Viime viikonloppuna kävin kauppakeskus Sellossa Espoon puolella. Vai oliko se sittenkin lauantaina. Olin sopinut näkeväni kaverini kahdentoista maissa ja juna saapui vartin yli. Kävimme GameStoressa, josta hankin uuden pelin PlayStation 4:lle. En ole vielä pelaillut, kun Gilmoren tyttöjen lisäksi ajattelin katsella uudestaan Teen Wolfia. On se jännä. Toivon vain iltaisin, ettei sen sarjan kuvat tule uniin. Ei olisi kovin mielekästä.
En ollut kuin syönyt puuroa aamulla, joten seuraavaksi menimme Robert's Coffeehen vaihtamaan kuulumisia. Otin latten ja kakkupalan, joka maistui tylsältä. En osaa enää syödä makeaa tai makea maistuu liian imelältä tai tylsältä. Hassua, kun ennen on valtavasti tehnyt mieli kakkuja ja leivonnaisia tms ja nyt meinaa etikettisääntöjen vastaisesti heittää pois, kun ei tee mieli. Onneksi jäätelöä tekee yhä mieli toisinaan tai se on syömäkelpoista, ei viime aikoina ole kyllä pakastealtaan ohikaan kulkenut.
Mistähän se johtuu? Onko mieli vain päättänyt sulkea makeahimon pois ja tunnistaa, ettei tarvitse sitä tai sitten kyseessä voi olla myös nykyinen sali-innostus. Liikuntahan vähentää makeanhimoa ja kulutan salia joka päivä. Eilen pakotin itselleni lepopäivän ja vain olin, rötväsin ja söin pizzaa kotona. Ihan hyvä vain. Töistä päästyä eilen oli aika naattina. Tosin illemmalla oli viittä vaille, etten alkanut tehdä kotijumppasarjaa kahvakuulalla.
Latten ja kakkupalan jälkeen menimme ensin käymään H&M:ssä, josta ei tarttunut mitään mukaan. Ja sitten suuntasimme New Yorkeriin. Laitoin kaverin sovittamaan vaatteita ja toimin makutuomarina. Pari vaatetta näytti tosi kivoilta ja hän valitsi niistä toisen. Makutuomarina on kiva olla. Sitten oli minun vuoroni sovitella ja kaveri otti kuvia samalla. Siinä vähän venähti aika ja yhtäkkiä huomasin, että alkuperäisen päänsisäisen suunnitelman mukaan olisin lähtenyt jo puolitoista tuntia sitten salille. Ehti tulla uudestaan nälkäkin, joten subi mukaan junaa odotellessa, kaverille heipat ja jälleen kohti Helsinkiä. Leppävaaran ja Helsingin välillä on niin helppo kulkea.
Tämä kuva on työpaikan lähellä olevasta pusikosta maanantai-aamuna, kun rauhoituin viikonlopusta kuunnellen Gregoriansin Moment of peacea, jonka olen ensimmäistä kertaa kuunnellut 12-14-vuotiaana ja se vieläkin rauhoittaa ja nostattaa sellaista lämmintä väreilyä iholle.
Nyt täytyy suunnata töihin iltavuoroon. En iltavuorosta oikein tykkää (töistä kylläkin), mutta pian se on ohi ja sitten pääsee salille!
Kivaa torstai-päivää!
~ Lilja Lumi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti