Äiti oli viikonloppuna käymässä. Hän toi valtavasti ruokaa, vaikkei olisi tarvinnut. Tosin vähän liikaa herkkuja, jonka jälkiseurauksista nassuni vieläkin kärsii. Olen kuitenkin päässyt takaisin salin makuun ja kasvojen iho on jälleen kirkastumassa. Äiti tuli lauantai-aamuna ja toi samalla valtavan määrän tavaraa, joista osa meni suoraan laatikosta kierrätykseen menevään pussiin. Osan kyllä säilytinkin ja laitoin kaappiin, mutta suurin osa tavaroista, jonka olen jättänyt äidin luokse en oikeasti tarvitse.
Äiti tuli jo aamupäivällä ja jäi yöksikin. Jossain vaiheessa saimme lähdettyä kiertelemään, kävimme kirjastossa ja hakemassa Kotipizzasta pizzan, jonka pyysimme niin, että toinen puoli oli täytetty äidin maun mukaan ja toinen puoli miun makuni mukaan. Oli hyvää! Haimme kaupasta vielä pullollisen kokista, jonka joimme puokkiin. Jälkkäriksi vielä Omar-jäätelöä. Oli kyllä niin superherkutteluviikonloppu että! Tuhosin vielä suklaalevynkin, jonka äiti oli tuonut. Nyt takaisin ruotuun! Tosin ruotuun takaisin pääseminen jostain syystä kestää aina jonkin verran kauemmin kuin herkutteluun uppoutuminen.
Tänään kärsin jälkimainingeista. Naistenvaivat eli kuukautiset alkoivat eilen ja kyllä huomaa, että kun syö järkyttävän määrän jäätelöä, munkkia, lisää jäätelöä ja suklaata, eikä kovinkaan paljon liiku, niin ne tosiaan sattuvat toisin kuin silloin, kun syö terveellisesti ja liikkuu, niin niitä tuskin huomaa. Nyt on jo onneksi helpottanut, kun söin aamulla puuroa, kauraleipää ja kahvia, päivällä tavallisen ruoan töissä (no runebergintortun), nautti smoothien, kävi salilla treenailemassa ja kämpillä söi kauraleipää ja kahvia, niin nyt olo on erittäin ok. Ja tietty on juonut puolitoista litraa vettä. Ja yhden coca cola zeron, kun teki mieli.
Aamulla piti kuitenkin ennen aamiaista ottaa särkylääke, kun heräsin vähän yli puoli tuntia ennen herätystä, eikä oikein missään asennossa ollut hyvä olla, kun alavatsakipu säteili oikeaan jalkaan, niin piti nousta ylös. Nyt on onneksi hyvä olo. Tämä oli vain tällainen herätys. Olin liian ankara itselleni, kun kielsin kaiken herkuttelun itseltäni. Nyt aion herkutella ihan luvalla kerran viikossa, jos tekee mieli. Jos ei tee mieli, niin ei se haittaa. Ja on tosi hyvä, jos vaikka välipäivinäkin tankkaa hiilareita. Tekee hyvää.
Tuli aamulla mieleen, kun aamulla meinasin tämän postauksen kirjoittaa, muttei riittänyt aikaa, että miten pienillä arkipäiväisillä valinnoilla voikaan saada aikaan hyvän olon ja mikä tärkeintä, kivuttomuuden. Yllätyin niin kivuista, kun niitä ei normaalisti ole, että tämä oli todellakin tällainen herätys. Olisi kyllä kivempi käydä lenkilläkin, jos ei kaikkialla olisi jäistä.
Viime aikoina on jostain syystä ollut enemmän oikeasti jano, kun normaalisti en tunne paljon janoa ja varsinkin vesijano sekä kahvihammasta on kolottanut normaalia enemmän ja olen juonut jopa kolme kuppia kahvia päivässä edellisen kahden sijaan. Hassua. Ruoka on myös maistunut oudolta, kaksi eri puuroa vähän homeisilta, vaikkei niissä ole ollut mitään vikaa, rappukäytässä kissanpissa tai ihmisen (mitä en oikeastaan yhtään ihmettelisi) ja parina vai kolmena yönä olen nähnyt paljon unia, pari viime yötä ovat onneksi olleet unettomia, vaikka nykyään niitä, mitkä ennen oli luokiteltu painajaisiksi ovat nykyään sitä luokkaa, että haluaa valua takaisin siihen uneen ja tietää, mitä ihmettä sen jutun jälkeen tapahtuu, mikä siinä jäi kesken. Eivät ne onneksi ole mitenkään raakoja tai pelottavia, mutta ennen pelottavat painajaisiksi luokiteltavat unet ovat siis nykyään kiinnostavia. Jännää tosiaan. Ja hassua.
Vaikka sisällä oli eilen pimeää, niin saatoin kuvitella, että ulkona paistaisi aurinko, vaikkei paistanutkaan. Halusin löytää aurinkoisen valoisan paikan, kun oikea aurinko ei näyttäytynyt. Joten suuntasin ensin töiden jälkeen Oulunkylän kirjastoon, hyppäsin bussiin numero 52, päädyin Arabiaan, josta hyppäsin ratikkaan nro 8 ja vaihdoin sen seiskaan Sörnäisten kohdalla, joka vie suoraan Stockmannin eteen. Sinne siis ja askeleet kohti Herkkua.
Toki kuikuilin, mitä kevätuutuuksia olisi tulossa, mutta oli vain ystävän-päiväjuttuja ja moni paikka rakenteilla, renoveerauksen alla - saa nähdä, mitä niihin tulee. Herkku on kuitenkin aina ihmeellinen paikka vaikka mikä muuttuisi ylemmissä kerroksissa. Siellä on niin paljon asioita ja siellä huomasin suklaaosastolle tullessani ajattelevani, että siellä on aina vähän kuin joulu tai synttärit, kun jotkin tavarat ovat hyllyssä käärittynä kauniisiin paketteihin. Sai siellä maistaa myös lakritsia ja vaahtokarkkia (okei, sitä jostain syystä ei miulle tarjottu, vaikka menin kolme kertaa ohi).
Eilen istuskellessani hämärässä huoneessa juotuani kahvia tuli kahvihuuruissa yhtäkkiä keväinen mieli ja alkoi kaivata keväistä
Turkua, Aurajokea, tulppaaneja, narsisseja, Cafe Artia ja varsinkin
aurinkoa ☆ Vaikka olenkin päättänyt toistaiseksi jäädä Helsinkiin, niin kaipaan joskus Turkuun, olen osaksi kasvanut siellä. En enää kaipaa Kaarinaan, en tiedä, olenko koskaan kaivannut itse sitä kaupunkia (varsinkaan, kun se on muuttunut niin paljon) niin kuin Turkua. Joskus tunsin Turun lähes kuin omat taskuni, olisin helposti voinut piirtää siitä kartan, mutta en enää. Nyt kaipaan eniten Aurajoen ympäristöä, mikä on mielestäni kauneinta Turussa, mutta haluan ja aion todellakin löytää värikkäitä, uniikkeja ja valoisia paikkoja Helsingistä, täällähän sellaista seutua riittää.
Katselin kerran vanhoja luontokuvia, jotka olisivat talvella otettu. Nämä on otettu kolme tai neljä vuotta sitten Halisten koskella. Viimeistä kuvaa katsoessani mietin, että tällaiselta kevään kuuluisi näyttää. Tosiasiassa tuolloin oli -10-15 astetta pakkasta, mutta olin koko ajan ilman käsineitä, koska vaikka oli kylmä, niin oli lämmin. Luonto on niin kaunis ja aurinko niin maan ihana, että se lämmittää sisälle asti. Muistan jopa laittaneeni käteni kylmälle sileälle jäälle, jonka pinnan aurinko oli sulattanut. Niin kaunista. Hyppelin tuollakin kuvailemassa varmasti ainakin tunnin, koska kun kuvaustilaan pääsee, niin aika alkaa hyppelehtiä.
Nyt ostamani lehden pariin ennen kuin pitää nukkua.
P.S. Ystäväni Jämsästä kertoi, että edellispäivänä postissa lähettämäni kirja on saapunut hänelle. Hän ilahtui paljon, mikä johtunee siitä, että hän oli ajatellut tätä kyseistä kirjaa, jota oli päässyt vähän aloittamaan luonani (ostin kirjaston poistokirjoista hänelle oman), mutten ollut kertonut hänelle tästä lähetyksestä mitään, vaan se oli yllätyslahja. Onnistunut sellainen. Ja hän ilahtui, mikä sai minutkin hyvälle tuulelle ja voin ajatella sitä monta kertaa jälkeenpäin - sellaisesta saa potkua päivään. Tykkään piristää ihmisten päivää, kukapa ei. Siitä tulee vastaanottaja ja antaja hyvälle tuulelle. Tämä kai liittyy myös siihen lahjanantoasiaan, mistä olen aiemmin höpötellyt. Siinä asiassa on monta eri tekijää, pääasiallisesti perusteltuna antaminen on ihanaa ja tässä pääsee myös jakamaan samalla. Voisin lähteä perustelemaan tätä filosofisesti ja psykologisestikin, mutta menen vain lukemaan uutta Meidän perhe - lehteä :)
Hyvää yötä
~ Lilja Lumi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti