Täytyy myöntää, että voisin hyvin elää viime Helsingin matkani uudelleen. Olen viime aikoina käynyt jonkin verran Helsingissä ja tykkään siitä aina vain enemmän ja enemmän. Helsingistä paljastuu aivan uusia puolia, kuten Seurasaari.
Lähdin heti töiden jälkeen bussilla Helsinkiin. Aina busseja pitää katsoa todella tarkkaan, että tunnistaa sen oikean bussin, johon on matkalippu valmiina. Kahden tunnin ajan bussissa yritti lukea, mutta eihän siinä pysty keskittymään, kun on upea kaupunki ja seura tiedossa. Ei pysy housuissa, niin kuin pienenä sanottiin - siellä siis on varmasti muurahaisia.
Nämä kuvat ovat kaikki Seurasaaresta, jonka ympäri kiersimme ja löysimme piknik-paikan lämpimältä kalliolta. Oli ihanan aurinkoinen sää Seurasaaressa parhaassa seurassa ja ilta-aurinkoa olisi voinut tuijottaa tunnin. Onneksi otin siitä kuvia, niin voi tuijotella jälkeenpäin.
Tuulimylly on Seurasaaren museokaupunki - osasta, jossa oli pieni vanhoja taloja täynnä oleva kylä, mutta se ei ollut sillä kertaa auki, harmi vain. Oli kyllä huippua muutenkin.
 |
| Tällainen talo oli Seurasaaren alussa eli sillan jälkeen oleva museokahvila/infopiste, |
 |
| Iltapalaksi oli salaattia, joka sisälsi jäävuorisalaattia, fetajuustoa, punasipulia, pikkutomaatteja, paprikaa, rucolaa ja persikanpalasia suolaisen vastapainoksi. |
Mm, tuosta rullaluisteluradan häiriköinnistä sen verran, kun sunnuntaina kävin rullaluistelemassa ja siihen viereen on sitten tupsahtanut Tivoli Sariola niin kuin aina vapun alla. Mutta yritäpä rullaluistella siinä, kun ihmiset tunkevat rullaluisteluradalle kävelemään ja jopa pyöräilemään väärään suuntaan. Eivät olleet sanoakseni sieltäpäin, kun eivät tunteneet sääntöjä. En viitsinyt heille mitään sanoakaan, menin vain kovaa vauhtia ohi. Olisi vähän tehnyt kyllä mieli sanoa, että voivat jäädä alle kävelijät, jos siellä olisi enemmänkin ollut rullaluistelijoita, mutta tällä kertaa oli vain neljä yhtä aikaa. Aika turha valitus, mutta piti vain kertoa. Tuskin veisit kissojakaan koiratarhaan, vai mitä.
Jokainen varmaan on törmännyt God morgon -mehuihin ja jopa maistanut niistä joitakin, niitä kun on niin montaa eri makua. Olen maistanut kaikkia muutamaa lukuunottamatta, kaikkea uuttahan pitää aina välillä kokeilla :)
Keskellä on perinteikkäin ja suosittu klassikko, tuorepuristettu appelsiinimehu, joka on mm niin täynnä hedelmälihaa <3 En ymmärrä, miten jotkut eivät muka pidä hedelmälihaa sisältävistä mehuista, sehän on hedelmää itsessään eli hedelmä kokonaisuudessaan mehun muodossa.
Tänään maistoin ensimmäistä kertaa ensimmäisen purkin sisältöä eli Bifido mild mango/passionfruit- mehua. Maku oli raikas, keltainen ja mango maistui voimakkaasti, eikä melkein yhtään passionhedelmän makua maista läpi.
Edellisviikonloppuna maistoin toisen makutuomarin kanssa Bifido mild&smooth kiwi guava - mehua. Ihana vaaleanpunainen sakea juoma juotiin juhlallisesti viinilaseista ja juhlaa se aiheuttikin makunystyröissä. Olen aiemmin maistanut guava-mehua ilman muita hedelmiä, mutta kuten käy kaikille tuotteille, joista tykkään eniten, jostain syystä poistettiin kaupan valikoimasta. Onneksi God morgon keksi tuoda tämän vahvasti raikkaalta makeahkolta guavalta maistuvan juoman markkinoille. Guavaa todellakin kannattaa maistaa. It's delicious!
Neljännen juomapurkin sisällön kanssa minulla oli aika hauskaa. Green juicing punajuuri-omena-karpalo-mustaherukka-acerola oli aikamoinen kokemus. Punajuuren ominainen väri pulppuaa lasiin ja otan siemauksen "this is weiiird" oli ensimmäinen ajatus mausta ja koostumuskin oli erikoista. Ei kannata ensimmäisen maistelukerran vaikuttaa mielipiteeseen, koska silloin mietin, etten aio sitä ostaa toiste. Ajattelin kuitenkin juoda purkin loppuun, kun oli tullut ostettuakin. Seuraavana päivänä punajuuri ei ollutkaan enää päällimmäisenä makuna, vaan karpalon ja mustaherukan tuoman makeuden alkoi maistaa läpi ja mehu oli jo ok-makuista. Kolmantena päivänä piti saada päivän beetroot-mehuannos, olin koukussa.
Hassuutta tämä mehu aiheuttaa sillä, kun punajuurihan värjää muutakin kuin huulet ja hampaat. Ensin ihmetteli, miksi pissa on vaaleanpunaista, se vähäsen huvitti. Tosin tämä punajuuren väri tehoaa myös siihen toiseen ulos tulevaan. Kolmantena päivänä väri oli jo kirkkaanpunainen ja ajattelin, että mahtaakohan punajuuren nauttimisessa sittenkin olla jokin rajoitus, ettei sitä saisikaan juoda tai syödä päivittäin. (Pinaattia saisi syödä vain kerran viikossa, by the way)
Viimeisen purkin pahviseen makuun en ole vielä tutustunut. Sitten joku päivä :)
Tänään oli kasvispizzapäivä om-nom-nom (vaikka oiskin tehnyt mieli quattro formaggia). Sitä varten pitäisi kai hankkia niitä laktoosipillereitä, mikä saa vatsan hetken ajan sietämään laktoosia. Aikuisuuden vitsaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti