Matkustelua ja verikokeita

Viime postauksen jälkeen lähdin ulos käpyttelemään sellaisen lähes kuuden kilometrin lenkin. Kyllähän sitä piti vähän käpsytellä, kun oli kahden tunnin junamatka ja istuminen edessä. Välillä piti pysähtyä ottamaan kuvia kauniista värikkäästä syysluonnosta ja kaupungista. Vaikka kävelisi kuinka monta kertaa saman reitin, niin aina voi nähdä ja löytää jotain uutta.

Tilasin liput Turkuun pari viikkoa etukäteen, joten sain ne lähes Onnibussin hinnalla. Kivempi sitä istua väljästi junassa kuin sykkyrässä bussin penkkien välissä. Sain todella tilavan paikan mennessä Turkuun, kun edessä ei istunut ketään, oli vain nelisen metriä lattiatilaa. Matka kyllä sujui nopeasti kävelykuvia katsellen, muokaten ja jakaen. 

 

Nykyinen maskisuositus estää myös syömisen ja juomisen matkan aikana, joten söin vähän ennen matkaa, mutta loppuviikonloppu meni kyllä herkutellessa taas kerran valitettavasti.

Äidin 60-vuotispäivät. Vieraita oli yhteensä 15 kahtena eri päivänä. Oli myös kaksi täytekakkua, jotka äidin kaverin tuttava oli tehnyt ja olivat kyllä parhaimmat täytekakut ikinä. En yleensä perusta täytekakuista ja söin niiden lisäksi vain pari keksiä ja palan rahkapiirakkaa. Täytekakkua söin kyllä liikaa, kun tuntui, että jotenkin sairastuin siitä. Seuraavana päivänä kurkku oli karhea. Gluteeni, maito ja sokeri kaikki yhdessä laskevat pahasti immuniteettiani ja muutenkin tuo toinen sierain on vaivannut useita kuukausia jollei jopa vuosia, mutta siitä ja tämän viikon lääkärikäynnistä myöhemmin lisää. 

Käpyttelyä ja kuvailua Hämeenkadulla. Hain pakettini K-marketista. Oli tullut Hyvinvoinnin tavaratalosta tuotteita: maitohappobakteereita, magnesiumia, rautatabletteja, omegaa sekä vähän suklaata ja ylihyviä Super fudgion kookoksen- ja banaaninmakuisia toffeepaloja, jotka söin kaikki muutamassa päivässä. Ei välttämättä kovin terveellistä, mutta kun olivat niin hyviä. 

Ennen äidin luo menemistä olin kolme viikkoa sokerittomalla, mutta kun sokerilla antaa pikkusormen, niin se vie koko käden. Jospa alan taas ruotuun, kun keho jälleen on sitä mieltä, että "jollet lopeta, niin muuten.." Olen alkanut myös pitämään enemmän maskia. En ainoastaan kaupoissa, kauppakeskuksissa ja julkisissa liikennevälineissä vaan myös kadulla liikkuessani. Periaatteessa pidän sitä jo varmuuden vuoksi siirtyessäni maskisuosituspaikasta toiseen - miksi siis riisua sitä siinä välissä.

Vein torstaina skuuttini huoltoon Espooseen. Kuljin kahdella bussilla sinne. Ostin lisää kausiaikaa bussikorttiin, kunnes samana päivänä kun lähdin töistä huomasin, että missäs kortti onkaan. Varmaan pudonnut taskusta lehtien joukkoon vastatessani puhelimeen. Harmitus. Piti hankkia uusi kortti ja kuori HSL:n asiakaspalvelusta. Nyt voisi matkustella ties minne AB-alueella ja mietin kovasti myös IKEAan menoa tänä viikonloppuna. En tosin sieltä välttämättä mitään tarvitsisi. Eilen kävin Stockmannilla sisustusosastolla ja näin pari kivaa juttua, joita harkitsin, että voisin hankkia. Jos olisi uusi asunto ja paljon rahaa, niin varmasti tekisin enemmänkin hankintoja. Tällä hetkellä vain tuntuu, että vaikka olisi kaikenlaisia hienoja tavaroita ja inspiraatiota, niin tämän hetkinen asuntoni ei kaipaa enempää.

Torstaina tosiaan kävin lääkärillä kaikessa rauhassa. Juttelimme lääkärin kanssa muistakin asioista kuin allergiaepäilyksistäni ja kun pyysin rauta-arvoja mittaamaan, niin hän kysyi jaksamisestani ja väsymyksestäni. Ajatteli myös, että voisin tutustua fodmap-ruokavalioon. Voin tutustua siihen sen jälkeen, kun saan tulokset, jolleivät ne kerro selkeästä allergiasta. 

Lääkäri määräsi myös verikokeista kilpirauhasarvon ja paastoverensokerin. Siksi menin vasta seuraavana aamuna verikokeeseen labraan ennen töihin lähtöä, kun olin ollut kymmenen tuntia syömättä tai juomatta muuta kuin vettä. 

 

Kerroin lääkärille myös vuotavasta nenästäni, kun hän kysyi, oliko jotain muuta vielä mielessä. Hoidetaan kaikki vaivat samantien kuntoon. Vasen sieraimeni siis vuotaa suolavettä muutamia tippoja norona vähintään kerran päivässä, jos laitan pään hieman alakulmaan tai jos satun sängyssä kääntymään oikealle kyljelle. Tämä on vaivannut luultavasti jo viisi vuotta harvakseltaan, mutta päivittäin viime syksystä lähtien. Hyvin ärsyttävä vaiva ja vielä ärsyttävämpää on se, että kun yön aikana se ohut lima valuu nenänielun kautta alaspäin syntyy mikäs muukaan kuin yskä. Enkä todellakaan halua sairastuttaa itseäni ympäri vuotta. Olin marraskuusta asti terve, kunnes kolme viikkoa sitten tuli erikoinen kolmen päivän nuha, sekin heti sen jälkeen, kun olin käynyt äidin luona Turussa syömässä valtavan määrän kaikkea höttöä, mitä ei pitäisi syödä. 

 

Sain lääkäriltä nenäsumutteen, joka sisältää antihistamiinia ja kortikosteroidia. Viime lääkäri, jolla tätä nenää yritin vuosi sitten hoidattaa kuikuili vain sieraimiin tähystimellä, sanoi ettei mitään nähnyt ja laittoi jälleen puoli litraa käsidesiä käsiinsä. Hän määräsi nenäsumutetta, jossa oli kortisonia, joka ei tuntunut auttavan. Tämän viikkoinen lääkäri määräsi minut suoraan röntgeniin, jossa poskionteloni kuvattiin. Olisi helpotus, jos ne kuvat jotain näyttäisivät. Käytän nenäsumutetta nyt kolme viikkoa ja seuraan, tapahtuuko muutosta. Lääkäri määräsi minulle myös vi-siblinia, josta saisin kuitua suolistooni. 

Ehdottomasti oli huippupätevä lääkäri! Jäi hyvä mieli ja tunne siitä, että minusta pidetään huolta.

 

Lääkärin ohjeesta menin eilen aamulla verikokeisiin. Aamulla oli hieman nälkä, mutta muuten hyvä perusolo. Join vähän vettä jaksaakseni. Oli aika järkyttävä olo verikokeen jälkeen. Ensin tuntui ihan normaalilta hoitajan otettua muutaman putkilon täyteen verta ja ajattelin että ai se oli siinä. Toimituksen ajan katselin taulua, jossa oli puiset rattaat niityllä, mutta laastaria laitettaessa näin veriputkilot. Matkalla ulos piti yhtäkkiä istahtaa pidemmälle penkille hengittelemään ja laittaa silmät kiinni. Vatsassa heitti ja tuntui, että pitäisi etsiä lähin pönttö jota halata. Silmissä sakeni ja päässä kieppui ja kun kerran avasin silmät, niin näin kaiken harmaan verhon läpi. Kylmä hiki nousi kaikkialle ja hetken kuulin korvissa outoa sirinää. Kun olo alkoi hieman helpottamaan, eikä mahassa tai päässä enää kieppunut, niin ajattelin vain, että pitää päästä vessaan. Olo siitä onneksi rauhoittui ja normalisoitui, kun sain tuutattua kakkosen ulos. 

 

Olen kokenut samankaltaisen olon kolme vai neljä kertaa aiemminkin. Eka kerta oli silloin, kun minulle laitettiin napakoru. Sinällään ei tullut huonoa oloa, mutta koko näkökenttä musteni ja äitini oli mukana ja talutti minut 700 metriä sinne, missä auto oli parkissa, kunnes näkökyky palasi ihan kuin joku olisi laittanut valot takaisin päälle. 

 

Toisella kertaa en ehtinyt tuntea mitään. Söin tutun luona aamiaisen, jonka jälkeen ajattelimme käyvämme saunassa. Olin saunassa hieman liikaa ja pyörryin. Muistan nähneeni erittäin vilkasta unta, mutta samalla tiedostin, että minut vedettiin saunasta, silmäni räpsyivät rem-unen takia, olin selälläni takkahuoneessa jalat tuolilla, kunnes huomasin ensihoitajat ympärilläni. He kyselivät asioita, ottivat käsivarresta verenpaineen ja totesivat, että verenpaine on ihan liian alhaalla, mikä oli aiheuttanut pyörtymisen. Ehdottivat, josko lähtisin ambulanssilla sairaalaan, mutta kieltäydyin, kun olo palasi täysin normaaliksi. Sen jälkeen en ole koskaan mennyt saunaan ilman vesipulloa. 

 

Kolmas kerta oli lähihoitajakoulussa, kun meidän piti pistää "insuliinia" eli suolaliuosta ihonalaiskerrokseen. Pistin mahan kohdalle ja tunsin nesteen leviävän ympäriinsä ihon alla. Seuraavaksi totesin, että nyt alkaa pyörryttämään. Ihana "tohtorimme" pyysi minua istahtamaan sängylle (olimme hoitoluokassa) ja hieroi hartioitani niin, että veri palasi päähän. Kellon soitua välitunnille olo oli jälleen normaali ja jatkoin päivää kuin ei mitään olisi tapahtunut. 

 

Neljäs kerta oli kun veimme isotädin äidin kanssa sairaalaan ja pahan pyörryttävän olon sai aikaan se, kun näin kanyyliputkessa liikkuvan veren. 

Kerran oli hyvin yököttävä olo kerran, kun palasin Munkkivuoren asuntoon töiden jälkeen bussilla ja piti poistua bussista kesken matkan, koska en pystynyt olemaan siellä enää, koska pelkäsin koristelevani penkit uudella kuosilla. Päästyäni lopulta kotiin vietin loppuillan sikiöasennossa puolihorteessa hieman kuumeisena ilmeisesti jonkinlaista vatsatautia tai ruokamyrkytystä potien. 

 

Olen pienenä usein potenut huonoa oloa autossa matkustaessa ja hörppinyt ilmaa takapenkillä ikkunanraosta, kunnes vihdoin varsinkin inhottavien hiekkateiden jälkeen olimme perillä ja pääsin vihdoin ulos. Voin pienenä pahoin myös hajuvesiosastoilla enkä voi sietää jasmiiniriisin tai curry-mausteen hajua. Niissä vain on jotain, mikä tekee hengittämisen vaikeaksi. Mahani on siis jostain syystä herkkä reagoimaan eri asioihin ja haluaisin selvittää, mistä syystä.

 

Takaisin eiliseen: matkalla bussille kävin Kanniston leipomosta hakemassa kahvin ja pistaasipullan mukaan ja söin ne kävellessä. Aivan ihanan näköisiä, tuoreita ja todella järkihintaisia leipomotuotteita. Voisi tuolla useamminkin piipahtaa. Kerran viikossa voi itselleen vehnäherkun sallia.

Pahoittelen kuvanlaatua. Tällä ohjelmalla on jotain tekemistä sen kanssa. Eilen käveltiin metsässä. Oli ihana aurinkoinen perjantain kävelyretkipäivä. Metsään on aina ihana mennä. Haluaisin löytää vielä paljon metsiä, joissa en ole käynyt ja käydä vaeltamassa.

Eilen maistoin tätä starbucksin jääkahvia, joka löytyi kaupan maito-osastolta. Oli aiikast hyvää, mutta loppui ihan liian nopeasti. Kumma juttu. Eilen illalla avatessani pakastimen laittaessani mustikoita sinne huomasin, että se on jälleen puolet lumen peitossa, joten ei kun hakkuuhommiin. Kuvassa on mysteerisen näköinen lohikeitto. Voisi sen joku päivä syödä.

 

Eilen lumenluonnin jälkeen pyöräytin pyykit koneessa ja vaihdoin huoneessa järjestystä. Ennen ja jälkeen - kuvat kämpästäni, kun eilen rumsteerasin. Tv-taso pysyi paikoillaan, sänky kääntyi 90 astetta. Yöpöytä meni television viereen. Kirjahylly meni sängyn viereen ja toimii osaksi yöpöytänä. Mattokin vaihtoi paikkaa television edestä sängyn eteen. Pöytää käänsin 90 astetta, kun skuutti ei ole enää tuossa.

 

Aamiaiseni tänä aamuna. 

Munakahvi. Voisi ensi kerralla piristää sitä kanelilla. 

Puuro, jossa voisilmä ja visibliniä. Lisäksi mustikoita, banaania, raejuustoa ja hunajaa.

Pari klementiiniä kyytipojaksi, kun on immuniteetin buustaustuokio.

Mitäs muuta tänään tekisi. Kello on ehtinyt edetä jo paljon, mutta edelleen tuntuu kuin kello olisi yksitoista aamupäivällä. Mitä lähtisi tekemään. Tänään pitäisi vielä tiskata, lajitella vaatteet kaappiin ja viedä kierrätettävät roskakatokseen sekä vaatekonttiin. Voisi käydä kaupungilla. Aamulla paistoi aurinko. Jospa se tulisi uudestaan esiin. 

Ihanaa viikonloppua!