Viikko sitten jaksoivat lehdet vielä loistaa väreillään. Nyt tuostakin puusta on puolet lehdistä jo pudonnut maahan. Ainoa hyvä asia lumessa on se, että se tekee kauniin maiseman koristellessaan puun oksat. Alan pikku hiljaa lämmetä joululle, mutten siltikään jaksaisi iän ikuisia joululaulujankutuksia ja tylsää vuodesta toiseen toistuvaa joulunviettotapaa. Kerran se erosi sillä, että pääsi hienolle mökille, jossa oli kauniisti valaistu laituri ja ranta sekä iso sauna, muttei silti tullut pulahdettua uimaan avantoon.
Lappiin lennot ja majoitus plus aamiainen olisi puoli tonnia. Eipä ole sellaiseen varaa. Olen jo alkanut kiristellä kukkaron nyörejä ja yritän päästä laskuista eroon. Ei se ole mikään salaisuus, että haaveilen lottovoitosta, vähistä laskuista, uudesta asunnosta, matkustelemisesta ja siitä, että voisi monesti käydä ravintolassa syömässä ja brunsseilla. Asiaa helpottaisi hurjasti myös se, jos asuisi jonkun kanssa.
Viime sunnuntaina kävin Sellossa aikomuksenani hankkia uusi lelu. Kävin parissa urheiluputiikissa vähän kuikuamassa, mutten löytänyt mitään ihmeellisempää paitsi hyppynarun, jonka kahvat saa naruun kiinni magneeteilla. Se oli aika vänkä juttu, jonka laitoin korvan taa. Kävin myös Robert's coffeessa, kun siellä on aina tapana käydä Sellossa vieraillessa. Mietin, josko tänäänkin menisin Selloon tai kävisin ekaa kertaa Ainoassa. Sellossa on sembaloiden tms viimeinen päivä tänään. Ei se tietenkään ole syy mennä ihmistungokseen tällaisena aikana. Viime sunnuntaina kävin, eikä ollut normaalia enempää ihmisiä, tosin ei ollut sembaloitakaan.
Oli kuitenkin tarjouksena tämä Samsung Galaxy S10, jota olin halunnut jo ennen viime puhelintani, Samsung Galaxy A5:sta, mutta kerran käydessäni ystävälleni puhelinta ihastuin samaan puhelimeen kuin hänkin ja hankin silloin sen. Tämän Galaxy S10:n ilmestymistä silloin odotin, kun sitä ei ollut vielä markkinoilla. Tosin silloin kun se olisi ilmestynyt uutena se olisi maksanut ehkä 400 euroa enemmän, millä sain sen viime sunnuntaina, jolloin oli viimeinen tarjouspäivä. Olin siis juuri oikeana päivänä hankkimassa puhelinta. Enkä kadu ollenkaan.
Robert's coffeesta otin kakkupalan sekä latten kauramaidolla. Oli kyllä maailman paras kauralatte, mitä olen koskaan maistanut, johtunee ehkä Oatlysta tai vain Robert's coffeen hyvästä kahvista tai tekijästä.
Olen alkanut juomaan kahvini mustana. Johtunee siitä, että eräänä päivänä kauramaito loppui kesken niin, että tuli vain muutama tippa kahviin, laitoin sitten vähän kylmää vettä päälle ja otin mukaani termospulloon, kun on muutamana päivänä tällä viikolla ollut lentävä töihin lähtö. Aamiaispuurokin on pari kertaa lähtenyt pussissa mukaan. Miten se kello aina menee niin hurjaa vauhtia työpäiväaamuisin.
Jokainen
kahvi maistuu oikeasti erilaiselta ja niihin makuihin pystyy
keskittymään. Maistan kahvin marjaisuuden, paahteisuuden ja jopa toffeen
kerran. Erilaisia vivahteita.
Tiistaina
haistoin ruokaosastolla myös kanan, vaikka se oli 10 metrin päässä
vitriinin takana monien muiden ruokien vieressä. Kävelin vitriinin ohi
ja poispäin edes ajattelematta kanaa etukäteen, mutta sitten juuri
kymmenisen metriä päästyäni vitriinistä poispäin haistoin kanan hajun
voimakkaana. En kuitenkaan kääntynyt hakemaan kanaa, se ei ollut
mieliteko. Toisinaan voi haistaa tai maistaa mielessään jonkin asian,
jota tekee oikein kovasti mieli. Ihmismieli ja aistit ovat ihmeellinen
asia.
Toisinaan
hedelmäosastolla haistan omenan vahvasti tai appelsiiniautomaatin.
Kadulla kävellessä olen haistanut myös näyteikkunassa olevat nahkakengät
ikkunan läpi vahvasti. Niillä on tosi vahva haju kyllä. Jännä nenä.
Anteeksi tämä hyppely. Lisäilen tekstiä tiistaina kirjaamaani tekstiin, niin saattaa näyttää erikoiselta.
Tällä hetkellä tuntuu, että haistan paljon paremmin kuin normaalisti. Ehkä johtunee siitä, että olen nyt muutaman päivän (kirjoitin tämän tiistaina) käyttänyt lääkärin määräämää antihistamiinia ja kortikosteroidia sisältävää nenäsumutetta; niillä on ollut myös jonkinlainen detox-vaikutus. Ei ole nenä tiputellut suolavettäkään enää viikkoon sumutteen aloittamisen jälkeen. Käytän sitä nyt niin kauan aamuin illoin, kunnes nenäsumute loppuu.
Ehkä hajuaistin parantuminen voi johtua myös siitä, että olen alkanut juomaan kahvin ilman maitoa. Parempi niin. Yritän muutenkin tällä hetkellä pitää maidon pois ruokavaliosta, kun on villi kuvitelma siitä, että maito tekee minut kipeäksi. Niin kuin sokeri ja vehnäkin.
En ole vieläkään 100% palautunut siitä, kun söin pari viikkoa sitten äidin luona ihan liikaa täytekakkua, joka sisälsi kaikkea kolmea. Kasvojeni iholla oli hetken hurja tulehdustila ja luulin, että se johtui kasvomaskin käytöstä, kun saatan joinain päivinä käyttää maskia jopa parikin tuntia, mutta sitten oikealla hoidolla ja esimerkiksi juuri maidon vähentämisellä iho on jälleen paljon nätimpi kuin viikko sitten.
Työpaikan tarjoamassa ruoassa on kuitenkin edelleen maitoa sisältäviä ruokia. Ehkäpä pitäisi alkaa tekemään omat eväät, kun en voi todistaa lääkärin lausunnolla, että olisin allerginen maidolle, suolistoni ei vain tykkää siitä. Ja on sanottu, että suoliston ja vatsan terveys näkyy koko kehossa. En ole vieläkään lukenut sitä kirjaa, joka kiinnostaisi kyllä kovasti - Suoliston salaisuus taisi olla sen nimi, mutta on myös yksi toinen kirja, josta muistan vain värikkään kannen, jossa oli piirroskuva torson sisällöstä. Voisi kokeilla fodmap-ruokavaliota.
Lääkärin määräämä vi-siblin on myös vaikuttanut suotuisasti. Ei ole viikkoon ilmailuttanut ja olo on paljon virkeämpi. Johtunee myös rautatableteista tai yleishabituksesta. Rauta-arvoni tosiaan olivat verikokeiden mukaan alakantissa, joten syön nyt c-vitamiinia lisättyjä rautatabletteja, mikä on tosi hyvä idea, koska c-vitamiini auttaa rautaa imeytymään. Pitää vain huolehtia, että kahvin juonnin jälkeen odotan parisen tuntia tai enemmänkin ennen kuin otan tabletin, koska tanniinit estävät rautaa imeytymästä. Ei siis myöskään viiniä ja teetä raudan kanssa. En ole vieläkään juonut syysviiniä, vaikka joskus punaviiniä tekisi mieli, niin alkoholia ei tee mieli. En vain enää juo alkoholia. Olen liian selvillä sen jälkivaikutuksista. Ei varmaan muilla reagoi samalla tavalla, mutta minulla saa heti nenän vuotamaan. Olen mieluummin terve.
Olueenkin varmaan niin vahvasti reagoin, kun se sisältää gluteenia alkoholin lisäksi. Luulen, että myös alkoholin sokeri vaikuttaa suuresti kehooni. Kehoni vain viestii minulle selvästi, mikä on hyväksi ja mikä ei ja se on todella hyvä asia. Etsii sitten vaihtoehtoja, joita on onneksi nykyään paljon ja tulee koko ajan lisää. Maidon poistamisenkin takia minusta on tulossa koko ajan enemmän vegaani. Ensin piti olla vain laktoositon, mutta minkäs teet. Tosin kanaa ja kalaa syön edelleen. Kasvisruokavalion ja kalan syönti on kyllä lisääntynyt huomattavasti.
Nyt tuli ajauduttua jälleen niin pahasti sivuraiteille, että huh. No tulipa kerrottua labratuloksista. Röntgenissä muuten näkyi, että molemmat poskiontelot ovat turvonneet. Kysymys vain kuuluu, että kuinka monta kuukautta ja miksi. Pitääkö minun käyttää loppuikäni nenäsumutetta ympärivuotisen allergian hoitoon vai mennä laajoihin allergiatesteihin, jotka eivät toki näytä yliherkkyyksiä. Vaikeaa on tämä, mutta todella tärkeää hoitaa itseään niin, että pystyy elämään mahdollisimman hyvää elämää. Omaa elämäänsä pitää arvostaa, että voi jakaa sen muiden ihmisten kanssa.
Olen alkanut panostamaan enemmän ruokavaliooni, kuten ehkä arvasittekin edeltävästä tekstistä. Tässä kuvassa näkyy Finduksen uusi (ainakin minulle uusi) Yrttiset grillikasvikset-sekoitus, joka sisältää perunaa, ruusukaalia, sipulia, parsakaalia, porkkanaa ja juuriselleriä. Pähkinöitä, tonnikalaa, punajuurta, klementiiniä ja raejuustoa, jonka söin loppuun. Käytin sitä myös aamupuurossa. Tosin vielä en ole löytänyt maidotonta vaihtoehtoa raejuustolle, harmi.
Parina päivänä olen myös syönyt kasvispizzaa. Onneksi pizzaa löytyy myös ilman maitoa ainakin Grandiosalta ja Apetitilta. Ennen olen tykännyt syödä Ristoranten vegetalea, quattro formaggia, spinacchia ja mozzarellaa. Ei ole tehnyt kauheasti mieli pizzaa, mutta nyt kun on se aika kuusta ja ollut myös vähän raskaita työpäiviä, niin parina päivänä ajattelin, että olen pizzani ansainnut. Yhtenäkin päivänä meni puoli tuntia ylitöiksi ja tuli oltua sen verran jaloillaan, että tuntui, että olisi tehnyt tuntuvan reisitreenin salilla.
Eilen kävin jälleen hakemassa ruokatarpeita kaupasta. Eilinen ruoka sisälsi maksalaatikkoa (teki mieli raudan takia), pähkinöitä, kananmuna, tonnikalaa, makaronia, kruunuvihanneksia ei löytynyt mutta vastaava isompi pakkaus Pirkalta tuli vastaan eli parsakaalia, kukkakaalia ja porkkanaa sekä tomaattia. Laitoin päälle hieman oliiviöljyä ja Kaslinkin kauraruoka"kermaa". Jälkiruoaksi satsumia.
Tuli jälleen uusi kiva lehti kauppaan Onnistujan opas-sarjasta, mutta
hankin sen sitten joku päivä. Kolme edeltävää lehteä ovat edelleen
kesken.
Uuden kameran ominaisuuksien testailuja. Sumuinen Kallion kirkon torni.
Näyttää kuin sillä olisi naama ja hattu päässä.
Etana-kaveri tuli yhtenä aamuna töihin mennessä vastaan. Hyvä, etten päälle astunut. Näiden takia on myös hyvä katsoa jalkoihinsa. Voisin fyysisesti pahoin, jos tajuaisin tallanneeni etanan päälle.
Sateisia päiviä ja vähän aurinkoa. Toivoisin, että tänään paistaisi aurinko, niin pääsisin kuvailukävelylle yhteen paikkaan, jossa en ole vähään aikaan käynyt.
Testailin kännykkäkameran zoomausominaisuuksia tähän harakkaan, joka löysi oikein hyvän lounaan jonkun maahan hylkäämästä melkein kokonaan syödystä makkaraperuna-ateriasta. Tässä on kyllä paljon parempi zoomaus-ominaisuus kuin vanhassa kännykässä. Tavallisen maisemakamera-zoomauksen ja laajakuvazoomauksen välille ei voinut vanhassa kännykässä päästä, mutta tämä pääsee manuaalisesti mihin tahansa väliin, mikä on huippua. Tämä myös tunnistaa erikseen esimerkiksi, jos kyseessä on ruokakuva ja jos sattuu kuvaamaan jotain mainosta, niin kamera ehdottaa skannausta. Aika jännittävää. On vielä paljon asioita, joita en ole vielä selvittänyt tuosta kamerasta. Ammattilais-toiminnotkin ovat paljon kehittyneemmät kuin A5:ssä. Ihastuin myös todella paljon etukameran tarkkuuteen. Tämä on ehdottomasti paras kännykkä/kamera, mitä minulla on koskaan ollut.
Joulu on todellakin saapunut kauppoihin. Paljon joulukalentereita, joulusuklaata, jouluteetä, jopa piparijäätelöä, jota en taida päästä maistamaan, mutta jouluun voi virittäytyä hajujen ja makujen kautta. Olen jo tuoksutellut diffuuserista muutamana päivänä kaneli-appelsiini-yhdistelmää. Katsellessani lahjaideoita Hyvinvoinnin verkkokaupasta huomasin myös saunatuoksuissa glögin, piparin ja joulun tuoksuiset eteeriset öljyt, joita voi käyttää myös diffuuserissa. Voih, oma sauna olisi kyllä niin ihana.
Tykkään enemmän valkoisesta kuin punaisesta joulusta. Kaupassa myös katselin mahdollisia lahjoja läheisille. Suklaa on aika varma valinta, mutten haluaisi antaa mitään tusinalahjaa, kuten konvehtirasiaa. Haluaisin lahjalla olevan merkitystä ja että lahjan saajakin siitä nauttisi. Nyt on vasta lokakuu, mutta vaikken mikään jouluintoilija olekaan, niin olen jo pari lahjaa ehtinyt hankkia. Varmasti menen kuikuamaan Stockmannin joulukoristeosaston sitten, kun se jonain päivänä ilmestyy. Parasta joulussa on sen odotus. Jospa hankkisi joulukukkasen kotiin. Amaryllis olisi ihana.
Keskuskadulta Rautatientorille. Kuva ei näytä yhtä hienolta täällä kuin
puhelimessa, mutta kokeilin yhtenä iltana kameran
ammattilaisominaisuuksia. Ihan kivasti pelittää. Odotan innolla lisää
hetkiä, jolloin voin kokeilla kameran ominaisuuksia.
Eilen suoristin renesanssilookiin kohonneen kiharapilven ja teki mieli ottaa punainen pitkähihainen paita kaapista, joka oli siellä liikaa oleskellut kun tuoksui kaapilta.
Red shirt day with red lips
Have to bring some color
into this grey weather
Punaista vaatetta, varsinkin yläosaa käytetään liian vähän pohjoismaissa ympäri vuoden, koska se väri yhdistetään usein jouluun. Harmistuin, kun kerran käyttäessäni tätä paitaan yhtenä keväänä joku kysyi, miksi käytän joulupaitaa. Ei siitä olisi pitänyt harmistua, mutta silloin minulla ei ollut yhtä vahvaa itsetuntoa kuin nyt. Punainen on vahva ja kaunis väri, joka ei pääse tarpeeksi usein esille.
Let's praise this color!
Eilen lähdin kuvailukävelylle tarkoituksena kokeilla, what this baby can do ja kävellä kymmenen kilometriä. Google mapsin mukaan kävelin tasan kymmenen kilometriä eilen. Kyllä se väsymyksenä ja nälkänä tuntuikin kotiin tultua. Ajattelin ensin Relovesta hakea jotain syötävää, alunperin piti mennä nauttimaan sinne latte, mutta sitten halusin vain kävellä. En jaksanut odotella jonossa, joten ajattelin käydä Alepassa ostamassa pullan ja kahvin ennen kuin kävelisin Hietsulle johtavaa Hesperiankatua pitkin. Napattuani korvapuustin ja Kulta Katriina - kahvin kauramaidolla ihmettelin, kun huomasin vasta takaisinpäin tullessa Kanniston leipomon. Hassua kyllä Relovessa ollessani ajattelin Kanniston leipomon puustia, mutta kävelin sitten suoraan sen ohi. Omituista. No pääsi vähän halvemmalla, vaikka Kanniston leipomossa järkihintaiset tuotteet ovatkin. Olisi varmaan ollut vähän isompi puusti kuin Alepassa. Kävelyn loputtua ja viimein saatuani pöperön valmiiksi oli vähän liian pitkä tauko syömisestä, mikä tuntui voinnissa, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Missähän se aurinko on tänään.
Lähdin kävelemään Kalliosta kolmatta ensin Linnanmäen alaportaille. Linnanmäellä ei järjestetä Valokarnevaalia tänä vuonna, joten ei ilotulitustakaan järjestetä. Jospa se raha käytetään johonkin muuhun. Olen ehkä ilonpilaaja, mutta joskus tuntuu, että on kuuluu jopa viidet ilotulitukset pitkin syksyä, enkä usein tiedä, mistä ne johtuvat. Kuuluu vain pauketta ja näkyy vastapäisen rakennuksen ikkunoista hieman räiskettä. Ilonpilaaja en siis haluaisi olla sen takia, kun ajattelen, että kaupunki voisi käyttää ilotulitusrahat johonkin tärkeämpään. Jospa tänä vuonna se tekee juuri niin, kun on vaikea vuosi kaikille. En oikeasti usko, että olisi ketään, johon tämä pandemia ei vaikuttaisi mitenkään.
Hietsulle päästyäni taivas ja vesi näyttivät kauneuttaan. Siellä rannalla kuvaillessani ajattelin, kuinka ihmeellinen laatu tässä kännykän kamerassa onkaan, vaikkei täällä kuvat pääsekään täysiin oikeuksiinsa. Nyt kun minulla on tämä kännykkä ja kamera minulla on everything is possible - fiilis. Tuntuu, että näen ominkin silmin kaiken terävämpänä kuin ennen. Olen aina halunnut löytää kameran, joka näkisi yhtä hyvin kuin omat silmäni tai jopa vielä paremmin ja nyt olen sen löytänyt. Nyt on enemmän mahdollisuuksia kuvata kaikki se, mitä olen halunnut kuvata. Luonto on kaunis.
Kaunis Lapinlahti ja "Meritie" niin kuin tätä nimetöntä tietä Hietaniemen hautausmaan ja Lapinlahden välissä kutsun. Ei sillä ole kartan mukaan nimeä.
Kengät siellä oksalla puussa.
Onkohan tämä yhtä nimetön tie kuin "Meritiekin". Täälläkin voi kulkea vain kävellen tai pyörällä.
Pienen pieni sieni sammaleella. Ihailin Ortodoksista hautausmaata. Mietin, jos joskus menisi jollekin hautausmaalle kuvailemaan. Ainakin Turun hautausmaa oli kaunis juuri siitä syystä, että siellä puut saavat kasvaa rauhassa niin korkeiksi kuin pystyvät ja maasta huolehditaan.
Hietsusta Hietaniemen läpi Punavuoreen. Oli tarkoitus käydä pitkästä aikaa Iso Roobertinkadulla, jolle unelmoin joskus muuttavani. Nyt haluaisin muuttaa Kamppiin.
Oli sille kadulle ilmestynyt pari uutta ruokapaikkaa, kuten Animea en ollut ennen nähnyt ja tämä Round, joka myy vegaanisia donitseja. Olin jo yhden pullan sinä päivänä syönyt, mutta jonain päivänä jos maistaisi jotain hyvää vegaanista donitsia. Kuulemma myös Yesyesyes tekee hyvää vegaanista ruokaa. Kiinnostun joka päivä yhä enemmän vegaanisesta ja kasvispainotteisesta ruokavaliosta. Erilaisissa ravintoloissa olisi ihana käydä syömässä ja maistelemassa uusia ruokaelämyksiä.
Arkkitehtuurikuvailua. Punavuoresta käpystelin Erottajan kautta keskustaan ja ruokakauppaan ostoksille. Perjantaina siivosin ja pyykkäsin. Eilen kokkaillessa astiatkin tulivat pestyksi samalla, kun ensin keitin kananmunan, sitten pastan ja sitten vielä vihannekset samassa pienessä kattilassa.
Joskus postauksen kirjottaminen on mennyt reilusti yli puolen päivän, mutta tänään on tunti enemmän aikaa. Jospa ehtii enemmän. Lukisi hetken kirjaa. Niin monta kirjaa ja lehteä vielä lukematta.
Jos vain voisin
muuttaisin kaiken toisin
Kääntäisin aikaa takaisin
Kaikenlaista jälleen saisin
Näkisin tästä elämästä lähteneet
Tämän maailman taakseen jättäneet
Antaisin ihmisille arvokkaimman lahjan
Mikä joskus yllättää jopa antajan
Antaisin ihmisille aikaa
Sellaista läheisyyden taikaa
Tutustuisin uudestaan heihin
jotka lähtivät hyvästejä jättämättä
En muuttaisi aikaa tehtyjen asioiden vuoksi
vaan niiden jotka ovat jääneet tekemättä
Tämä runo tiistailta koskettaa ei vain oikeasti tästä maailmasta lähteneitä, vaan myös heitä, jotka ovat jättäneet ystävyyden kesken kertomatta syytä siihen tai halusivat eri asioita ystävyydeltä. Montaa ihmistä en ole myöskään nähnyt tämän pandemian takia. Ainakaan yhtä usein kuin ennen. Ihmiset eivät matkusta yhtä paljon kuin ennen ihan hyvästä syystä. Jospa ensi vuonna asiat ovat paremmin.
Nyt kuitenkin nautitaan sunnuntaista.
Ihanaa päivää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti