Aurajoen varrella

 

Kuvatulva, kun tuli niin paljon kivoja kuvia! Lauantaina tosiaan läksin junalla kohti Turkua ja äiti haki minut asemalta. Laitoimme auton parkkiin tuomiokirkon pihalle ja lähdimme kohti Tuomaansiltaa. Matkalla tuli nähtyä hienoja puutaloja sekä aurajokimaisemaa. Tuomaansillalta menimme yli ja puusiltaa pitkin sekä läntistä joenrantaa pitkin teatterisillalle asti. Sieltä yli ja itäistä rantakatua pitkin takaisin tuomiokirkolle.

Kävelyn jälkeen äiti vei minut lempipizzeriaansa. Sieltä onneksi sai gluteenittomalla pohjalla ja valinnaisilla täytteillä pizzan. Otin pizzaani tomaattia, kanaa ja rucolaa, enkä ollenkaan juustoa, kun olen nyt pääasiassa maidoton. Pitäisi kyllä miettiä, mistä saan kalsiumia. Oli hyvän makuista pizzaa, ei ollut äiti ihan turhaan kehunut sitä paikkaa. Syöminkien jälkeen äiti heitti minut veljen luo ja meni käymään ystävänsä luona. Veljen kanssa jonkin aikaa höpistiin, kunnes äiti tuli meidät hakemaan ja menimme katsomaan näytelmää nimeltä Kahden herran palvelija. Aina mukavaa nähdä oikea näytelmä.

Sunnuntaina isä haki minut kymmenen aikaan äidin luota, kävimme kaupassa ja haimme veljen matkalla isän luokse. Isän luona söimme bataattimuusia, uunijuureksia, salaattia sekä lohta. Sekä tietysti isänpäiväkakkua. Annoin isälle lahjaksi Pukkan teejoulukalenterin, joka oli mieleinen. Sain paijata paria karvakaveria, jotka myös isäntäväen kanssa asuvat. Leikkasin myös isän tukan.

Nämä kuvat ovat kolmen vuoden takaa, aika onnistuneita kuvia Roopesta mielestäni.

Kellon tullessa lähemmäs viittä isä heitti minut juna-asemalle ja sain ihan oman paikan ikkunan vierestä. Yritin junassa nukkua, kun äidin luona vanhassa lastenhuoneessa oli todella vetoisaa ja se tuntui kurkussa sekä tuli heräiltyä pitkin yötä vetoisuuden takia, joten tuli huonosti nukuttua. Ei nukkumisesta tullut mitään, mutta pääsinpä pian peiton alle uinumaan kotiin tultua.

Tiistaina kävin pitkästä aikaa kävelyllä ja se oli tosi hienoa. Tuntuu, että nykyään kun pitää käyttää niin paljon maskia, niin ei saa niin paljon raitista ulkoilmaa, että sitä varten pitää käydä erikseen ulkoilemassa. Ei siinä, että ulkoilen töissä pari tuntia päivässä, muttei se ole oikeanlaista ulkoilua. Kävin Postitalon K-marketista hakemassa Marlin uusia Vahva annos vastustuskykyä - shottijuomia.

Tällä hetkellä tarvitaan paljon vastustuskykyä, koska syksy on flunssakausi ja muutenkin. D-vitamiinin saanti on myös erittäin tärkeää. Pitää keksiä, mistä saisin kalsiumia, kun olen maitotuotteet lopettanut, eikä korvaavatkaan tuotteet innosta. Näitä Marlin shottijuomia saa tällä hetkellä kaksi 3,50 hinnalla K-kaupoista. Yksi purkki kestää viitisen päivää. Tyrni-inkivääri-appelsiini-acerolasta en oikein innostunut, mutta inkivääri-appelsiini-kurkuma on ihan jees. Paria muuta en ole maistanut. Luulenpa, että inkivääri, jota en ole nauttinut lähes ollenkaan viiden vuoden aikana, kun en oikein ole siitä välittänyt, on auttanut sumuiseen oloon.

 

Olo on helpottanut päivä päivältä:

1) aloitin rautatabletit rautavajeen vuoksi

2) lopetin kortikosteroidia sisältävän nenäsumutteen, koska se pahensi oloa luultavasti allergian takia.

3) aloitin marlin shottien nauttimisen joka aamu

Sain hyvinvoinnin verkkokaupasta biohakkerin flunssaoppaan, mutten ole sitä vielä lukenut. Luulenpa, että siinäkin mainitaan inkivääri, kun sen kuva on kannessa. Nyt on kuitenkin hyvä ottaa kaikki keinot käyttöön ja suunnitella itselleen sellainen ruokavalio ja elintavat, että olla ja elää 110% teholla. Mitä kivaa elämässä on, jos ei voi elää täysin voimin.

Kun haluat lähelle toista ihmistä

Paina kädet lähemmäs sydäntä

Kun haluat tuntea toisen ihmisen lämmön

Paina huulesi hänen otsalleen

Kun haluat lähemmäs toisen sisintä

Paina pääsi hänen rinnalleen

Ja kuuntele hänen sydämensä sykkivän

Voit vain pyytää ja luvata

Hengittää samaa aikaa

Käsi toisen sydämellä

Sisimmässä kiinni

 

Tämä on myös kolmen vuoden takainen runo. Luultavasti keksin sen tuolla matkalla, kun kävin isän luona isänpäivää viettämässä.

 

Jos kirjan aloittaisi viimeisestä luvusta

kirjaa ei tarvitsisi edes lukea,

ei siinä olisi mitään jännittävää,

mitään odottamisen arvoista

 

Sama pätee elämään

Sanotaan

että olisi hienoa nähdä tulevaisuuteen

tai että ennustukset kävisivät toteen

Mutta silloin katoaisi kaikki hohdokkuus

Odottamisen riemu, elämän yllätyksellisyys

 

Olisihan se kovin helppoa

mutta kamalan tylsää

 

Vähän kuin söisi jäätelötuutista pelkän vohvelin

vaikka jäätelö on itse sen ydin

- ja maistuu paremmalta

 

Tämä tuli eilen mieleen, kun katsoin yhtä joululeffaa toistamiseen. Olin sen viime viikolla katsonut ensimmäisen kerran. Hyvä leffa. Netflixin 12 gifts for Christmas. Katsoin eilen myös minisarjan nimeltä Dash&Lily selatessani parin viikon ajalta tulleita mainoksia. Jotkut joululeffat on tosi kivoja, mutta jotkut näyttävät trailerissa niin Kauniilta ja rohkeilta, etten viitsi vaivautua.

 

Yritin etsiä luontokuvaa marraskuulta vuodelta 2016, mutta tulikin törmättyä tähän 11.3.2011 otettuun kuvaan Helsingistä, jolloin ystäväni asui hetken Lauttasaaressa ja kävin ensimmäisiä kertoja Helsingissä.

Tältä näytti tähän aikaan neljä vuotta sitten. Maassa oli lunta ja piti käyttää karvahattua, kun oli sen verran kylmä.

 

Seuraavat neljä päivää voisin vain vetää lonkkaa, mutta sen sijaan nukun hyvin, nesteytän kehoa, siivoan, ulkoilen, luen, opiskelen, saatan katsoa pari elokuvaa.. Ja toivottavasti tapahtuu jotain mukavaakin. Voisi se olla myös jännittävää.

 

Mukavaa loppuviikkoa! Nyt ulos katselemaan aurinkoa ja kävelemään :)