Lauantai-illalta.
On muuten hyvää kahvia tämä Lehmus Roasteryn Pusupuisto.
Leipaisin tänään aamupäivällä gluteenittomia sämpylöitä. Eilen illalla kohosivat pari tuntia ja olivat yön yli kaapissa, kunnes pääsivät tänään uuniin.
Sunnuntai vaatii brunssia, oli se kotibrunssi tai jossain muualla. Sunnuntaisin saa nauttia hitaasta aamusta ja siitä, ettei välttämättä ole kiire mihinkään. Vaikkei koskaan kyllä olisi mitään sitä vastaan, että odottaisi juurikin sunnuntaita, jolle olisi tehnyt suunnitelmia. Minulla ei ollut muita suunnitelmia tälle päivälle kuin leipaista sämpylät ja käydä valokuvailemassa.
Diana-puisto on yksi lempikeitaistani kaupungissa.
Pari päivää sitten mietin, että miksen ole muutamaan päivään kuvannut, että olisinko menettänyt valokuvausintoni, kunnes lähdin tänään Canon Lumixin kanssa kuvaamaan. Ensin käväisin katsomassa ratikalla, miltä Töölön Relove näyttää ja sieltä tallustelin vähän eksyen Punavuoren Relovelle ja Punavuoresta Erottajan kautta keskustaan. Valokuvailtua tuli molemmilla sekä kännykällä että minidigijärkkärillä. Sekä eilen illalla myös tuli vähän kuvailtua keskustaa, kun en olisi halunnut mennä kotiin, vaan jäin hetkeksi kaupungille tallustelemaan ja nauttimaan ilta-auringosta.
Huomenna on jälleen maanantai. Viikonloput menevät nopeasti. Viisi päivää vielä ja alkaa neljän viikon kesäloma. Sitten ei ainakaan tarvitse huolehtia huomisesta tai pitkään valvomisesta ja voi nukkua ihanasti ilman herätyskelloa. Tuntuu, että kesästä olisi jo puolet mennyt, mutten haluaisi tämän kesän päättyvän, kääntyvän syksyksi ja talveksi. Kunpa tämä kesä jatkuisi ikuisesti, koska talvi on niin pitkä. Ei auta kuin elää joka päivä hitaalla temmolla, että kesä tuntuisi pidemmältä ja päivät ennen huomista, syksyä, olisivat auringon ja ilon täytteisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti