Elämä kantaa, joten anna sen viedä. Ei se vie pois, vaan aina eteenpäin, pysy sen mukana, äläkä putoa kyydistä, vaikka joskus putoaminen tuntuu olevan yllättävän lähellä. Elämä saattaa tuntua joskus hitaalta, toisinaan turhankin nopealta, vaikka kello ei liiku sen hitaammin tai nopeammin kuin yleensäkään - se olet sinä itse. Sinä itse voit yrittää saada asiat paremmiksi, jos on mahdollisuus.
Elämä heittää tiellemme esteitä, haasteita ja vastaiskuja kaiken ilon ja onnistumisen mukana. Ne tulevat, koska meidän on opittava, miten tätä elämää oikein eletään oikein. Elettävä harmoniassa. Vastoinkäymisistä oppii aina, jos vain haluaa oppia. Ja aika parantaa asioita, se tekee aina niin, koska opimme joka päivä jotain elämästä, ehkä joskus emme vain ymmärrä heti, mitä elämä haluaa meille opettaa, joten sekin vaatii aikaa se ymmärtäminen. Joskus pitää elää vain päivä kerrallaan ja nähdä iloa pienimmissäkin asioissa, koska sitä se on se onnellisuus, että pystyy iloitsemaan ihan pienistäkin asiosta, eikä mikään ole merkityksetöntä.
Muutama vuosi sitten ajattelin, että ei mitään niin pahaa, ettei jotain hyvääkin - karman laki. Eli jos jotain pahaa tapahtuu, niin vastaava määrä hyvää on tulossa tapahtumaan. Se ei ole kuitenkaan toisin päin, että pitäisi pelätä, että nyt jos tapahtuu jotain valtavan hyvää ja ihanaa, että siitä seuraisi jotain pahaa. Pitää nauttia kaikesta hyvästä, iloa ja onnea tuottavasta ihanasta, mitä tapahtuu. Onnellisuutta kannan laukussa, pienenä myttynä taskussa. Kannan sitä puseron etutaskussa, aina lähellä sydäntä.
Elämä on heittänyt minulle vastoinkäymisiä ja haasteista, mutta kaikesta on aina selvitty tavalla tai toisella. Elämä ei kaadu, vaan nostaa aina takaisin pystyyn, vaikka se veisikin aikaa. Ja kun on kaikista vastoinkäymisistä oppinut, niin se on vahvistanut ja antanut voimaa. Olen oppinut, mitä on onnellisuus ja miten sen voi löytää jokapäiväisistä asioista, vaikkapa ihan ihan pienistä. Ihan pienet asiat voivat merkitä jotain todella suurta. On niin valtavasti asioista, mitkä saavat hymyilemään. Ihan valtavasti!
Mietin sitäkin, kun ystäväni kerran sanoi, että hän luottaa kahteen ihmiseen kuin kiveen ja minä olen heistä se toinen. Voiko ystävyyttä paremmin määritellä! Ja ulkona paistaa aurinko, ei ole syytä murjottaa. Päivä kerrallaan edetään ja otetaan vastaan, mitä elämä antaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti