Hyvin pimeitä yökuvia viime viikonlopulta. Mietin kyllä jo, että pitäisi tuosta kännykästä hankkia parempi versio, kun on alkanut tämä yökuvailu (no illalla on nykyään yhtä pimeää) kiinnostamaan ja viihtyy nyt ulkona iltaisin, kun on jotenkin salaperäistä ja hämyisää. Tosin myös valot kiinnostavat paljon. Taskulamppu on hieno keksintö! Heijastimet on myös älyttömän hyvä keksintö, mutta ne ei näy ennen kuin valo osuu niihin. Olen yrittänyt etsiä sopivia led-valoja, koska haluan näkyä ennen kuin esimerkiksi auton valo osuu minuun, koska silloin voi olla jo liian myöhäistä.
Yhtenä aamuna töihin mennessä. Toisinaan pitää vain pysähtyä kuvailemaan auringonnousuja ja aamuja.
Nyt tosiaan olen alkanut tekemään itse ruokaa. Tonnikalapastaa
gluteenittomalla pastalla sekä kaislinkin ruokakermalla (vaikken Aito
Kaislinkista juomana välitä, kahvimaidoksi kelpaa vain Oatlyn tai
Plantin). Tein myös yhtenä päivänä korppujauhottomia lihapullia
broilerin jauhelihasta ja kananmunasta. Piti ottaa alunperin naudan jauhelihaa, kun
kerrottuani keholleni raudasta sen alkoi tehdä mieli kaikkea rautaa
sisältäviä tuotteita. Kuitenkin katsoessani kaupassa jauhelihoja ja kun
niissä kerrottiin myös "mistä ruhon osasta on tehty" niin en vain
voinut ottaa naudan jauhelihaa. Syön suurimmalti osin vain kalaa ja kasvisruokaa, silloin
tällöin kanaa. Sikaa en ole syönyt moneen moneen vuoteen, koska aloin
karsastamaan sitä jo 10-vuotiaana, kun yritettiin pakkosyöttää
grillimakkaraa. En tosin pidä grilliruoastakaan, jollei hyvin
satunnaisesti hampurilaisen välissä.
Kaurapuuroakin syön joka aamu,
mutten vain pysty syömään kaurajogurtteja niiden maun ja tekstuurin
takia. Soijatuotteet käyvät. Olen nyt syönyt lähes joka päivä
Valion A+ luonnonjogurttia jälkiruoaksi. Otan paljon vaikutteita lukemastani Ranskattaret eivät liho - kirjasta. Nyt luen sen seuraavaa osaa Ranskattaren ruokavuosi. Mireille Guilianolla on mukava tapa kirjoittaa. On mielenkiintoista lukea ranskalaisten tavasta syödä ja samalla hän saattaa kertoa muitakin asioita tai tapoja, jotka ovat ranskalaisille tai ainakin hänelle ominaista tai luonteenomaista.
Nyt on jo kolme herkutonta viikkoa takana, jollei lasketa sitä yhtä tummaa kookossuklaapalaa aamulla kahvin kera. Parina aamuna sekin on jäänyt, kun on pitänyt ottaa kahvi termariin ja viilettää matkaan. Herkuttomuuteni saa myös aikaan sen, etten käy kahviloissa. En kaipaa niitä tällä hetkellä. Kahvilat rajoittuvat tällä hetkellä vain sosiaaliseksi seurustelupaikaksi. Joku sanoi annoksiani, että opiskelijaruokaa. Jos hyvää ja vatsan täyttävää saa halvalla, niin miksipäs ei. Tällä hetkellä ajattelin, että syön niin halvalla kuin voin, että saisin laskut maksettua ja jotain säästöönkin. Haluaisin paljon matkustella ja muuttaa pois täältä. Asunto on mukava, mutta tämä ympäristö ja sijainti ei enää nappaa. Ei varsinkaan nuo tietyöt.
Luontoa ja yökuvia matkan varrelta. Useimmiten menen Töölönlahden kautta kotiin, koska mikäs siinä kävellessä. Nykyään jalat oikein haluavat kävellä ja saattavat turhautua siitä, jos eivät pääse päivittäin kävelemään. Pitää kuunnella kehoa. Nytkin jalat jo alkoivat tärisemään, joten pitää nopeasti hoitaa tämä kirjoitteluosuus loppuun, ladata kännykkä, siivota lattialla lojuvat pyykit kaappiin, pakata reppu, kammata kuontalo ihmisten ilmoille sopivaksi ja lähteä ulos kävelemään, kun siellä on niin ihana ilma ennen kuin menee puoli neljältä lähtevään junaan kohti Turkua.
Tämä blogin kirjoittaminen vain kestää, kun päivitetty bloginteko-ohjelma on niin kämäinen. Miksi sitä piti päivittää huonommin toimivaan versioon. Menee hermot tämän version kanssa ja kuluu vähintään puoli tuntia enemmän aikaa kirjoittamiseen ja kuvien sijoitteluun sen takia, kun se ei halua toimia yhteistyössä. Mur mur.
Taisin manita, että uusi treeni-ohjelmani on yhtenä päivä juoksua, toisena lihashuoltoa ja kolmantena lepoa. Eli joka kolmas päivä aina aerobista juoksua, lihaskuntoa ja lepoa. Olen yrittänyt pitää siitä kiinni. Olen myös yrittänyt pitää 20 minuutista juoksussa kiinni. Lihaskuntopäivä ei jaksaisi aina innostaa, mutta aina kun on juoksupäivä, niin minähän menen vaikka olisi mikä.
Edelliskerralla halusin kokeilla, miten kauan menee, jos 20 minuutin sijasta juoksisinkin kolmeen kilometriin asti. Nostin vähän juoksunopeutta 8km/h:sta 8.3km/h:on, jotta menisin mahdollisimman lähelle kahtakymmentä minuuttia. Varmasti saisikin kahteenkymmeneen minuuttiin, jos pitäisi vauhdin alusta asti samassa. Eilen töiden jälkeen syötyäni vain banaanin ennen juoksua (usein käyn Lidlistä hakemassa rahkataskun) ajattelin, että juoksen niin kauan, kun tuntuu hyvältä. Niinpä tein samalla tämän hetkisen uuden ennätykseni ja juoksin puoli tuntia. Ensin ajattelin juosta puoleen tuntiin, kun 24 minuutin kohdalla alkoi vähän tuntua, ettei kohta enää jaksa, mutta sitten päätin juosta neljään kilometriin ja luvut menivätkin aika tasan. Nostin aika alusta juoksuvauhdin johonkin 8.3km/h ja samalla televisiosta tuli jokin jännä suomalainen sketsisarja, jossa istutaan vinosti pöydässä. Kamera näyttää kuin istuisivat kaikki vaakatasossa ja kaikki menee sen naamalle, joka istuu tuolissa pöydän päässä, joka onkin kiinni lattiassa - aika hassua kieltämättä. Lopuksi se joka oli saanut kaikki ruoat naamalleen lähti toisten laittaessa silmät kiinni hetkeksi konttaamaan "seinää" pitkin ylös.
Kuuntelin samalla Spotifystä juoksulistaani, jossa on mukavasti tahdittavia biisejä niin suomeksi kuin englanniksi. Tämän hetken paras juoksubiisi on ehkä Robinin Parasta just nyt. Myös suomirokissa ja E-typellä on hyviä rytmityskappaleita.
Pitäisi alkaa syömään enemmän ruokaa, kun tämä energiankulutus on noussut ja ottaa palautusjuomat jälleen varsinkin osaksi juoksupäiviä käyttöön.
Yhtenä päivänä, varmaan tiistaina,
juoksun jälkeen kävelin puolitoista tuntia ennen kuin menin kotiin. Mieli oli hieman surullinen. Olen sen nyt oppinut, etten ole lohtusyöjä - varsinkaan nyt, kun en tiedä, mitä oikeastaan saisin syödä, vaan liikun helpottaakseni oloa. Toiset syövät lohdukseen, mutta minä liikun lohdukseni. Viimeksi kun minua innosti juoksu ennen tätä jaksoa huomasin, että härkäsestä muuttuu kärpänen, kun vähän käy juoksemassa ja usein kun koin turhautumisen tunteita jostain päivän tapahtumasta, niin 20-30 minuutin juoksu matolla tai spurttailu luonnossa hävitti pahat aavistukset, ajatuksen ja muutti olon kevyeksi ja toiveikkaaksi.
Ensi viikolla menen torstaina jälleen verikokeisiin, josko saisi selville allergiset aiheuttajat. Tänään tuli kummallinen olo parista sitrushedelmästä ja toisinaan tuntuu, että ennen syöty määrä täydentää vatsan liiaksi. Ehkä Lievä risteytyspölyallergia on todettu, joka on saattanut voimistua, kun tuntuu, että varsinkin maissi, herne ja paprika reagoivat enemmän, luulen myös kaalin ja raa'an omenan olevan osasyyllisiä vaikeisiin olotiloihin. Ehdottomasti peruna- tai maissitärkkelys. Miten ratkaista lisäaineallergiat.. Jospa tämä tästä.
Tällä viikolla olen parina päivänä mennyt eri bussilla kuin normaalisti töihin, kun sinne, missä olen ollut pääsee monella bussilla. Sitten ehtii pienen ajan kanssa myös ihastelemaan ihanaa ihmeellistä luontoa, jolloin vaahterassakin oli seitsemän väriä samaa aikaa. Aika ihmeellistä. Sateisten öiden jälkeisetkin aamut ovat kauniita, kun ilma on raikas ja lehdillä näkyy kirkkaita vesipisaroita.
Kaupunkia ja hämäriä yökuvailuja. Eilen treenin jälkeinen venyttelytuokio. Pitäisi varmaan venytellä ennen lähtöä tai etsiä jokin sinipiika äidin luota, jonka kanssa voin venytellä. Hulavanne sieltä ainakin löytyy. Kehonpainotreenikin on joskus ihan parasta.
Eilen olin vähän hämmentynyt työpäivän lopussa, että se oli niin nopeasti ohi, että minut piti oikein lähettää kotiin, kun en itse tajunnut. Oli myös hassua huomata, että on jo perjantai. Niin ne viikot vierivät. Jostain syystä tuntuu, että ne vierivät nopeaa vauhtia tällä hetkellä. Myös tunnit vierivät. Tämänkin kirjoittamiseen on mennyt aikaa, vaikken ole tehnyt mitään muuta samalla (no ehkä syönyt ja jutellut mesessä samalla siirtäen kuvia koneelle). Aina kun yrittää kiirehtiä, niin aika ottaakin osaa mittelöön ja menee nopeammin. Pitäisi luultavasti alkaa heräämään vartin aikaisemmin kuin yleensä, kun aina meinaa myöhästyä lähdöstä. Pian kelloja käännetään tunti taaksepäin, saa nähdä vaikuttaako se mihinkään.
Tällainen runoelma tuli muistoissa vastaan
Yöllä oli kylmä
Vedin peittoa korviin
Aamulla herätessä nousin
avasin ikkunan ja katsoin ulos
Maa oli kuiva
Taivas oli pilvinen
Pilvien verhoissa näkyy
häivähdys auringosta
Ikkunan läpi tuoksuu ensilumi
Vaikka on lokakuu
tuoksuu ensilumi
- 7.10.2017
Kaupunkiin voi rakastua,
kun luulee nähneensä kaiken,
mutta tietää voivansa vielä yllättyä
- 7.10.2013
Ihanaa viikonloppua!
Aurinkoista sellaista :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti