Jos metsään haluat mennä nyt...
Piti laittaa tämä postaus jo sunnuntaina, kun pelattiin sitä frisbeegolfia, mutta minkäs sille voi, että päivät pompahtivat yhtäkkiä keskiviikkoon. On kivaa, kun on mukavaa :) Kukakohan senkin joskus sanoi...
Eihän näillä ole mitään tekemistä frisbeegolfin kanssa, joku ajattelee, mutta onhan nämä maisemia sieltä, missä olimme pelaamassa. Siellä missä maisemia, siellä minä ja kamera pylly pystyssä jossain puskassa. Välillä sanottiin, ettei voi nyt kuvata, kun joku haluaa heittää. Kenen heitto nyt olisi kuvaamista tärkeämpää :D
Ukon veli tuli siis käymään viime sunnuntaina ja kävimme ensin heittelemässä Munkkivuoriniemen (kumpi nyt onkaan) frisbeegolf-radalla. Siinä surahti pari tuntia, kun heittelimme yhdeksän rataa läpi. Hauskaa oli, vaikkei kiekko lentänyt missään kohtaan suoraan, mutta korille päin kyllä aina (tai no ainakin lähes aina). Ja sitten kun heitin muuten vain kiekkoa (frisbee) ja se lensi tosi pitkälle, niin pojat olivat jo menneet menojaan, eikä kukaan ollut hihkumassa kanssani - epäreilua sellainen, murmuti mur.
Pojat lähtivät Munkkivuoren radan jälkeen vielä Talin radalle heittelemään, jonka aikaa maleksin kotona ja sain pyöräytettyä jopa omena-päärynä-piirakan uunista ulos. Nopeat kahvit naamariin, hyvältä maistuvaa piirasta vaniljakastikkeen kanssa ja veljelle heipat. Päivät menevät nopeasti.
Otin tämän kuvan edellispäivänä lähellä Kaarta, kun pyöräilin miestä vastaan töihin. Kyllä hän yllättyi, kun olinkin paikalla. Tykkään yllätyksistä ja yllättää muut :) Tuli myös yksi tarjouksessa oleva beigen värinen lämpöinen paita hommattua. Hassua on kyllä se, että sillä matkalla ja seuraavana päivänä töissä ilmassa tuoksui lähellä työpaikkaa ihan irtokarkkituoksuiselta. Onpa hassua :)
Tällä viikolla on energia jälleen kasvanut, vaikka eilen se kyllä oli illalla pohjalukemissa ja menin kympiltä jo nukkumaan. Harmi ettei aina uni tule, vaikka väsyttäisi, muttei nukuta ja sitten vain pyörii ja hyörii sängyssä.
Nämä kuvat ovat kotimatkalta töiden ja kaupan jälkeen. Pitää kuvata nämä puut jonain aamuna, koska aamuisin ne ovat ihanan näköisiä aamuauringon lävistämässä aamukasteessa herätessään ja oksiaan ojennellen.
Kaupassa oli vihdoin jonkin aikaa jo odotettuja satsumia. Nyt on siis tosiaan taas se aika vuodesta, että satsumia saa kilon eurolla tai parilla punaisessa reikäpussissa. Jejei! Jostain syystä tykkään niistä eniten.
Oli kyllä todella mukava päivä töissä, vaikka välillä väsyttää, mutta sitten taas piristyy ja saa aina uutta voimaa jostain :)
Kyllä sormiväreillä on kiva maalata.
Tänäkin aamuna polkiessa töihin melkein maistoin suussa teen maun ja puhuinkin työkaverille, kuinka ihanaa on sytyttää muutama kynttilä ja hautautua teemukin kanssa sohvan nurkkaan peiton alle. Kivaa, että töissäkin on vilukissoja, jotka ymmärtävät. Mutta on ihanaa, kun on pehmoinen ja lämmin olo.
Voisikin sytyttää muutaman kynttilän :)
~ Lilja Lumi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti