pari tuntia päivässä, muttei se ole oikeanlaista ulkoilua. Kävin Postitalon K-marketista hakemassa Marlin uusia Vahva annos vastustuskykyä - shottijuomia.

Tällä hetkellä tarvitaan paljon vastustuskykyä, koska syksy on flunssakausi ja muutenkin. D-vitamiinin saanti on myös erittäin tärkeää. Pitää keksiä, mistä saisin kalsiumia, kun olen maitotuotteet lopettanut, eikä korvaavatkaan tuotteet innosta. Näitä Marlin shottijuomia saa tällä hetkellä kaksi 3,50 hinnalla K-kaupoista. Yksi purkki kestää viitisen päivää. Tyrni-inkivääri-appelsiini-acerolasta en oikein innostunut, mutta inkivääri-appelsiini-kurkuma on ihan jees. Paria muuta en ole maistanut. Luulenpa, että inkivääri, jota en ole nauttinut lähes ollenkaan viiden vuoden aikana, kun en oikein ole siitä välittänyt, on auttanut sumuiseen oloon.
 
Olo on helpottanut päivä päivältä:
1) aloitin rautatabletit rautavajeen vuoksi
2) lopetin kortikosteroidia sisältävän nenäsumutteen, koska se pahensi oloa luultavasti allergian takia.
3) aloitin marlin shottien nauttimisen joka aamu

Sain hyvinvoinnin verkkokaupasta biohakkerin flunssaoppaan, mutten ole sitä vielä lukenut. Luulenpa, että siinäkin mainitaan inkivääri, kun sen kuva on kannessa. Nyt on kuitenkin hyvä ottaa kaikki keinot käyttöön ja suunnitella itselleen sellainen ruokavalio ja elintavat, että olla ja elää 110% teholla. Mitä kivaa elämässä on, jos ei voi elää täysin voimin.

Kun haluat lähelle toista ihmistä
Paina kädet lähemmäs sydäntä
Kun haluat tuntea toisen ihmisen lämmön
Paina huulesi hänen otsalleen
Kun haluat lähemmäs toisen sisintä
Paina pääsi hänen rinnalleen
Ja kuuntele hänen sydämensä sykkivän
Voit vain pyytää ja luvata
Hengittää samaa aikaa
Käsi toisen sydämellä
Sisimmässä kiinni
 
Tämä on myös kolmen vuoden takainen runo. Luultavasti keksin sen tuolla matkalla, kun kävin isän luona isänpäivää viettämässä.
 
Jos kirjan aloittaisi viimeisestä luvusta
kirjaa ei tarvitsisi edes lukea,
ei siinä olisi mitään jännittävää,
mitään odottamisen arvoista
 
Sama pätee elämään
Sanotaan
että olisi hienoa nähdä tulevaisuuteen
tai että ennustukset kävisivät toteen
Mutta silloin katoaisi kaikki hohdokkuus
Odottamisen riemu, elämän yllätyksellisyys
 
Olisihan se kovin helppoa
mutta kamalan tylsää
 
Vähän kuin söisi jäätelötuutista pelkän vohvelin
vaikka jäätelö on itse sen ydin
- ja maistuu paremmalta
 
Tämä tuli eilen mieleen, kun katsoin yhtä joululeffaa toistamiseen. Olin sen viime viikolla katsonut ensimmäisen kerran. Hyvä leffa. Netflixin 12 gifts for Christmas. Katsoin eilen myös minisarjan nimeltä Dash&Lily selatessani parin viikon ajalta tulleita mainoksia. Jotkut joululeffat on tosi kivoja, mutta jotkut näyttävät trailerissa niin Kauniilta ja rohkeilta, etten viitsi vaivautua.
 

Yritin etsiä luontokuvaa marraskuulta vuodelta 2016, mutta tulikin törmättyä tähän 11.3.2011 otettuun kuvaan Helsingistä, jolloin ystäväni asui hetken Lauttasaaressa ja kävin ensimmäisiä kertoja Helsingissä.


Tältä näytti tähän aikaan neljä vuotta sitten. Maassa oli lunta ja piti käyttää karvahattua, kun oli sen verran kylmä.
 
Seuraavat neljä päivää voisin vain vetää lonkkaa, mutta sen sijaan nukun hyvin, nesteytän kehoa, siivoan, ulkoilen, luen, opiskelen, saatan katsoa pari elokuvaa.. Ja toivottavasti tapahtuu jotain mukavaakin. Voisi se olla myös jännittävää.
 
Mukavaa loppuviikkoa! Nyt ulos katselemaan aurinkoa ja kävelemään :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Oliko se perjantai

    Harvoin jaksan konetta kaivaa kaapista esille, mutta sitten kun inspiraatio iskee, niin sen sieltä otan, vaikka kello olisi puoli yksito...