Kesällä aurinko vain paahtaa. Syksyllä aurinko valaisee ja lämmittää kylmyyden läpi. Pidän enemmän siitä tunteesta. Jos kysytte minulta, miltä syksy tuoksuu, tuntuu ja näyttää, niin pitäisi miettiä viidestä kymmeneen astetta lämpöä, aurinkoa paljastumassa pilvien täyttämältä taivaalta, viemäristä höyryävää sumua kadulla, jossa vain muutama ihminen kävelee ohi. Oikeastaan ajattelen Kattilahallia tällä hetkellä, Hanasaaren pysäkkiä. Se on hyvin syksyinen maisema siltoineen, teineen, portaineen ja puineen. Teollisuus yhdistettynä luontoon. Nykyaika, jota pitkin voi vetää seepianväristä sivellintä, että hetken näkisi menneisyyteen. Siltä syksy näyttää. Hyvin värikkäältä, kun sen aika tulee, mutta puoliksi harmaalta, kun talven vaippa pikkuhiljaa alkaa hiipiä päälle askel askeleelta, kuitenkaan kiirehtimättä. Mietin, tuleeko tänä syksynä ollenkaan värikkäitä lehtiä. Ei ole vielä näkynyt kuin ruskeaksi muuttuvia siinä puussa, mistä pitäisi tulla punaisen, oranssin ja keltaisen sävyjä. Ehkä olen väärässä. Toivottavasti. Kaipaan värikästä syksyä. Ehkä jokainen kaipaa juuri sitä.
Jos työaamuina pitää herätä aikaisin, niin ainakin on kauniit näkymät.
Huomasin, että viime postauksen ajankohta ei ollenkaan käsitellyt viime viikonloppua, joten tässä on aamiainen sieltä. Tavallinen viikonloppuaamiainen. Arkiaamuina ei ehdi leipiä tehdä eikä jaksa syödä, mehua ei kaapissa ole ja munakahvikin pitää tehdä pienen ajan kanssa. Kokeilin eilen tehdä pikakahviin munakahvia, enkä suosittele. En todellakaan. Varsinkin kun lämmitin sen uudestaan, niin maistui ihan eltaantuneelta.
Aluksi hankkimani Kulta Katriinan pikakahvi oli ihan ok hyvää, kun kaverin kanssa sitä yksi ilta tällä viikolla join, mutta sen jälkeen se ei jostain syystä onnistu. Pitää pitäytyä suodatinkahvissa, jos vaikka munakahvia tekee. Voisi jälleen kyllä jättää suodatinkahvin kokonaan, koska se ei vain maistu. Saa vain närästystä aikaan. Erikoiskahvit ovat onneksi edelleen bueno.
On hyvä käydä edes kerran viikossa lenkillä.
Tämänkin löysin puhelimen kätköistä tällä viikolla, vaikka tämä taitaa olla viime viikolta, kun kävin vanhan työkaverin/nykyisen ystävän kanssa Cafe Esplanadissa höpöttelemässä ja juomassa ihanaa cafe au laitia, mitä ei saa mistään muualta ja syömässä herkullista mustikkapiirakkaa kermavaahdon kera. Olen yrittänyt pitää kiinni siitä, että kerran viikossa vain herkuttelisi, muttei se vain onnistu. Tosin nyt, kun toinenkin ystävä kävi ja näin, mitä maitoallergia voi saada aikaan, niin ajattelin, jos ihan oikeasti jättäisi herkut vähemmälle, koska se on helpompaa syksyllä. Onhan noita houkutuksia vähän väliä, mutta pitää ajatella ihonkin hyvinvointia. Se on kyllä alkanut voida paremmin, kun otan joka päivä vitamiiniannokset ja pähkinä-manteliannokset sekä kuivatutkin hedelmät ovat ihan hyviä. On jopa suositeltavaa syödä kolme taatelia päivässä.
Viime viikonloppuna tosiaan kävin Scandinavian Music Groupin eli SMG:n keikalla. Tuli vähän alkoholiakin nautittua, joten seuraavana päivänä tuntui, että nesteitä on huuhdottava urakalla kurkusta alas, että keho saisi taas nesteydyttyä. Onnistuihan se onneksi. Keikka oli kyllä huikea! Harmittaa kyllä se rahan kulutus, kun kävin läheisessä Karaokebaarissakin ja nyt on rahat aika vähissä ja vielä pitäisi pärjätä seuraavaan palkkapäivään. Olen kyllä monta vuotta halunnut nähdä SMG:n ja Ultra Bran livenä, kun olen niitä teini-iästä, jopa 11-12-vuotiaasta asti kuunnellut. Halusin jopa joskus tulla isona Ultra Bran laulajaksi.
Keikan jälkeisenä sunnuntaina piti vain nesteytyä ja lököillä sisällä, mutta kun oli tosi nätti ilma ja kirjastosta tulin ulos, niin lähdinkin hetken mielijohteesta Hanasaaren portaille. Tuntui kuin olisi tullut kesäpäivä syksyn keskelle. Oli ihan liian paksusti vaatettanut, kun portaita juostessa tuli todella nihkeä olo ja selässäkin tuntui hikeä.
Porrasjuoksukierroksen päätyttyä kävelin Hakaniemen keskustaan ja päätin käydä Ruohonjuuressa hakemassa nesteytystä ja uuden ihastuttavan levyn suklaata. Tämä Vivanin mango-kookossuklaa on ihan taivaallisen hyvää! Ja kaksi hyvin nesteyttävää putelia huuhtelin kurkusta alas päivän ruoan kera. Pitäisi jo lähteä ulos tänään. Ihan hassua, kun tuli nukuttua kahteentoista, vaikka kyllä välillä pyörinkin ja nipistin takaisin unenpäästä kiinni, koska se oli mahdollista. Eilenkin oli lököpäivä, kävin vain salilla ja kaupassa. Aloin katsella Netflixistä uutta sarjaa nimeltä Lucifer, joka on ihan viihdyttävää katseltavaa.
Oh sunny days. Olin yhtenä päivänä hämmennyksen vallassa, mutta silti huojentunut, poistin mielestä kyselemällä kaikki huolet, mutta silti jokin selvittämätön jäi mieleen. Eipä se enää pyöri mielessä, kun ei edes tiedä, mikä se oli. Välillä vain hämmentää ja siihen haluaisi tietää syynkin, osaisipa tulkita alitajuntaa. Aurinkoisia päiviä kyllä riittää onneksi. Ja tapasin kolmannenkin ystävän pitkästä aikaa, kun hän asuu kolmen tunnin ajomatkan päässä, mutta oli vierailulla Helsingissä. Oli mukavaa nähdä pitkästä aikaa ja kävimme Roasbergilla istuskelemassa ja höpöttelemässä.
Tämän viikon rustaukset. Yhdet väkerrykset hävisivät jonnekin, tietäisipä minne. Tätä aihetta pitää vielä työstää. Olisin halunnut piirtää Leevin nyrkkeilemässä ja Lassin pitelemässä niitä vastuksia kirjapinon päällä, mutta siitä tuli aika ruman näköinen, joten en sitä missään julkaissut. Pitäisi kai keksiä ja piirustaa jotkut ihan omat hahmot. Ja nyt lähden Kattilahalliin katselemaan sarjakuvia ja näen viikon neljännen ystävän työkavereiden lisäksi. Aika mukava saldo, vaikka päivät ovatkin tuntuneet paljon pidemmiltä. Johtuukohan se vain siinä, etten eilen oikein ketään nähnyt. Tänään voisi vielä paljon juttuja ehtiä. Harmi, että kirjasto on vain kuuteen asti auki. Piti käydä siellä tänään, mutta minkäs teet, kun heräsi alle neljä tuntia sitten ja hyvä sarja koukuttaa. Oikeastaan voisi syödä jo päivällistäkin. Alkaa nälkä tuntua vatsassa.
~ Lilja Lumi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti