Seurasaari, häiriköitä rullaluisteluradalla ja mehumaistiaisia

 

 

 

Täytyy myöntää, että voisin hyvin elää viime Helsingin matkani uudelleen. Olen viime aikoina käynyt jonkin verran Helsingissä ja tykkään siitä aina vain enemmän ja enemmän. Helsingistä paljastuu aivan uusia puolia, kuten Seurasaari.

Lähdin heti töiden jälkeen bussilla Helsinkiin. Aina busseja pitää katsoa todella tarkkaan, että tunnistaa sen oikean bussin, johon on matkalippu valmiina. Kahden tunnin ajan bussissa yritti lukea, mutta eihän siinä pysty keskittymään, kun on upea kaupunki ja seura tiedossa. Ei pysy housuissa, niin kuin pienenä sanottiin - siellä siis on varmasti muurahaisia.

Nämä kuvat ovat kaikki Seurasaaresta, jonka ympäri kiersimme ja löysimme piknik-paikan lämpimältä kalliolta. Oli ihanan aurinkoinen sää Seurasaaressa parhaassa seurassa ja ilta-aurinkoa olisi voinut tuijottaa tunnin. Onneksi otin siitä kuvia, niin voi tuijotella jälkeenpäin.

Tuulimylly on Seurasaaren museokaupunki - osasta, jossa oli pieni vanhoja taloja täynnä oleva kylä, mutta se ei ollut sillä kertaa auki, harmi vain. Oli kyllä huippua muutenkin.

Tällainen talo oli Seurasaaren alussa eli sillan jälkeen oleva museokahvila/infopiste, 

Iltapalaksi oli salaattia, joka sisälsi jäävuorisalaattia, fetajuustoa, punasipulia, pikkutomaatteja, paprikaa, rucolaa ja persikanpalasia suolaisen vastapainoksi.

Mm, tuosta rullaluisteluradan häiriköinnistä sen verran, kun sunnuntaina kävin rullaluistelemassa ja siihen viereen on sitten tupsahtanut Tivoli Sariola niin kuin aina vapun alla. Mutta yritäpä rullaluistella siinä, kun ihmiset tunkevat rullaluisteluradalle kävelemään ja jopa pyöräilemään väärään suuntaan. Eivät olleet sanoakseni sieltäpäin, kun eivät tunteneet sääntöjä. En viitsinyt heille mitään sanoakaan, menin vain kovaa vauhtia ohi. Olisi vähän tehnyt kyllä mieli sanoa, että voivat jäädä alle kävelijät, jos siellä olisi enemmänkin ollut rullaluistelijoita, mutta tällä kertaa oli vain neljä yhtä aikaa. Aika turha valitus, mutta piti vain kertoa. Tuskin veisit kissojakaan koiratarhaan, vai mitä.

Jokainen varmaan on törmännyt God morgon -mehuihin ja jopa maistanut niistä joitakin, niitä kun on niin montaa eri makua. Olen maistanut kaikkia muutamaa lukuunottamatta, kaikkea uuttahan pitää aina välillä kokeilla :)

Keskellä on perinteikkäin ja suosittu klassikko, tuorepuristettu appelsiinimehu, joka on mm niin täynnä hedelmälihaa <3 En ymmärrä, miten jotkut eivät muka pidä hedelmälihaa sisältävistä mehuista, sehän on hedelmää itsessään eli hedelmä kokonaisuudessaan mehun muodossa.

Tänään maistoin ensimmäistä kertaa ensimmäisen purkin sisältöä eli Bifido mild mango/passionfruit- mehua. Maku oli raikas, keltainen ja mango maistui voimakkaasti, eikä melkein yhtään passionhedelmän makua maista läpi.

Edellisviikonloppuna maistoin toisen makutuomarin kanssa Bifido mild&smooth kiwi guava - mehua. Ihana vaaleanpunainen sakea juoma juotiin juhlallisesti viinilaseista ja juhlaa se aiheuttikin makunystyröissä. Olen aiemmin maistanut guava-mehua ilman muita hedelmiä, mutta kuten käy kaikille tuotteille, joista tykkään eniten, jostain syystä poistettiin kaupan valikoimasta. Onneksi God morgon keksi tuoda tämän vahvasti raikkaalta makeahkolta guavalta maistuvan juoman markkinoille. Guavaa todellakin kannattaa maistaa. It's delicious!

Neljännen juomapurkin sisällön kanssa minulla oli aika hauskaa. Green juicing punajuuri-omena-karpalo-mustaherukka-acerola oli aikamoinen kokemus. Punajuuren ominainen väri pulppuaa lasiin ja otan siemauksen "this is weiiird" oli ensimmäinen ajatus mausta ja koostumuskin oli erikoista. Ei kannata ensimmäisen maistelukerran vaikuttaa mielipiteeseen, koska silloin mietin, etten aio sitä ostaa toiste. Ajattelin kuitenkin juoda purkin loppuun, kun oli tullut ostettuakin. Seuraavana päivänä punajuuri ei ollutkaan enää päällimmäisenä makuna, vaan karpalon ja mustaherukan tuoman makeuden alkoi maistaa läpi ja mehu oli jo ok-makuista. Kolmantena päivänä piti saada päivän beetroot-mehuannos, olin koukussa.

Hassuutta tämä mehu aiheuttaa sillä, kun punajuurihan värjää muutakin kuin huulet ja hampaat. Ensin ihmetteli, miksi pissa on vaaleanpunaista, se vähäsen huvitti. Tosin tämä punajuuren väri tehoaa myös siihen toiseen ulos tulevaan. Kolmantena päivänä väri oli jo kirkkaanpunainen ja ajattelin, että mahtaakohan punajuuren nauttimisessa sittenkin olla jokin rajoitus, ettei sitä saisikaan juoda tai syödä päivittäin. (Pinaattia saisi syödä vain kerran viikossa, by the way)

Viimeisen purkin pahviseen makuun en ole vielä tutustunut. Sitten joku päivä :)

Tänään oli kasvispizzapäivä om-nom-nom (vaikka oiskin tehnyt mieli quattro formaggia). Sitä varten pitäisi kai hankkia niitä laktoosipillereitä, mikä saa vatsan hetken ajan sietämään laktoosia. Aikuisuuden vitsaus.

What a beautiful day

Näillä kuvilla pääsiäisen vietto alkoi, kun menimme Halisista Turun linnaan asti nähtävyyskierroksella. Oli todella tuulinen päivä, eikä välillä meinannut päästä polkupyörällä edes eteenpäin, kun tuuli niin kovasti vastaan. Lisäksi pitäisi ketjut rasvata, kun niin kovasti tykkäävät kitistä.

Lauantaina keskipäivällä lähdin äidin luokse käymään ja kahvin seurana oli rahkapiirakkaa sekä karhunvatukoita, koska niitä emme olleet ennen maistaneet. Velikin oli käymässä äidin luona ja sain jälleen toimia parturina. Leikattiin lyhyemmäksi ja leikkasin vielä pään sivuilta lyhyemmäksi kuin keskeltä eli melkein keesi, muttei kuitenkaan.

Otin rullaluistimet ja kypärän mukaan ja lähdin äidin kanssa kevään ensimmäiselle rullaluistelukokeilulle. Äidillä ei ollut rullaluistimia, muuten olisi ollut kaksin verroin hauskempaa :)

Tänäänkin piti käydä rulla-luistelemassa, kun innostuin eilisestä ja oli muutenkin tosi nätti ilma. Pyöräilin luistimet laukussa Kupittaan luisteluradalle. Siinä ympärillä on jalkapallokenttiä, puistoa, koripallo-kenttä, urheiluhalli ja ulkokuntosali.

Ensin ajattelin mennä vain 10 kilometriä eli 20 kertaa ympäri, mutta sitten tuli enemmän luistelijoita ja pieni kilpailuvietti syttyi, niin meninkin 15 kilometriä. Se on kovin leppoisaa ja lisäksi hauskaa, eikä ollut mihinkään kiire, niin mikäs siinä. Aurinko paistoi ja tuntui kuumottavan poskia. Rullaluistelun jälkeen olo oli todella hyvä, vesi virkistävää, ja hieman hikinen, joten kotio viileään suihkuun.

Ulkona on ollut tänään aurinkoista, ihanaa ja lämmintä, eikä pieni tuulenvire ole yhtään haitannut - ihan hyvä vaan, että on vähän tuullut. Ulkona on kyllä ihan kesäkeli tänään, täydellinen päivä piknikille. Suureen vappupiknikiin ei ole pitkä aika, mutta olisi kiva kahden kesken tai pienellä porukalla rauhassa olla ruoholla syömässä hyviä eväitä, turisemassa niitä näitä ja nauttien seurasta ja päivänpaisteesta.

Tuli tänään myös niin kesäinen fiilis, että ajattelin riippukeinussa pötköttelyä pienen tuulenvireen välillä käydessä ohi ja kutitellen. Viereisellä pöydällä olisi vikistävää juomaa ja hedelmiä.

Tai sitten voisi meloa kauniissa saaristossa keskelle ulappaa ja jäädä siihen ihastelemaan päivää, eikä kuuluisi muuta kuin vähän lähes tyynen veden liplatusta ja ohi menevien lintujen höpinää. Aallot voisivat hetkeksi vaikka tuudittaa uneen auringon lämmittäessä ihoa ja hymykuoppia.

Mietin myös sitä, miksi joidenkin on niin helppo laihtua kesällä. Jotkut tykkäävät syödä grilliruokaa nauttien samalla hyvästä seurasta ja virkistää kehoaan viileällä alkoholijuomalla, mutta eihän sellainen laihduta lainkaan.

Kesällä on lämmin, toisinaan jopa kuuma. Hiki virtaa, kun aurinko porottaa ja sen lisäksi kesällä on superpaljon kivempi liikkua ulkona. Ihmiset kävelevät, juoksevat, pyöräilevät ja rullaavat paikasta toiseen, eikä kukaan halua istua saunamaisessa bussissa tai autossa, jollei se ole välttämätöntä pitkällö matkalla. Ja silloinkin tuuletetaan ikkunoista kieli ulkona. Vai oliko se koirien tapa?

No anyway.

Kesällä liikutaan paljon ja hikoillaan lisäksi auringon kuumuuden takia. Liikuntahan luonnostaan erittää oksitosiinia kehoon ja vaikuttaa myös kylläisyyshormoniin. Myöskään kuumalla ei tee mieli syödä, koska olo on hyvä olla mahdollisimman kevyt, viileä ja helppo kuumalla ilmalla. Kuuma ilma + kuuma ruoka (varsinkin tulisesti maustettu) tekee olon varsin tukalaksi.

Omakohtaisella kokemuksella en edes pysty syömään kuumia ruokia kesällä, kun on muutenkin niin kuuma, enkä muutenkaan demivegetarisuuden (syö kaikkea muuta paitsi nisäkkään lihaa) takia syö grilliruokia. Grillissä on toki kovin kiva paistella paprikoita, maissia ja kalaa, mutta broilerifileitä ei kannata kovaan grillituleen laittaa, koska sen kypsyminen on epävarmaa, koska sen pitäisi kypsyä kauttaaltaan ilman liikoja carbodioksideja/karsinogeenejä (siis mustuminen, saattaa olla väärä sana, pitää myöhemmin paikata) ettei olisi salmonellariskiä, eikä raaka kana muutenkaan hyvää ole. Äijämakkarat ja nakit on niin helppo kypsyttää grillitulessa, koska ne oikeastaan pitää vain lämmittää, koska ne pystyy syömään kylminäkin.

Kesällä ei tee siis mieli mitään kuumaa, koska se tekisi olon vain entistä kuumemmaksi ja tukalaksi. Mieluummin syö paljon raikkaita ja kevyitä hedelmiä ja rehuja ja mieluiten suoraan jääkaapista tai pakkasesta. Kesällä kuluu myös paljon vettä ja se onkin paras janojuoma kuumalla.

Olen senkin kuullut, että joskus nälkä saattaa olla vain piilotettua janontunnetta eli jos on nälkä ja tiedät syöneesi tarpeeksi, niin juo vaikka lasillinen vettä ja kuulostele sitten, mitä masu sanoo. Muutenkin pitäisi juoda kahdesta kolmeen litraan vettä päivässä, hikoillessa enemmän.

Mie kuittaan. Over and out!

P.S. Ai niin se laihtumisjuttu kesäisin = kuluttaa luonnollisesti enemmän kuin hamstraa massuun. That was it!

Innostumista

Hello!

On ihanaa lukea lehtiä, selata juttuja ja katsella kuvia. Vielä upeampaa on inspiroitua ja innostua lehden sisällöstä. Mistä tahansa jutusta voi inspiroitua ja innostua, jos löytyy vähänkin sisäistä kiinnostusta aiheeseen.

Postiluukusta kolahti edellispäivänä sporttilehti ja siinä oli iso osio varsinkin pyöräilystä. Tänään iltasella ehdin kunnolla lukea sen kannesta kanteen, mikä oli mukavaa ja annoin lehden vähän viedä mennessään. Pyöräilystä kuitenkin innostuin aivan uudella tavalla. Olen aina tykännyt pyöräilystä, vaikka harmikseni on viety neljä pyörää, mutta nykyisestä pidän tarkkaa huolta, pidän kunnossa ja varmassa tallessa ja lukossa. Sekä kypärä päässä joka säässä.

Sekin on mukavaa, kun olen nyt pari viikkoa pyöräillyt työmatkat ja kaikki muutkin ja saan positiivista palautetta kehostani. Hassua kyllä, ettei itse huomaa muutosta, mutta otan hyvilläni vaikka vähän hämilläni ja kainosti kohteliaisuudet vastaan. Olen kai jutellut jo hyvistä käytöstavoista ja kohteliaisuuksista, mutta niistä tulee varmasti juteltua vielä paljonkin, päivittäisiä asioita kun ovat.

Takaisin aiheeseen: lehdessä oli juttua erilaisista pyöräilijöistä, erilaisista pyöristä jotka sopeutuvat erilaisiin maastoihin ja innostuin varsinkin jutuista, joissa puhuttiin erilaisista pyöräilymatkoista Suomessa. Olisi mukavaa ensin lähteä fiilistelyreissulle Ruissalon upeille perukoille ja aurinkoiseen Naantaliin. Raisiossa on tullutkin jo pyörähdettyä, mutta siellä ei ole yhtä upeita luontomaisemia kuin Ruissalossa ja Naantalissa.

Niiden jälkeen voisi kokeilla suunnitellumpaa matkaa kesämmällä vaikka 100-200 km reiteille. http://www.outdoorsfinland.fi

Törmäsin tänään myös sivustoon, mikä on täynnä ihan kaikkea: hienoja kuvia, vinkkejä ja tietoa asioista. Takerruin varsinkin kuviin hienoista maista, matkakohteista, upeista paikoista missä käydä, luonnonpuistoista sun muista: http://travel.amerikanki.com

Luin paljon ruokajuttuja sivustolta ja innostuin niistä.

Tässä muutama tosi hyvä:

http://en.amerikanki.com/antiaging-foods-eat-every-day/

http://en.amerikanki.com/healthy-snacks-perfect-skin/

http://en.amerikanki.com/healthy-snacks-to-trick-your-sweet-tooth/

http://en.amerikanki.com/greatest-sources-vitamins-minerals-skin/

http://en.amerikanki.com/ways-drinking-water-improve-health-skin/

http://en.amerikanki.com/healthy-foods-eat-combat-sugar-addiction-body/

http://en.amerikanki.com/tasty-foods-stress-relief/

http://en.amerikanki.com/healthy-foods-eat-increase-vitamin-intake/

http://en.amerikanki.com/antioxidant-rich-foods/

http://en.amerikanki.com/healthy-foods-eat-smarter/

http://en.amerikanki.com/little-changes-to-make-for-better-health/

http://en.amerikanki.com/reasons-walk-outside-day/

Tällaista tällä kertaa :)

Kantaako elämä sinua vai kannatko sinä elämää?

Elämä kantaa, joten anna sen viedä. Ei se vie pois, vaan aina eteenpäin, pysy sen mukana, äläkä putoa kyydistä, vaikka joskus putoaminen tuntuu olevan yllättävän lähellä. Elämä saattaa tuntua joskus hitaalta, toisinaan turhankin nopealta, vaikka kello ei liiku sen hitaammin tai nopeammin kuin yleensäkään - se olet sinä itse. Sinä itse voit yrittää saada asiat paremmiksi, jos on mahdollisuus.

Elämä heittää tiellemme esteitä, haasteita ja vastaiskuja kaiken ilon ja onnistumisen mukana. Ne tulevat, koska meidän on opittava, miten tätä elämää oikein eletään oikein. Elettävä harmoniassa. Vastoinkäymisistä oppii aina, jos vain haluaa oppia. Ja aika parantaa asioita, se tekee aina niin, koska opimme joka päivä jotain elämästä, ehkä joskus emme vain ymmärrä heti, mitä elämä haluaa meille opettaa, joten sekin vaatii aikaa se ymmärtäminen. Joskus pitää elää vain päivä kerrallaan ja nähdä iloa pienimmissäkin asioissa, koska sitä se on se onnellisuus, että pystyy iloitsemaan ihan pienistäkin asiosta, eikä mikään ole merkityksetöntä.

Muutama vuosi sitten ajattelin, että ei mitään niin pahaa, ettei jotain hyvääkin - karman laki. Eli jos jotain pahaa tapahtuu, niin vastaava määrä hyvää on tulossa tapahtumaan. Se ei ole kuitenkaan toisin päin, että pitäisi pelätä, että nyt jos tapahtuu jotain valtavan hyvää ja ihanaa, että siitä seuraisi jotain pahaa. Pitää nauttia kaikesta hyvästä, iloa ja onnea tuottavasta ihanasta, mitä tapahtuu. Onnellisuutta kannan laukussa, pienenä myttynä taskussa. Kannan sitä puseron etutaskussa, aina lähellä sydäntä.

Elämä on heittänyt minulle vastoinkäymisiä ja haasteista, mutta kaikesta on aina selvitty tavalla tai toisella. Elämä ei kaadu, vaan nostaa aina takaisin pystyyn, vaikka se veisikin aikaa. Ja kun on kaikista vastoinkäymisistä oppinut, niin se on vahvistanut ja antanut voimaa. Olen oppinut, mitä on onnellisuus ja miten sen voi löytää jokapäiväisistä asioista, vaikkapa ihan ihan pienistä. Ihan pienet asiat voivat merkitä jotain todella suurta. On niin valtavasti asioista, mitkä saavat hymyilemään. Ihan valtavasti!

Mietin sitäkin, kun ystäväni kerran sanoi, että hän luottaa kahteen ihmiseen kuin kiveen ja minä olen heistä se toinen. Voiko ystävyyttä paremmin määritellä! Ja ulkona paistaa aurinko, ei ole syytä murjottaa. Päivä kerrallaan edetään ja otetaan vastaan, mitä elämä antaa.

Sunnuntaihaaveilua

Hips!

No ei oikeastaan haaveilua - tai ehkä, en ole miettinyt yhtään, mitä sitä kirjoittelisi, kunhan kirjoitan. Kännykkä meni riks raks torstaina, voi minua kun sen menin pudottamaan. Nyt odottelen sitä huollosta, toivottavasti ei maksa kovin paljon se näytön vaihtaminen. Eilen siivotessa kämppää onnistuin rikkomaan posliinilautasen, se sanoi "kolinkolinpirsk". Mutta sirpaleethan tuottavat onnea, eikö vain :) Miulle sattuu ja tapahtuu asioita tuon tuostakin, joten en hätkähdä mitään lautasen rikkoutumista, kun ei ollut edes kovin tärkeä lautanen. Eipä lautanen oikeastaan voikaan olla tärkeä. Jos jokin menee rikki, niin voih. Olisi eri asia, jos joltain saatu koru menisi rikki - sitten sitä yrittäisikin korjata, eikä päätyisi roskikseen niin kuin lautanen.

Perjantaina aloitin työmatkapyöräilykauden. Säästääpähän bussikortin hinnan ja saa samalla liikuntaa. Harmi vain, kun on tuo kuntosali, josta ei pääse millään eroon. En vain ole sitä tyyppiä, joka käy kuntosalilla. Mieluummin tekee kaikkea itse ja liikkuu luonnossa.

Jeps, eli perjantaina aloitin työmatkapyöräilyn ja Halisten koskelta työpaikalle kiinnitin kysymyslappusia, koska töissä meillä oli suunnistusretki tai siis "Koskiseikkailu" koskelle :) Oli kartta ja kaikki. Aarteena oli kivien alle piilotettu hopeisella paperilla päällystetty Domino-keksipaketti. Alunperin piti kyllä etsiä suklaakolikoita jostain irtokarkkikaupasta, mutta kumma kyllä ei ollut aikaa siihen. Onneksi löytyi vararatkaisu. Kaikilla oli kivaa.

Tässä on Halisten kosken koskiputoukselta kaksi kuvaa, toinen syksyltä ja toinen kesältä. Se kuohuu eri tavoin.

Töiden jälkeen poljin keskustaan ja menin myymälään antamaan rakkaan kännykkäni huoltoon. Koko näyttö pitäisi vaihtaa. Kurja juttu, kun on kömpelö väärään aikaan. Toivottavasti eivät kauheasti siitä veloita. Löysin onneksi kotoa vanhan kännykän, jota voi käyttää siihen asti, että raukka palaa huollosta laastari kyljessään.

Kävin kaverillakin ruikuttamassa ja olen kai siitä vähän erikoinen, että tykkään siivota toisten asuntoja.

Yhdessä saimme tehtyä kunnon kevätsiivouksen ja olin hyvilläni siitä, että kaverilla oli hyvä mieli siivouksen jälkeen ja kämppä tuli siistiksi ja puhtoiseksi. Oikeastaan kaikki alkoi siitä, että hänen piti antaa minulle oma vanha kännykkänsä lainaan, muttemme löytäneet sen vanhanaikaista laturia, joten siinä etsiessä ja tavaroita siirrellessä tuli into saman tien siivota koko kämppä.

Lähdin tuuliseen ulkoilmaan kotiopäin ja kun löysin pyöräni keskustasta, niin huomasin, että tuuli oli kaatanut sen toisen pyörän päälle ja molemmista oli poljin takertunut toistensa pinnojen väliin. Kävi kuitenkin niin hyvä tuuri, että samalla kun huomasin pyöräni, niin ennen kuin ehdin koskettaakaan sitä, niin kaksi ohitse kulkevaa naista tarjosivat apuaan. Oli kyllä kuin kreivin aikaan! Olin todella kiitollinen heille ja todella iloinen ja ihastunut siitä ajatuksesta ja tosiasiasta, että todellakin kaikkialta voi löytyä ystävällisiä ja avuliaita ihmisiä. Kaikki eivät todellakaan kävele silmälaput silmiensä ympärillä. :)

Kävin eilen lauantaina myös pyöräilemässä keskustassa ihanan aurinkoisena päivänä ja kaskenmäellä juuri näiden kellojen (tämä kuva siis on kesältä) lähellä joko kasvoi luonnostaan tai istutettuina pieniä tulppaaneita ja muitakin kukkia, paljon pieniä sinisiä tähdenmuotoisia, joiden nimeä en muista. Ensimmäiset kukat, jotka tänä vuonna näin. Nämä ruohikossa makaavat kellot löytyvät siis Kaskenmäeltä, Ihana-kirpputoria vastapäätä.

Katselin tänään vähän vanhoja valokuvia pyöräiltyäni tihkusateessa Kaarinaan ja ihastelin kesäkuvia. Kevät on ihanaa aikaa ja on ihana huomata luonnon heräävän unestaan, enkä toivokaan kesän tulevan yhtään sen nopeammin, mutta tuli ihan kesäviiwis tänään, vaikka ulkona onkin tylsiä harmaita pilviä ja tihkuttaa.

Mikä kuvailisikaan paremmin kesää kuin aurinko, lehdet, kukat ja ötökät. Kaikki muut ötökät on ihan kivoja paitsi hyttyset, sääsket ja paarmat. Mutta jejei! Laitanpa vielä yhden kesäisen biisin tähän loppuun :) Kesätorit ovat muuten ihania, kun siellä tuoksuu tuore munkki ja kukkaset ja jossain silakkakin. Ja jostain saattaa kuulua haitarin soittoa, haitari on jotenkin kesäinen soitin :)

Travelling

Heya!

I just noticed that I haven't been writing for a while and I thought what have I done meanwhile.

Last Saturday I met my friends from Jyväskylä. We had good time as always. We went to flea market which was in Salo and Pinetta design shop which was on the way back to Turku. There was this lovely lampshade made of feathers and lots of fabulous items which could be nice to buy home some day. Beautiful staircase leads to downstairs.

Beautiful swans we found from Salo and they were so close. Just a meter away. It was very sunny day and we drove all around. Also to Paimio's Varasvuori-called diving tower.

This picture is almost from the top of Varasvuori

Last Sunday we went with my mom and brother to dad's 55st birthday party. We had good time. Cake and buns were delicious.

Dad had received as a gift from his mom lovely pink and lila coloured cups and plates with pictures of butterflies and flowers on them.

I have been on job interview in Espoo and I hope fingers crossed that I could have that job. I have intention to move to Espoo or Helsinki whether I used not think like that. Things change :)