lauantai 23. syyskuuta 2017

Syysvaloa





Mitä mä täällä teen, kysyin itseltäni kotiin jonkin aikaa sitten tultuani. Pyörin varmasti ympyrää lienee oikea vastaus, vastasin itselleni ja huokaisin. Iltavuoron jälkeen kävin salilla. Koko päivän pilvisyyden jälkeen joku pyyhkäisi pilvet pois taivaalta ja ehti nähdä tämän ihanan auringonlaskun. Hain matkalla postimyynnin paketin, jossa oli muutama vaate ja aloin keittämään munaa ja samalla katselin vaatekaappiani, mitä kaikkea heittäisin pois. Vaikka olisi tosi kiva vaate ja joskus paljon käytetty, niin kun sitä ei enää käytä, niin se menee kierrätykseen ja joku muu saa tosi kivan vaatteen. En nyt jaksa erikseen alkaa niitä kuvailemaan. Otin jo ensimmäiset, uudet olohousut käyttööni. Heitin parit sukat suoraan roskikseen, kukapa rikkinäisiä sukkia haluaa kivalla kuviolla.

Munan kypsyttyä jokin aika sitten katsahdin pöydälle ja huomasin unohtaneeni lämmittää veden kahvia varten. Pitäisi vielä jogurttirahka penkoa repusta ja syödä se hunajan kanssa ennen kuin ehtii kokonaan huonontua. Jospa jättäisi hetkeksi tuon kaapin setvimisen.




Olemme töissä rumsteeranneet eli siirtäneet tavaroiden paikkaa jopa kahdesti ja jatkoin sitä eilen kotonakin. Halusin yllättää työkaverin siivoamalla huoneen ja onnistuin siinä hyvin. Tykkään ilostuttaa muita ihmisiä. Se saa minut iloiseksi (olen joskus kertonut joululahjapolitiikastani). On myös ihanaa itse ilahtua saadessaan jotain, koska silloin antajakin on onnistunut tehtävässään ja luulen, että silloinkin antaja on mielissään teostaan.

Olen joskus aika vaikea ja harmissani siitä, kun olen monesti varsinkin jouluna saanut valtavasti sellaisia asioita, mistä en pidä. Voiko silloin suoraan sanoa antajalle, ettei lahja ollut oikein mieleen vai hymyillä nätisti kiittäen ja miettiä, mihin laittaisi kiertoon ja raaskisiko oikeastaan ollenkaan sitä tehdä. Minullakin on ihana, rakas, mutta valitettavasti hieman hömelö äiti, joka aina ostaa liikaa. On pyytänyt jotain tiettyä ja ilahtuu saadessaan sen, mutta sitten hän ostaakin valtavan paljon enemmän, vaikkei mitään ole pyytänyt ja on sitten harmissaan senkin takia, että hän meni käyttämään rahojaan johonkin, mikä ei ole toiselle mieleinen.


Kävin tässä yksi päivä kaverin kanssa Espoon Sello-kauppakeskuksessa, kun hän halusi RAXiin ja asuu Espoon puolella. Tuli samalla ostettua muutama vaate KappAhlista ja NewYorkerista, sekä Tokmannilta heijastinliivi ja hieno perhonen, jonka vein töihin. Katselimme parissa muussa kaupassa vielä vaatteita ja raahasin väsynyttä kaveria perässä. Hän ei sitä kertonut, mutta näin ja aistin sen. Aina ei tarvitse sanoa suoraan, minkä voi itsekin päätellä. Söimme kuitenkin kupumme täyteen ja siellä oli Sembalotkin sattumalta. En ole koskaan näiden kolmen vuoden aikana osunut jostain syystä Sembaloihin, vaikka olen halunnut (Sellon mainos ei tule postiluukustani) mutta nyt osusin ja ihan sattumalta.

Etsin sukkia ja hanskoja löytämättä ja etsimme kaverille pipoa sitäkään löytämättä. Ihmettelin, miksi RAXin hinta on noussut kolme euroa siitä, mitä se oli joskus. Tosin inflaation takia suklaapatukoidenkaan hinta ei edes makeisveron poistuttua ole laskenut lähtöhintaan, kummallista. Tuntuu, että ruoka on nykyään kalliimpaa kuin ennen muutenkin.








Tässä kuvia tältä viikolta. Suurimmaksi osaksi aika aurinkoista ollut. En tiedä, onko jokin asia sitten varjostanut mieltäni. Eipä pahemmin. Inspiroitunut siivoamisesta ja järjestyksen vaihtamisesta ainakin. Huomenna läksin Turkuun tapaamaan äitiä ja toivottavasti joitain kavereitakin tai edes yhtä näkee samalla.

Syksy

Auringonnousut ja auringonlaskut
Kesällä aurinko on liian kirkas,
valaisee koko taivaan

Syksyllä aurinko loistaa, kimaltelee
ja valaisee valoa pimeneviin päiviin
Värikkyyttäsi olen kutsunut auringonnousuksi

Syksy on lempivuodenaikani
Kesä on aika uuvuttava
Syksyllä keskittyy uudelleen
Kuuntelee musiikkia
Kuuntelee hiljaisuuden kaikua
Voi pukeutua lämpimästi
Ja kiivetä vuorelle,
jonka laelta näkee koko kaupungin valoineen
tai metsän värikkäitä puita täynnä

Ja kun tulee tarpeeksi kylmä, toivoo lämmintä halausta
Ja kun tulee tarpeeksi pimeä, voi laittaa tuikut palamaan

Valoa sisältäpäin
Sitä sinä syksy olet: valoa sisältäpäin

~ Lilja Lumi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kuulumisia kolmelta viikolta ja Katajanokan arkkitehtuuria

Töihin paluu flunssaviikon jälkeen oli hieman väsynyt. Tuntuu, ettei vieläkään ole oikein voimat palautuneet, vaikka siitä on jo kolme viikk...