Aurinko paistaa ulkona ja kelloja on siirretty tunnilla eteenpäin, joten yritän kertoa tämän nopeasti, että pääsee ulos ja ostoksille. Tänään ostetaan kengät! Ja ehkä vasta huomenna aloitan sen saleilun, koska sinne tarvitaan sisäkengät ja unohdin omani töihin.
Olin eilen Turussa. Juoksin pää kolmantena jalkana jälleen pysäkille, että ehtisin bussiin, että ehtisin Turkuun menevään bussiin. Kuulostipa erikoiselta, mutta ensin pitää mennä Munkkiniemen aukiolle, josta voi nousta Pohjolan liikenteen Turkuun menevään bussiin. Aamulla ei ollut kovin kiire, katselin frendejä rauhassa ja söin aamiaista, mutta kello ei vain seisahdu, joten tulikin kiire, kun piti laittaa tukka ja valita vaatteet. Meikkasin vasta paikan päällä eli isäni luona.
Bussimatkalla luin vanhan lehden bussin etuosasta ja loppuajan luin blogia, kunnes pääsimme Tuomiokirkkotorille asti, jossa jäin pois. Oli harmaa päivä ja matkallakin satoi vettä, mutta se ei estänyt ajattelemasta nostalgisia asioita Turusta, ihastelemasta sen kauneutta ja ihmettelemästä uusia entisöityjä asioita, kuten tietä katedraalikoulun edessä ja Aurakadullekin oli ilmestynyt jokin Lintukoto.
Menin kirjastosillan yli (jota kritisoin koko ajan, kun se oli rakenteilla, että sitä ei tarvita ja että se pilaa maisemaa niin kuin se rakenteilla ollessaan pilasikin, mutta tällä hetkellä se on yksi käytetyimmistä silloista) ja kävelin ihanaan Cafe Artiin syömään jotain, koska oli N-Ä-L-K-Ä.
Lounaaksi söin perinteisen lohileivän ja cappuccinon, kunnes jatkoin matkaa Hansaan. Ostin H&M:sta pari teepparia, valkoisen ja keltaisen ja ajattelin vielä etsiä Madaran vartalosaippuaa Stockmannilta, kunnes pelkkä katse sinne suuntaan sai muistamaan, etten mitenkään selviä viidessä minuutissa Hullujen päivien jonojen ohi.
Menin nostamaan rahaa ja hyppäsin Liedon bussiin, joka vei läheiselle pysäkille, mutta piti kävellä vielä joku 500 metriä, kunnes pääsi perille isän luokse. Isän synttäreitä oli viettämässä muutama läheinen ihminen ja meillä oli ihan mukavaa.
Tällaisia hyvyyksiä oli tarjolla, mutta valitettavasti tämä oli lopputulos.
Ensimmäinen kuva kuvastaa sitä, mikä oli masun olotila ennen tarjottavia ja toinen kuva, mikä oli jälkeen eli TURVOTUS. Joka päivä jo monien viikkojen ajan on kauheasti turvottanut, jos syön vähänkin jotain, mikä sisältää vehnää tai laktoosia ja ilmastuttanut tietenkin, sehän siitä seuraakin. Olen siksi jo jonkin aikaa miettinyt, millaista olisi elää gluteenittomana tai ainakin vehnättömänä, koska varsinkin täysjyvävehnä on kerran saanut vatsan ihan sattumaan turvotuksesta parisen tuntia. So that's not for me then. Ja maitotuotteita (jolleivät ole luomua) nautittua toivon aina, että voisi vain päästää kaiken ilman ulos, mutta seurassahan ei pysty.
Ensi viikko olkoon siis vehnätön ja laktoositon kokeilu. Pitää toivoa, ettei ole minestrone-keittoa tai muutakaan sellaista tarjolla, mikä sisältäisi vehnää. Onneksi olen alkanut tykkäämään kauramaidosta tms. tai siis tottumaan sen makuun.
Tulin samana iltana takaisin bussilla Helsinkiin ja katsoin, että bussi olisi Munkkiniemen aukiolla 21:15 ja bussi siitä kotio lähtisi 21:19 ja toivoin sormet ristissä koko ajan, että ehtisi. Hetken ajeltuamme kuitenkin näkyi, että bussi on viisi minuuttia myöhässä aikataulusta ja jännitin, ehtisinkö bussiin vai pitäisikö odottaa kylmässä seuraavaa.
Espoon Ikean liittymän ohittaessa olimme kuitenkin palanneet aikatauluun ja ajattelin, että ajamme tarkoituksella kovempaa, että ehtisin seuraavaan bussiin. Akku oli puhelimesta lähes täysin loppu ja avaimet jääneet kotiin, joten pidin sormia ristissä myös sen takia, ettei akku loppuisi, koska pitäisi soittaa avaamaan ovea, etten jäisi kylmään hytisemään - vaikka voisi sitä aina heitellä pieniä kiviä ikkunaan.
Helsingin alueelle saavuttaessa olisi vielä kahdet valot ennen pysäkkiä ja tottakai niiden piti muuttua punaisiksi. Istuin täysissä pukeissa etupenkillä kassi kainalossa ja naputin jaloilla hermostuneena yrittäen lähes taikoa valoja vaihtumaan. Kello kun oli jo 17 yli. Seuraavatkin valot olivat punaiset, mutta eihän bussi voi päästää pois paitsi pysäkillä. Bussin pysähdyttyä juoksin suojatielle, jonka valot tottakai olivat punaisella. Näin oikean bussin lähestyvän risteystä ja autoille valot olivat vihreät, mutta onneksi ne muuttuivat punaisiksi juuri kahta autoa ennen bussia ja kävelijöille tuli vihreät valot. Lähdin siis steppaamasta juoksuun pysäkille ja ehdin sille juuri ja juuri, kun oikea bussi tuli ja pääsin kyytiin. Onneksi tuo bussi oli myöhässä. :D
Että sellainen lauantai. Nyt kenkäostoksille!
~ Lilja Lumi
P.S. Ajattelin, jos laittaisin joka kirjoituksen jälkeen yhden runoni, aloittaen vanhimmasta.
Tervetuloa Helsinkiin
Ensin kun saavuin Helsinkiin
kuulin junien suhinaa
jäähyväisiä
tervehdyksiä
iloista naurua
Näin raiteiden päällä lähtöään odottavia junia
halaavia ihmisiä
naururypyt ja kyyneleet
silmäkulmissa keskenään kamppaillen
Ensin haistoin ihmisten ja junien tuoksun
se vaihtui punaiseen marjaan
ja muutti muotoaan puun väriseksi
Kun saavuin kaupunkiin
ensimmäinen asia, jonka tunsin
oli ihmiset
(alkukesä 2009)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti