Lomalla

Kello on vähän yli puolen yön ja ajattelin kirjoitella blogia, koska ei väsytä yhtään. Johtunee kai siitä, että heräsin pari minuuttia vaille yksitoista tänään. Siis aamupäivällä, en tunti sitten.

Tämä vuoden alku on poikkeus sillä tavoin, että joululoma kestää pidempään. No eipä haitanne, syysloman vietin luonnollisesti töissä (mikä syysloma?). Saa nähdä, mitä hiihtolomalle tapahtuu.

Kai tätä voisi pitää talvilomana, koska joulu meni jo.

Uusi vuosikin vaihtui, tervetuloa vain 2017.

Kuvasin uv-yönä, kun kipitin Tuomiokirkon ohi keskustasta kotia.

Harmittaa kyllä edelleen, ettei kukaan kertonut, mistä ne Helsingin oikeat ilotulitukset tullaan ampumaan. Olin siinä ihan lähellä ennen yhtätoista viime vuoden puolella, mutta jostain kumman syystä mieleeni oli iskostunut, että ilotulitukset näkyvät hienosti kauppatorilta. Pari vuotta sitten siellä olikin paljon väkeä. Tällä kertaa suurin osa väestä oli Kansalaistorilla, joka oli aidattu, että olisi pitänyt kaukaa kiertää, että sinne pääsisi.

Näin sentään joitain videopätkiä niistä upeista raketeista, mutta toivon, että näen uuden ilotulituksen pian tai sitten joku saa ojentaa minulle 3D-lasit, sekin olisi ihan mukavaa.

En kirjoita täällä oikealla nimelläni, eikä mikään ihme, vaan "taiteilijanimellä", jonka olen miettinyt vaihtavani, koska vaikka Lilja Lumi on todella kauniit kaksi nimeä, niin tällä hetkellä maailmaan on syntynyt todella paljon Liljoja ja Lumeja - se ei ole enää niin erikoinen. Taidan pitää tämän nimen kuitenkin täällä blogissa, mutta jos ja kun minulta joskus tulee jotain kirjantynkää, runoteoksia tai valokuviani julkaistaisiin (no olisihan se tosi kiva - minulta vähän väliä kysytään, miksen myy niitä mihinkään lehteen, mutta mielessäni jostain syystä siintää ajatus galleria-kahvilasta, vaikkei se olisi koskaan mahdollinen, mutta saa sitä unelmoida ja voihan sitä vaikka jonkin gallerian joskus perustaa) niin käyttäisin niissä seuraavaa taiteilijanimeäni, joka viittaisi enemmän oikeaan nimeeni. Jälkimmäistä osaa en ole vielä keksinyt, ehkä jotain luontoon liittyvää, mutta enpä ole koskaan törmännyt yhteenkään kirjailijaan tai taiteilijaan, jolla olisi sama etunimi. Monet kirjoittavat salanimellä, jotkut jopa kahdella nimellä. Siinähän se vähän onkin, kun en halua kuuluisaksi, mutta tykkäisin siitä, että jotkut nauttisivat ja pitäisivät, ehkä jopa iloitsisivat kätteni ja silmieni jäljestä.

Mitäpä olen tehnyt lomalla? No, antanut päivien soljua. Joskus tuntuu, että aika saattaisi madella, mutta toisinaan se vain lentää ja yhtäkkiä onkin katsonut kymmenen jaksoa putkeen vaikka jotain sarjaa (okei, ehkä seitsemän putkeen yhtenä päivänä) tai sit huomaakin, että kello on yhdeksän illalla, vaikka luuli sen olevan pari tuntia vähemmän.

Lomalla olen lukenut, katsonut sarjoja ja samalla katsellut netistä vaatteita ja käynyt sivustoilla, joista voisi saada vaikka totoro-kuosisia pussilakanoita ja paitoja sekä paljon kiinnostunut urheiluvaatteista kuten ylhäällä olevista aika päheistä Reebokin treenilegginseistä (tilasinkin nämä oijoi!), käynyt salilla, ulkoillut ja pelannut ihan liikaa candy crushia.

En ole käynyt kuin kerran kahvilassa ja sekin aika meni kuvien muokkailuun. Joskus minulla siinsi ajatus siitä, kuinka olisin kirjailija (tai jonkinlainen toimittaja, tyyppi joka luo tekstiä anyways) ja istuisin läppärini kanssa kahvilassa juoden kahvia, nostavani välillä katseeni katsellakseni ohi kulkevia tai istumaan tulleita ihmisiä, välillä kävisin hakemassa uuden kahvin, latten tai cappuccinon, ehkä jotain syötävääkin, jos nälkä tulisi ja jatkaisin kirjoittelemista.

Voisihan sitä nytkin tehdä vaikka jonain aamuna, kun ei ole vielä valtavasti väkeä paikalla, koska jos ihan joka pöydässä on joku ihminen höpisemässä ja kilistämässä mukiaan, niin silloin ei kyllä saa keskityttyä ollenkaan, jollei satu olemaan musiikkia äänieristetyissä kuulokkeissa tai muuten vain ajaudu siihen kovan hälyn aikaansaamaan hiljaiseen tilaan, kun kaikki on korvissa vain puuroa.

Valitettavan usein kuitenkin kuulee jokaisen keskustelun seitsemän metrin säteellä ja sen yli olevaa supinaa riippuen toki väen paljoudesta. Jotkut istuvat hiljaa, mutta useimmiten juttelevat seurassa.

Joskus minua ihmetyttää, miksi jotkut tulevat kahdestaan kahvilaan, eivätkä puhu toisilleen, vaan sen sijaan alkavat näpräilemään kännyköitään. Jos olisin kahvilassa tai ravintolassa ystävän kanssa, niin ottaisimme toki asiaankuuluvat ruokakuvat, mutta sen jälkeen pyytäisin laittamaan puhelimen pois, jollei ole todella tärkeää asiaa jollekin - tulosseurannat ja sosiaalisen median ehtii tarkastamaan myöhemminkin.

Aito seura ennen elektroniikkaa.

Ja kyllähän sitä sanotaan, että myös ruoan maistaa paremmin, jos siihen keskittyy, mitä syö. Sanotaan toki muutenkin, ettei kannata syödä elektronisten laitteiden, kirjan tai television parissa, koska silloin ei keskity ruokaan ja tulee syötyä enemmän, koska ei kiinnitä huomiota siihen, mitä ja kuinka paljon suuhunsa ajaa. Mutta ei siitä sen enempää. Ihmiset ja ruoka sekä niin moni muu asia on tarkoitettu nautittavaksi, joten nautitaan niistä täysillä.

En ala nyt avautumaan, miten tämä maailma on muuttunut varsinkin netin tulon myötä, koska jokainen varmasti tietää sen itsekin - ja saa olla, mitä mieltä tykkää asiasta. Kunnioitan perinteisempiä arvoja ja asioita ja minua pöyristyttää jo pelkkä ajatuskin siitä, mihin vaikka nykykoulujen tila on mennyt nettien takia.

Asia ajautui sivuraiteille. Pahoittelut.

Miksi siis puhuin ylipäätään kirjoittamisesta ja taiteilijanimestä? Olen ottanut ylös jokaisen runoni, jonka satuin löytämään. Ajattelin jakaa ne neljään osaan ja ehkä vielä yhteen, koska muutamat runoni ovat englanniksi. Olisiko se hassua laittaa englanninkielisiä runoja suomenkielisten sekaan?

Neljään osaan, jotka olisivat luonteiltaan erilaisia ja samanluonteiset runot menisivät samoihin kirjoihin. Ne olisivat kuin neljä vuodenaikaa/neljä päiväsaikaa ja luonteiltaan leikkisä/sukkela, lämmin/intohimoinen, haikea/syksyinen sekä synkempi/vakavampi. Syksyn/illan ja talven/yön runoihin sekoittuisi aina välillä valonpilkahduksia, koska minulla on oikeasti syksyyn ja talveen liittyviä runoja, jotka ovat hyvinkin iloisia.

Olen myös alkanut oikolukemaan tarinaa, jonka aloitin vuonna 2012. Minulla on siihen jo loppu mielessäni keksitty, mutta mieleen tulvii asioita, joilla välit pitäisi täyttää, että siitä tulisi oikea tarina, eikä mikään nopeakulkuinen disney-versio. Kirjoihin pitää saada elävyyttä, että se tempaisee lukijan mukaansa ja pitää antaa myös roolihenkilöille juoni ja tarina, koska on omasta mielestänikin aika hassua lukea nyt tällä hetkellä (kai sitä on kasvanut kirjoittajana ja lukijana) jotain sellaista, joka pomppii aika tavalla ja jättää valtavasti asioita välistä.

Tänään ajattelin sitäkin, että lasten kirjatkin ovat aika pitkiä, mutta nekin kertovat vain päivästä tai parista päivästä. Ja vaikka niissä onkin kuvia mukana, niin ilman tekstiä kuvat eivät kertoisi niin paljon. En ole kuitenkaan luomassa kuvakirjaa, joten tekstiä täytyy olla valtavasti enemmän.

Tunnen kyllä sen tarinan, vaikka se onkin neljä vuotta sitten aloitettu, vaikkei siitä tunnu olevan niin pitkä aika, niin nauraa tietyille rakennevirheille, mitä ei tällä hetkellä enää tekisi. Kappalejaot ovat päin persettä eli ihmeen sumpussa koko teksti (kerran yksi tuttu kiinnitti tämän blogin kappalejakoihin huomiota ja sitten aloin itsekin kiinnittää siihen enemmän huomiota - tekeehän se lukemisen huomattavaksi helpommaksi), joskus kerrontamuoto vaihtelee ja ajan määreetkin saattavat olla päin prinkkalaa. Se on sitä kun kirjoittaa eri päivinä, eikä pitkää aikaa putkeen. No ainakin sitä on hauska oikolukea ja korjailla.

Sellaista. Tykkään siitä, että on projekteja. Muutama projekti töissä ja muutama kotona, vaikka useimmiten kotona tekeekin mieli vain heittäytyä pitkäkseen ja katsella sarjoja, leffaa, pelailla tai lukea, mutta nyt kun on aikaa, niin voi myös heittäytyä projektien pariin. Lupaan itselleni heittäytyä välillä niiden pariin myös työn ohellakin.

Värittäminen on nyt vähän jäänyt, kun on enemmän keskittynyt mieleiseen sarjaan. Tälläkin hetkellä katselen Netflixistä Gilmoren tyttöjä, jota ei oikeasti koskaan tullut katsottua, kun se tuli telkkarista, mutta nyt olen luultavasti jo ensimmäisen tuotantokauden katsonut ja siinä on aivan ihania, valloittavia, höpsöjä, hauskoja roolihahmoja ja ihan vain rakastan kuunnella heidän jutteluaan, tosin se sarja saa myös katsomaan ruutua. Välillä aina tulee naurettua ja tänäänkin sitä katsellessani ajattelin yhdestä henkilöstä "voi että, kun se on niin suloinen ja herttainen!" (aww ku se on niin halittava luttana että! ^_^ P.S. en siis lässytä kuin kissoille ja ilmeisesti joillekin television roolihahmoille, joskus heikkona hetkenä ehkä nalleillekin - "Yes, I have some bears in ma house, let me introduce them sometimes" P.P.S. pientä väsymystä havaittavissa)

Treenit kulkevat kivasti. Pitäisi kai lisäillä painoa, kun ei ole uuvuksissa salin jälkeen. Tosin en haluaisikaan olla uuvuksissa salin jälkeen, mutta se on kivaa, kun joskus jossain vähän kipuilee hyvällä tavalla. Tuntuu, että jotain on tullut tehtyä. Jossain sanotaan, että on hyvät painot, kun jaksaa sen 8-12 kertaa, mutta pyllytreeniä ja vatsatreeniäkin teen tällä hetkellä kahdella kertaa.

Jokakertainen ohjelma salilla:

1.) crosstrainer 12 min

2.) vatsalihakset nojapuilla 5x jalat koukkuun / 5x nosto eteen x 2 /

satunnaista dippailua ja selän venytystä

3.) 8kg käsipainot norm liike 5 x 3 krt / nosto alhaalta kiertäen ylös 5x 2 krt / ojentajat 15x / penkillä makuu 8kg x 15 (joskus heilautan sivuille 10x)

4.) kyykkyjä 20kg kahvakuulan kanssa 10x / takareiden venytyksiä 16kg kahvakuulan kanssa 10x

5.) Reisien lähentäjät ja loitontajat laitteella 35kg kanssa 15x/10x/5x (viimeisen viiden kerran kohdalla useimmiten nostan painon 40kg:hen)

6.) Sivuvatsavenytykset 10kg kiekolla 10-15 x / sivurutistukset 10kg kiekolla 30x(60x) + 20x(40x)

7.) Jonkinlaista pientä venyttelyä

- Ihan liian vähän tulee tehtyä selkälihaksia, niitä pitäisi tehdä enemmän

- Viimeiseksi tekee usein mieli käydä tekemässä lisää pakaratreeniä ja nosteltua käsipainoja (because it feels good). Vettä tulee juotua 1,5 litraa eli kaksi pullollista paitsi jos tuntuu, että suolat laimentuvat.

Tänään "loppuvenyttelin" tanssimalla tasapainolaudalla ja heiluttelemalla keppiä kiertäen sitä ylävartalon ympäri. Aika hyvä boogie oli ja kirjoitinkin naamakirjaan, että "Gym is my playground".

Tämän kuvan otin, kun olin tullut salilta kotia ja ostanut ruokaa kaupasta. Salilla käynti tuottaa nälkää. Ilman ruokaa tulee huono olo. 

Himpessä kun en missään farkuissa hillu, vaan omistan todellakin kotiasuja, oleskeluasuja, kuten tämän ihanan haalarin (Ellokselta), joka ei ole yhtä paksu kuin tähtifleecehaalari, vaan juuri sopivan lämpöinen. Haalarien lisäksi pidän sisällä kotosalla useimmiten olohousuja plus rentoa pitkähihaista paitaa, t-paitaa tai hihatonta paitaa. Sukilla tai ilman. 

Ja tämän kuvanottohetkellä teki mieli pullaa, kahvi oli porisemassa. 

Pidin tänään (eilen) ensimmäistä sokeritonta päivää (edellispäivänä eli vuoden ekana päivänä söin vanukkaan ja pari palaa suklaata, hurjaa) ja sujui ihan kivasti, jollei tuota mangojogurttia (ei lisättyä sokeria) ja ketsuppia lasketa (no ei jaksa laskea, kun sitä niin vähän kuitenkin käyttää), mutta ylimääräistä sokeria en ajatellut nyt toistaiseksi käyttää (jospa tammikuun sokeriton voisi pitää), enkä liikaa vehnätuotteita. Maidonkin nautin laktoosittomana. 

Toistaiseksi olen huomannut olevani aika maitoholisti, koska joka toinen päivä pitää ostaa uusi purkki. Manteli-kookosjuoma jäi jääkaappiin lähdettyäni jouluksi äidin luo, pitäisi kai heittää pois. Haluan saada tämän ihoni kuntoon, eikä se tykkäile sokerista. Ihanaa vettäkin tulee juotua helposti 3 litraa päivässä tai 3-4 pullollista, aina ei jaksa kolmea litraa. Maitoa käytän puurossa puoliksi, kahvissa ja ruokajuomana. Yläselässä jonkin aikaa sitten ollut ihottuma on kokonaan kadonnut ja iho on siitä kohtaa tosi sileä ja pehmoinen. Hieno tietää, että ihollani on tulevaisuus (tai se on vihdoin aikuistumassa). 

Omena-päärynäsekoitus á la viherpuuro, johon yksinkertaisesti käytetään yksi omena ja yksi päärynä. Kuoritaan. Paloitellaan. Pistetään tehosekoittimeen. Ja kulhoon. 

Voi että, miten kauniita kuvia instagramissa ja joissain blogeissa on smoothiekulhoista.

 

Tuossa puoli kymmeneltä tuli jälleen nälkä ja tuntui, että verensokeri heittelee, niin piti lähteä uudelleen kauppaan hakemaan lisää ruokaa, koska täällä asunnossa ei normaalisti ole mitään muuta kuin margariinia, kahvia, puuroa, maitoa ja kananmunia. Olisi kyllä ihanaa, että jääkaappi olisi täynnä kaikkea hyvää ja värikästä. Ostin sitten lihan himon lisäksi päärynää, omenaa ja banaania. Ja lisää maitoa. Ei tehnyt mieli mitään makeaa karkkia, pullaa tai suklaata. Eilen melkein ostin juustopalleroita. Hyvin siis menee. 

Onko kellään muulla tammikuu-tavoitteita vai muuten vain lupauksia terveemmän tai sporttisemman vuoden/elämän puolesta?

Taidan mennä nukkumaan. Eilen satoi lunta, jehei!

Hyvää yötä!

~ Lilja Lumi