Arkea, juhlaa ja hyvinvointia

Arki on alkanut ja sen on selvästi huomannut. Unirytmiin on pitänyt totutella uudestaan, kun välillä pitää nousta jopa puoli kuuden aikaan viimeistään. Ei ollut yhtään iltavuoroa tällä viikolla, ensi viikolla sitten varmaan, vaikka ensi viikko alkaa jälleen parilla aamupäivystyksellä. Eipä se haittaa.

Nämä kuvat ovat maanantailta. Menin töiden jälkeen salille, mutta oli aika haluton salivierailu, kun ensimmäisen tai toisen sarjan jälkeen teki koko ajan mieli ulos lenkille, kun siellä oli niin kaunis ilma, joten jätin treenin puolesta välistä kesken, kävin kotona heittämässä kassin, muuttamassa vähän vaatetusta ja sitten lähdin kiertämään Töölönlahtea. Jalat kiittivät rasituksen tunteella. Ainakin tuntui, että jotain tuli tehtyä.

  

Touched by light. Treenaaja kaipaa proteiinia. Ehrmannin vanilla pudding ja nijen ja muut kivat protein puddingit ovat oikein hyviä treenin jälkeen syötäväksi vaikka leivän ja teen lisäksi. Riippuu nälästä. Joskus ostan proteiinijuomaakin, mutta proteiinivanukkaat ovat parempia. Yleisin makuina ovat vanilja, suklaa ja minttusuklaa. Tuohon vaniljaan olen eniten tykästynyt.

Kauniit aamut auringonvalossa. Työmatkan varrelta jonain aamuna tällä viikolla.

Keskiviikkona kävin Vallilan kirjastossa ennen salia. Ja yksi asia ratikkapysäkillä nosti ajatuksia. Välillä pitää jokaisen pysähtyä miettimään, miten onnekas onkaan, että voi elää ihan tavallista elämää.

Niin monet ajattelevat aina välillä, kuinka huonosti päivä onkaan mennyt, mutta parasta on, jos selvittää, mikä päivästä tekee niin huonon ja onko tehnyt kärpäsestä härkäsen. Onnekkuudesta kun puhun en tarkoita onnellisuutta. Olemme esimerkiksi onnekkaita synnyttyämme tiettyyn maahan. Voimme tehdä omat valintamme ja vaikuttaa niihin. Hyvän tuulen mittari olet sinä itse.

Näin tänään miehen rullatuolissa, eikä hänellä ollut käsiä eikä jalkoja. Ajattelin, että olen niin helvetin onnekas todella monella tapaa. Olen perusterve nuori ihminen: minulla on kaikki hyvin!

Ihmiset useimmiten valitsevat omat rajoitteensa. Pitää ajatella heitä, joilla ei ole siihen edes mahdollisuutta.

Salin jälkeen kävin kaupassa ja sen jälkeen ripotteli ihan vähäsen. Vedin takin päälle ja lähdin sateeseen. Näin näin:

Ei sada edes paljon

Ihmiset juoksevat hädissään pois sateen alta

Värjöttelevät joukkona savuisissa katoksissa

Piiloutuvat sateenvarjojensa suojiin

Mitä nyt vähän varpaat kastuivat

Ne kuivuvat kyllä

Torstaina iltasella olin aika väsynyt, eikä paljoa huvittanut, mutta olin ostanut pari kuukautta sitten liput Espoon tuomiokirkossa esitettävään Urkuyö ja Aariaan, jossa esitettiin kansallista musiikkia mm. Aarne Pelkosen ja Lilli Paasikiven laulamina. Orkesteri oli ilmeisesti oopperabaletin orkesterinakin toiminut. Maestro Patrick Fournillier johti musiikkia, joka oli kaunista kuultavaa.

Otin junassa selfien, miltä näytän viimeistä päivää 29-vuotiaana. Paikalle oli helppo mennä.

  

Perjantaina vein töihin suklaata ja kortin, jossa kehotin herkuttelemaan. En maininnut syntymäpäivääni, mutta jotkut huomasivat asian ja onnittelivat. Sain muutaman halinkin, vaikka olisi ollut kiva enemmänkin halailla. Ihanaa, kun lapset halailevat muutenkin, oli syntymäpäivä tai ei.

Elloksen postipaketti saapui läheiseen paikkaan juuri sopivasti perjantaiksi. Pari syysvaatetta, joista toista koitin tänään ja se kastui sateessa. Oli aika tuuri: kuuntelin musiikkia kävellessäni salille ja kännykkä oli paitani alla, koska ei ollut taskujakaan. Yrittäessäni näyttää korttia kuoren läpi lukijalle se ei toiminut ja tarkistaessani kolme korttia oli tippunut johonkin.

Löysin pankkikorttini onneksi metrin päästä. Menin takaisinpäin katsomaan kahta muuta korttia ja huomasin koiranulkoiluttajan tulevan vastaan kädessään plussakorttini ja pyysin sitä häneltä. Kolmatta korttiani, salikorttia, lähdin etsimään kuljettua reittiä pitkin, menin puoleen väliin ja käännyin takaisin katsellen tarkasti maata kaikkialta. Satoi kaatamalla, mutta harmitti vain pudonnut kortti. Katselin ympärilleni salin kohdalla, kunnes näin toisella puolella katua sinisen kortin lammikossa. Siellähän se kortti oli, tuuli oli viskannut. Onneksi löytyi kaikki kolme korttia. Kun pääsin vihdoin salille olin ihan likomärkä, mutta kuivasin pyyhkeeseen, vaihdoin salivaatteet, jotka onneksi olivat tuon hupparin alla ja lähdin treenaamaan.

Tuntuu että parina viime viikkona varsinkin kasvojeni iho on näyttänyt paljon paremmalta huolimatta  muutamasta ihonalaisesta näpystä tai siitä, että saattaisi joku päivä syödä vähän suklaata tai palan piirakkaa. Onkohan syynä kesän rusketus, säännöllinen hyvä nesteytys ja liikunta, koska ruokavalioni ei ole pahemmin muuttunut, koska palasin säännölliseen työpaikkaruokailuun vasta tällä viikolla. Työarjen rytmin on huomannut kylläkin olevan kovin erilainen kuin lomalla, kun on odottanut lounashetkeä maha nuristen nälkäisenä. 

Piru vie, tuntuu siltä, että viime aikoina ihoni on alkanut hehkua! Ihana on kyllä, jos voi katsoa naamaansa tyytyväisenä peilistä, eikä tarvitse meikkiä kuin vähän ripsiin ja kulmiin luomaan kontrastia. En ole muutenkaan koskaan tykännyt meikkivoiteen tai mineraalipuuterin käyttämisestä. Toki ne saavat ihon näyttämään hetken tosi kivalta, mutta seuraavana päivänä huomaa, että on ilmestynyt muutama epäpuhtaus lisää vain sen takia, että yritti peittää muutaman.

Viimeisin käyttämäni meikkivoide, Benecos natural BB cream 8 in 1, on kyllä paras, mitä ikinä olen elämässäni käyttänyt ja käytän sitä joskus erittäin harvoin. Päivän jälkeen ei kyllä tarvitse olla huolissaan, että kotiin päästyä pitäisi se heti pestä pois, kun se ei oikein missään tunnu ja jos seuraavana päivänä jotain on naamalla niin yksi pieni finni ja se luultavasti johtuu enemmänkin syödystä suklaapatukasta tai vaillinaisesta puhdistuksesta. Aina kuitenkin illalla meikki pitää pestä pois. Tämä yleinen kasvojenpesu, kosteusvoiteen laitto ja hampaiden pesu on illalla minun kohdallani välttämättömiä. Jos illalla nukahdan hetkeksi, niin aivoissani hyrrää kuitenkin ajatus siitä, että pitää vielä ennen oikeaa yöunta hoitaa iltatoimet vessan puolella.

Jos rusketus on salaisuutena, niin olisi kyllä ihanaa mennä kerran joka talvi viikoksi ruskettumaan, vaikken auringonpalvontaa makuulleen asti harrasta, muuten kyllä. Tämä kesä ei ole kyllä ollut niin suurenmoisen aurinkoinen, joten luulen, että ylimääräisten herkkujen välttely, veden riittävä juonti ja hyvää tekevä liikunta ovat olleet avainasemassa.

Tämän kuvan otin, kun olin ollut vähän yli tunnin 30, vaikken katso sitä ikää. En vieläkään tunne itseäni yli 27-vuotiaaksi. Siksi ehkä onkin hassua viettää synttäreitä, koska ei tunnu, että siinä olisi mitään järkeä, kun ei tunne vanhenevansa. No tykkäsin kuitenkin koko synttäriviikonlopustani, joka alkoi perjantaina. Koitin samana päivänä kuosillisia vaatteita, jotka olivat oikein kivat. Alunperin perjantaina piti mennä museoihin, mutta aika kiiri yhtäkkiä ja huomasin, ettei museo olisi enää kuin puoli tuntia vain auki. No joku toinen päivä. Juhlin synttäripäivääni toisella tavalla.

 

Eilen aamulla äitini ja veljeni olivat saapumassa Turusta Helsinkiin. Muistin saapumisajan puolella tunnilla väärin, joten ehdin juuri ja juuri nauttia Herkkuaamiaisen Cafe Picnicissä ennen kuin tarjous meni kymmeneltä kiinni. Siihen kuului valinnainen smoothie, joko "välipala" tai croissant ja itse valitsema erikoiskahvi. Nautin ne rauhassa ja menin matkailijoita vastaan.

Ostimme molemmille vuorokausilipun ja menimme kämpilleni viemään tavarat. Mietimme jonkin aikaa, mitä tekisimme ja minne menisimme, joten päätin kiikuttaa heidän Suomenlinnaan, koska sinne pääsee Helsingin sisäisellä lipulla. Sää oli erikoinen ja vaihteli sateen, tuulen ja auringon välillä. Otimme sateenvarjot varmuudeksi mukaan. 

 

Kiertelimme Suomenlinnassa ja onneksi osui ihan aurinkoinen sää siellä ollessa, vaikka sitä ennen oli satanut niin, ettei joihinkin tunneleihin viitsinyt mennä, koska niissä olisi tarvinnut saappaita.

Nälkä alkoi pikkuhiljaa tuntua mahassa, joten suuntasimme lautalla takaisin Kauppatorille ja sieltä ratikalla luokseni. Kävimme hakemassa kahvimaidon, pari ööliä ja kokiksen kaupasta ja Americanasta herkkupizzat, jotka menimme kämpille syömään.

Hetki syömisen jälkeen pidimme ruokalepoa ja sitten äiti keitti kahvia, söimme äidin tuomia herkkuja: mustikkapiirakkaa, paratiisipitkoa ja keksejä. Äiti aina tuo vähän liikaa herkkuja, mutta vien jäljelle jääneet keksit ja suklaat huomenna töihin.

En epäile ollenkaan, etteivät ne sieltä päivän aikana häviäisi.

Herkuttelun jälkeen pidimme vähän lisää ruokalepoa ja mietimme, mitä vielä tekisimme. Ajattelimme veljen kanssa lähteä Kallio Block partya (joka oli kauempana kuin luulin, koska viime vuonna ihan Karhupuistosta kuului mölinää) katselemaan. Otimme pari olusta mukaan. Äiti ei innostunut ajatuksesta, joten hän jäi katselemaan Netflixistä White Collarsia, jonka hänelle valitsin ja josta hän kovasti innostui. Oli katsonut muutaman jakson, kun olimme poissa kämpiltä. Block partya ei ollut vaikea löytää, kun massa lisääntyi ja peitti aika suuren osan Sturenkadusta. Istuksimme ja höpöttelimme siellä jonkin aikaa.

Kävimme kaupassa ostamassa vesipullon ja toisen öölin, haimme kämpiltä pallon, vaihdoin vähän vaatetusta palloiluun sopivammaksi ja lähdimme Brahenkentälle heittelemään pistessiä. Otimme pienen kolmospalloni mukaan, mutta ensin heittelimme isommalla lähistöltä löytyneellä pallolla, joka oli mielestäni kömpelö, enkä meinannut millään saada sillä koreja.

Vaihdoimme kymmenen pisteen jälkeen omaan pallooni, mutta miun oli vaikea osua sillä koriin läheltä, kun se tykkäsi pomppia kovasti. Siellä oli muitakin palloilijoita, joten välillä piti odottaa ja varoa saamasta palloa päähänsä. Isommat korit olivat varattuja, toinen mm. #yökoris - bändien yleisölle. Ihan hyvää musiikkia siinä soitettiin, harmitti vain, että olivat vallanneet toisen korkeamman korin alueen. En saanut pikkupallollani läheltä koria, mutta kolmen pisteen heittoalueen ulkopuolelta sain hyvinkin monta koria sillä, ihan hauskaa. Harmi ettei koripallokoreja ole lähempänä täälläpäin tai yleensäkään kovin montaa Helsingissä.

Mentyämme takaisin kämpilleni katsoimme yhdessä kolmestaan jonkin vampyyrileffan. Tai äiti ja veli aloittivat sen, kun kävin suihkussa peseytymässä. Eipä haitanne, sain juonesta nopeasti kiinni.

Sain äidiltä lahjaksi tämän ihanan muistikirjan, johon voin vaikka kaikki runoni rustata. Sain myös pienen karvakorvaisen ja kauniit korvakorut. Harmi kyllä, että eräs toinen henkilö on antanut ihan samanlaiset kaksi vuotta sitten. Kaunis ajatus kyllä, vaikka harmillinen sama sattuma. Näillä ihmisillä ollut samankaltainen maku.

Tämä on karvakorvainen. Tätini oli käynyt äitini luona ja jättänyt pari tavaraa, joita olin katsonut, että haluan mummin tavaroista muistoksi, joten äitini toi ne mukanaan. Yksi oli tämä ihastuttava tonttu sienen alla. Supersuloinen.

Toiset olivat nämä kaksi tyynyä, joiden päälliset mummini on taidokkaasti tehnyt. Minulla on myös yksi mummini tekemä taulu, jonka olen täällä joskus näyttänyt. Sen valitsin ja sain häneltä vielä hänen ollessa elossa. Ei siitä ole vasta kuin muutama kuukausi, kun hän nukkui pois.

Äidiltä saamani kolme jättisuurta ruusua ja ruusukortti. Se päätyi tuohon pöydälle kanien ja pandasen seuraan. Katkaisin yhden ruusun varren, kun se omasta painostaan taittui sivulle liikaa. Nätti se on noinkin. Tämä päivä on kulunut nopeasti, vaikka on yrittänyt toimia hitaasti, muttei kuitenkaan hitaalla. Yö sujui vähän niin ja näin, koska äiti vähän kuorsasi, enkä meinannut saada unta ja joskus neljän aikaan tuli oltua jonkin aikaa hereillä, kunnes uni tuli vihdoin takaisin.

Tänään olen äidin ja veljen saattamisen jälkeen pyykännyt, siivoillut pyykin pyöriessä ja sen jälkeen, kun hain ne alhaalta. Vaihdoin käsipyyhkeet ja laitoin pöydälle tablettien sijaan uuden kaitaliinan. Vaihdoin tuikut koriste-esineisiin. Kastellut kukan. Katsellut vähän olen Elementarya.

Innostuin niin siivoilusta, että suurelti imuroin, yritin mattoa puhdistella ja pyyhin kaikki tasotkin pölystä. Ihme juttu kyllä löytää kahvitahroja sieltä, missä kahvimuki ei ole edes ollut. Vielä muutama astia on tiskaamatta.

Aina kun on käynyt vieraita ja yleensä ennenkin tulee siivottua, mutta se varsinainen siivousvimma saattaa iskeä juuri vieraiden lähdettyä, jos sattuu olemaan vaikka patjaa lattialla, mattoa vinossa ja yhtäkkiä huomaakin kaikki pölytasot jne. Sain lähdettyä salillekin seinille hyppimisen sijaan siivoilujen, hetken lukemisen ja torkahtamisen jälkeen ja olin siellä yli kuuteen asti.

Äiti toi bluetooth - kuulokkeenikin takaisin, kun olin ne hänen luokseen viime kerralla unohtanut, joten nyt voi molemmilla korvilla (olen käyttänyt kännykkäpakkauksen mukana tullutta yhden nappikuulokkeen piuhaa) kuunnella musiikkia, vaikka tykkään kyllä toisinaan pelkästä taustamusiikista vähän hiljaisemmallakin salilla, vaikkei sielläkään ihan paskaa musiikkia soiteta.

Oli kyllä oikein mainio salireissu jälleen! Pitkästä aikaa käytin juoksumattoa ja jälkihiki kesti jonkin aikaa suoritellessa muut liikkeet. On tosi ihana tunne, kun huomaa vahvistuneensa ja pikkuhiljaa alkaa salilla käyminen näkyä ulospäinkin. Käyn lähes joka päivä salilla, tykkään vain siitä niin paljon. Tänään tunsin vahvistuneeni niin, että lisäsin yhden pykälän jokaista painoa, kun vanhat painot tuntuivat jo aika kevyiltä tai niitä nosteli/työnteli/veteli liian kevyesti.

Nyt jos saisi luettua tuon yhden kirjan loppuun ja sitten pitäisikin nukkua, kun huomenna on aikainen herätys. Kohti uutta viikkoa! Saa nähdä, mitä kaikkea se pitää sisällään. Olen iloinen, että jonkinlainen syyskausi alkaa ensi viikolla. En ole vielä uimahalleja tarkistanut, mutta ensi viikolla on vihdoin tuo lähikirjastokin myös viikonloppuna auki, joten kesäaukiolot muuttuvat.

Voi tätä syksyn tuloa. Jos saisi jostain hankittua keltaisen sadetakin.

Mukavaa viikkoa!

~ Lilja Lumi