Takaisin treenien pariin

Ensimmäinen lomapäivä.

Kukapa nuori nainen ei joskus haluaisi hyvän näköistä vartaloa? En välttämättä tavoittele ihan näin timmiä vartaloa, mutta ihailen silti heitä, jotka jaksavat pitää itsestään huolta. Sitä minäkin haluan. Tavoittelen liikunnalla, hyvillä elämäntavoilla ja tasapainoisella ruokavaliolla hyvää oloa, että jaksaa touhuta kaikenlaista eikä väsyä ihan heti. Parhainta olisi, jos se hyvä olo näkyisi ulospäin terveenä hehkuna.

Syy, miksi tätä kirjoitan ensimmäisenä kesälomapäivänäni on se, että menin pitkästä aikaa kuntosalille, jossa oli siirretty tavaroiden paikkoja. Olen eronnut kuntosalista, mutta saan käyttää kuntosaleja vielä tämän kuun loppuun asti. Kuntosalilta eroamiseen oli kaksi syytä:

1) En halua maksaa sellaisesta, mitä en käytä.

2) En saa aikaiseksi mennä kuntosalille, koska kyseisen ketjun kuntosalit eivät sijaitse työmatkani lähettyvillä tai varrella. (Kuntosalijäsenyyttä ei voinut myöskään jäädyttää kesän ajaksi ilman päteviä lääkärin todisteita tai muuttoilmoitusta toiseen kaupunkiin (pöhköä) )

Kakkoskohdan voi ihan hyvin vetää yli varsinkin tänään, kun löysin uuden innostuksen salia kohtaan juuri kun jäsenyyteni on loppumassa. Syksyllä mietin jonkun uuden salin, mutta kesän kulutan ulkona.

Tänään sattui olemaan synkkä, pilvinen ja sateinen päivä. Luvattua ukkosta en havainnut, mutta muuten aamulla katsoin leffan ja lueskelin, kävin kirjastossa ja kun olin heitellyt tarpeeksi palloa kohti kattoa eli tylsistynyt, niin ajattelin ottaa ja lähteä metrolla kuntosalille. Hyvä että lähdin. Pääosa uuteen kuntosali-innostukseen löytyy jälleen juoksumatosta.

Olin ennen tätä päivää pitänyt jostain kumman syystä jopa viikon tauon kaikesta kuntoilusta. En sen takia, etten olisi jaksanut - en vain viitsinyt syystä tai toisesta. Tein tänään uuden juoksumattoennätyksen. Tykkään aina lämmitellä juoksumatolla, jos sellainen hyvä löytyy kuntosalilta ja totutin samalla uudet kenkäni mattoon. Kävelin ensin reippaasti viitisen minuuttia ja nostin vauhdin hölkkänopeudelle. Ajattelin ensin hölkötellä viisi minuuttia ja sitten hidastaa, mutta hölkkäsinkin yhdeksän minuuttia keskittyen ja alkoi tulla hiki kasvoille ja tunsin vaatteet nihkeiksi. Tulin niin iloiseksi siitä, että pystyin hölköttelemään keskimäärin 10.3 km tuntivauhdilla yhdeksän minuuttia ja siitä, että tuli hiki.

Olen tämän hikiasian joskus kertonut, että miksi siitä ilahdun. Tuli niin superhyvä fiilis, kun poistuin salilta. Tein vielä muutamat voimaliikkeet laitteilla, kävin saunassa ja peseydyin. Niin puhdas, energinen, positiivinen fiilis, että alkoi suunnilleen mielessä soimaan I'm singing in the rain, varsinkin kun ulkona sattui sopivasti satamaan juuri silloin. Täytyisi pitää jonkinlaista sekuntikelloa ranteessa, että pystyisi tuolla luonnossa ja kaduillakin mittaamaan aikaa, eikä suostuisi pysähtymään ennen kuin on juossut jonkun 10 minuuttia. Luonnossa se ei ole niin helppoa, kun ei ole sekuntikelloa, mitä katsoa, eikä maa pidä jalkojasi liikkeessä.

Molemmat kuvat ovat googlesta. Olen silti aina halunnut kokeilla potkunyrkkeilyä.

Piristynyt mieliala kertoo myös hyvästä nesteytyksestä. Olen nyt kolmatta päivää hyvällä nesteytyksellä. Nesteytys alkoi siitä, kun piti palauttaa keho tasapainoon. Olen näinä kolmena päivänä päässyt kolmen litran suositukseen, eikä ole tehnyt edes tiukkaa. Salillakin join puolitoista litraa - se on niin helppoa Eddyn (erilaisia Camelbakeja on tullut muuten hurjasti nyt) kanssa, jonka tilavuus on 0.75 litraa. Toivoisin myös juomareppua, jota voisi pitää selässä pyöräillessä tai juostessa metsissä. Olen myös pysynyt kaidalla polulla herkkujen suhteen.

Aamulla söin jäätelöpakkauksen lopun kahvin kanssa (sitä oli ehkä puolitoista desiä jäljellä) katsoessani leffaa, mutta sen jälkeen vain vähän puolukkahilloa ruoan kanssa on voinut kutsua sokeriksi. Johtunee salista: kun kävin Kampin kaupassa salin jälkeen etsimässä iltapalaa, niin ei tehnyt yhtään mitään herkkua tai sokeripitoista mieli. Kävin hakemassa sieltä vain tarpeelliset, mitä meninkin etsimään ja tulin pois. Liikunta todellakin vähentää mielihaluja. Luin tänään, että liikunta myös madaltaa stressiä ja poistaa huolia, mutta se tulikin kerran aiemmin todettua.

Mietin hyvää sopivasti täyttävää ruokaa ja tuli mieleen nuudelit ja kananmuna. Kaupassa on ihan valtavasti erilaisia vehnänuudeleita, mutta kun yritän välttää vehnää, niin onneksi löysin kananmakuista riisinuudelia. Oli ihan hyvää.

Yritin samalla katsoa, josko löytyisi vehnätöntä muroa maustamattoman jogurtin kaveriksi ja näin uuden Granola kaura&hunaja-paketin, jossa luki, ettei sisällä lisättyä sokeria. Ehdin melkein innostua, kunnes luin tuoteselosteen. Erään siirapin jälkeen luki vehnälese - neljäntenä ainesosana. Eli pitäisi vain yrittää tehdä myslinsä itse, jos sellaista haluaa.

Nyt yritän siis elää vehnättömällä, ilman lisättyä sokeria, hyvin nesteytetyllä ja monipuolisella ruokavaliolla. Kesällä on helppo syödä kevyemmin. Katsotaan miten käy. Alku on lupaava.

Jospa välillä nukkuisi. Onko sitä pakko, jos ei väsytä, eikä ole mikään kiire nukkumaan.

~ Lilja Lumi

Juhannus pikakelauksena

Pikakelaus juhannukseen. Perjantaina ei enää ollut työpäivä, vaan kolmen viikon loma alkoi torstaista. Perjantaina röhnäsin hetken, kunnes pikapakkasin ja menin metrolla nopeasti rautatieasemalle, että ehtisin Tampereelle lähtevään junaan. Junamatka kestikin puolitoista tuntia, vaikka olen aina luullut, että Helsingin, Tampereen ja Turun välimatkat ovat samat eli kestäisivät pari tuntia. Taitaa olla vain kymmenisen kilometriä eroa. Tampereella piti vaihtaakin bussiyhteyteen jonkin sillan rakennuksen takia. Jämsään saavuin puoli kolmen hujakoilla ja kyyti odotti vastassa.

Saavuimme mutkittelevan tien päätteeksi rantaan, josta menimme veneellä viisi minuuttia yhteen saareen, jossa ei tarvinnut pelätä pistäviä itikoita. Itse paikasta minulla ei ole kuvaa.

Asetin tavarani mökkiin, höpöttelimme ja tuli huurteinenkin avattua. Sitten ennen ruokaa ja saunaa päätimme mennä veneajelulle katsomaan suurta linnun pesää, joka sijaitsi korkealla korkeassa puussa. Mukavaa päästä välillä veneajelulle, se on melko harvinainen elämys, kerran pariin tai kolmeen vuoteen tulee koettua.

  

Höpötimme vähän lisää ja pyysin luvan kuvata vähän saarta. 

Laitoimme grillin tulille ja aloimme odottelemaan ruoan kypsymistä. Ystäväni toimi grillimestarina. Ruoka maittoi.

Saaressa sytytettiin oma juhannuskokko, jota katselimme illan hämärtyessä. Kävimme vielä saunassakin hyvän tovin ja pulahdin järveen eli tuli heitettyä talviturkki jehei! Olin vain päivää aiemmin hankkinut uudet bikinit itselleni Seppälästä.

Menimme joskus yhden aikoihin nukkumaan ja heräsin aamusta pissalle. Takaisin mökille tullessani huomasin kameran pöydällä ja samalla tämän kauniin aamuaurinkonäkymän, josta sitten napsaisin kuvan ennen unien jatkamista.

Kello on tämän kuvan ottohetkellä viisi aamulla.

Herättyä ei ollut kovin hyvä olo ja maha juili jonkin aikaa. Päivän aikana onneksi olo koheni ja lähdimme veneellä takaisin satamaan, josta meidät haki kyyti toiseen paikkaan, jossa hengailimme ja kävimme yhdellä mökillä grillaamassa ja syömässä. Sain kesän ensimmäiset uudet perunat. Herkuttelimme illalla vielä letuilla ja jäätelöllä.

Juhannusaaton ilta ja juhannusaamu olivat onneksi aurinkoisia, päivä pilvinen, mutta iltaa vasten taas pilvet väistyivät auringon tieltä. Menimme toiseksi yöksi kaverini luokse ja nukuimme pitkät unet, kunnes piti herätä aika aikaisin, koska bussi lähti puoli yhdentoista aikaan takaisin Tampereelle ja Tampereelta takaisin Helsinkiin. Kiitos ystävälleni ihanasta seurasta.

Tänään oli ideana heitellä vähän frisbeegolfia, mutta alkoikin ripeksimään ja asiat menivät pyllyn alle ja kengätkin kastuivat sukkia myöten märiksi. Nyt alkaa kyllä ihan tosi oikeasti se kuntoremontti. Ostin kaupastakin vain jogurttia, mehua ja maitoa.

Niin ja uuden hienon hammasharjan. Käytän samaa harjaa, mutta vaihtelen välillä väriä. Hammasharjoja on useita erilaisia ja jokainen valitsee mieleisensä. Tämä on minun valintani todella hyvän muotoilun, pidon ja suutuntuman takia. Tykkään erityisesti kumiosista harjassa, koska sillä saa ekstranopeasti hampaat puhtaiksi ja pinnan sileäksi - mielestäni.

Jatkanpa Fitin lueskelun loppuun ja Baby blues - sarjakuvia, niin voi huomenna käydä kirjastossa. Ja ihan aamutuimaan. Jospa ei olisi sitä luvattua ukkosta, niin voisi mennä aamuseltaan lenkillekin.

Kolme viikkoa lomaa N-Y-T Nyt!

~ Lilja Lumi

Magnum-jäätelöä

Käyn kaupassa. Ostan mustikoita ja vadelmia. Syön mustikat matkalla pysäkille, odotellessa.

Istun ratikkaan sivuttaissuuntaiselle penkille. Avaan repusta vetoketjun ja napsautan vadelmarasian auki. Kun ajelemme kirkon ohi, niin syön vadelmia kaksi kerrallaan tuntien niiden ainutlaatuisen maun ja makeuden suussa ja pehmeyden kielen päällä. Silmiin meinaa kihota kyyneliä, koska tiedän vadelmien kohta loppuvan. Silti syön niitä kaksi kerrallaan. Ja ne loppuvat.

Katselen muita yksinäisiä kanssamatkustajia penkeissään omissa mietteissään ja ajattelen, ovatko he yhtä yksinäisiä kuin minä vai matkalla kotiin jonkun luokse. Odottaako jokaista joku.

Nousen ratikasta pois omalla pysäkilläni ja kävelen kirjat sylissä asunnolleni, jota en suostu kodiksi kutsumaan. Eihän se ole. Avaan oven, riisun ylimääräiset vaatteet pois. Pesen kasvoni puhtaaksi, se tuntui likaiselta ja jähmeältä. Kaadan jääkaapista lasillisen punaviiniä lasiin ja asetan sen yöpöydälle. Istun nojatuolille, avaan kirjan, siemaisen lasin reunalta ja uppoudun toiseen maailmaan.

Tänään oli lämmin päivä töissä. Rentoa, rauhaisaa, hulinaa ja vilinää. Tapasin valloittavan ihanan uuden ihmisen ja ihania vanhoja tuttuja. Kaupungille saavuttuani kävin työkaverin kanssa Magnum-talossa ensimmäistä kertaa. Oman magnum-annoksensa saa siis koota vitosella Helsingin vanhassa ylioppilastalossa kesäisin. Lähellä Kolmen sepän patsasta ja Stockmannia.

Mielensä mukaan saa myös +5 eurolla kuohuviinilasillisen kaveriksi

Valitaan päällysteistä kolme mieleistään lisuketta

Jäätelö dipataan valkosuklaaseen, maitosuklaaseen tai tummaan suklaaseen. Annoksessa on kyllä enemmän suklaata kuin jäätelöä. Ja jäätelö sisällä sulaa, vaikkei suklaa muuttuisi miksikään.

Seinällä sohvan yläpuolella oli Magnumin taulu. Tiikerinraidat toistuivat kyllä mm. jäätelökipossa.

Taideteos valmis ja istumapaikat löydetty. Kuvaus hoidettu ja nautiskelemaan!

Pitää kyllä pistää itseni ruotuun. Äidin ja veljen vierailuviikonloppuna söin ihan liikaa herkkuja. Nyt tarvitaan jotain uutta kannustetta, olkoon se sitten hyvä olo. 

~ Lilja Lumi

Suomenlinna - kuvia ja viikon kuulumiset

Olisin voinut kirjoittaa Suomenlinnan pikavisiitistä jo aikoja sitten, mutten ole saanut aikaiseksi.

En vain enää löydä sanoja. Varsinkin pilvisellä säällä sanat ovat harvemmassa ja ajatuksetkin kuulostavat veden virtaukselta putkistossa. Ajattelen vain, mitä kuulen ja näen, muuten mieli ei halua ajatella mitään muuta tällä hetkellä, siellä on sumua. En ole saanut höpistä vähään aikaan niin kuin ennen, tuntuu kuin olisi puoliksi unessa - unen ja valveen rajamailla.

Viime sunnuntaina Helsinki-päivänä en saanut ketään seurakseni katselemaan museoita tai kaupungin nähtävyyksiä, joten lähdin pois kaupungin vilinästä ex tempore pikkulaivalla Suomenlinnan saareen. Se oli paljon isompi kuin muistin, enkä löytänyt Hobittilaa, missä kävin ystäväni kanssa viimeksi. Jotkut kolot ja kulmat näyttivät kyllä joltisenkin tutulta. Ja oli paljon lyhyempi välimatka kuin olin luullutkaan. Lisäksi sinne pääsi ihan vain bussikortilla. Viimeksi kun kävin ystäväni kanssa saaressa, niin matkasta piti maksaa - tosin silloin en ollut vielä muuttanut Helsinkiin ja kävin kaupungissa vasta ensimmäisiä kertoja.

En viipynyt kovinkaan kauaa ja sekin päivä oli jotenkin haikea.

 

Tiistaina kävin Cafe Esplanadilla syömässä tällaisen kakun ja juomassa cafe au laitin, joka on vakiotilaukseni siellä. Voin siellä tilata myös jääteetä. Jompaa-kumpaa. 

Hankin tiistaina myös itselleni uuden kahvimukin pöllömukin sijalle töihin, koska aloin jo kyllästyä pöllömukiin. Tämä muki on Pip Studio collectionista ja ostin sen Stockmannilta (kun ensin löysin koko mukit).

Tämä edustaa vähäsen mökkityyliäni. Olen aina ajatellut, että oman kodin pinnat olisivat selkeitä, puhtaita mutta pehmeitä ja risteilisivät valkoisen, mustan ja ruskean välillä pienine väripilkuin siellä täällä, mutta jos mulla olisi mökki, niin siellä haluaisin olevan maalaisromantiikkaa ja se saisi olla sisustustyyliltään vähäsen höpsö, koska se on mökki ja mökin luonne on mikä on.

Tiedän, että viime postauksessa kovasti vakuuttelin, että pitäisin vain yhden herkkupäivän viikossa, mikä estäisi sortumasta muihin herkkuihin viikon aikana, mutta repsahdin silti pari kertaa kahvilaan. Ja kerran söin jäätelön, vaikkei tehnyt edes mieli (mitä järkeä siinä on?). Tänäänkin olin kaupassa, katsoin alko-osastoa ("nääh"), pullaosastoa ("meh.."), karkkiosastoa ("ei kiinnosta") ja jäätelöaltaastakin tarkistin, mitkä ovat tämän kesän uutuudet ihan vain tutkimusmielessä, mutten ajatellutkaan kannen avaamista, vaan otin kukkaset ja jogurtin ja lähdin kassan kautta ulos. Olisi aina hyvä kuunnella kehoaan.

Hyvä kun se ei sanonut yhtään mitään herkkujen luona, paitsi harmitellut kirjastojen kesäaukioloja, koska niiden takia ei voi käydä kirjastossa viikonloppuisin, kun siellä voisi ihan hyvin istua. Kyllä sielläkin tällä viikolla kävin lainaamassa Baby bluesia ja pari lastenlorukirjaa, muttei jaksanut lukea lehtiä, koska sitä tekisi mieli tehdä jonain launtain tai sunnuntain aamupäivänä automaattikahvimukin kera. Pitäisi kyllä soittaa sanomamedialle ja kysellä, miksei tällä viikolla ilmestynyt Sport-lehti ole tippunut postiluukustani, kun se näkyi tilauksissa ja se tuli oheislahjana Naisten Kymppiin osallistumisesta.  Lisäksi olen vähän laiminlyönyt liikuntaa, mikä johtunee sadesäistä ja iltapäivystysvuoroista. Täytynee ottaa itseään uudestaan niskasta kiinni.

Keskiviikkona kävin Tennispalatsissa katsomassa X-men Apocalypsen, joka oli hyvä. Nauroin ihan ääneti yhtä kohtausta, mutta siinä oli myös tosi hyviä ja hienosti toteutettujakin kohtia. Pääsin seiskasaliin, joka on tietääkseni yksi uusista saleista. En ainakaan ollut koskaan ennen nähnyt kuvaamaani käytävää (en tosin kauheasti kuluta Tennispalatsia).

Tänään ostin kukkia omaksi ilokseni. Perjantaipuskan. Ruusuja, koska en löytänyt pioneja, dahlioita tai krysanteemeja. Gerberat ovat myös kauniita niin kuin liljat, orkideat, amaryllikset ja monet muut. Kukat ovat kauniita. Yleensä en ostaisi ruusuja, koska en pidä siitä ajatuksesta, että aina ostetaan ruusuja. Miksi ihmiset aina ostavat ruusuja juhliinkin? Se on yleisin ja käytetyin kukka ja siksi en useimmiten sitä haluakaan, koska haluan erikoisempaa, uniikimpaa, mietitynpää. Nämä olivat kaupassa ja kauniin värisiä, joten otin ne. Eivät ne kauaa kestä, mutta ovat hetken ilahduttamassa.

Ajattelin tänään kämpille tullessani tai no töissä jo, että tänään siivoan sotkut lattioilta ja pesen tiskit sekä järjestän vaatekaapin, mutta vielä mitä. Join kahvin ja pupersin jotain - ajatukset olivat nollilla ja katselin leffan. Hankin äidille ja veljelle liput Helsinkiin ja näen heidät sunnuntaina, mutta sitä ennen rentoutumista ja toivottavasti siivoilua ja lenkkeilyä. Jospa aivotoiminta jälleen vilkastuisi.

Toivotaan nättiä päivää huomiselle tai sitten hauskaa sadetta - onhan kaapissa sateenvarjo.

~ Lilja Lumi

Aamua ja treeniä

Minkäpä sille voi, että herää lauantaina kuudelta. Aamulla loikoilin sängyllä katsellen sarjaa juoden kahvia ja syöden jäätelöä peiton alla. Myöhemmin söin aamupuuron. Puuroa odotellessa mikrosta katsoin, että kahvinkeitin on likainen ja ajattelin pestä sen nopsaan. Vaahtoa putosi muidenkin tiskien päälle, niin nehän tulivat myös pestyä (en ole kovin ahkera tiskaaja). Rätilläkin intoutui pyyhkimään kaikki tasot ja seinätahrat, kun piti pyyhkiä vain roiskeet altaan ympäriltä. Miksipä tehdä vain pieni asia, kun voi tehdä kaiken kerralla.

Kerrankin herätessä teki mieli vain kahvia ja jotain makeaa. Teki mieli korva-puustia.

Mietin kovasti myös kampaajalle menoa. Olen miettinyt jo jonkin aikaa värjäystä ja uutta leikkausta, mutta tällä kertaa muutaman jakson katsottuani kävin suihkussa pesemässä tukan ja kampaamoajatus siirtyi jälleen eteenpäin. Vähän suoristelin ja lähdin kaupungille.

Menin Cafe Esplanadiin aurinkoisella säällä. Tilasin cafe au laitin ja haluamani korvapuustin, vaikka niin kovasti olisikin tehnyt mieli ihanan isoja ja meheviä viinereitä. Seuraavalla kerralla kyllä otan, koska korvapuusti oli aika kuiva. Kävin istumaan ja katselin kahvilan menoa.

Kävin eilenkin kaverin kanssa samassa kahvilassa ja otin porkkanakakun. Jonain päivänä kyllä opettelen tekemään itse porkkanakakun ja muuntelen päällistä joltisenkin verran. Olin ihan kuumissani eilen, niin otin jääteen kyytipojaksi. Kuumuus tuli, kun olimme työporukan kanssa keilaamassa. Heitin ihan surkeasti, vaikka yksi täyskaato tulikin. Pitänee harjoitella enemmän. Keilaus on tosi kivaa. Tunteroinen meni ohi kyllä todella nopeasti.

  

Olen myös tällä viikolla käynyt pelaamassa frisbee-golfia Munkkivuoren radalla. Ostin viime sunnuntaina kolmen kiekon aloitussetin, joka sisälsi putterin, midarin ja driverin. Driver on pitkän matkan kiekko ja sen kyllä huomasikin joissain kohtia, kun ei pitänyt heittää ihan niin pitkälle, mutta se vain jatkoi lentoaan. Midari on keskimatkan kulkija, se ei lennä ihan niin pitkälle kuin driver. Putteria voi taas heittää lähellä koria, koska se on lyhyen matkan kiekko. Saan kyllä heitettyä putterin yhtä pitkälle kuin midarinkin, mutten ole kovin hyvä heittäjä. Pitää käydä harjoittelemassa jälleen, kun ei tuule kovin kovasti.

Muutenkin olen harrastanut sopivassa määrin liikuntaa, mutta keskiviikko piti jättää väliin, koska silloin työpäivä venyi puoli seiskaan. On ihan hyvä pitää lepopäiviä.

Pidin myös kauneuspäivän tällä viikolla ja ostin kuolleen meren kalvonaamion ja savinaamion. On nassu ollut vähän huonossa kunnossa, kun söin viime viikonloppuna vähän liikaa saamiani vaahtokarkkeja, mutta nyt se on taas paranemaan päin kasvonaamioiden jälkeen. Kahvilassa tänään mietin, että voisi olla tosi hyvä pitää herkkupäivä kerran viikossa, ettei sortuisi vähän väliä herkkuihin ja houkutuksiin. Jos olisi vain yksi herkkupäivä viikossa, niin olisi jotain, mitä odottaa ja saisi valita vain yhden herkun. Herkkupäivä voisi olla lauantaisin, viikon rennoimpana päivänä.

Korvapuustin ja ison maitokahvin jälkeen suuntasin Stockmannin kirjaosastolle ja ihastelin kaikkia uusia kirjoja. Siellä on monia, jotka haluaisin saada ja neljä niistä on reseptikirjoja mm. Karita Tykkän Kauneutta lautasella ja Sokeriton. On tosi mieluista myös käydä katselemassa, mitä uusia lastenkirjoja on ilmestynyt, koska tuli tykättyä muutamasta lastenkirjasarjasta, kun teki vielä isompien lasten kanssa töitä. Tällä viikolla selasin läpi Sara La Fountainin Healthy kitchen - kirjan, jossa oli paljon hyviä ruokareseptejä ja myös ihonkuorintareseptejä ja saippuoita keittiön antimista. Kirja on myös visuaalisesti ilo silmälle.

Kävin Herkussa ostamassa kananmunia, banaaneja ja päivän ruoan, joka on kuvassa. Kaalikääryleitä, perunamuusia ja puolukkasurvosta. Lisäsin purkista punajuuren. Mukavaa, että Kokkikartano tekee nykyään kotitekoista ruokaa, ei maistu eineksiltä.

Kävin kaupunkireissun jälkeen Kaisaniemen lenkillä. Lenkin lopussa ajattelin, että lenkkeily on ihanaa. Hauskoja pilviä taivaalla. Buustasin lenkkiä mm. juoksemalla kaikki ylämäet sekä kaikki reitillä olevat portaat ylös ja alas. Kun tuli juoksu/pyöräilyväylällä vastaan korotetut jakopalkit, niin juoksin niitä pitkin ja hyppäsin aina seuraavalle. Tottakai kävin apinoimassa kiipeilytelineillä. Tehosteet tekevät lenkistä hauskemman ja, noh, treenistä tehokkaamman.

Ennen metsäosuutta sillalla kuvailin tämän viimoisen kuvan sillan kaiteeseen nojaten ja vastaan tuli vanhempi mies, joka kommentoi jotain, että "hyvin venyttää" tai siis niin kuulin. Kerroin hänelle, että kuvailen taivasta ja hän vastasi "Juu, kauniit näkymät". Mitähän sillä tarkoittikaan, jospa kuulin sen ensimmäisen lauseen tosiaan väärin. Mutta sain hyvät sisäiset naurut ja piristystä väärin kuullusta asiasta. Sellaiset ovat ihan hauskoja.

Kohtapian voisi alkaa nukustelemaan.

Hyvää yötä.

~ Lilja Lumi

Lenkkimaisemia osa 2

Tässä kuvia tältä aamulta.

 

 

Karsin kuvia aika reilulla kädellä, mutta toivottavasti parhaimmat nyt jäivät. Ihan kivan näköistä tuolla lenkkipolulla eikö? Ja kun tutkii kaikkea kaunista ja käy kuikuilemassa kallioiden päällä ja kiipeilemässä vähän köysiradalla, niin aika ja kilometrit kuluvat suit sukkelaan.

Pitaya eli dragon fruit ja pepino-meloni maistelussa. Sain kolme eri hedelmää yhdeltä lapsiperheeltä kesälahjaksi ja ajattelin tämän esitellä, koska olen tainnut mainita, että haluaisin maistella eksoottisia hedelmiä. Aloitetaan näistä. Molemmat ovat todella kauniita ulkoa ja sisältä, toinen tuoksuikin hieman makealta. Pepino ei vakuuttanut, sen maku oli sangen laimea ja mitäänsanomaton, mutta pitayan maku on luultavasti tottumuskysymys. Mitä lähemmäs keskustaa meni, niin sen voimakkaammalta se maistui, vaikkei siinäkään ole voimakasta makua. Yhdellä videolla, josta katsoin, miten kyseinen hedelmä aukaistaan ja syödään, sanottiin, että dragon fruit maistuisi eniten ehkä kiwiltä, mutta mielestäni ei ole sinne päinkään. Tosin en ole koskaan maistanut keltaista kiwiä.

Nämä hedelmät tosiaan olivat lahja yhdeltä lapsiperheeltä. Sain muitakin lahjoja, mutta en ala niitä täällä esittelemään. Lahjat ovat hauskoja ja piristäviä ja olen niistä iloissani, mutta en ollenkaan pety, jos en saa hoitamani lapsen perheeltä lahjaa, koska en odota keneltäkään lahjaa. On työni hoitaa lapsia ja saan siitä palkan ja nauttia ihanien lasten seurasta päivittäin, joten mitä enempää siihen tarvitsisi. Paras lahja lapselta on hymy ja halaus.

Olen siis työssä, jossa voi saada kesän ja joulun tullessa lahjoja ihan niin kuin koulussa opettajatkin, mutta tietääkö kukaan, mistä tämä lahjojen antamisperinne on alunperin lähtöisin ja saanut alkunsa? Kerro ihmeessä, jos tiedät! Tällaisen tiedon kalastus saattaa olla vähän vaikeampaa. Onko sitä kyseenalaistettu vai onko tämä vain perinne kymmenien vuosien takaa. Joku sen joskus aloitti ja se on hieno perinne kyllä. Vaikka en niinkään pidä historiasta, kun en halua tietää sodista, lamasta tai muista sellaisista, mutta tiettyjen asioiden historia kiinnostaa suuresti.

Nyt pitäisi nukkua. Hyvää yötä.

~ Lilja Lumi