Parin viikon kuulumisia

On ollut pieni blogihiljaisuus ja se johtuu vain siitä, ettei elämässäni tapahdu mitään. Eilen havahduin siihenkin, etten ole hetkeen edes kuvannut mitään ja pelästyin jo, että onko valokuvausintoni lopahtanut. Ehkä mieleni on vain hiljainen tällä hetkellä, eikä kuhise kaikkea mahdollista työn, salin, huolta omasta kehosta, ihanan auringon ja kodin lisäksi.

Tänään heräsin joskus kuuden ja seitsemän välillä tai en oikeastaan muista, katsoinko edes kelloa. Laitoin silmäsuojan valon välttämiseksi silmille ja nukahdin uudestaan. Kun heräsin uudelleen oli paljon valoisampaa, kello vähän vaille yhdeksän. Kävin pyykkituvan kalenterista katsomassa, olisiko yhdeksältä aikaa ja kun olikin, niin kävin erottelemassa kaikista lattialle jääneistä vaatteista pyykkiin menevät kannettavaan pyykkikoriin ja revin jopa lakanat sängystä - pitäähän niitä nyt vaihdella, kun saattavat olla tällä hetkellä normaalia hikisemmät kuumuuden takia. 

Lakana on sängyssä peittona, mutta tällä hetkellä on pakko nukkua täysin ilman lakanaa. Toivoisi, että sisälämpötila olisi viisi astetta ainakin vähemmän. Oli välillä ihanaa käydä viemässä pyykit pyykkituvan pesukoneeseen, kun käytävässä oli paljon viileämpi. En ole kovin kuumaverinen, mutta tällä hetkellä varmaan kaikki hikoilevat omissa asunnoissaan ja liikkuvat alasti tai bikinit/alushousut päällä kotona. Tällä hetkellä tosiaan toivoisi, että asuisi sellaisessa asunnossa/ talossa, jossa olisi oma uima-allas tai edes taloyhtiöllä sellainen, että pääsisi pulahtamaan sinne, kun on niin kuumissaan ja hikinen. 

Pyykkejä keräillessä ja aamiaista samalla tehdessä pyyhin tasoja, melkein innostuin pesemään jääkaapin, tiskailin astioita ja tuskailin banaanikärpäsiä, jotka ovat tällä viikolla tulleet - no banaaneista luultavasti. Yhtenä päivänä bioroskista viedessä sieltä vain tulvahti läjä kärpäsiä ulos ja bioroskapussi oli jälleen niin täynnä (pitänee ostaa tosi pieniä pusseja) ja jotenkin märkä, että piti viedä sangon kera roskakatokseen, ettei olisi vaikkapa hajonnut matkalla ja kaatanut kaikkia biojätteitä ja kahvipuruja hissin lattialle. Sitä ei olisi ollut kovin kivaa siivota. Anyway kun olin pussin saanut jätelaatikkoon, niin oman roskasankoni seinille oli ilmestynyt pieniä toukkia. Voihan purjo! Menin tietenkin taas pesemään sangon vessaan pesuaineella ja suihkutin kuumalla vedellä sen puhtaaksi, ettei tosiaankaan mikään toukka tai muna jäisi sinne lillumaan. 

En ole ötököiden ystävä paitsi normaalit satunnaiset kärpäset ovat kivoja, mehiläiset, ampiaiset, hämähäkit ja söpöt mittarimadot jossakin metsässä ei haittaa. Omaan asuntooni niitä en siltikään halua. Niitä en menisi tappamaan, mutta banaanikärpäsille, hyttysille ja luteille sekä muille ärsyttäville tuholaisille antaisin tappamisluvan. Muistan edelleen, kun vahingossa lätkäisin lapsuuskodissa parvekkeen oven kiinni ja huomasin, että se oli satuttanut väliin joutunutta ampiaista, niin kyynel silmässä pyysin siltä anteeksi ja minun piti helpottaa se tuskistaan, kun siinä kitui. Sen jälkeen voin fyysis-henkisesti pahoin pari kolme tuntia.

Banaanikärpästen takia mietin ja katselin netistä, mikä olisi hyvä vaihtoehto banaanille smoothiessa ja netissä ehdotettiin kesäkurpitsaa, johon viisi syytä tässä.

Löysin myös kiinnostavan artikkelin etsiessäni banaanin korviketta: 5 syytä, miksi smoothiesi maistuu pahalta. Pitäisi kyllä yrittää katsoa enemmän smoothie-ohjeita, kun menee tuolla yhdellä samalla koko ajan: yksi banaani (puolikas kesäkurpitsasta), puolet alpro greek style-purkista (entinen high on protein - tykkäsin siitä nimestä enemmän), desi marjoja, raaka kananmuna, kaurahiutaleita (luovuin puurosta, kun ei vain ehdi syödä ja nyt kuumalla ei oikein viitsikään syödä, jollei sitten tekaisisi tuorepuuroa illalla jääkaappiin aamuksi). Raa'an kananmunan voisi korvata ja tekisi mieli laittaa avokadoa johonkin. Sitten kun rahatilanne paranee, voisin ostaa enemmän avokadoa ja laittaa sitä vaikka riisikakkujen päälle. 

Voihan pihkura, tulipa mieleen, että olisin voinut tekaista gluteenittomat sämpylät eilen illalla jääkaappiin yöksi tekeytymään ja olisin aamulla leipaissut ja syönyt tuoreita juuri uunista tulleita sämpylöitä. Jospa tänä iltana teen taikinan. 

Ihanaa, että on välillä metsää kaupungin keskellä. Saisi olla enemmänkin puistoja, metsiä ja kukkaistutuksia, eikä ainaista betoniviidakkoa. Metsä on aina ollut minulle tärkeä. Se merkitsee minulla rauhaa, tyyneyttä, paikkaa jossa hengittää, paikkaa jossa olla, paikkaa mihin mennä ja paikkaa, missä kasvit kasvavat vapaasti ja voi nähdä puhtaan luonnon.

Olen yrittänyt pitää juoksutreenejä yllä, mutta tällä hetkellä en juokse perättäisinä päivinä. Tästä myös toinen asia, minkä takia olen ollut kehostani ja omasta hyvinvoinnista huolissani. Joulun alusta saatoin kertoa, että juoksun jälkeen yskittää ja keuhkoissa rahisee. Pidin muutaman kuukauden tauon, kun luulin, että keho yrittää palautua jostain satunnaisesta flunssasta, vaikkakin joulukuun jälkeen tai ainakaan korona-aikana en ole ollut kertaakaan flunssassa. 

Edelliskerralla juostessa luulin, että se keuhkojen rahina johtui vain siitä, että uudella juoksutekniikalla ja vetäessäni normaalia kovemmalla nopeudella, eikä keuhkot vain ole tottuneet kuin vasta 8,5km tuntivauhtiin, kun vedin välillä rytmikkäämmissä kappaleiden kohdissa nopeuden jopa 10,5:een km/h ja laskin sen jälleen 8-8,5km/h kohdan mentyä ohi, mutta tein näin muutaman kerran eli vedin spurtteja välissä. Sen jälkeen keuhkot rahisivat kymmenisen minuuttia, kunnes ei enää pihinää tai rahinaa kuulunut. 

Viime kerralla kuitenkin pidin juoksuvauhdin tasaisena 8,5km/h ja kerran kuitenkin innostuin taas vetämään sen yli 10km/h kunnes palautin vauhdin tasaisesti, niin alkoi juoksun aikana, ehkä kymmenen minuuttia juoksun alettua vähän pihisemään hengittäessä. Kummastelin sitä siinä juostessa, kun keuhkot eivät millään tavalla sattuneet, eikä jalatkaan sattuneet, vaan tykkäsivät hyvästä vauhdista. Missään ei sattunut tai tuntunut omituiselta eikä heikottanut, mutta silti hengitys rahisi. Kun olin lopettanut juoksun, niin jälleen 10-15 minuuttia niillä kesti, kunnes ei enää kuulunut mitään. Ja tottakai vähän yskitti, kun aina yskittää, kun yrittää irrottaa limaa keuhkoista.  Täten päätin ottaa selvää, mitkä rasitusastman tuntomerkit ovat ja ne sopivat täysin. Olen ennenkin pohtinut rasitusastmaa, mutten vielä joulukuussa sitä osannut arvella. Tyypilliset rasitusastman oireet ovat yskä, limaneritys ja hengityksen vinkuminen. Rasitusastmassa puhutaan hengityksen vinkumisesta, mutta voihan se olla pihinää tai rahinaa, kun keuhkotiet rasituksessa hetkellisesti supistuvat. 

Rasittuessa ihmisen hengitystaajuus kiihtyy ja keuhkotuuletus lisääntyy kovassa liikunnassa valtavasti lepotilaan verrattuna. Tällöin hengitysteiden lämpötila pyrkii lisääntyneen tuuletuksen vuoksi laskemaan. Normaalilla, terveellä ihmisellä tämä ei aiheuta ongelmia.

Astma taas aiheuttaa sen sijaan hengitysteiden lämpötilan laskua, ilmateiden limakalvojen kuivumista lisääntyneen keuhkotuuletuksen myötä ja sen jälkeistä nopean lämpenemisen aiheuttamaa hengitysteiden ahtautumista sekä tulehduksen välittäjäaineiden vapautumista. Mitä suurempi ja nopeampi lämpötilan muutos on, sitä selkeämmin oireet tulevat esiin.

Oireina on hengityksen vinkumista, hengenahdistusta ja yskää. Joskus oireilua voi esiintyä jo rasituksen aikana, tyypillisesti 4-10 minuutin kuluessa liikunnan aloittamisesta, mikä voi johtaa huonontuneeseen suorituskykyyn. Voimakkaimmillaan hengitysteiden supistuminen on yleensä liikunnan jälkeen.

- lainaus terve.fi-sivustolta.

 Pitäisi mennä lääkäriin ja pyytää rasituskoe, niin voisi saada jotain avaavia lääkkeitäkin. Missään muussa tapauksessa kuin rasituksessa ei ole mitään vastaavia oireita, eikä se minua mitenkään muutoin vaivaa. Tässä pieni avaus. Astmaatikoille kuitenkin entisten kieltojen kumoamiseksi suositellaan liikuntaa, koska se auttaa astman hoidossa. Mietin, josko se liittyisi jotenkin lievään ristikkäispölyallergiaani, joka todettiin viime syksynä.

Eräänä päivänä viime viikolla kävin Keskuskadun Robert's coffeessa, joka sijaitsee Citycenterin yhteydessä. Monet Keskuskadun kahvilat ja ravintolat ovat pystyttäneet nyt kesällä terassin ulkosalle. Siltä kadulta ei ääntä puutu, kun saattaa joskus olla kolme katulaulajaa/soittajaakin ihanassa kakofoniassa sillä kadulla. Tapasin tällä viikolla tätini ja serkkunikin heidän ollessaan Helsingissä vierailulla. Kävimme istuskelemassa ja jutustelemassa Keskuskadulla olevassa Espresso Housen terassilla. Nykyään, kun puhutaan terassista, niin ei pitäisi heti ajatella, että kyse on alkoholin juomisesta (vaikka sitä sanaa siitä on ennen aina käytettykin), vaan nykyään terasseilla voi syödä aamiaista, lounasta ja vaikkapa pullaa kahvin tai teen siemailun yhteydessä. 

Pidän edelleen yllä ihanaa ajatusta kahvilassa rauhassa lukemisesta, muttei sitä koskaan kovin kauaa malta lukea, kun on niin paljon ajatuksia ja paikkoja mielessä, joihin mennä. Nyt on kuitenkin kivaa, kun on Bookbeat, niin on monen monta kirjaa aina mukana. Olen jopa alkanut kuuntelemaan jälleen enemmän kirjoja ja huomannut, että Jojo Moyes on ihan hyvä kirjailija.

Viime viikolla suuntasin äidin luokse Turun seutuville, kun en millekään mökillekään saanut kutsua. Lähdin perjantaina ja tulin takaisin sunnuntaina. Veljenikin tuli mukaan äidin luokse, kun he hakivat minua autolla Turun linja-autoasemalta. Ehdimme seitsemäksi saunaan. Lauantaina kävimme Piikkiön Harvaluodossa grillailemassa päivällisemme (lautasella broilerinakkia, uusia perunoita, vesimelonia ja luumutomaatteja) sekä uimassa. Siellä oli paaljon vettä ja laituri. Ajattelin jo viisi kertaa vähän kylmemmässä vedessä uitua vaikka oli jo viikko aikaa viime uimakerrasta, että hyppään suoraan laiturilta, kun siellä sellainen kiva pitkä laituri kerran oli. Vesi oli niiin lämmintä! Ihmettelin, mistä kaikki isot aallot tulivat, kun ei mennyt veneitäkään ohi, yksi satunnainen vesiskootteri vain. Oli mukavaa ja rannalla kului varmaan kolme tuntia.

Äidin luona kyllä tuli taas ihan liikaa makeaa syötyä ja olen yrittänyt nyt kovasti syödä terveellisesti ja juoda paljon vettä. Kesällä on kyllä hyvä, että ihmiset juovat enemmän vettä kuin muina vuodenaikoina, vaikka joka päivä aina pitäisi juoda se 2-3 litraa vettä päivässä. On vähän surullista, ettei jotkut juo vettä normaalisti edes lasillista päivässä, vaikka veden juominen on todella tärkeää. Harmi kyllä, että kesäisin alkoholia tuntuu kuluvan enemmän kuin muina vuodenaikoina - sanon yleisesti, itse en sitä harrasta muutamasta syystä. Veden saannin turvaamiseksi on hyvä syödä myös paljon vesipitoisia kasviksia ja hedelmiä, jos ei jaksa koko ajan vettä juoda. Tällä hetkellä tekee mieli ottaa kurkku välipalaksi. Jäätelöä tuntuu myös kuluvan - yritän ottaa aina heikolla hetkellä mieluummin mehujäätä, vaikka ilmeisesti kaikkein terveellisin vaihtoehto olisi sorbetti, mutten tiedä, missä sellaisia myytäisiin jäätelökioskien lisäksi. Äh, ei pidä puhua syömisestä, alkaa tulla nälkä. Taidan syödä banaanin. Ulkoilma odottaa, mutta aion kirjoitella tämän sitä ennen loppuun.

Taisin käydä Töölönlahden lenkillä viime sunnuntaina heti kun Turusta Helsinkiin kotiuduin. Operaatio juhannuskilojen pudotus alkoi hetimmiten.

Lepopäivänä keskiviikkona kävin kirjastossa selaamassa lukemattomia lehtiä mm. nämä kaksi. Tämä viikko on jälleen tuntunut jotenkin pidemmältä, en tiedä syytä. Ensi viikko kuitenkin vielä töitä ja sitten alkaa pitkä kuuma kesä (toivottavasti lämpö jatkuu, en kyllä pane pahakseni muutamaa sadepäivääkään) eli neljän viikon loma. 

Mihinkähän päin sitä suuntaisi. Mitä tänään tekisi. Eilen ajattelin, että lähtisin valokuvausreissulle tänään. Jospa sen toteuttaisi ja kävisi vasta illalla ennen salin kiinni menoa salilla. Tänään olen ehtinyt jo pestä pyykkiä, tiskata tiskit, syödä aamiaisen, katsella puolisilmällä Gilmoren tyttöjä, vaihtanut petivaatteet, viedä roskia kierrätykseen, käydä suihkussa, ripustaa pyykit ja kirjoittaa blogia. Olisipa ihanaa käydä jossain ravintolassa syömässä. Pitää tyytyä banaaniin. 

Mukavaa viikonloppua!