Viikonloppushoppailua

Keskiviikkona alkoi vihdoin aurinko pilkistellä viikon sateen jälkeen. 

Kävin perjantaina töiden jälkeen ystäväni kanssa Stockmannin Hulluilla päivillä. Kiertelimme vähän ja piti jotain hankkiakin, mutta vasta lauantaina olisi yksi mekko ja pari taisi mennä keskiviikkona ja torstaina. Löysin testattavakseni mustan naamion japanistakohan se oli. Pitää testailla vaikka vielä tänä iltana tätä uutta trendikasvonaamiota. Kävimme Herkussa ja ostin yhden nopean viinipullon. Tuli ostettua hedelmiä ja äpösteltyä niitä ja riisikakkuja. Tosin mango ei ollut hedelmänä syötyä ollenkaan saman makuinen kuin soseena jossain. Mutta tulipa testattua.

Ostin myös vaalennusvärin, muttei siitä tullut ihan niin vaalea kuin olisin kuvitellut. Vähän silti vaaleni. Ajattelin vielä odottaa, että jos tekisi talveksi sellaisen talvitukan, mutta vaalensin vähän tuosta edestä vain. Tarvitsee joku päivä vaalentaa uudelleen tai etsiä joku hopeaväri, jos haluaa talvitukan. Ja pörröpipo on ihana.

 

 

 

Lauantaina eli eilen suuntasin hiukset värjättyä Selloon ja kiertelin siellä muutaman tunteroisen, kunnes menin vähän yli kuudeksi bussiin ja kohti Matinkylää kaverin luokse. En tiennyt, että siellä ihan kaikki kaupat olisivat seiskaan asti auki, koska on juurikin Sellon Suomalaisesta kirjakaupasta hankkia pari kirjaa. No jospa joku toinen päivä tai sitten joku kiva voisi kipaista ne sieltä. Katselin muutamassa vaatekaupassa ja ostinkin pari kivaa paitaa. Ja parissa kaupassa katselin vauvanvaatteita. Poden jonkinasteista vauvakuumetta.

Prismassa näin kivan valopuun, josta voisi tulla joulukuusi asuntooni. Se on oikein kaunis ja siihen voisi ripustaa koristeita oksille. Moderni joulukuusi eli valopuu.

Stockmannilta yritin katsoa sopivia viinilaseja, mutta löysinkin hyvät viinilasit Prismasta.

Kaverin luona on sähkörummut, joita kokeilin ensimmäistä kertaa. Olivatpa niin tosi kivat ja kävin kaikki eri äänetkin läpi. Sen ja pienen syömingin jälkeen lähdimme Olariin ja melkein kävelimme perille, kun bussinumero oli ihan väärä.

Joskus kahden aikaan kävelimme Matinkylästä Olariin ja nukuin aika huonosti jatkuvasti heräillen ja unia nähden. Jospa ensi yönä nukuttaisi paremmin. 

 

Kun Matinkylässä tänään satuin olemaan, niin kävelin aamumurojen jälkeen (löytyi tosi kivoja gluteenittomia (ja muita -toneja) kaurarinkuloita Sellon Prismasta) Isoon Omenaan kuikuilemaan, mitä sieltä voisi löytyä. Löysin jälleen ihastuttavan Finnmarin myymälän, joka oli niin täynnä kaikkea kaunista! Sain sieltä monta lahjaideaa.

Tuntuu muutenkin, että juuri nyt kaupoista voisi löytyä ne parhaimmat lahjatkin jouluun. Olisi kerrankin ajoissa kaikki hankittu. Mutta jospa sitten marraskuun puolella alkaisi miettiä lahjaostoksia. Monta kivaa on kuitenkin jo mielessä. Juttelin hetkisen mukavan myyjän kanssa, kun Finnmarin myymälöitä ei ole kuin Espoon Isossa Omenassa ja Turun Hansassa, ja seuraava vasta Lahdessa, niin hän vinkkasi, että Helsingin Kaaren ostoskeskuksessa on jouluun asti Finnmarin pop-up - myymälä. Josko siellä joku päivä piipahtaisi katselemassa. Näin Finnmarin katalogin hänellä auki pöydällä ja kysyin, mistä niitä saisi ja hän sanoi, että netistä voi tilata, mutta antoi minulle yhden katalogin tiskin takaata laatikosta mukaan, kun ostin tuon ihastuttavan lintukynttelikön. Todella ystävällistä.

Kävin Coffee Housessa nauttimassa pienen latten ihanasta Steeliten kupista ja mandariinikakun, joka kyllä jälkikäteen ja vähän syödessäkin harmitti. Kaikkialla kyllä tuntuu olevan todella paljon S-ryhmän tarjouksia, pitäisi se S-etukortti hankkia, kun käytän suurimmaksi osaksi S-kauppoja muutenkin. Harmittaa kyllä, että Coffee House lähti Turun keskustasta pois. Se oli jo ennen Cafe Artia suosikkikahvilani ja aina olisin halunnut sen kauniin kahvinjuontitaulun sieltä, mutta kysyessä, voisinko sen ostaa, tuli vain tympeä vastaus, vaikka se liike seisoi tyhjillään jonkun puoli vuotta ja se taulu oli siellä seinällä silloinkin ja haikeana sitä sieltä katselin. Eikä siihen tullut toista kahvilaa tilalle. Haluan sen taulun vieläkin. Olen miettinyt, jos löydän sen kuvan joku päivä netistä, niin voisin maalata siitä oman versioni. Se edellyttää myös maaleja ja siihen kuuluvia muita välineitä.

Anyway Ison Omenan Coffee House on todella puhdas ja sisustuksellisesti kaunis ja lämmin kahvila sekä asiakaspalvelu on ollut joka kerralla todella ystävällistä - tuntuu muutenkin, että Isossa Omenassa ja Sellossa on ollut suurimmalti osin hyvää asiakaspalvelua. Harmi kyllä, ettei monessakaan kahvilassa ole gluteenittomia tuotteita. Pitäisi kokeilla itse tehdä varmaankin sitä kaurapaistosta. Ja kaiken lisäksi tuolla sai lukea uusimpia lehtiä - selasinkin pari vähän harmistuneena mielessä olevista jutuista. Aurinko paistoi ihanasti, enkä halunnut lähteä kotiin.

Oli niin kaunis ja ihana ilma, ettei voinut vain kököttää ja möllöttää sisällä, joten lähdin viiden aikaan lenkille, vaikka mieli ja keho olivatkin vähän sekaisin ja kaipasivat lepoa. Lenkki teki hyvää.

Yksi tärkeä henkilö lähetti yhtenä päivänä kauniin panorama-kuvan ja katsoin, niin löytyipä minunkin puhelimestani tämä kyseinen toiminto ja päätin kokeilla sitä. Tuli todella kauniita kuvia! Panorama-kuvia en vain saa julkaistua instagramissa, koska niistä saa siellä näkyviin vain puolet jos sitäkään. Täällä näkyy sitten, jos sellaisia olen ottanut.

Tuntui, että kaikki oli kaunista ja kaikkea piti kuvia vain koska aurinko.

Nopeasti se aurinko jo laskee.

Töölönlahden ympäri ja Hakaniemessä takaisin. Tuo vesi Hakaniemen rannassa oli niin kaunis, kimaltava, ihan kuin hopeinen kiiltävä satiinilakana koko veden päällä.

Olen oppinut tunnistamaan nälän ja suolivaivat toisistaan. Ennen luulin, että kun maha sattuu, niin se onkin johtuen siitä, ettei ole liian pitkään aikaan syönyt, mutta tänään söin yhden leivoksen käydessäni Isossa Omenassa kahden jälkeen ja lenkille mennessä tuossa viiden jälkeen tunsin, että alkaa tuntua vatsan sivussa, oikeastaan vasemmalla puolella ja lenkin loppuvaiheessa tunsin sen paineen ja pienen kivun tunteen leviävän alaselkään. Kävin lenkin jälkeen vielä kaupassa kuvailtuani kaiken mahdollisen ja nyt kun odottelen ruokaa, niin tunnen vihdoin nälän ja se paikantuu ihan täsmälleen vatsalaukun, ruokatorven ja kurkun seutuville. Ihan erilainen tunne.

Ostin kaupasta gluteenittoman pizzan, joka on nyt uunissa ja samalla joutuu haistelemaan paineen purkautumista kehosta. Hyvä juttu kyllä. Tiedänpä, että gluteeni on minulle ehdoton ei. Ihan täysin ehdoton. Ohraan se ei onneksi reagoi, että voin syödä uunipuuroa, mutta vehnään ja rukiiseen reagoi. Kaura on pop!

Kaupassa sallin itselleni irtokarkkeja muutaman näin viikon päätteeksi, kun katselen yksin Netflixiä kotona ja tutkin tarkkaan irtokarkkien ainesosaluettelon vehnäjauhon ja vehnätärkkelyksen varalta ja yllätyin iloiseksi huomatessani, että vaikka joissain suosikkikarkeissani on käytetty vehnää niin puolessa niistä, joissa luulin olevan vehnää ei olekaan vehnää, vaan niissä on käytetty ainoastaan esimerkiksi lakritsijauhetta tai vain jotain tuomaan sen lakritsin tai salmiakin maun siihen karkkiin. Eihän irtokarkit koskaan ole hyväksi, mutta hyvä kun voi rauhassa ottaa niitä vähän tuoteselosteita vilkuilemalla, jos joskus tekee mieli.

Myönnän myös olleeni kahvilassa muinakin päivinä kuin tänään ja eilen, jopa kolme kahvilakertaa viikossa, soo soo. Palannen ruotuun heti huomenna, koska tuhlasin jo tämän kuun lystirahat, joten vain välttämättömyyksiin, kuten ruokaan ja laskuihin tulee käytettyä loput rahat ja jos vähän jäisi säästöönkin, kun on Lontoon matka mielessä. Yleensä palkan tullessa siirrän säästötilille vuokrarahat plus kaksisataa euroa, koska vuokranmaksupäivä on vasta myöhemmin ja ne ovat siellä sitten odottelemassa.

Katsoin muutaman vanhan postauksen ja huomasin, etten mihinkään ollut laittanut tätä runoa, joka oli tullut päähäni pari viikkoa sitten.

Yöllä oli kylmä

Vedin peittoa korviin

Aamulla herätessä nousin

avasin ikkunan ja katsoin ulos

Maa oli kuiva

Taivas pilvinen

Pilvien verhoissa näkyy

häivähdys auringosta

Ikkunan läpi tuoksuu ensilumi

Vaikka on lokakuu

tuoksuu ensilumi

Nyt odottaa jälleen iso kasa ihanaa lukemista. Ei se musta naamio ollutkaan ihan se, minkä luulin sen olevan, vaan jokin kollageeni hevosöljynaamio, mutta jospa joku päivä se oikeakin naamio, minkä pitäisi vetää magneetin lailla kaikki epäpuhtaudet pois naamasta. Pitää etsiä. Ja pitää tilata kirjoja varmaan Helsingin Suomalaiseen kirjakauppaan. Voih, syksy ja lukeminen.

~ Lilja Lumi