Ihana sokeriton ja matka Käpylään

Puhelimellani on paha tapa piipata kaikki yön aikana tulleet postit ääneen kello seitsemän. Se on joskus ihan hassu. Tänään sitten kuului pling pling. Oikeasti kyllä kaksi tyyppiä viestitteli kanssani seitsemän aikaan, työläiset. Jutskailin hetken ja laitoin puhelimen täysin äänettömälle ja värinänkin pois päältä. Onneksi sain unen päästä uudelleen kiinni, vaikka aloinkin miettiä työjuttuja. Ja näin hyvin omituisen unen, jossa kuljetin kaakaokannua, maitopurkkia ja hedelmäkannua pitkin erikoista käytävää maan alla, vaikka nämä pitäisikin kuljettaa kärryssä. Otin lusikoitakin matkaan, mutta sitten perillä olikin jo kaikki tarjottava ja minulla kädet täynnä ja kaakaokannu oli mystisesti tyhjentynyt matkan aikana. Juu, unet.

Seuraavan kerran heräsin kellon soittoon yhdeltätoista, jolloin olin varannut pyykkivuoron, joten revin itseni pois sängystä, laitoin puuron mikroon ja napsautin kahvinkeittimen päälle. Kävin viemässä pyykit koneeseen. Ehdin nauttia puuron ja kahvin, kunnes kello olikin 12 ja piti hakea pyykit pois koneesta. Ihanaa pyykätä heti aamusta. Varsinkin kevät/kesäaamuisin. Varsinkin silloin, jos saa ripustaa lakanoita pyykkinarulle ulos tuulessa kuivumaan. Siinä on sitä varhaisen lämpenevän kesän tuntua.

Pitää tosin alkaa mennä ennen kolmea nukkumaan, että tottuu takaisin työrytmiin. Maanantaina pitää herätä viideltä, eikä taida parin tunnin yöunilla pärjätä koko työpäivää, jollei sitten saavuta ihastuttavaa yliväsymystilaa. 

Me in the morning.

On hauskaa katsella pärstäkerrointa peilistä, sokeriton tuntuu tepsivän. Iho tykkää. Neljäs sokeriton päivä lähes takana, koska aloitin vasta maanantaina, enkä ekana päivänä, kuten kerroinkin. Päivän makea-annos rakentuu viherpuurosta eli omena-päärynäsekoituksesta. Ajattelin sekoittaa joskus enemmänkin smoothieita ja muuta kivaa, mutta nyt aloitetaan tällä. Huomasin eilen, että pitäisi kyllä jättää kokonaan myös vehnä, säästyy ylimääräiseltä ilmalta. Eikä muutenkaan ole kiva tunne, kun on painetta suolistossa. 

Eilen olikin liian myöhä, kun meinasin tehdä viherpuuroa ja tehosekoittimesta tulee kova ääni, joten paloittelin vain hedelmät ja sekoitin ne vesikaneli-marinadissa. Ihan hyvää sellaisenaankin, mutta iltanälkä vaati myös banaanin.

Puhdistautumiseen tuntuu omalta osaltani olla osansa siinä, että pitää myös kämpän siistinä niin jaksaa pitää myös kehonsa siistinä. Siistissä kämpässä on aina kivempi olla ja se tuo tiettyä mielenrauhaa, että sängyn sijaa aamulla noustessaan (tosin levitän peiton ja tyynyn matolle telkkaria katsellessa) ja näkee, ettei tiskialtaassa ole yhtään tiskiä, eikä ylimääräistä esinettä keittiö-tasoilla. En ole ikinä ennen pessyt joka päivä tiskejä.

Ja kun käy kaupassa, niin ei edes tee mieli makeaa, vaan katselee, mitä kivan näköisiä hedelmiä olisi tarjolla. Ajattelin jonain päivänä ostaa jauhelihaa ja kanasuikaleita, tehdä muusia porkkanasta, perunasta ja parsakaalista ja syödä höyrytettyjä vihanneksia. Ja kun jatkossa tekee mieli pizzaa, niin ostaa gluteenittoman valmispohjan (jollei jaksa alkaa itse tekemään) ja tekee juuri sellaisen pizzan kuin haluaa. Riittää myös useammaksi päiväksi. Tänä vuonna varmasti teen enemmän ruokia ja maistelen asioita, joita en ole ennen maistanut. Voisi tehdä lehtikaalisipsejäkin.

Eilen oli kylmimmillään -19 astetta pakkasta ja tänäänkin -18, mutta tänään ei ollut purevaa tuulta niin kuin eilen. Tein lisää kahvia, katsoin toisen Gilmoren tyttöjen jakson loppuun ja kaadoin kahvin tähän uuteen supersöpöön matkakuppiin, jonka otin mukaan. Olisi pitänyt kyllä lähteä aiemmin, koska auringosta näki jo, miten se alkoi laskemaan. Puoli neljään mennessä aurinko oli täysin kadonnut, onneksi ehti ennen sitä. Tosin pitäisi lähteä joskus 10-11 aikaan, jos haluaisi kokea kaikki 4-5 tuntia, minkä ajan aurinko on esillä.

Varmaan jo loka-marraskuun puolella ennen kuin kaikki kerrostot olivat edes ilmestyneet aloin miettiä kylmän talven varalle sopivaa aluskerrastoa, varsinkin Kari Traalla on tosi houkutteleva vaihtoehto. Ei tosin tullut ostettua, joten sukkahousut, legginsit ja ulkohousut lämpimämpien sukkien kanssa ja tavallinen paita, lämmin fleece ja toppatakki vaatteiksi. Columbian talvi-saappaat jalkaan ja karvahatullekin tuli käyttöä. Kaulaan buffin huivi alle ja lämpimämpi huivi päälle. Pillasin sopivasti kahvia jo odotellessani ratikkaa hanskoille, jotka otin kuivumasta, kun ne oli pesty. Pääsevät uudelleen pesuun, mikäs sen mukavampaa. 

Minne siis olin menossa? Olin ajatellut käydä Käpylässä, maisemassa, jonka näin Tatun ja Patun leffassa. Menin ykkösratikalla Käpylän päätepysäkille asti, josta se kääntyi takaisinpäin samaa reittiä. Siellä oli hyvin tutun nimisiä kadun nimiä jostain syystä ja taisinkin nähdä talot, jotka näytettiin elokuvassa. Mietin, miksi kadut olivat niin tutun nimisiä, mutta vastaukseksi keksinkin, että olin kevät-kesäaikaan siellä vuosi pari sitten pyöräillyt töihin tai eksynyt pyöräillessäni töihin. Otin muutamia kuvia ja kameran objektiivi meinasi pistää sopimuksensa pari kertaa irti irroten paikasta, josta sen ei normaalisti pitäisi irrota, johtunee kylmyydestä. 

  

Näin matkalla pari urheilukenttääkin jäässä. Voisi mennä luistelemaan, kunhan sää vähän lauhtuisi.

Kävin tullessani kirjastossa selaamassa muutaman lehden. Kirjaston sisään-käynnin luona on kirjoja, joita asiakkaat voivat tuoda ja ottaa mieleisensä, eräänlainen kirjojen vaihtopiste. Olen katsonut kirjakaupoissa pariin otteeseen Pancolin kirjoja ja nyt saan tutustua niihin ihan ilmaiseksi. Ainahan ne voi viedä takaisin, jollei miellytä, mutta uskon näiden olevan sellaisia, joista tykkään. Nyt on kyllä ennen niitä viisi kirjaa jonossa, kiirettä pitää.

Palasin vähän värittämisenkin pariin. Se on kivaa ja koukuttavaa.

Jospa menisi lämpimään suihkuun ja söisi kuumaa puuroa.

Pysykää terveinä, älkääkä paleltuko.

~ Lilja Lumi