Tällä hetkellä kahvia suonessa ja bussissa töiden jälkeen matkalla kohti Turkua. Heti kun bussi lähti laiturista niin iski haikeus. On haikea lähteä Helsingistä muualle. Tämä on nykyinen kotikaupunkini. Juuri avauduin, kun joku oli laittanut kuvan puusta, joka oli kaadettu ja oli ollut monia vuosia rakas kiipeilypaikka, ettei Suomessa tosiaankaan ole paljon älyä niillä, jotka päättävät ulkoilman asioista, tai ainakaan esteettistä silmää, kun pitää juuri hienoimmat puut kaataa pois. Vastasin siihen, että omaankaan synnyinkaupunkiin ei tee enää kauheasti mieli mennä, kun siltoja revitään, kallioita räjäytetään ja metsiä kaadetaan ainoastaan, että saadaan uusia rumia taloja tehtyä. Kaupunki ennen luontoa ilmeisesti. Ilman luontoa ei voi elää. Rakastan luontoa. Olen kasvanut sitä rakastaen.
Tällä viikolla on tullut otettua lähes joka päivä kuva. Joskus illalla ja joskus aamulla. Työmatkalla ja salille mennessä. On ihanaa, kun aurinko paistaa. On pitänyt jo pariin otteeseen sanoa sananen tästä lähestyvästä keväästä.
Tällä hetkellä ei paista aurinko ja aamulla oli niin jäistä, ettei meinannut eteenpäin päästä, kun askel lipsui. Valon määrä kasvaa jatkuvasti ja tuntuu enemmän keväältä.
Viime viikolla oli ihanaa, kun aurinko paistoi, mutta se oli selvästi vielä kirkas talviaurinko. Tällä viikolla paistava aurinko on paistanut eri tavalla ja muuttui kevätauringoksi, joka lämmittää. Ilma myös tuoksuu erilaiselta. Se tuoksuu lähestyvältä keväältä, jäiden muuttumiselta vedeksi, pisaroilta kiven pinnalla. Jotkut sanovat, että minulla on hassu nenä, kun haistan vuodenajat, pakkasen, auringon ja erilaiset vesisateet, mutta onhan niillä oma tuoksunsa. Ja olen varma, että moni muukin haistaa tällaiset asiat.
Kevät tuntui lähellä varsinkin yhtenä päivänä alkuviikosta, kun lämpö nousi päivän aikana niin, että piti pukea lapsille kurahousut, kumisaappaat ja kurakintaat. Hiekkalaatikolle aurinko oli saanut sulatettua lammikon ja hiekkaankin sai lapiotuntuman. Aurinko paistoi leppoisasti ja oli niin ihana katsoa kuraleikkejä ja saada vähän kuraa housuihinsa ja naamaan. Olen kertonut kevätvaatehaaveistani ja yhtenä toivehankintana todellakin on keltainen sadetakki ja luultavasti keltaiset (tai kukkakuvioiset) nilkkapituiset kumisaappaat.
Sen ihanan iltapäivän jälkeen seuraavana päivänä paistoi kyllä aurinko, muttei yhtä lämpimästi, joten olin varautunut vain ohuilla reikäisillä sormikkailla, jolloin näpit vähän jäätyivät. Joutivat sormikkaat roskiin vielä samana päivänä. Ostin töistä päästyäni KappAhlista -70% alennuksella kahdet tosi pehmoiset ja söpöt lapaset. Vielä on vähän talvea jäljellä
Voi kevät, tule nopeammin <3
Sitten ei tarvitse haaveilla enää luistelusta tai lumilautailusta, vaikka olisi kiva edes kerran tänä talvena käydä kokeilemassa. Nyt alkaa kuitenkin jäiset kelit, kun aurinko sulattaa jäätä vedeksi ja pakkanen jäädyttää veden lumen päälle. Kyllä se kevät tulee ja sitten tämän tytön löytää pylly pystyssä jostain kiven kolosta kuvaamassa ötiäisiä.
Toivotaan viikonlopulle aurinkoa!
~ Lilja Lumi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti