Ajatuksia syksystä

Sunnuntain munakahvilatte.

Oma kyhäelmä Lassista ja Leevistä.

Syksy on pitkän lämpimän suihkun jälkeinen tunne. Kesällä sitä ei oikeastaan nauti suihkusta, kunhan suorittaa pesun ja tulee pois, mutta nyt kun ilmat alkavat viilentyä huomasin oikein nauttivani suihkussa olemisesta ja laitoin sitä tavallista lämpimämmälle, kun kesällä saattaa joskus olla aika viileitäkin suihkut. Kotikin houkuttaa enemmän. On ihanaa jotenkin, että ilmat viilenevät, ainahan voi pukeutua lämpimästi. Ja sitten kuitenkin tietää pääsevänsä sisälle lämpimään.

Syksyssä on oma tuoksunsa. Saatoin täälläkin mainita, kun kerran vielä kesäaikaan haistoin alkusyksyn tuulahduksen tuoksun. Se on aika vieno se tuoksu, mutta kun sen haistaa, niin se herättää aivoissa muistoja, se tuoksu tuo mieleen tien, jota vierustaa värikkäät puut ja tielle on satanut paljon erivärisiä lehtiä ja niihin paistaa lehtien väleistä aurinko. Syksyssä on hieman kostean tuoksua, hieman viileän tuoksua, ehdottomasti maan ja metsän tuoksua. Kaverini kysyi, että miltä muka syksy tuoksuu. Sanoin että se tuoksuu sumulta. Hän sanoi, että tuoksuuko sumu muka miltään, kun se on vain kosteaa ilmaa. Täsmensin, että se on sumu, joka on metsän viereisen pellon, ojan ja maan päällä. Mikähän pelto ei sijaitsisi metsän vieressä. Kaikki näkemäni niityt ja pellot sijaitsevat metsän vieressä. Varmaankin tekemällä tehdyt.

Tänään töistä tullessani satoi tihkuttamalla. Bussipysäkille päästyäni katsoin ylös taivaalle, annoin pisaroiden sataa kasvoilleni ja käsilleni ja hymyilin. Niin virkistävää työviikon jälkeen. Oli niin rentoutunut olo. Höpötin työkaverini kanssa jonkin matkaa, kunne hän poistui bussista. Sen jälkeen katselin tien vierustaa bussista ja mietin, mikä siinä syksyssä on oikein niin miellyttävää. Miksi tykkään siitä enemmän kuin kesästä. Meinasin kirjoittaa tämän jo eilen, mutta katselin Netflixistä 70's showta ja sitten aika ja ajatukset vierivät editse. Eilen oli paljon ajatuksia syksystä ja piti vain syksystä kirjoittaa oma postauksensa, mutta taidan yhdistää tämän viikkopostaukseen.

Tuli vain mieleen siinä bussimatkalla, että syksy muistuttaa iltaa ja iltahan on ehkä lempipäiväsaikani. Aamut myös, mutta enemmän illat. Eli syksy enemmän kuin kevät.

Vaatteista vähän jo aiemmin mainitsinkin. Kesävaatteista syysvaatteisiin siirtyminen on aika harppaus. Kesällä ei oikein jaksa pukeutua mihinkään, kun on niin lämmin, joten silloin pärjää aika kevyellä vaatetuksella. Syksyllä vaatetukseen taas voi panostaa oikein kunnolla ennen kuin talvella pitää kaikki piilottaa takin alle ja hytistä menemään. Syystavaroista se on varmasti vahvana muistona, kun aina koulun alkaessa syksyllä ostettiin uusia vihkoja, kyniä, kumeja, ehkä reppukin, vähän vaatteita. Aloin miettiä, miksi se on niin mielekästä. Onhan se muutenkin, mutta uutena ajatuksena tuli mieleen se, että ne ostokset ovat jotain, mitä todella käyttää ja tarvitsee. Ne eivät koskaan olleet turhia ostoksia, vaan jatkuvassa käytössä, joten tottakai niihin halusi vähän panostaakin.

Kynttilät ovat ihan syksyn juttu. Olen jo kolme kertaa poltellut kynttilöitä ja poltellut vaahtokarkkejakin niissä. Vikatikki se vaahtokarkkien syönti. Ihan hirveä finni silmien keskellä, muttei voi mitään. Pitää yrittää sokerittomammin. Ilta hämärtyy nopeammin, eikä aurinko paista enää kymmeneen asti illalla, joten kynttilät ovat ihana valonlähde sisällä.

Makean halu pienenee syksyllä. On siis helpompi kestää houkutuksia kuin kesällä, kun on huoletonta ja syö paljon jäätelöä ja haluaa vain nautiskella. On helpompi keskittyä kaikkeen muuhun, kuten syksyn haisteluun ja lämpimänä pysymiseen. Sulkemaan silmät ja tuntea tuulen sivelevän kasvoja ohi mennessään. Tuhti ruoka pitää lämpimänä ja voi paremmin keskittyä pysymään kylläisenä kuin syödä mitä sattuu makeaa herkkua viineriä pullaa, lakritsia, suklaata. Luomusuklaa on toki hyvää ja terveellistä. Yksi pala päivässä ei pahaa tee. Olen myös hankkinut vitamiineja ja esimerkiksi omegaa, jotta pysyisi hyvässä kunnossa ja terveenä. Herkuttelun eteen menee aina terveellisyys ja ainahan on hyvä muistaa, että hyvä olo näkyy ulospäin.

Punaviini on ehdottomasti syksyn juttu. Kesällä ei tule juotua ehkä kuin omenasiideri tai olunen silloin tällöin, mutta punaviini on ehdottomasti syksyn juttu. Siinä on syksyn makua. Ihan kuin punainen vaahteranlehti maassa syksyisen sateen jälkeen kevyen tuulen vähän vihmoessa.

Syksyllä keskittyy paremmin. Putoaa takaisin maan pinnalle. Kesällä vain huitelee menemään. Tuntuu siltä. Kesällä ei pahemmin keskity mihinkään ja se menee nopeasti ohi. Musiikki on myös enemmän kuin vain taustalla syksyllä. Sitä keskittyy kuuntelemaan ja fiilistelemään.

Syksy on myös hiljaisempi kuin kesä. Kesällä on jatkuvasti menoa jossain ja ihmiset istuskelevat puistoissa ja pihoilla höpisemässä, kuuntelemassa musiikkia, eikä oikein mihinkään pääse nauttimaan seurasta, joka on vain rauhallista. En koskaan tykännyt, että minua kutsuttiin rauhalliseksi luonteeltani, että se tuli ensimmäisenä mieleen paitsi silloin, kun yksi ystäväni täsmensi, mitä se oikein pitää sisällään, mutta ehkä minun pitää totea ihan ääneen tykkääväni rauhallisuudesta. En haluaisi, että se olisi kuitenkaan ensimmäinen asia, mikä tulisi mieleen, ehkä sen takia, koska se kalskahti samalla tavalla korvaan kuin tylsä. Rauhallisista asioista kuitenkin pidän, vaikka välillä olen myös vastarannan kiiski. Ei kai kukaan voi olla yksioikoinen. Sisälläni kuohuu jatkuvasti, mutta keskittyminen on kyllä parantunut vuosien varrella.

Liikunta varsinkin kahlitsee kuohuntaa. Onneksi se on lisääntynyt. Syksyllä muuten tekee myös herkemmin lähettyä lenkille. Ja nyt puhun vain omasta puolestani. Mielestäni syksyllä on mukavampi ilma lenkkeillä, kun se on juuri sopivan viileä. Talvella se ei enää olekaan niin kivaa, mutta kesällä taas on vähän liian kuuma ja sitten miettii, miten sitä pukisi, kun tuuli voi tulla puun takaa ja seuraavan viiden minuutin päästä haluaisi riisua kaikki pois, kun on liian kuuma. Syksyllä pukeutuu juuri oikein.

Syksy on tunnelmallinen. Syksy on kuin yhden promillen humala.

Tällä viikolla sattui yksi hassu juttu. Olin menossa työpäivän jälkeen kaverin kanssa Espoon Ikeaan. Hyökkäsin IKEAn bussiin sovittua aiemmin ja se sopi, kun pääsin aikaisin, mutta bussimatkan päätyttyä huomasinkin olevani Vantaalla. Nautin jotain verensokerin kohentamiseksi ja lähdin seuraavalla bussilla takaisin Helsinkiin, kun en halunnut katsella uutta Ikeaa ilman kaveria. Olikin vähän hassua, kun toinen sanoo, että sataa kaatamalla ja miulla näytti, että aurinko pilkottelee kivasti pilvien takaa. Tapasimme Helsingissä, kävimme Roasbergin kahvilassa höpöttelemässä ja käpystelimme hetken kaupungilla ennen kuin lähdimme koteihimme.

Olin myös ensimmäistä kertaa ikinä Keravalla ja se on ihan nätti kaupunki. Olin siellä tapaamassa ystävää ja co:ta. Annoin hänelle syntymäpäivälahjan, josta hän tykkäsi, nautimme pikakahvia ja daim-kakkua sekä kävimme kävelemässä kauniissa maisemissa ennen kuin lähdin takaisin Helsinkiin.

Nyt nukkumaan ja nauttimaan viikonlopusta. Huomenna näen yhden lempibändini.

~ Lilja Lumi