Lomakuulumisia ja vähäsen paasausta

Kaupoista löytyy nykyään enemmän gluteenittomia ja laktoosittomia tuotteita. Riippuu toki täysin kaupasta, läheskään kaikissa ei ole.

Maanantaina maistelin loman alun kunniaksi kookos-vaniljapullaa Espresso Housessa. Jos siellä käyn, niin luultavasti makeista tilaan tämän. Tämä ei ole ylimakea niin kuin jotkut kakut, kuten mutakakku, jonka makeutta yrittää vain kumota sen mukana tuleva kermavaahto. Kuinka makeaa siis on makea, jota pitää kumota toisella makealla.

En tiedä, mitä tästä viikosta kertoisi. Onhan sitä toki edelleen pari päivää jäljellä, joten mitä vain voi vielä tapahtua. Toivottavasti tapaisin kolmea ystävääni. En ole oikeastaan nyt korona-aikana tavannut ystäviä, kun ei ole voitu tavata ja ainoa, jota tapasin muutti Joensuuhun. Juttelen siis kaikille mahdollisille puolitutuille, hymyilen tuntemattomille ja onneksi töissä voi jutella ihmisille. Tämän viikon olen kuitenkin ollut sieltäkin pois ja vaikka olen hyvin sosiaalinen riippuen toki seurasta, niin tämä sosiaalittomuus painaa tiukasti harteilta. Tapasin kyllä yhden kaverin, mutta on eri asia olla jonkun seurassa, jonka todella tuntee kuin sellaisen, johon on vasta tutustumassa.

Saattaahan paino johtua siitäkin, että olen harrastanut kolmea lajia päivässä lähes päivittäin: kävelyä, uimista ja salitreeniä päälle. Kaikkein parasta olisi vain teleportti, sellainen sisäinen, jolla voisi hyppiä paikasta toiseen ja tavata milloin vain ihmisiä, jotka asuvat viiden tai parin tunnin päässä.

Eilen ja maanantaina pidin lepopäivän. Eilen olisi jo pitänyt, kun salilla kolmantena päivänä peräkkäin juoksumatolla juostessa jalat alkoivat jo alussa hieman sattua, eikä se kipuilu mennyt ohi niin kuin yleensä hetken juostua, vaan alkoi myös etusääressä sattua. Keho kertoi, että "nyt pidät sen lepopäivän!" ja on vaikea keksiä tekemistä, jos ei käy liikkumassa. Kävin eilen tosin kävelyllä ja uimassa. Kävin myös hierojalla, mikä on kyllä ihanan rentouttavaa, ihanan kivuliasta jos lihakset ovat jumissa ja ihana höpötellä menemään, vaikka välillä kyllä pääseekin ties mitä sammakoita suusta, muttei sillä kannata vaivata mieltään. Puhumisen tarve on kuitenkin kova. 

Olen kotona alkanut katselemaan Gilmoren tyttöjä, kun Will ja Grace tuli katsottua loppuun. Isäkin joskus kehui sarjaa hyvästä dialogista ja onhan siinä tosissaan hyvä dialogi. Harmittaa, kun oikeasti ihmiset (tai kyllä jotkut) eivät puhu sillä tavoin, että lausuu ääneenkin sanomattomat asiat joskus ja on kyllä tosi nokkela ja sutkauksia täynnä oleva puheenparsi. Kertoo siis pikkukaupungista olevasta tytöstä, joka siirtyy hieman hienompaan kouluun toiselle paikkakunnalle, mutta on silti omat kommellukset kotikylässä ja omansa koulussa. Mietin joskus, jos asuisi niin pienessä kylässä, että kaikki tuntisivat kaikki. Ei ainakaan tulisi yksinäistä ja pikkukaupassa kauppiaankin kanssa voisi jäädä höpöttelemään, kun täällä isossa kaupungissa vain kaikki odottavat kärsimättöminä, että jono liikkuisi, että pääsisi ulos. Kukaan ei juttele jonossa kenenkään kanssa.

Kävin kerran tällä viikolla Töölönlahden ympäri menevällä lenkillä. Yritin pitkästä aikaa juosta maastossa/kadulla ja voi että, miten paljon se on raskaampaa kuin matolla juokseminen. Matolla on tasaista ja voi juosta vain musiikin tahtiin maton määrittäessä sitä vauhtia, jonka kyydissä vain jaksaa olla. Lenkillä tuntui meno köpöttelyltä, josta sainkin idean siihen, että pitää salin juoksumatolla vaihtaa juoksutekniikkaa pitempiaskeleiseksi - tällä sainkin korotettua myös juoksunopeutta. Pitää vain keskittyä siihen juoksutekniikkaan, että tulee otettua tarpeeksi pitkiä askelia, ettei muutu Tenava-hahmoksi.

Rantsulla tuli käytyä kolmesti tällä viikolla uimassa. Voisin käydä vielä tänään ja huomennakin. Katsoo nyt, miten jaksaa ja millainen ilma on ulkona. Nyt on toki sellainen ilma, että pitäisi avata parvekkeen ovi, mutta kuitenkin tänään on luvattu +19. Ei siinä toki mitään. Heitin talviturkkini +16:ssa, mutta se tuntui lämpimämmältä. Eikä ilman lämmöllä ole väliä, kun vesi on kuitenkin paljon kylmempää. Niin kylmää, että viileämpikin ilma alkaa tuntua lämpimältä ja osasta takalistosta lähtee tunto pois, mutta ei se mitään. Tosin ei kannata liian pitkään makoilla laakereillaan, koska aina mitä pidemmän aikaa on poissa vedestä, niin sitä kylmemmäksi se muttuu ja vaihtoehtoisesti, jos käy vaikka viisi kertaa pulikoimassa pienillä tauoilla, niin on aina vain helpompi lähteä uimaan ja vesi tuntuu joka kerta lämpimämmältä. Rannalla on hauskaa katsella, kun ihmiset tekevät ankanpoika-efektejä ja huutavat "Tää on niin kylmää!" ja sit mie reteesti astelen sinne veteen ja menen uimaan, koska olen jo tottunut siihen veden lämpötilaan. Jospa yritän näyttää, ettei se niin kylmää ole.

Kovin himmeät kuvat, mutta nämä väritin tällä viikolla. Värittely on ihan kivaa stabiloilla, mutta osa niistä pitää jo vaihtaa, kun ovat niin käytettyjä. Jospa jossain myytäisiin yksittäisiä stabiloita, joilla voisi täydentää puuttuvien kohdalta kolot.

Eilen olin pitkästä aikaa Fredrikinkadun Relovella syömässä avokadoleivän ja jäälatten. Töölön Reloveen ei ole tullut mentyä, kun - no ei vain ole sinnepäin asiaa. Toki se tulee vastaan, jos menen ratikalla tai pyörällä Hietsulle, muttei siellä silti ole tullut käytyä sijaintinsa takia. Jospa siellä lähellä asuvat käyvät siellä enemmän ja Punavuoreen viehättyneet käyvät enemmän Punavuoressa.

Siihen Reloven viereen Iso Roobertinkadulle oli ilmestynyt tällainen Magnum-piste. Ihan hyvä sillä se on ollut vähän hukassa viime vuosina. Olen käynyt kerran, kun se oli joskus Ylioppilastalossa.

Eilen oli hanhiperhe viiden poikasensa kanssa rantavedessä polskuttelemassa.

Jos äiti jaksaa kävellä, niin vien hänet tänne kadulle, jonka nimeä en ole vieläkään tarkistanut. Yhdelle sivulle, joka kiertää Hietaniemen hautausmaata. Ihastelemaan näitä lempikukkiaan.

Karkit ovat joistain kaupoista ollut poissa, mutta nyt nekin ovat palanneet. En kyllä edelleenkään ymmärrä, miksei sauna voi palata käyttöön salilleni, kun se jollain toisella eri yhtiön salilla on ollut käytössä jo 1.6. alkaen. Toisinaan kaipaan saunaa, mutta mitä vähemmän siellä käy, niin ei sitä sillä tavalla niin kaipaa kuin silloin, kun siellä kävi joka kerta salitreenin jälkeen.

En ostanut irtokarkkeja, vaikka tulivatkin takaisin.

Jos haluat välttyä paasaukselta, niin skippaa katkoviivojen välissä oleva teksti.

- - - 

Sen sijaan ostin Oatlyn hazelnut swirl - jäätelön, jota ei olisi pitänyt hakea kaupasta, koska tuli surku mieli siitä. Olin ostanut pahan valmisruoan kaupasta, jossa oli liikaa suolaa, joten sitten alkoi tehdä mieli makeaa. Käydessäni kaupassa siellä oli kamala lössi ihmisiä vain hakemassa kaljaa, sidukkaa ja lonkeroa. Ja mie olin jäätelönhakumatkalla. Musta lammas kaupassa. Sitäkin ihmettelin, miksi Alko oli kahdeksan jälkeen auki. Se ei ole koskaan ennenkään ollut kahdeksan jälkeen auki. Mielestäni olisi ollut hyvä, jos Alko olisi laitettu myös kiinni samaksi ajaksi kuin baarit, mutten ollut sitä päättämässä. Ihmiset yrittivät vimmalla ostaa alkoholia ennen kuin kello tulisi iltayhdeksän ja viisi jonoa olivat viidentoista hengen pituisia ainakin. Kellon tullessa yhdeksän korinsa täyteen lapanneet ihmiset eivät saaneet enää juominkejaan. En vain ymmärrä alkoholilla läträämisen kulttuuria. Ihmiset käyttävät sitä sosiaalistumiseen, mutta mikä vika alkoholittomissa juomissa on, kun niillä sosiaalistutaan vain päiväsaikaan. 

On monia syitä, miksi en enää juo alkoholia ollenkaan:

- saattaa aiheuttaa kasvaimia kehossa (varsinkin naisilla alkoholi on suuri syy rintasyöpään ja pariin muuhunkin syöpään yleisesti)

- ei tee yhtään hyvää hammas- ja suuhygienialle: minulla ainakin aiheuttaa ientulehduksia.

- sen ajatteleminenkin laittaa väsyttämään. 

- aiheuttaa nestehukkaa

- häiritsee unta ja nukkumista 

- menee pilalle seuraavan päivän treenaaminen

- häiritsee verensokerin toimintaa ja luontaista syömisrytmiä 

- tappaa tärkeitä aivosoluja pitkän käytön myötä

Jokainen tehköön keholleen ja elämälleen, mitä tykkää. En aio nostaa tätä aihetta enää esille, koska se tuskin muuttaa kenenkään ajattelutapaa asiasta. Tässä asiassa olen kuitenkin yhtä jyrkkä myös tupakoinnin ja huumeiden kannalta. En ymmärrä niitä, jotka näitä aineita käyttävät. Minulle riittää piristeeksi liikunta, vesi, hyvä seura, hyvä ruoka ja toisinaan kahvi.

Kaupassa tuli yksinäisyyden tunne, kun tuntui, että kaikki olivat kamujensa kanssa menossa viettämään johonkin iltaa ja minulla oli seurana vain jäätelö ja Gilmoren tytöt. No eipä mene hukkaan seuraava päivä ja sain hyvin nukuttua.

- - -

Tämä aihe sai ketuttamaan, lopuksi pieni kevennys.

"Suomalaisesta poistuessa näin ratikkani saapuvan ja painoin takaoven nappia, mutta ratikka lähti siitä nenän edestä. Sitten suutuin. Suutuin niin kovasti, että vaikka olin jo hylännyt ajatuksen salitreenistä, niin lähdin sinne purkamaan suuttumista ja turhautumista".

Oli varmaan ihan vakava asia, mut nyt naureskelen vanhoille blogiteksteilleni niitä lueskellessani. Tämä on 2015 vuoden lopusta. Tällä hetkellä vain huvittaa, kun en osaa kuvitella suuttumistani bussille tai suuttumista itselläni ylipäätään, kun nykyään nauran ja hymyilen paljon enemmän. Uskon sen olevan myös aika suureksi osaksi nykyisen juoksupainotteisen treenaamisen syytä. Ja jo tuosta tekstistä näen, että ennenkin onneksi on ollut hyvä keino purkaa negatiivista energiaa aerobiseen ja lihaksia voimistavaan aktiviteettiin, koska liikunta tosiaan muuttaa härkäsestä kärpäsen ja sitten nauraa jälkeenpäin, kuinka pieni ongelma se oikeasti olikaan. 

Toinen syy nykyiseen hymyilemiseen ja herkempään nauramiseen on varmasti jatkuvasti tasainen verensokeri, joka tekee hyvää  mielelle ja tuo aurinko. Sekä ihanat ihmiset silloin, kun heitä on. Nauttikaamme auringosta niin kauan kuin sitä riittää ja muistetaan aurinkorasva. Tällä viikolla paloin auringossa, mutta onneksi iho korjaa itseään nopeasti ulkoisilta ärsykkeiltä. En tosin vieläkään näytä tippaakaan ruskealta, vaikka vietänkin vähintään neljä tuntia päivässä ulkona. Ei se haittaa.