Juhannusmatka Turkuun

Pitäisitsitsit... No ei mitään pitäisi! Mie oon lomalla. Siispä otan kulauksen kuvitteellisesta punaviinilasillisestani ja heittäydyn pitkäkseni kuvitteelliselle sohvalleni. Tekisi mieli tehdä jotain muuta kuin tätä kirjoitella, mutta kyllähän tässä ehtii. Voi huoletta valvoa vaikka aamuun asti, jos siltä tuntuu. Jos tätä ei nyt tule tehtyä, niin ei ollenkaan. Aina on valtavasti ideoita ja tekstiä, minkä saisi vain suollettua tähän näytölle, mutta aina kun tietokoneen ääreen istahtaa, niin joku pyyhkii valkotaulusta tussin jäljet, eikä jätä edes puolia lauseita näkyville. Tarvitsisi jonkun sanelijan.

  

Mitä teit juhannuksena? Perjantaina kävin katselemassa nukkuvaa kaupunkia. Oikein mikään paikka ei ollut auki, joten mie vaan käppäilin ympäriinsä keskustassa, kävelin takaisin ja kävin salilla.

Mitä tein juhannuksena? Siinäpä kysymys. En tehnyt juhannuksena, mutta juhannuksen aikana. En sinänsä sitä viettänyt. Ei ollut tällä kertaa mökkiä, mihin mennä. Sanotaan, että perjantaina sitä vietetään, mutta omasta mielestäni juhannus ei ole sama kuin Suomen joulu ja sitä voi viettää edelleen lauantainakin ja vaikka koko viikonlopun niin kuin varmasti moni on tehnytkin. Vietin juhannusta menemällä äidin luokse kylään. Meillä oli mukavaa.

  

Lauantaina aamulla puoli yhdeksältä suunnistin metrolla Kamppiin ja kävin R-kioskilta hakemassa Pauligin kahvin. Ilokseni huomasin, että siinä oli kahvin kanssa tarjolla Oatlyn kahvimaitoa. Nappasin sen mukaan. Pieni perinne, kun lähtee bussilla Turkuun päin. Yleensä saatan ottaa Starbucksilta tai terminaalikioskista kahvin (juujuu, olen edelleen teenlipittäjälinjalla), mutta nyt kumpikaan ei ollut auki joten R-kioski.

Yhdeksän aikaan lähti Pohjolan liikenteen bussi Kampista kohti Turkua, kun Onnibus ei liikkunut sinä päivänä siihen suuntaan. Onnibussilla tulin tänään kahden aikaan takaisin. On kyllä harmitus, että nykyään Onnibusseissa määritellään istumapaikat, eikä istumapaikat ole enää saman hintaisia. Voi, mihin tämäkin maailma on menossa, jos kaikesta "muka-luksuksesta" (suurempi jalkatila, ei ketään edessä) pitää maksaa enemmän. Ennen sitä meni siihen paikkaan, mikä sattui olemaan vapaana ja kaikki olivat tyytyväisiä, vaikka se jalkatila saisi kyllä olla jokaisen penkin kohdalla suurempi. Vanhoissa Helsingin busseissa on pitänyt ahtaa itsensä yhtä pieneen tilaan ja tuntenut matkustavansa laatikossa. Miettii, miksi käyttävät vanhoja busseja ja tekevät uusia ratikoita.

Perillä äiti tuli hakemaan ja kävimme Prismassa. Ajatella, että Helsingissä oli vain R-kioski auki, ei edes K-market. Ja Turussa on suuretkin kaupat auki. Heti perillä äidin luona sain siivota jääkaapin ja siitä tuli siisti, äiti pesi lasihyllyt ja mie ladoin vielä hyvät ainekset takaisin kaappiin. Sitten söimme uusia perunoita. Pääsin saunaankin, kun kävimme mamman luona kylässä. Ja oli niin kuuma sauna, että korvat meinasivat palaa. Pidin äidille jumppatuokion ja kahtena päivänä piti mennä lenkille, mutta sitten satoi vettä, joten jumppasimme. Pitää ottaa samat jumpat kotiinkin. Puuttuu vielä vaan käsipainot. No sali ei ole kaukana. Voisi kaksikin kertaa päivässä jumpata ihan hyvin. Jaksamisen mukaan tottakai, mutta aina edes kerran päivässä sellainen 15-30 minuutin ohjelma.

Mietin joskus, mitkä muut ammatit sopisivat minulle. En koskaan kyllästy paasaamaan hyvistä elämäntavoista ja miten voisi paremmin lukeman ja kokeman perusteella.

Äidin luona tuli vähän herkuteltua, mutta se nyt ei ole mitään uutta. Nyt alan jälleen vesikuurille eli juon ainakin sen pari litraa vettä päivässä. Pitää kuitenkin muistaa kuunnella kehoaan ja juoda se vesi pitkin päivää. Jos on tarve, esim jos juo kuivattavia nesteitä tai hikoilee, niin juo enemmän vettä. Omaa kehoaan pitää kuunnella senkin takia, ettei mene suolatasapaino sekaisin. Jos tuntuu, että tekee mieli makeaa, mieti milloin viimeksi söit ja söitkö tarpeeksi ja riittävän useasti päivässä. Makean himo on usein kiinni siitä, että verensokeri on alhaalla ja keho haluaa sen äkkiä takaisin ylös.

Minulla ei kovin monesti tee mieli suolaista, mutta kerran kun teki treenin jälkeen, niin ajattelin, että keho kyllä tuntee suolan tarpeensakin, vaikkei voimakassuolaisia ruokia suositellakaan nautittavaksi. Normaalisuolaisuus on ihan ok. Äidillekin höpötin, jos jostain löytyisi merilevähiutaleita.

Nälkä (ei makean nälkä) voi olla myös piilotettua janoa. Jos on nälkä vielä hyvän monipuolisen aterian jälkeen, niin keholla saattaa hyvinkin olla jano, eikä uusi nälkä. Pitää ottaa myös huomioon, että ruoalla kestää jonkin aikaa täyttää vatsa. Kaikkea tällaista.

Olisi mieletöntä olla vaikka ravintoterapeutti, ravinto/hyvä elämä - luennoitsija, personal trainer tai toiminta-/fysioterapeutti. Haaveilen myös kirjailijan, kahvilanpitäjän ja maalaajan ammatista, mutta ne olisivat vain harrastuksia. Ja vielä jonain päivänä opettelen soittamaan viulua. Ihan varmasti! Vaikka nautin näistä asioista ja aiheista vapaa-ajalla, niin en silti kuitenkaan nauttisi niistä yhtä paljon kuin nykyisestä työstäni, jossa saa myös toteuttaa itseään ja mitä parasta saada ihan huikeita ideoita ja kokemusta muilta kanssatyöntekijöiltä ja oivaltaen itse ihan joka päivä.

Sunnuntaina äiti oli kolmeen asti töissä, joten kun aamusta ei ollut seuraa, niin miepä avasin äidin koneen ja nörttiydyin päiväksi koneen ääreen. Äidin tultua töistä söimme uusia perunoita. Emme lähteneet sinäkään päivänä lenkille, söimme jäätelöä. Menin kylpyyn ja otin vesilasin ja kirjan mukaan. Niin kuin yleensäkin. En ottaisi omaan kotiin kylpyammetta, mutta silloin tällöin kylpyhetki on oikein mukava ja hieman ylellinenkin.

Tänään aamulla heräsin puoli seiskalta ja ajattelin, etten nukahda uudestaan, mutta olinkin nukahtanut ja heräsin seuraavan kerran puoli yhdeksältä ja olin omissa ajatuksissani, kunnes huomasin äidin kuikuilevan ovesta sisään. Tein äidille ja minulle puurot ja keitin teet. Pakkasin laukun ja lähdimme kymmenen aikoihin kohti Turkua. Näin Turussa asuvan ystäväni tällä kertaa enemmän kuin 20 minuuttia. Kävimme Tuomiokirkkoa lähellä sijaitsevassa Fabbes Cafessa, jossa oli oikein mukavat hinnatkin. Sää oli hyvin vaihtelevaa koko päivän. Turussa satoi ja paistoi, eikä osannut päättää, kumpaa. Helsinkiin tultua sää asettui auringon puolelle.

Matkalla Turusta Helsinkiin satoi ja paistoi ja suurimman osan matkasta kuvailin pilviä, aurinkoa, katselin maisemia ja juttelin kännykällä kavereille ja lähettelin kuvia ja otin muutaman videonkin matkalla. Perillä Helsingissä päädyin ihmisvilinään. Jälleen kaikki paikat olivat auki. Juhannus oli tampattu ja ihmiset olivat mökeiltään palanneet kaupungin hulinaan.

  

  

Kun kerran olin Kampissa, niin päätin vihdoin käydä katsomassa, miltä se Date and kale - paikka näyttää ja olin ihan äimistyneen kummastunut. Tiedän, etten ollut käynyt Kampin yläkerroksessa vähään aikaan tyyliin 2-3 kuukauteen, mutta se oli ihan kokonaan muuttunut. Siis ihan kokonaan! Täysin! Täynnä ravintoloita ja uusi kerroskin! Missä vaiheessa ne ovat sen tehneet? Tunsin oloni samaa aikaa ällistyneeksi ja ihan pölhöksi, etten ollut tiennyt ja että montako kuukautta siitä oikeasti onkaan, että olen käynyt siellä. Käyn ainakin kerran viikossa Kampissa siellä alakerrassa, mutta yläkerrassa ei ole ollut mitään jännää, joten ei ole tullut siellä käytyä. Nyt varmaankin tulee käytyä vähän enemmän. Vähän akvaario-olo oli kieltämättä. Kävin rappuset ylhäälläkin katsomassa, millainen näkymä sieltä on.

Kävelin Kampin takaata ja Kluuvikadun läpi ja kävin kahvilassa matkalla ja höpöttämässä niitä näitä baristan kanssa. Tällä kertaa en käynyt soitinliikkeessä. Kävelin kotio, kun ihana aurinko paistoi. Kävin kaupasta hakemassa ruokaa ja kotona söin, kunnes oli aikomuksena lähteä kirjastossa käymään ja sen jälkeen salille. Tietokone pläjäytti yhden jännän uutissivuston sankarikoirista sun muista, joten jämähdin niitä katsomaan yli puoleksi tunniksi, joten menin suoraan salille. Kyllä sitä ehtii kirjastossa käydä muunakin päivänä. Voisi joku päivä käydä katsomassa, minkälainen Töölön kirjasto on. Ja tehdä retkiä kaduille, joissa en ole käynyt. Etsiä Helsingin salaisuuksia.

Tämä ihana laulu on soinut koko päivän päässä :)

Nauttikaa kesästä ihanat!

~ Lilja Lumi

Juhannushöpöttelyä

Kolmea teemukillista, puurolautasellista, vähän suklaata ja muutamaa How I met your mother - jaksoa myöhemmin. Vasen korva ollut lukossa jo viisi päivää. Vielä se ei ole iskenyt, mutta vasta kahden päivän jälkeen sitä tajuaa, ettei olekaan viikonloppu, vaan kesälomalla. Eilen suljin talon kesäksi niin kuin viimeksikin suljin.

Maanantaina töiden jälkeen piti mennä salille, mutta olin niin rättipoikki, että menin kotia nukkumaan puolentoista tunnin päikkärit.Tunsin flunssan lähestyvän (seuraavana päivänä pitikin vähän niistellä tuhisevaa nenää). Ja sen jälkeen koin neljän seinän - syndroomahetken.

Onneksi se meni ohi.

Nappasin itseni taas kiinni siitä, mitä kaikkea tekisin, jos saisin mennä muutaman vuoden taaksepäin ja elää sieltä asti uudelleen, mutta paljon nopeammalla vauhdilla. Hölmöjä asioita mietin, miksi pitäisin kaiken mielessäni. Kyllä jotkut tietävät, minkälaisia ajattelen ja sanovat, että haaveilen turhia, kun unelmoin myös lottovoitosta. Se on ihan yleinen unelma. Minulla on myös muita unelmia, mutta kerron niistä sitten, kun ne toteutuvat.

Miksi kertoa niistä unelmista ääneen, joiden tietää tapahtuvan vain erittäin pienellä maagisella todennäköisyydellä. Haluaisin perustaa kahvilankin: sisustaa sen, valita työntekijät ja tuotteet, kirjanpitäjän, mutta olisin vain sen kahvilan omistaja. Nyt on avattu jo kolmas yhden kivan, mutta liian monena turhan kahvilaketjun kahvila sellaiseen paikkaan, missä sitä ei kaivata. Kolme samanlaista on 100 metrin säteellä, joten minusta se on aika pöhelöä.

Maistoin pitkästä aikaa maanantaina töissä kahvia ja se maistui pa(sk)halta. Kahvilakulttuuriin rakastunut tyttö, joka ei tykkää enää suodatinkahvista. Erikoiskahvi käy harvoissa tapauksissa, kun se on tehty oikein hyvin. Pauligin kulmassakin olen juonut mantelimaidolla lattea ja se oli ihan hyvää. Muuten mennään teellä. Tänään join valkoista appelsiiniteetä, valkoista sitruunateetä ja vihreää aloe vera&sitrus - teetä. Kahvia ei pysty juomaan niin paljon peräjälkeen. Joskus ihmettelin, miten joku voi juoda 5 kupillista tai enemmänkin teetä päivässä, mutta oma average - mittani on kolme kuppia teetä päivässä. Silloin, kun ihmettelin, en juonut päivittäin yhtäkään, ehkä pari kahdessa kuukaudessa.

  

Minulla on jokin juttu tästä kirjasta, että pitää saada lukea se. En ymmärrä. Vihdoin löysin sen vanhan version kirjastosta, mutten saanut lainattua sitä. Tällä viikolla on ollut 2-3 sateista päivää. Jopa ukkonen jyrissyt. Todella hauskaa ajatuksena - pelottavaa, jos tulee liian lähelle.

Kävin keskiviikkona töiden jälkeen Stockmannin Espresso Housessa ja join pitkästä aikaa latten, joka oli ihan jees. Menin Herkkuun ruokaostoksille, kunnes kahvihuurut iskivät aivoihin ja tulin pieneen höpsöön inspiroivaan kofeiinihumalaan. Ostin pussillisen paraguayoja ja klementiinejä katsellessani ja tunnustellessani ajattelin, mikä kaunis perimä se on ihmiseltä ihmiselle, että me opimme tunnistamaan hedelmien tuoreuden ja kypsyyden niiden kovuuden ja pehmeyden, tuoksun sekä ulkonäön eli useimmiten värin perusteella. Tätä ei opita kirjasta, vaan sillä, että joku sen meille joskus opettaa ja että opimme sen itse. Niin ainutlaatuisen yksinkertainen asia, mutta niin mahtavan hienoa mielestäni. Tätä taitoa ei pidä vähätellä, vaikka luulemmekin sen olevan normaalia ja arkipäiväistä.

Yksi aurinkoinen aamu ennen töitä. Ihme, etten ollut ennen huomannut, miten kukoistava pensasrivistö siinä kohtaa komeilikaan. Aina menee niin vauhdilla ohi tai katsellen puhelimesta vielä muutamia kuvia tai auringonloistetta tai yrittää päästä sateelta sisälle. Eilen istuin illalla kotona parvekkeen ovi raollaan ja kuuntelin, mikä suhisee. Menin ovelle katsomaan ja se oli kaatosateen suhina. Alhaalla vanhempi mies sateenvarjonsa alla katseli veden liittymistä alaspäin virtaaviksi puroiksi asvalttiin.

Saatuja juttuja. Herkut ehdin jo syödä. Haluaisin opetella käyttämään oliiviöljyä ja saada serveteille käyttöä. Kutsua ystäviä kylään, tarjoilla hienosti ruokaa, vaikka vain jäätelöä. Sipaisisin servetin kolmesti taiteltuna lautasen alle iloa tuomaan ja somistamaan.

Sain myös tämän erikoisen näköisen kukkasen. Ystäväni ajatteli sen olevan nimeltään Verenpisara. Hyvin mahdollista. Muistan nähneeni näitä Turussa asuessani Petreliuksen luonnontieteellisessä puistossa. Sen läpi tuli aina välillä käveltyä kotiin. Siellä oli paljon erilaisia kukkia, liljojakin.

Tällä viikolla tuli jostain yksi runokin mieleen:

Heijastus

Et ole kiltti
Huomaavainen
Kohtelias
Ei, et ihan aina
Eikä sitä aina huomaa
Silti pitää hymyillä
vaikka hampaat irvessä

Vain koska sinun täytyy

Myöhemmin voit nauraa
Miten kevyeksi tehty
voi toisinaan olla niin raskasta
Naura omalle peilikuvallesi
kun se sinulle virnuaa

Vain koska sinä voit

Nämä valkoiset neilikat ostin tällä viikolla, kun piti heittää pari muuta kukkasta roskikseen. Tämän viikon väri on jostain syystä valkoinen. Suurin osa kukista ovat kauniita ja on ihana saada kukkia, mutta voi niitä myös omaksi ilokseen ostaa. Mistä löytäisi pioneja?

Katselin facebookissa vanhoja muistoja tältä päivältä. Muistoja, jotka toivat hymyn huulille. Tämä on vuodelta 2013: "Oltiin isotädin luona ja siellä oli yksi sukulainen Raahesta käymässä. Isotädillä on hauskoja sanontoja: hän puhui, miten uni-ihmiset jaksaa nauraa turhalle ja miten joku mies oli puolen maailman kokoinen (2m ja kookas). Tänä viikonloppuna on kyllä tullut niin paljon syötyä, että pumppaan pyörän päälle ja lähden ajelemaan."

  

Kuvia viime juhannuksen tienoilta. Pääsin kivaan saareen, jossa ei ollut yhtään hyttysiä ihanan ystäväni kanssa. Saunoimme ja pulahdin uimaan. Oli aurinkoista ja lämmintä.

Nyt on kuulemma "juhannus" ja olen Helsingissä kotonani. Tai asunnossani. Miten tämän nyt ottaa. Helpompi puhua kodista kuin asunnosta tai kämpästä, vaikka sydämeni koti olisikin muualla.

En välittäisi muutamasta juhlasta. Pari niistä on ilmiselvästi ryyppyjuhlia, kuten vappu ja uusi vuosi. Mitä turhaan. Miksi ihmiset juovat alkoholia päihtyäkseen, metelöivät ja tekevät typeriä asioita? Pari viinilasillista silloin tällöin on ok ruoan ja miellyttävän seuran kanssa. Hyvä olut aurinkoisella kivellä merta katsellen kivan ihmisen kanssa.

Olen jopa huomannut, että alkoholia pitäisi vähentää senkin takia, mitä se tekee hammaskalustolle ja ikenille. Toisinaan, kun on vaikka olusen juonut (tai pienen pullon coca cola zeroa niin kuin eilen) huomaan seuraavana päivänä ikenieni sattuvan ja ientulehduksen syntyneen. Ostin tällä viikolla, kun teki mieli ja pizzan seuraksi pienen pullon J.P. Chenetiä, join yhden lasillisen tiistaina ja toisen keskiviikkoiltana. Keskiviikkona kurkku tuntui karhealta ja vähän yskitytti, mutta torstai-aamuna, kun työkaveri kysyi, mikä on vointi, niin totesin punaviinin (ehkä) vieneeen flunssan pois (onhan siinä flavonoideja) ja on paljon parempi olo. Ostin kyllä flunssanpoikasen huomattuani lisää tehoshotteja ja appelsiinimehua teki kehon mieli, joten sitäkin. Samana aamuna, kun teki mieli appelsiinimehua, niin miniluumutomaatteja söin muutaman jääkaapista ja voi että miten ne olivatkin juuri silloin herkullisia. Keho tuntee, mitä haluaa, joten sitä pitää kuunnella. Olin viikonloppuna kyllä vähän vääränlaista ei-tonton - herkkuja syönyt, saattoi johtua siitäkin flunssainen, mutta onneksi ei kestänyt kuin muutaman päivän.

Moni lähti tänään tai eilen mökille juhannukseksi. Olisin halunnut mukaan. Enpä siis oikeastaan vietä juhannusta, vaikka tiedänkin sen olemassaolon. Lähden kohtapian kaupungille katsomaan, mitkä paikat voisivat olla auki tänään. Toivottavasti edes jokin. Tarvitsen ruokaa tänäänkin. Huomenna aamulla lähden äidin luokse pariksi yöksi. Hän yrittää raahata minua johonkin tanssipaikkaan, mutta huvittaa kuin kukkakeppiä. Juhannustanssia en tanssi, kun en voi tanssia sen kanssa, jonka kanssa haluaisin tanssia.

Täällä Helsingissä sanoilla juhannustanssit pyörii vain bileyökerhot, joissa on muutamaa vuotta nuorempaa sakkia ja tuntisin oloni siellä vain tyhmäksi, enkä muutenkaan viihdy yökerhoissa. En sen jälkeen, kun täytin 24. Sellaiset paikat ovat nykyään vain uuvuttavia, enkä ymmärrä sitä menoa, kun ihmiset voisivat bilettää vaikka aamuun asti. En silti kutsuisi itseäni vanhaksi.

Voin valvoa aamuun asti, mutta mieluummin vaikka vähäprosenttista olusta siemaillen laiturinnokassa yöttömänä yönä, kun auringonlaskun jälkeen se jo kohta nouseekin. Sosiaalihumala ja kofeiinihumala vaikuttavat minuun paljon vahvemmin kuin alkoholi, joka oikeastaan alkaa vain väsyttämään. Eipä siitä sen enempää.

Olisi ihanaa olla jossain mökillä jonkun erityisen kanssa, käydä saunassa, höpötellä, pulahtaa veteen ja valvoa aamuun asti istuen laiturinnokassa sen toisen kanssa. Katsella tyyntä vettä ja horisonttia. Kuunnella aamulintujen laulavan.

~ Lilja Lumi

Aktiviteettisankari

Aina sitä on mielessä vaikka mitä, mutta kun istuu alas koneelle ja on ladannut kuvat, niin yhtäkkiä mieli onkin blank. Kerronpa siis viikostani kuvien avulla.

Kävin siis viime lauantaina ystäväni kanssa salilla ja hän opetti minulle muutaman asian, miten treenaamiseni parani korjaamalla asentoja ja keskittymällä vain siihen oikeaan tekemiseen, eikä tee ylimääräisiä asioita vain näyttävyyden takia, kun siinä voi kaiken lisäksi rasittua liikaa ne lihakset, mitkä eivät edes kuulu siihen liikesarjaan. Lisäsin myös pari pyllyliikettä treenaamiseeni, jotka ovat jääneet jostain syystä välistä. Heti kyllä tuntui, kun niitä teki, muttei enää kolmannella kerralla, kun olivat jo tottuneet siihen liikkeeseen. Olisi ihan hyvä vaikka joka aamu tehdä pieni aamutreeni vaikka se merkitsee sitä, että pitäisi herätä aikaisemmin. Pitäisi muutenkin herätä ainakin vartti aiemmin, ettei tarvitse aina heittää aamiaista pussiin ja juosta pää kolmantena jalkana pysäkille ja katsoa, kun bussi menee ohi.

Salin jälkeen menin Arabiumiin, jossa sijaitsee uusi lempikauppani Arabiumin K-Market. Se on kyllä sellainen superkauppa että: niin laaja valikoima kaikkea ja tuotteita, mitä en ollut ennen nähnyt muissa kaupoissa ja paljon enemmän "supertuotteita" kuin muissa kaupoissa, mitä olen nähnyt. Kaupan jälkeen menin kivan luokse, katsoimme leffaa, tilasimme Woltilla Just Vegeltä ruoat, jotka tuotiin sillä aikaa, kun pyörimme kaupassa. Tuli kiire vastaanottamaan ruokaa.

Katsoimme leffan ja söimme jälkkäriksi Kolmen kaverin vegaanista jäätelöä eli maidotonta. Ihan huippua, että nykyään tehdään maidottomiakin jäätelöitä, jos sattuu olemaan ton-ton-ton. Sokeria niissä silti on, mutta voi syödä maltilla. Maltilla syön raakasuklaatakin palan päivässä, vaikka sitä ehkä pitäisi vähentää. On tullut vähän epäpuhtautta taas nassuun, mutta luulenpa, ettei se johdu raakajutuista (vaikka olenkin syönyt kolme raakakakkua viikon sisällä (jaiks!), vaan siitä, kun ostin perunalastuja ja söin niitä pariin otteeseen. Muutaman kerrallaan, kun ensimmäisellä kerralla salilta tullessa teki mieli vain suolaisia perunoita. Enpä niitä kuin muutaman syönyt, niin huulet alkoivat sattua. En ole koskaan ollut suolan ystävä. En lisää sitä mihinkään. Luontainen suolan määrä riittää.

Sunnuntaina menin kahdentoista aikaan brunssille mietittyäni ensin, mikä olisi paras paikka käydä brunssilla. Valitsin Kluuvikadulla sijaitsevan Fazerin kahvilan ja näin ollen rikoin vehnätöntä ja sokeritonta ja join vielä kahviakin, hyi minua. Yksi ellinen sallittakoon. Parasta kuitenkin tässä koko valtavassa brunssissa (oli noutopöytä, syö niin paljon kuin jaksat kello kahteen asti) oli alkupuuro, jota löytyi kattilasta. Kaikki muu maistui tylsemmältä, jopa letut joita otin pari.

  

Tulin hyvin täyteen brunssista. Kävin kiertelemässä kaupungilla ja päädyin Stockmannin Poweriin kiertelemään. Löysin sieltä kivan halvan rikkaimurin. Kotimatkalla S-marketista ostin vielä vaaleanpunaisia neilikoita käytyäni ensin salilla. Näytin imuria lattian pölykoirille, jotka joutuivat Lillyn kitaan. Kävin pesemässä myös pyykit, kun sattui olemaan juuri vapaa aika pian saavuttuani kotia, kun kävin katsomassa varauskirjasta. Pyykkejä odotellessa aloin oikein urakalla siivoilemaan ja siistin sinkin alusen, heitin kaikki ylimääräiset pullot ja pahvit roskiksen ympäriltä pois, imuroin ja pyyhin koko roskiksen ja sen ympäristön ja sitten viikkasin tulevat roskapussit pieneen tilaan ja laitoin pampulalla ne yhteen, niin siitä saa kätevästi otettua yhden aina tarvittaessa. Tiskasinkin ja aloin järjestellä alusvaatelaatikkoani. Heitin surutta kaikki eriparisukat pois ja vein saman illan aikana pahvit, lehtiroskat, tavallisia roskapusseja kaksi sekä metallit ja lasit keräykseen. Sain vielä kerättyä kaksi pussia vaatteitakin, jotka vein kierrätyslaatikkoon. Siisti ja järjestyksessä oleva koti on niin kiva! Viihtyy paljon paremmin ja jaksaa pitääkin sen siistinä.

Brunssi oli niin täyttävä ja olin niin intensiivisesti kiinni siivouksessa, että huomasin vasta iltakymmeneltä, että pitäisiköhän sitä vielä syödä jotain, kun viimeksi oli syönyt yhdeltä.

  

Viikko on muuten ollut tosi kiva ja mielelle hyvä, mutta maanantaina ja tiistaina satoi. Sitä vain odotti, milloin sade meni pois. Eipä siinä mitään, kun sateellakin seisoi ulkona, kuuluu työhön. Ei sentään ollut kylmä, vaan ihan lämpöisä. Mielestäni kuitenkin, jos sataa, niin saisi aina sataa ihan kunnolla, oikein kunnon ihana kesäinen lämmin rankkasade, milloin tekisi mieli hyökätä ulos ja levittää kätensä nauraen sateen tuomasta ilosta, mutta kun se on sellaista ripeksimistä se sade.

Keskiviikkona paistoi jälleen aurinko ja olin sopinut entisen työkaverini ja ystäväni kanssa mennä keskiviikkona kahville. Menimme Pauligin kulmaan, josta on tullut uusi lempikahvilani, kun Esplanadissa ei tarjota oikein mitään ilman vehnää, maitoa on monessa ja lisättyä sokeria. Tavallisia leivoksia siis, jotka ovat minulta tällä hetkellä pannassa. Pauligin kulman lisäksi ainakin Roasberg ja Smoothie Bar tarjoaa hyviä raakakakkusia, mutta olen aika paljon sitä mieltä, että Pauligin kulmassa saa parhaimpia raakakakkuja - valikoimakin on monipuolinen ja vaihteleva. On myös hyvä, että jos sattuu ottamaan kahvin, niin sen saa mantelijuomaan tai kaurajuomaan tehtynäkin.

Tällä kertaa otin porkkanaraakakakkua, joka osoittautui parhaimmaksi tähän mennessä maistetuista raakakakuista. Söin myös gluteenittoman lohileivän, koska oli nälkä, sekä smoothien ja jäälatten. Jäälattea kyllä harmittelin, että olin sellaisen hankkinut, koska jo viikon ajan teetä lipittäen en tykännytkään sen mausta. Olihan se varmaan vähän kitkerää kylmänä ja mantelijuoman kanssakin.

Kahvittelun jälkeen ystäväni sai idean mennä kirjakauppaan ihan muuten vain katselemaan. Katsoimme yläkerrassa elämäntapaoppaita (joku saa sanoa, mikä tämän kirjallisuuslajin nimi oikeasti on) ja törmäsimme muutamaan kiehtovaan kirjaan, jotka voisi joku päivä lukea. Varsinkin tämän Mervi Juusolan Vahvaksi rakastetut lapset aion joku päivä lukea. Hihkuin sitä, kuinka ihana nimikin sillä kirjalla oli ja varmasti hieno sisältö ainakin sillä perusteella, mitä takakannesta luin.

Menimme peräkkäisiin ratikoihin, suuntasin jälleen Arabiaan. 

Alas mentyämme ja selatessamme uusia kaunokirjallisuuskirjoja vastaan tuli Sophie Kinsellan uusin kirja, josta en tiennyt ollenkaan, että sellainen on olemassa saatika, että se olisi jo ilmestynyt. Voi sitä riemun määrää! Reaktioni oli nopea äänekäs henkäisy ja sitten vaan hoin "Voi ei! Voi ei! Voi ei!" ja aloin heti pohtia, ostaako vai eikö ostaa sitä kirjaa. Kyllähän se lähti mukaan. Varmasti ilahduin niin kovasti nähdessäni Sophie Kinsellan uuden kirjan, kun olen niin paljon pitänyt lähes hänen kaikista jo julkaistuista kirjoistaan.

Viime aikoina on lukeminen vähän takkuillut. Viime viikolla ostamistani parista kivasta lehdestäkin toinen on kokonaan luettu, mutta toisesta en ole lukenut kuin pari juttua vasta. No eihän niillä mikään kiire tietenkään ole. Kesälomalla varmasti saan lukemisesta taas kiinni ja tänään mietin myös värittämistä ja piirtämistä, joita en ole kumpaakaan harrastanut pitkään aikaan. Sitten kesälomalla kun iskee slow motion, niin on varmasti kärsivällisyyttä ja aikaa piirtää, kun voi samalla kuunnella jotain musiikkia. Voisi ottaa vaikka lehtiön mukaan rantaan ja piirrellä siellä musiikki korvissa jonkin puun juurella istuen (ja toivoa, ettei siellä ole kovin paljon muurahaisia).

Arabiassa menin jälleen Arabiumiin ja uuteen lempiruokakauppaani, Arabiumin K-marketiin. Viime kerralla oli vähän kiire, mutta tällä kertaa katselin kaikkea ihan rauhassa ja muutama juttu lähti mukaan mm. vadelmia ja päivän pähkinä - pussi. Ajattele, miten hulvatonta on, että on sellainenkin keksitty, että Päivän pähkinäannoksen saa syötyä yhdestä pussista. Lisäksi BareBarilla on uusia kivoja patukoita, joista Berryä olen maistanut ja se on hyvää. 

 

Oletko itse nähnyt näitä söpösiä pulloja missään muualla kaupassa. Voi että miten upeita! En ostanut näistä mitään. Olivat vain todella hienoja.

Tätä olen kovasti miettinyt. Kaksi pussia siemeniä tai pähkinöitä saa vitosella, mutta mitä jos haluaakin tuollaisen ihanan pehmopandan? Mistä niitä saa?

K-marketin jälkeen menin ylös vessaan ja sitten vasta huomasin, että siinä ylhäällä on UFF. Voi miten kutsuvan näköinen raikkaine isoine tiloineen ja värein erotelluin vaattein. Löysin kaksi tosi kivaa vaaleankeltaista vaatetta, jotka ostin ja olen käyttänyt siitä lähtien joka päivä, ovat niin ihanat. Harmi kyllä, etten ehtinyt kauaa katsella, kun kello oli jo kymmentä vaille kahdeksan.

  

Torstaina vietin kymmenen tuntia työpaikalla, jonka jälkeen menin raukein mielin salille. Salin jälkeen kiersin Hakaniemen rannan ja vähän kuvailin, kun oli niin ihanasti pilvetöntä taivasta ja auringonpaistetta. Aurinko on niin korkealla vielä kahdeksankin aikaan illalla.

Perjantaina töiden jälkeen menin Roasbergille ja tilasin tuorepuuroa (yhy, jogurttiin tehty, huomasin vasta jälkeen), raakakakun ja vihreän Dream berry - teen. Lueskelin hetken ja odottelin, että kello tulisi lähemmäs kuutta, kun olin ostanut leffalipun 18:20 Wonderwomanin näytökseen. Mikäpä siinä ollessa, kun muut ovat mökille lähteneet. Miullapa ei ole mökkiä.

Wonderwoman oli kyllä aivan mielettömän upea leffa ja ällistyttävän kaunis naispääosan esittäjäkin. Leffan jälkeen oli tosi superteräsfiilis ja halusin olla Wonderwoman itsekin. Kaikki näytti niin kirkkaalta ja valoisalta ja teki mieli omistaa nyrkkeilyhanskat ja säkki. Olen jo kauemman aikaa miettinyt, josko aloittaisi potkunyrkkeilyn tai kuntonyrkkeilyn. Aina haaveillut omistavani nyrkkeilyhanskat.

  

Napsutin muutaman kuvan kävellessäni jälleen Kaisaniemestä Hakaniemeen. Kaisaniemen puistossa sijaitsee lempipuuni tällä hetkellä. Se on tammi ja aivan ihana. Magnificent!

Oli todella upea auringonlaskukin jälleen kerran. 

  

Tänä aamuna olin laittanut herätyksen yhdeksäksi, mutta ihan hyvä, että heräsin seiskalta, niin ehdin hyvin pestä hiukset ja antaa niiden kuivua luonnolliseen muotoonsa ja syödä aamupalan. Oli ihana aurinkoinen lämmin päivä, joten pärjäsi ilman takkia, vaikka myöhemmin vähän ripottelikin.

Tapasin ystäväni puoli kymmeneltä ja juteltiin jonkin aikaa, kunnes lähdin ratikalla Arabiaan ja Arabiumiin. Tällä kertaa ajattelin, että katselen kunnolla läpi UFF:n, mitä kaikkea sieltä voikaan löytyä. Kuvissa kaksi uutta lempivaatettani.

UFF:sta ei yllättäen löytynytkään lisää vaatteita, enkä jaksanut kahlata vaatteita läpi, mutta kävin katsomassa lelulaarin ja löysin sieltä ihanan kurrepehmon ja pari lelua töihin.

    

Lähdin ratikalla kohti keskustaa ja hyppäsin Kaisaniemen kohdalla pois. Kävelin pienessä tihkusateessa Vuorikadun halki Kluuviin ja huomasin matkalla kiinnostavan kahvilan, johon päätin palata käytyäni Pauligin kulmassa.

 

Kahvilassa otin Orgazmo - raakakakun sekä mantelijuomaan tehdyn lämpimän latten, joka oli kylmää versiotaan paljon paremman makuinen. Kyllä edelleen porkkanakakku on paras maistamani raakakakku. Se hakkaa muut kakut mennen tullen (riippuu toki makukysymyksistä, eihän niistä voi kiistellä kuin itsensä kanssa).

 Vietin Pauligin yläkerrassa tovin keinussa. Ihanaa, kun siellä on ne keinut. Kovin usein saattavat olla varmasti varattuja, mutta hyvällä tuurilla niihin pääsee keinuttelemaan. Oikein mukavaa. 

Vietettyäni aikani kahvilassa menin takaisin Vuorikadulle ja sisälle Cafe Artisaniin. Kerroin, että olin juuri juonut kahvin, mutta tulin katsomaan, millainen paikka se on ja saimme hyvän keskustelun aikaiseksi siitä, millaista sen kahvilan aatteet ovat ja miten tarkoin jokainen tuote on sinne valittu. Oppisin samalla jotakin ja oli mukava rupatella. Palajan sinne luultavasti ensi viikolla, koska se on huomenna kiinni.

Matkalla kotio piipahdin soitinliikkeessä, enkä hypännytkään ratikkaan. Innostuin pimputtelemaan ksylofoneja. varsinkin tuo mustavalkoinen kaksirivinen kiinnosteli, mutta hintaa sillä on 85 euroa eli ei ihan heti lähtenyt matkaan. Lisäksi kävin ihastelemassa tavallisia sekä sähköviuluja ja pimputtelemassa muutamaa pianoa ennen kuin talsin ulos. Olisi kyllä hehkeää, jos olisi jokin soitin. 

    

Minä mitään ratikkaa napannut, vaan käpystelin kotio ja sanoin puulle moi. Matkalla kurkkasin vielä Eurokauppaan, josta hankin lisää muovitaskuja, siirtokuva-arkin ja pyörään iloisia tähtiä pyörien mitä-nämä-nyt-ovat väleihin. Laitan pyörästä kuvan, kunhan saan siihen vielä kellon vaihdettua (piru vie kun olen yrittänyt muistaa ruuvimeisselin mukaan ottamista jo monta viikkoa) sekä maalattua pyörän. Jospa se olisi huomisen projekti. Ehkä. Eurokaupassa sain inspiraation jatkaa värittelemistä ja piirtämistä nähdessäni siellä piirustuslehtiöitä.

 

Tässä UFF:sta hankkimani oravapehmo. Aivan suloinen. Sen kun otin kaupassa syliin, niin tuntui, että se oikein hautautui syliini. Saa nähdä, vienkö tätä ollenkaan töihin vai pidänkö unilelunani tyynyn sijaan, koska tyyny on jo aika nahjustuneen tuntuinen. Katsoin hassun Pixels - leffan.

Siirtokuvia. Aika pöhlön näköisiä. Mielessä ollut muutaman vuoden, millaisen ja mihin hankkisi seuraavan tatuoinnin ja sain mieleeni erilaisia tatuointeja, jotka alkaisivat oikeasta jalkapöydästä, nousisivat jalkaa pitkin ylös pyllyyn asti, pari lintua tai höyhentä voisi lentää selässä ja jatkuisi vasempaan kylkeen ja siitä vasempaan käsivarteen eräänlaisena köynnöksenä. Pitäisi yrittää piirtää sekin, mutta se on vähän vaikeampaa, kun ei tiedä, kuinka hyvin tällä hetkellä osaa piirtää ja mitä ihmeellisiä kuvia maailmassa onkaan olemassa ja miten saisi sommiteltua kaikki haluamansa kuviot vartaloonsa. Vai onko se hyvä idea ollenkaan. Kyllä ainakin joskus johonkin tulee lisää tatuointeja, ainakin pari. Vähintään. Nyt pitäisi nukkua, ollaan jo huomisen puolella. Paitsi että taidan hetken lukea ja sitten taas herään seitsemältä ja tunnen oloni urpoksi nukuttuani vain viisi tuntia, hölmöläinen. Huomenna vielä viikonloppua, sitten neljä päivää töitä ja loma.

Mitä sitä juhannuksena keksisi, ettei tarvitsisi kirota sitäkin juhlaa? Jospa jonkun matkalaukussa olisi tilaa. Hihhahhei. Juhannuksena voisi heittää talviturkin mereen tai järveen. Olisi ihan riemullista. Tänäänkin (no siis eilen, höh) oli niin kuuma ja olin illalla turhautunut omassa kehossani, että piti lähteä salille hikoilemaan, eikä vaan kököttää kotona kuumissaan. Salin jälkeen oli jälleen helmeilevä olo, kun pitkästä aikaa juoksin juoksumatolla. Mattoa seuraavana tein vain vatsan ja kädet, eikä jaksanut muuta. Ei aina tarvitse. Oli juoksumatossakin jo jaloille kivoja juttuja. Huomenna (siis tänään) vaikka ne jalkalihakset ja pylly.

Hyvää yötä.

~ Lilja Lumi