Tällä viikolla olen kaatunut niin, että selkään ja niskaan sattui. Oli hento lumipeite jään päällä ja liukastuin, vaikka yritin olla kuinka varovainen. Piti mennä salille sinä päivänä, mutta suuntasinkin Cafe Esplanadiin, koska pää retkahti niin, että pipo ja kuulokkeet lensivät päästä, niin en viitsinyt ottaa riskiä, ettei mitään pahempaa sattuisi. Ensin kipu tuntui niskassa ja keskiselässä, mutta sitten ne siirtyivät eteen etukaulalihaksiin ja kylkiluiden alaosan kohdalle. Kaverini mielestä kyseessä on lihaslukkoja. Pitää olla kyllä tyytyväinen omaan kehoonsa, että iskun otti vastaan lihakset eikä luut.
Tämä on Espresso Housesta sunnuntaina. Esplanadissa otin cafe au laitin (joka on jostain kumman syystä siirtynyt pienempään kuppiin, tosi tylsää, koska yksi syy, miksi sitä join oli sen koko ja rakenne tietysti) ja pähkinäpäällysteisen pullan. Se on kyllä hassua, että syö makeaa, muttei huvita syödä sitä. Ehkei sitten oikeasti pitäisi sitä syödä. Nyt olen kyllä aloittanutkin terveellisemmän linjan.
Menin kuitenkin seuraavana päivänä, mutta ilman alkulämmittelyjä. Koko kaulan alue ja keskiselkä sattuivat kolme päivää, mutta tänään huomasin olevani täysin kivuton, eilen huomasin jo, ettei töiden lomassa kipuilua huomaa. Tänään kävin salilla ja tein alkulämmittelyn crosstrainerilla. Tuntui vahvalta. Tuntui myös, että seuraavalla kerralla saattaisi olla aika siirtyä kahdeksasta kilosta yhdeksään kiloon käsipainoissa.
Oli tarpeeksi energiaa kehossa ja suihkun jälkeen olo oli erittäin raikas ja lämpöisä. Taisin jäädä vähän liian pitkäksi aikaa suihkuun, kun innostuin laulelemaan ja muistelin laulukoettani toisella luokalla. Pääsin Asikkalan puisilla rattailla musiikkiluokalle.
On muutenkin ihanaa, kun viime päivinä on aurinko paistanut ihanasti. Luntakin on tuprutellut. Ensin tuprutteli aika kovasti ja joka suuntaan ja töiden jälkeen, kun menin tuiskuista lumisadetta päin ja katsoin sisällä peilistä, niin koko naama oli täynnä pisaroita. Seuraavana päivänä kuitenkin yön aikana oli satanut niin paljon lunta, että lumi meni nilkkureista sisälle. Tarvitsee pidemmät talvisaappaat. Tänään sateli niin ihanasti muutamaan otteeseen, sade oli samaan aikaan pysähdyksissä ja leijaili ympäriinsä isoina ja pieninä hiutaleina auringon paistaessa. Eilen sai tehdä lumikoiran ja lumivallia, eikä kosteuskaan haittaa, kun saa leikkiä isossa määrässä lumipallolunta.
Eilen aamulla oli seiskan vuoro, niin kuvasin tämän matkalla töihin, kun oli niin hienosti puun varjot hangella katulamppujen valossa. Se oli se aamu, kun oli satanut valtavasti lunta yön aikana, aura oli ehtinyt käydä siloittamassa vallit kävelytien ympärille. Tein jalanjälkiä lumeen.
Tällainen se tämän viikon aurinko. Matkalla salille piti napsaista kuva.
Ympyrätalon S-marketiin on tullut uusi salaattibaari, josta kokosin eilen ensimmäistä kertaa pienen annoksen kaikenlaista. Jotainhan sinne voisi vielä lisätä, vaikka pähkinöitä ja jotain muutakin, ehkä ne lisukkeet vaihtelevat. Oli kyllä hyvää ja terveellistäkin. Tähänhän voisi hurahtaa. Ja niin ajattelinkin.
Tosi hyvä, että joku keksi vihdoin sen renoveerauksen yhteydessä ottaa salaattibaarin siihen kauppaan. Tällaista ei tule kovin monesti kokeiltua, vaikka tämä on muutamassa kaupassa (muttei kovin lähellä ollut) ja pitäisi kyllä, koska se tulee halvemmaksi kuin ostaa kaikki ainekset kotiin tai ostaa köyhä valmissalaatti, joka on vieläpä kalliimpi. Tästä voi lastata juuri sen verran, mitä tykkää ja juuri sitä, mistä tykkää. Superb!
Tykkään jälkkäreistä, joten en mitään leivonnaisia tai suklaata, karkkia ostanut, vaan kerrankin kuuntelin kehoa ja se sanoi ei valmisruoalle ja pakasteille, mutta kyllä kevyelle salaattipöydälle salin jälkeen. Tuo jogurtti on vain pieni paha jälkkärinä, kun siihen sisältyy koko päivän ylimääräinen sokeri. Punaviinin ostin tällä viikolla ihan muuten vaan ja sitäkin tuli juotua vain pieni lasillinen illassa. Tänään piti juoda lasillinen, mutta oli ehtinyt pahentua, joten heitin pois ja join kahvia sen sijaan. Eikä edes tehnyt mieli viiniä. Tänään on ihan kivasti täyttynyt vesikiintiö töissä ja salilla.
Tällä viikolla punaviinin ja suihkun yhdistelmä sai runosuonen sykkimään:
Yhtenä talviyönä seisomme aseman kellon alla
Huuru tanssii välissämme,
kun hengitän ilmaan kysymyksen,
johon et osaa vastata
Tietyssä humalatilassa
Tuntee ajan tulevan lähelle
Se liukuu veden mukana selkää pitkin
Se ei tullut jäädäkseen
Se voi aina viipyä vain hetken
Se ei jää koskaan rupattelemaan
Kysymään, mitä haluaisimme
Aika menee aina eteenpäin taakseen katsomatta
Sillä on tapana hiipiä, hidastua, madella, hyppelehtiä, juosta
Sillä on erityinen tapa myös soljua,
mutta hyvin harvoin se pysähtyy seisahtuakseen
Aikaa syytetään usein varkaaksi,
vaikka samalla sen haluaisi jäävän
pidemmäksikin aikaa kylään
Hetken kuluttua aika kertoo silmäripsissä vastauksen,
vaikka en tiedä siihen sopivaa kysymystä
Emmehän ole ajan vankeja?
~ Lilja Lumi
P.S. Get to know of your body.
P.P.S. Yleensä välttelen tätä ilmaisua, mutta yhtenä päivänä, kun kävin Stadiumissa katselemassa kenkiä, niin näin kyllä niin herkkuja yksilöitä että! Ajattelin, josko hankkisi uudet popot kevättä ajatellen, että ehtisi ajaa juoksukengät sisään ennen Naisten kymppiä. Yhdet Niken turkoosit kiinnostivat kovasti.
W LUNARGL 8 SHIELD
Toiset olivat Niken W Free Run Distancen valko-sini-lila-violetit kengät, mutta niitä ei löytynyt netistä. Jospa joku päivä menisi sovittelemaan ja talsimaan ympäri myymälää.
Kuolasin myös Röhnischin, Niken ja Reebokin uusia treenivaatteita. Taidan mennä kuola-ihastelemaan niitä taas huomenna myymälään.
Kivaa viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti