Aurinkoista

Olisinpa kirjoittanut eilen. Silloin oli paljon kauniita ja kivoja ajatuksia mielessä. Runosuoni pulppusi. Tänään on vähän hönö olo. Väsynyt viikosta. Eilen ajattelin kaikkia kivoja juttuja, miten on aurinko näyttäytynyt runsaasti. Ja olin eilen ja tänään salilla. Ja aiemminkin tällä viikolla. Olen löytänyt uuden kivan lelun salilta.

Salilla kun olin käynyt kaikissa laitteissa (juu, aika huvipuisto), niin pohdiskelin, miten näitä painopalloja käytetään, otin maton seinältä, asetin lattialle, kävin päälle makaamaan ja aloin treenaamaan viiden kilon pallon kanssa sivuttaisvatsatreeniä vieden palloa puolelta toiselle yrittäen muistella, miten olen nähnyt toisten tekevän, ja jalat tulivat siihen mukaan kurotellen vuorotellen eteenpäin. Kyllä se on kiva liike.

Olen alkanut kiinnostua myös vapaista painoista. Huomasin, ettei kyynärpääni kestä hauisojentajakonetta, joten kävin punttien kimppuun ja ne tuntuvat paljon paremmilta, helpommilta ja luontevammilta. Lisäksi niillä saa tehtyä montaa erilaista liikettä, jotka voimistavat eri lihaksia.

Tällä viikolla on ollut aurinkoista. Jospa annan kuvien kertoa, kun aivot olisivat valmiimpia nukkumaan.

Sunnuntaina tein pienen poikkeuksen ja kävin syömässä superhyvää ja makoisaa Verde mon dieuta Classic pizzassa, vaikka rikoin tällöin vehnäpoikkeusta. Olin tällä viikolla vähän tyhmänä ja söin punnitse&säästä-tuotteita sekä vähän lakritsiakin - teki vain mieli, mutta olihan aika äklö olo jälkeenpäin, ennemminkin siitä sokerista. En viitsi selostaa vatsan toimintaa sen paremmin.

Aika mukavat maisemat

Yhtenä päivänä menin töiden jälkeen aikaisin päästyäni nauttimaan Roasbergin terassille auringosta. Join lattea ja maistoin ensimmäistä kertaa red velvet - kakkua, joka oli herkullista (juu tiedetään, mutta se oli ainoa herkku kolmeen päivään)

Roasbergilla on todella kauniit lasit, joita haluaisin itsellenikin. 

Luultavasti nämä ovat ranskalaisia. Uskoakseni. (Myöhempi lisäys: hobstar)

Kun ei ole kiire mihinkään ja katselin kaupunkia. Kuvailin rakennuksia.

Keksin jopa aiheeseen liittyvän runon, joka pälkähti päähän sinä päivänä. 

Olen keksinyt samankaltaisen ennenkin.

Ihmiset parveilevat
Edestakaisin
Pysähtymättä puhumaan
Katsomatta ympärilleen
Juoksevat kaikkialle
Hokevat kiireestä
Deadlinesta
Ettei mitään ehdi tekemään 

Miten on sitten mahdollista
Että minulla on aikaa
On aikaa sinulle

Minulla on kaikki maailman aika?

Solen skinar i Hagnäs.

Yhtenä aamuna olin niin syventynyt kirjaan bussissa, että menin yhden bussipysäkin yli. Kävelin sieltä sitten viitisen minuuttia takaisin. Kuvasin sillalta näkyvän maiseman samalla.

Kävin Pasilan kirjastossa.

Öisin rakennuksien valot näyttävät aika huikeilta.

Salin jälkeen.

Lisäksi on mukava katsella ja lueskella facebookista, mitä on tehnyt vuosia sitten samana päivänä. Hassuinta on, että vuosi vuodelta samankaltaiset ajatukset tai asiat toistuvat joillain tavoin, kuten minulla on ollut flunssa monena vuonna samoihin aikoihin ja yhtenä päivänä edellisinä vuosina oli paljon tehnyt mieli kuvata juuri sinä päivänä. Ja olihan se päivä tänäkin vuonna hyvin kirkas, lämmin ja aurinkoinen.

Päiviin mahtuu niin hyviä kuin huonoja asioita. Tämän päivän yksi useista valonpilkahduksista oli vanha mies, joka kuului käytävässä toppuuttavan westie-koiraansa ylös rappusia ilman hihnaa ja kehuu joka välissä ja jollei koira jaksa, niin hän alkaa nimitellä koiraa :D

Huomaan nykyään myös hymyileväni enemmän. Jokaisesta päivästä todellakin löytyy valoa ihan pienimmistäkin asioista, ne pitää vain nähdä. Yllätän itseni nykyään myös hymyilemästä, vaikken aina edes tiedäkään hymyilleeni. Hymy on jäänyt kylään koristamaan kasvoja jopa niinä hieman vaikeampina hetkinä, koska asioilla on tapana selvitä ja aina mennä eteenpäin. Lujalla tahdolla, kärsivällisyydellä ja positiivisuudella pääsee kumman pitkälle! 

Palkitsen itseni nyt kahvilla ja rinkulamunkilla. Olen tänään sen ansainnut! *ripustaa loppupäiväksi aivonsa narikkaan, että voi vain rentoutua* - 2.9.2014

Olo on hieman kuin rätillä ja hymy ei haihdu naamalta koko päivänä. - 2.9.2012

Olen ajatellut, että tekisin koosteita jokaiselta vuodelta, mutta en ole saanut aikaiseksi - jospa jokin päivä. Nyt pitäisi saada aikaiseksi mennä nukkumaan. Ja huomenna (tai tänään jos tarkkoja ollaan) voisi siivostella ja tiskata. En ymmärrä, miten ne tiskit aina vain kertyvät, vaikka aina kun on saanut tiskattua ison tiskivuoren ja uitettua tiskipeikkoa viemärilävikössä, niin ajattelee, että jokainen kerta, kun käyttää astiaa, niin tiskaa sen saman tien. Tosin kun ajattelee kerrankin, että tiskaan myöhemmin, niin tiskivuori alkaa vain kohota ja peikko naureskelee leveästi veitsiä ja haarukoita kilistellen.

Hyvää yötä ja aurinkoista viikonloppua!

~ Lilja Lumi