Väritysinto palasi taas.
Eilen olisi ollut helpompi rustailla, kun oli enemmän ajatuksia mielessä, mutta mieli oli liian väsynyt kirjoittamiseen ja se, että olisin antanut vain sormien kirjoitella, niin olisin varmaankin nauranut itseni seuraavana päivänä tekstiä lukiessani lattialle. Koneella kirjoittaminen on helpompaa kuin kännykällä onneksi. Kännykällä kirjoitteleminen vaatii aina keskittymistä ja tarkempaa näpyttelyä, eikä sitä välttämättä jaksa.
Kauniita aamuja, aamu- ja iltavuoroja. Oikeastaan nämä kuvat ovat iltavuoroilta, kun aamuisin ei aurinko enää nouse yhtä aikaisin. Jotain ihanaa niissäkin aamuissa, kun menee myöhemmin töihin, vaikka ihaninta mielestäni on mennä keskivuoroon, jolloin on aktiivisimman ajan paikalla, eikä tarvitse ihan liian aikaisin herätä, muttei tarvitse myöskään odotella lähtöä. Olen miettinyt, josko heräisi vaikka tunnin aikaisemmin kuin normaalisti ja kävisi vaikka lenkillä tai jotain. Yritän myös juoda skin collagenin ennen aamiaista, vähän vaikeaahan se saattaa olla, kun on aamuisin nälkä.
Ensilumi tuli eteläänkin. Ei harmi välttämättä jäädäkseen.
Join suklaisen latten ja se harmitti, kun olo ei ollut hyvä sen jälkeen. Olisin ottanut toisen season-latten, mutta sen ainesosat oli väliaikaisesti loppuneet.
Kotiasut ovat ihania. En osaa olla farkuissa kotona, se on luonnotonta minulle.
Perjantaina huomasi työpäivän jälkeen todella olevan perjantai. Mutta vasta työpäivän jälkeen. Kävelin vähän yli kilometrin mennäkseni eri bussilla kuin tavallisesti, koska tykkään välillä nähdä eri maisemia. Ja kovin moni bussi meneekin suoraan Kamppiin, johon tähtäsin. Olisin voinut jäädä Töölön kirjaston kohdalla pois, kun huomasin senkin olleen matkan varrella, mutten sitten noussut, kun en jaksanut pyytää vieruskaveria siirtymään, kun en muutenkaan tiennyt, että se kirjasto on siinä matkan varrella.
Kuitenkin istuttuani bussiin ja katseltuani hetken ulos huomasin itsenikin olevan olemassa. Työni on niin hektistä ja keskittyy pääosin muihin henkilöihin, että olin useaksi tunniksi unohtanut oman olemassaoloni ja ollut läsnä vain muita varten. Bussissa muistin itsenikin ja olin läsnä itselleni. Joskus laitan musiikin korville, kun haluan pois omasta seurastani, mutta onhan siinä musiikin mukanakin joskus omatkin ajatukset mukana, vaikka yrittääkin musiikilla ja visuaalisilla ärsykkeillä irtautua itsestään. Joskus kuitenkin pitää olla myös vain itseään varten, koska sekin on tärkeää.
Nyt on jälleen flunssa iskemässä. Käytin sarvikuonoakin. Tiedän kyllä syöneeni tällä viikolla esimerkiksi liikaa irtokarkkia, vaikken edes tarvinnut sitä. Minulle joskus tulee vain tarve napostella, enkä osaa syödä pähkinöitä paitsi suklaakuorrutteisia, eikä nekään käy sokerin ja vehnän (kyllä osassa on) takia, joten mitä sitä sitten napostelisi? Ostin satsumiakin pussillisen, mutten saanut kuin kaksi syötyä ja nekin olivat outoja ja nyt niiden kuori jo näyttää huonolta. Onneksi yhtenä päivänä löysin työpaikan kaapista pari klementiiniä, jotka olivat vielä hyvässä kunnossa, vaikken muistanut niitä sinne jättäneeni. Hedelmiä ja marjoja on kiva napostella. Olisipa vihannesten napostelu yhtä helppoa.
Olen tänään katsellut Grimmiä, syönyt aamupuuron ja juonut munalatten. Eilen illalla laitoin postista tulleet detox-padit jalkoihin yön ajaksi ja aamulla, kun ne otin pois, niin siellä odotti vihreää mönjää. Jotain on siis selvästi tapahtunut yön aikana. Nämä detox-padit ovat verrattavissa detox-jalkakylpyyn. Nyt aion tosissani parantaa syömisiäni, enkä syytä kuukautisia siitä, että tekee mieli sokeria.
Oli jännän erilainen kuukautisten alku muutenkin nyt, kun olen jättänyt kokonaan vehnän ja gluteenin pois ruokavaliosta. Söin tällä viikolla yhden pullan ja elimistö oli sekaisin päivän sen jälkeen, kun se yritti saada sen vehnän ängettyä väen vängällä mahdollisimman nopeasti pois elimistöstä ja muitakin aineita oli tiellä vielä, jotka yleensä menevät hitaammin kehon läpi, mutta ilmeisesti elimistöni reagoi ihottuman lisäksi vehnään siten, että se yrittää vain poistaa sen niin nopeasti kuin mahdollista elimistöstä. Olen joskus ennen luullut, että se vain jouduttaa ruoka-aineenvaihduntaa ja on hyväksi elimistölleni, mutta nyt olen ymmärtänyt, ettei se paranna ruoansulatusta, vaan haluaa pois siitä aineesta.
En tiedä, mitä tämä sitten on, vehnäyliherkkyyttä vai allergiaa vai mitä. Gluteenin jättäminen on kyllä ihan valtavasti helpottanut oloa, tehnyt oloa kevyemmäksi ja ihoa sileämmäksi ja puhtaammaksi. Kaikki se vain gluteenin takia? Olen ennenkin huomannut, että varsinkin vehnä yhdessä sokerin kanssa saa paljon pahempaa jälkeä kuin vaikka karkkipussi jostain syystä. Leivokset saivat aina ihon kukkimaan enemmän kuin karkki. Huomattuani kuitenkin, että myös joissain karkeissa on vehnäjauhoa, gluteenia tai vehnätärkkelystä ja jätettyäni ne pois ihoni ei reagoi enää lähes ollenkaan.
Tykkään nykyään syödä semper-puuroja välipalaksi töissä ja kerran kun ostin hyvillä mieli Onni-puuron, niin luin ensin, että jes, ei sisällä vehnää tai tärkkelystä tai mitään, mutta lopussa luki, että sisältää gluteenia. Kyllä keho pienesti murmutti senkin jälkeen, mutta onneksi se oli hyvin pieni annos. Kyllä suoliston toiminta todellakin näkyy ihmisestä ulospäin monella tavalla.
Minun kuitenkin piti puhua, miten vehnän ja gluteenin jättäminen on vaikuttanut kuukautisiini. Ennen kuukautisia minulla oli aina sellainen ns. "massakausi", joka kesti viikon ja sitten kuukautiset alkoivat. Ajattelin ennen, että se syöminen valmistaa elimistöä siihen tankkaamalla, kun verta lähtee viikon ajan ja minun teki mieli syödä suuria annoksia paljon ja suklaata myös himoitsin. Muttei tällä kertaa. Ei ollut sen kummemmin edes nälkä, kun söin sopivin väliajoin.
Usein nälkäni ajoittui iltoihin töiden jälkeen ja nälkä on ollut myös aamiaisen ja lounaan välillä, mutta silloin olen tyytynyt barebariin. Nyt kuitenkin jos olin ajatellut illalla, että voisi vielä vähän syödä, kun oli tarve syödä, muttei ollut mikään huutava nälkä niin kuin tavallisesti, niin tein samanlaisen puuroannoksen kuin aamiaisellakin eli kaurapuuroa sekoitettuna veteen ja maitoon sekä mehukeittoa päälle. Ja sitten on ihan tyytyväisenä vielä hetken valvonut ja mennyt nukkumaan.
Ennen saattoi ajatella "Kääk, kun on nälkä, eikä täällä ole mitään ruokaa! Jääkaappi on ihan tyhjä!" Vehnän syöminen teki minulle myös enemmän nälkää ja nälän tunnetta, teki mieli kerätä itseensä enemmän energiaa kuin oli tarpeen. Nyt olen syönyt oikeastaan ihan normaalisti lisäpuuroa ja paria kourallista irtokarkkeja lukuunottamatta. Taidan siis todellakin pysyä vehnättömällä, ei ole mitään järkeä palata takaisin siihen, mikä teki niin paljon huonoa. Ja vuosien kestävä ihottumanikin on alkanut häviämään, vaikkei tietenkään kovin nopeasti, koska se on vuosia reagoinutkin jatkuvasti. Olen niin iloinen, että olen löytänyt ratkaisun, vaikkei sitä voi koskaan tietää, onko tämä ollut päällä juuri 5-vuotiaasta asti. Se on hyvin mahdollista, mutta jäänee arvoitukseksi, eikä se haittaa.
Irtokarkeista muuten puheen ollen edellispäivänä kun töiden jälkeen menin kauppaan huomasin kaupassa naisen, joka oli irtokarkkihyllyn luona seurassaan rattaissa istuva taapero. Hän otti muutaman vihreän kuulan pussiin ja kuulin kuulokkeiden läpi,
kun hän puhui samalla lapselleen. Hän katsoi vaakanumeron ja sanoi sen
ääneen, joka ei kuulostanut tutulta ja huomasinkin hänen katsoneen
Parrots-pähkinöiden numeron, jonka kilohinta on kympin kalliimpi kuin
irtokarkkien - eikä vihreät kuulat tunnetusti ole kevyimmästä päästä. Hänen mentyä seuraavaksi vaa'alle punnitsemaan niin sanoin, että hän
saattoi katsoa väärää vaakanumeroa ja näytin oikean numeron, joka oli
lähellä.
Hän kiitti ja sanoi, että olisi varmaankin mennyt täydestä ja ihmetellyt,
että onpa kalliita ja vitsailin takaisin, ettei karkit sentään ihan niin
kalliita täällä kaupassa ole.
Tuli hyvä mieli. Onneksi hänen ei tarvinnut maksaa väärää hintaa. Ja jos tuollaisenkin asian huomaa, niin ei siihen jää ponderoimaan, että kertoisiko vai eikö kertoisi. Annoin itseni toimia ilman miettimistä ja kävin kertomassa. En alkanut stressailla tai jännitellä niin kuin olisin saattanut tehdä vielä joskus 2-3 vuotta sitten. Jos niin olisin tehnyt niin mahdollisuus olisi mennyt ohi.
Jos on mahdollisuus auttaa ja reagoida niin kannattaa tehdä niin. Varsinkin jos sisimpäsi niin pyytää, niin ei sitä kannata alkaa estelemään ja jossittelemaan. Sitä paitsi mitä enemmän iloa tuotat niin sitä iloisemmaksi ja onnellisemmaksi sinäkin voit tulla - jos siis tällaiset ajatukset törmäävät yhteen. Mieluummin auttaa kuin on auttamatta, eikä koskaan välitä, näyttääkö tai vaikuttaako typerältä tehdessään jotain, koska sillä ei ole mitään väliä. Omissa silmissään voi olla typerä, mutta sen toisen silmissä voit olla juurikin se arkipäivän enkeli. Niin kuin me kaikki olemme, jos haluamme olla.
~ Lilja Lumi
Translation: Being polite and helpful is never overrated
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti