Takaisin pyörän selkään

Tänä aamuna tuli syötyä pitkästä aikaa banaanilettuja :)

Värjäsin myös hiukseni Garnierin mocca-sävyisellä hiusvärillä ja tuli oikein kivat. Viime kerralla olin yrittänyt vaalentaa, mikä pakotti tyvikasvun esille, mutta jätti hiusten latvat tummiksi. Nyt on ainakin vähän tasaisempi väri toivottavasti. Suoristin hiukset keskijakaukselle ja iloitsin hetken, kun hiukset näyttivät hyvin paksuilta ja olivat kerrankin laitetun näköiset.

Ainakin tyvestä ja päälaelta tuli tummennettua. Tämä on oikeastaan vielä hauskempi kuin osasin toivoa, ihan kuin olisi tehty monisävyvärjäys tai liukuvärjäys. Tämä kuontalo nyt tykkää käyttäytyä vähän miten sattuu.

Ystäväni tuli tänään katsomaan pyörääni: laittoi öljyä kuivaan ketjuun ja hän sai irroitettua etulokasuojan, muttei takalokasuojaa. Pyörä kulki aika sulavasti, kun jumi oli saatu irti.

Lähdimme ajelemaan Töölöä kisahallia kohti kiertoreittiä.Huomasin, että kuljimme osaksi Naisten Kymppi - reittiä. Ajattelin siinä, että voisin kaivella muistista, mitä reittiä kuljimme kokonaan ja kulkea sen vaikka pyörällä joku päivä. Saattaa olla hämärän peitossa se kohta Huopalahteen siirryttäessä, mutta uskoisin, että reitin edetessä muistaisi koko ajan, minne pitää mennä. Aika kiva asia tuo visuaalinen muisti.

Kävimme kuvailemassa Auroran sillan päällä ja kiersimme alas Eläintarhaan, kunnes etsimme jälleen reitin Mannerheimintielle ja urheilustadionille (vai onko se kisahalli?).

Tänään sää oli erittäin vaihteleva. Välillä aurinko pilkotteli ja meinasi olla melkein lämminkin, kunnes jälleen pilvet peittivät auringon ja alkoi ripotella. Näin kävi monen monta kertaa, kun taivas ei osannut päättää, sataako vai paistaako.

Kaverin lähdettyä seuraamaan jalipalipeliä, niin minä lähdin kohti rautatieasemaa ja lähijunalla ensimmäistä kertaa pyörän kanssa Malminkartanoon. Sieltä pyöräilin Jätemäelle. Sadekaan ei haitannut, mutta jalat tahtoivat harata vastaan, kun niissä tuntui vielä eilispäivän jäljiltä tehtyä työtä pohkeissä etureisissä ja pakaroissa. Ei kun huippua kohti! Ajattelin, että otan vähän iisimmin ja menen vain kolme kertaa ylös ja mäkeä alas. Kun olin kolmannen kerran tullut portaat ylös, niin ajattelin, että menen kyllä vielä neljännenkin kerran. Normaalisti menen viisi kertaa. Pieni univajekin luultavasti haittasi, kun olin ihan rätti taluttaessani pyörää viimeisen mäen. Tunsin, että kaikki mehut on tällä kertaa puristettu irti. Huomenna pitäisi olla lepopäivä. Täytyy pitää mielessä, ettei mene yli sadan portaita harjoittelemaan. Semireipas kävely on ihan hyvä lepopäivänä, kun paikallaankaan ei osaa olla, vaikka kyllähän sitä vaikka kaupunkia talsiessakin tulee huomaamatta kuntoiltua.

Lähdössä Malminkartanosta lähijunalla.

Pysähdyin Kansalaistorin puistossa vähän kuvailemaan kukkia.

 

Kun olin nihkeänahkea, likainen ja sateesta märkä, niin suuntasin pyörän takaisin asemalle, nokan kohti keskustaa ja sieltä Töölönlahden ympärimenoreittiä takaisin kämpille suihkuun ja tekemään ruokaa. Nyt alkaa silmät jo lupsua.

Hyvää yötä!

~ Lilja Lumi

Turkuun, takaisin ja lenkille

Tiistain lenkkimaisemat Töölönlahden ympäri ennen Turku-visiittiä. 

Olin vähän uuvahtanut yhtenä päivänä ja kävin kaupasta ostamassa jäätelön ja aamusumpin, niin ajattelin, että samalla, kun ulkona ollaan, niin voisi käväistä kävelemässä tutun reitin Töölönlahden ympäri. Olin syömässä jäätelöäni Hakaniemen rannalla ja mietin, mikä olisi lyhin reitti, ettei tarvitsisi kiertää ihan Linnanmäen kautta. Löysin sitten tämän sillan, joka menee rautateiden yli. Hienoa nähdä, kuinka junat kulkevat alla ja voi nähdä jopa neljän junan ohittavan samaan aikaan. Lenkistä sai jälleen uutta puhtia ja löysi jopa tämän "salareitin", josta pääsee oikeaan paikkaan. Oli hauskaa mennä tuttu lenkkireitti väärinpäin. Kuljin myös seuraavana päivänä saman sillan yli. 

Alkaa ajatukset kulkea sen verran hitaalla, että taidan kirjoittaa tämän loppuun ja laittaa koisimaan.

Olin ostanut muutama päivä sitten liput Turku-reissua varten ja Onnibussilla olikin ihan kiva tarjous, kun edestakaisin Helsingistä Turkuun pääsi kympillä. Keskiviikkona lähdin aamupäivällä bussilla kohti Turkua ja olin Turussa suunnilleen puoli yhden aikaan. Huomasin bussissa vasta, että olin unohtanut kameran matkasta, jota olin edeltävänä iltana ja samana aamuna vielä ladannut, ettei vain akku loppuisi kesken, mutta sittenpä se jäi kämpille, voi harmi. Onneksi kännykässä on kamera, vaikkei sen laadussa ole kyllä kehuskelemista. 

Turussa oli kaunista, kun on kesä ja ihan lämmin keskiviikko-päivä. Tapasin ystäväni, kävelimme hetken ja menimme ihanan Cafe Artin ulkopenkeille istuskelemaan ja nautiskelemaan jäälattesta ja kakuista, jotka pistimme puoliksi, että saimme maistella molempia. Tuossa on mango-passion - kakku ja lime-valkosuklaakakku. Keltainen kakku oli raikkaampi, vaikka ensin epäilin, että olisiko se liian makea, mutta Cafe artista saa juuri sopivan pirskahtelevan makuista mango-passionkakkua.

Kiertelimme vielä hetken ihastellen ihastuttavaa Aurajokea ja päivitellen, mitkä kaikki rakennukset ja paikat ovat muuttuneet, kävimme kirpputorilla ja löysimme Aurajoen varrelta Lotto - saunankin, jossa emme käyneet sisällä. Emme löytäneet Mammuttia, mutta luulenpa, että se on lähempänä Martin-siltaa. 

Kävimme vielä korukaupassa ja syömässä frozen jogurttia mansikoilla ja kiwillä ennen kuin äiti kipsaisi kauppatorilta minut kyytiinsä ja menimme tuttaviemme luokse Raisiossa käymään ja grillaamaan. Olimme vasta illalla kotona. Tämän kauniin auringonlaskun näimme ja ikuistin muistikortille ajaessamme Halisten kautta kotiin.

Torstaina oli veljeni syntymäpäivä, joten töidensä jälkeen äiti kipsaisi minut kotoa, kävimme kaupan kautta, haimme veljen ja ajelimme veljen luokse, jonne isänikin tuli. Viisi henkeä jaksoi syödä tuosta kakusta suunnilleen puolet ja veimme lopun kakun äidin luokse. Saatoin maistella sitä tänä aamuna kahvin kanssa. Kakku oli hyvää ja seura puheliasta. Leikkasin veljen hiuksetkin koneella.

Tähän sellainen välikommentti, että hukkasin Camelbak-pulloni luultavasti rautatieaseman eteen ja yritimme äidin kanssa etsiä sitä kolmesta kaupasta tuloksetta. Ostin ihan samanlaisen pullon Intersportista ennen Turusta lähtöä.

Kuva on otettu linja-autosta Aurakadulta, kun istuin Onnibussiin alakertaan selkä menosuuntaan, koska en halunnut olla polvet sylissä niin kuin tullessa. Siihen eteeni istui kaksi nuorta naista, jotka ensin ihmettelivät ääneen, että missähän pistorasia on, että pitäisihän Onnibusseissa pistorasiat olla ja kerroin, että sijaitsevat siinä penkkien välissä alhaalla. Sen jälkeen toinen heistä harmitteli, että hyvä tietää pistorasian sijainti, mutta laturi unohtui matkasta. Tarjosin oman laturini käyttöön ja hän pitikin puhelintaan yli tunnin latautumassa ja kiitti lainasta. On ilo auttaa, kun siihen on mahdollisuus, varsinkin silloin kun apua ei edes pyydetä.

En voi olla kuulematta muiden puhetta, mutta sitten kun keskityin mukanani olleeseen lehden lukuun, niin jätin heidän höpötyksensä huomioimatta. Oli virkistävää kuulla pitkästä aikaa hieman laitilan murretta toisen naisen suusta, vaikka olihan siihenkin jo vähän slangia sekoittunut. 

    

Päästyäni perille Helsinkiin, käytyäni kaupassa ja metroiltuani kämpille heitin tavarat sängylle, vaihdoin vaatteet ja lähdin lenkille. Valitsin umpimähkäisen reitin ja löysin alueen, jonka bussipysäkillä luki Hanasaari. Näin tämän sillan, johon oli kiinnitetty kolmet portaat ja yksi mäkitie. Ensin kävin katsomassa ja vähän kuvailemassa ympäristöä ja sitten aloitin porrastreenin. Menin seitsemisen kertaa portaat kaksi kerrallaan ylös ja juoksin mäen alas. Oli todella pehmoiset portaat vai olikohan kiinni näistä kengistä vai juoksijasta. 

En ollut oikeastaan päässyt lähes ollenkaan liikkumaan vieraillessani äidin luona, joten heti Helsinkiin päästyä keholla oli vain halu päästä juoksemaan. Alkoi tulla jo eräänlaisia vieroitusoireita. Kun on päässyt liikunnan makuun, niin tietää, millainen olo voi tulla ilman sitä: mieliala laskee, ilmenee ärtyisyyttä ja stressitaso alkaa kasvaa. Heti kun on päässyt liikkumaan ja vähän hikoillut, niin mieli on jälleen kumman valoisa ja olo keveä.

Olin juoksemassa yhdentoista aikaan ja kummastelinkin kelloa, kun se näytti viittä vailla kahtatoista, kun olin suihkussa käynyt ja laittanut yhden kananmunan kiehumaan, kun piti vielä syödä jotain mustikoiden ja vadelmien lisäksi lenkin jälkeen. 

Keksin leivällekin oivan korvikkeen, jollei jaksa gluteenitonta leipää: riisikakut! Vähän voita päälle, savuisa kalkkunaleike siihen ja muutama kurkku, niin voilá. Niihin voi kyllä tulla himo, niin hyviä ovat. 

Kello näyttää kyllä sen verran, että voisi ummistaa silmänsä ja alkaa nukkumaan. 

Aamulla lisää treeniä, jeije! :)

~ Lilja Lumi

Malminkartanon huipulle

Tänään menin tekemään aamutreeniä Malminkartanon huipulle, jota kutsutaan myös Jätemäeksi. Kaikki siitä niin puhuvat, mutta ajattelin ensin, että en kyllä millään jaksa. Sitten kun tämä liikuntakärpänen onkin puraissut todella kovaa, niin meninkin Malminkartanoon lähijunalla ja kävelin bussireittiä seuraten päätepysäkille. Parhaiten Jätevuorelle pääsee, kun menee keskustasta busseilla 51 tai 45 päätepysäkille, niin se on siinä ihan vieressä.

   

Portaita on 426, mutta tuntuvat vain puolelta siitä määrästä. Ennen kuin huomaakaan, niin on huipulla. Menin portaat viisi kertaa ylös ja tulin ensimmäisellä ja kolmannella kerralla portaiden vieressä olevaa jyrkkää reittiä alas, mutta toisella ja neljännellä kerralla takaa kulkevaa loivempaa reittiä alas.

Kolmannella alastulokerralla huomasin ensin polulla etanaisen, joka on isompi kuin normaalisti puskissa olevat etanaiset, mutta vähän edempänä ruohikossa näkyi kolme tätä ensimmäistä yli kaksi kertaa suurempia etania ja siinä kohtaa sanoin ääneenkin woah, hymy venyi korviin ja käsi kaivoi kameran taskusta kuvaamaan. 

Tykkään ötököistä ja ihan kaikista eläimistä. Pidän kaikkia eläimiä joko söpöinä, upeina tai kiehtovina (voivat olla kaikkea tätä myös yhtä aikaa). Ainoat, mistä en välitä, ovat hyttyset, koska ne vain tahallaan kiusaavat. Joskus tuli vaikeuksia siitä, kun en osannut tai pystynyt tappamaan yhtä ötökkää. En pidä niistäkään. Punkeista en myöskään pidä, mutta onneksi ei ole tullut vastaan. Muurahaisetkin ovat yksittäin kivoja, mutta ei joukoittain varsinkaan, jos ne ovat eväiden perään tai pistävät. Jos vahingossa tapan jonkun eläimen, niin olen kauhean pahoillani ja hetken soimaa huono omatunto (tämä ei koske hyttysiä tms), mutta ei siitä sen enempää.

Viidennellä kerralla portaat ylös mennessäni tulin portaat myös alas ja pari minuuttia jalat tärisivät, mutta eivät ole nyt ollenkaan kipeät. Menin 45 bussilla takaisin Kamppiin, kävin juomassa latten Espresso Housessa ja tulin metrolla kämpille. Nyt on ihanan autuas raukea olo. Pitäisi pestä pyykkiä, kun pyykkikori on täynnä, mutta ensin pitää kipaista varaamassa aika pyykkituvasta ja toivoa, että on tarpeeksi pesuainetta jäljellä. Parvekkeen ovi on auki, alhaalta kadulta kuuluu höpötystä, koiran haukuntaa ja lokkien kirkumista, välillä liikenteen ääniäkin. Kirkon kelloa en ole kuullut tänään, ihme kyllä.

Tällaisia näkymiä on Malminkartanon huipulla

Olen nyt enemmän tai vähemmän kävellyt ja hölkännyt kaikkina seitsemänä päivänä viikossa. Miten sänkyperunasta muuttui liikkuja, joka tykkää liikkua varsinkin jalkaisin kaikkialle. Syytän ja kiitän liikuntakärpästä. Uskon, että on muitakin tekijöitä. Sitä vain innostui, eikä voi lopettaa kesken edes lepopäivinä.

Eilen oli lepopäivä. Menin ratikalla Pasilan asemalle, hain Lidlistä vähän evästä ja tapasin siellä työkaverini ja käpsyttelimme Alppipuistoon Linnanmäen viereen kallioilla kiipeillen ja metsäpolkuja tallaten. Sinne tuli toinenkin kaveri hengailemaan. Aurinko porotti, ihmiset istuksivat nurmikolla ja välillä lavalta kuului erittäin kovaa musiikkia. Nautimme vähän huurteista, höpöttelimme ja nautimme päivästä. Tällä kertaa oli aurinkorasvaa, niin ei palanut. Ilman sitä olisi varmasti kärvähtänyt. Kävelimme Alppipuistosta Kansalaistorille kuuntelemaan Movetronia Pride-pippaloihin ja katselimme hetken aikaa menoa siellä. Massu murisi ja kävimme syömässä vuohenjuusto-päärynäkompotti-mansikka-cashewpähkinä - salaatit. Kasin aikoihin tuli mentyä kämpille, käytyä suihkussa ja vaihdettua puhtaat lakanat sekä siirrettyä vaatteet lattialta kaappiin. Vielä pitäisi tiskata ja pestä pyykkiä. Jospa sitä alkaisi.

 

Pari lenkkikuvaa perjantailta.  

Kävin perjantaina myös Arabiassa. Liityin Planin lahjoittajaksi pienellä kaunopuheella ja sain myös halauksen kaupan päälle. Robert's Coffeessa oli cappuccino ja donitsi yhteistarjouksella, mutta kun vähän myyjä lirkutteli, että marjapiirakka on täällä tänään leivottu ja sen saa vaniljakastikkeella, niin otin sitten sellaisen. Itse leivottu on kuitenkin aina terveellisempi kuin koneella tuotettu donitsi.

Mutta nyt pyykkiä pesemään ja tiskaamaan!

~ Lilja Lumi

Helsinki - kierroksella

Täytyy myöntää, että kun on kolmena päivänä jonkin verran kävellyt, niin ei ole mikään ihme, että nyt tuntuu reisissä poltetta. Tänään tosin kävin salilla, mutta siitä myöhemmin.

Isä viivähti Helsingissä pari päivää ja halusi viettää ne päivät minun kanssani. Samalla tietysti pystyin esittelemään Helsinkiä, joten kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Isä saapui aamuyhdeksän aikoihin. Laittauduin valmiiksi ulkoilmaa varten ja lähdimme kävelemään. Olin mielessäni jo pohtinut reitin, jonka isälleni näyttäisin.

Kuljimme tuttua lenkkipolkua pitkin ja käännyimme Kaisaniemen ympäröivälle maisematielle, josta jatkoimme Kansalaistorin halki, ja otimme jäätelöt mukaan, kohti Kiasmaa, jossa kävimme katselemassa Kiasman putiikkia. Kiasmasta suuntasimme Kampin läpi Fredrikinkadulle, koska halusin näyttää Roobertin herkun. Kävimme sisällä ihastelemassa ja etsimme reitin Kauppatorille. Asianmukaisesti piti käydä ratsastamassa värikkäillä betoniporsailla ennen kuin löysimme perille.

 Sitä ennen törmäsimme myös tähän Johanneksen kirkkoon.

Ja myös tähän isoon paattiin, jota en ollut ennen nähnyt. Sen nimi taisi olla Azteca.

Torilla ihmettelimme kojuja ja herkuttelimme suumme makeaksi hedelmillä ja kermavaahdolla täytetyllä käärityllä muurinpohjaletulla. Hyvää oli! Jatkoimme syötyämme kohti Kaivopuistoa.

Puistokatu Kaivopuiston vieressä

Kaivopuistossa oli paljon hanhia, mutta niitä on joka puolella Helsinkiä. Kävimme Harakan särkällä koittamassa, kuinka kovaa tuulee ja lähdimme sen jälkeen kiipeämään mäkeä ylös Kaivopuiston korkeimmalle kohdalle katselemaan näköalaa. Sen jälkeen lähdimme takaisin kohti Kauppatoria ja kävelimme Pohjois-Esplanadin halki Keskikadulle. Kävimme ihastelemassa Habitat-myymälässä, jonka jälkeen kävimme Teerenpelissä syömässä.

Oikein raikas kesäinen sitruunajuoma, joka maistui lähes simalta.

Maistuva vuohenjuusto-päärynäsalaatti, jossa oli seassa myös mansikoita ja pähkinöitä. En ennen tiennytkään, että Teerenpelissä myös myydään ruokaa, koska en ollut siellä koskaan käynyt, mutta todella hyvä, että kävimme, koska ihan varmasti menen uudestaan.

Seuraavana päivänä eli keskiviikkona isä pelmahti kahdeksan aikoihin ja menin silmät sikkuraisina avaamaan oven hänelle. Tein kahvia ja puuroa ja nautin aamupalani ennen kuin pukeuduin ja lähdimme käpystelemään tällä kertaa metron kautta bussipysäkille, koska kerroin, ettei jalkani oikein tykänneet kovasti muutaman tunnin kävelystä. Kyllä ne siitä olivat toipuneet, mutta tällä hetkellä ne sattuvat. Sain muuten siitä tiistain muutaman tunnin kaupunkikäppäilystä vähän poltetta iholle, ei kovin kiva, mutta on se jo alkanut laskeutumaan ja muuttumaan rusketukseksi.

Menimme ensimmäisellä bussilla Meilahden yli, kunnes tuli Seurasaaren kyltti vastaan. Jäimme sillä pysäkillä pois ja kävelimme loppumatkan Seurasaareen. Isä halusi sinä päivänä Seurasaareen ja Suomenlinnaan, joten tottakai me menimme. Kiersimme Seurasaaren maastoa sellaisista paikoista ensin, joita en tunnistanut ja kävimme ravintolassa syömässä munkkia ja juomassa kahvit. Lämmin päivä tuli siitäkin, mutta onneksi siellä on niin paljon puita varjostamassa. Kävin varta vasten ostamassa aurinkorasvan, ettei pala enempää.

Löysimme "salaisen ankkalammen" keskemmältä saarta ja oli tosi hyvä, että tulimme minulle tuntematonta reittiä. Pitää kyllä ensi kerralla ottaa oikea kamera mukaan. Lammella oli muutama orava, jotka tulivat niin lähelle, että rapsutin vähän leuan alta ja pari kertaa se yksi kiipesi selkäänkin. Sorsan poikaset tulivat meitä lähelle ja odottivat, että meillä olisi jotain ruokaa. Ne olivat niin kesyjä. Äitisorsa ei tullut lähelle, vaan katseli kauempaa, kuinka jälkikasvu tulee ihmisen lähelle. Siellä oli erikoisempikin mustavalkoinen sorsa, jonka tarkistin netistä olevan Telkkä. Niin söpöjä sorsia ja oravia, että olisin voinut jäädä pidemmäksikin aikaa. Aikaa piti kuitenkin jäädä Suomenlinnaakin varten, joten lähdimme Saaresta bussilla 24, kävelimme Pohjois-Esplanadin halki Kauppatorille ja nousimme Suomenlinnaan menevän lautan kyytiin.

Lähtiessämme satamasta satamaan oli rantautunut suuri toisenmaalainen laiva. En muista sen nimeä, mutta sen takana luki Valletta.

Kävimme Suomenlinnaa ympäri ja löysimme jopa tämän paikan, jossa kävin 2009 ystäväni kanssa. Kutsun sitä Hobittikyläksi, vaikkei se sitä välttämättä ole. Asumukset ovat kuitenkin kuin Hobittilassa. Kaksi tuntia vierähti aika äkkiä ja oli aika ottaa lautta takaisin Kauppatorille ja isän oli otettava nokka kohti Turkua. Lomapäivät kaksi ja kolme vierähtivät siis isäni seurassa ja meillä oli todella mukavaa.

Tänään tosiaan kävin keskipäivän jälkeen salilla ja olin varmaan lähemmäs toista tuntia siellä ihan rauhassa. Tein uuden hölkkäennätykseni juoksumatolla. Lämmittelin ensin viisi minuuttia ja sitten lähdin hölköttelemään. Kahdeksan minuuttia hölkättyäni ajattelin, että kyllä nyt voin hölkätä kahteentoista minuuttiin asti ja niin teinkin ja olin iloinen. Hiki siitä jälleen tuli. Tein muutamat voimaharjoitukset ja löysin lukemattoman sporttilehden, jota selasin ehkä vartin samalla polkien pyörää. Hassua, että siinä kevyesti poljeskellessa tuli jälkihiki. Mukavaa silti. Hienoa tietää, että aineenvaihdunta toimii. Ihokin puhdistuu, kun saa työnnettyä ylimääräisen nesteen ulos. Join salilla jälleen sen 1,5 litraa, no kuin vettä vain.

Nyt voisi nukkua, keho pyytää lepoa kolmen päivän kävelyn ja juoksemisen jälkeen. Joka päivä voi kuntoilla, lepopäivinä vähän vähemmän.

~ Lilja Lumi

Takaisin treenien pariin

Ensimmäinen lomapäivä.

Kukapa nuori nainen ei joskus haluaisi hyvän näköistä vartaloa? En välttämättä tavoittele ihan näin timmiä vartaloa, mutta ihailen silti heitä, jotka jaksavat pitää itsestään huolta. Sitä minäkin haluan. Tavoittelen liikunnalla, hyvillä elämäntavoilla ja tasapainoisella ruokavaliolla hyvää oloa, että jaksaa touhuta kaikenlaista eikä väsyä ihan heti. Parhainta olisi, jos se hyvä olo näkyisi ulospäin terveenä hehkuna.

Syy, miksi tätä kirjoitan ensimmäisenä kesälomapäivänäni on se, että menin pitkästä aikaa kuntosalille, jossa oli siirretty tavaroiden paikkoja. Olen eronnut kuntosalista, mutta saan käyttää kuntosaleja vielä tämän kuun loppuun asti. Kuntosalilta eroamiseen oli kaksi syytä:

1) En halua maksaa sellaisesta, mitä en käytä.

2) En saa aikaiseksi mennä kuntosalille, koska kyseisen ketjun kuntosalit eivät sijaitse työmatkani lähettyvillä tai varrella. (Kuntosalijäsenyyttä ei voinut myöskään jäädyttää kesän ajaksi ilman päteviä lääkärin todisteita tai muuttoilmoitusta toiseen kaupunkiin (pöhköä) )

Kakkoskohdan voi ihan hyvin vetää yli varsinkin tänään, kun löysin uuden innostuksen salia kohtaan juuri kun jäsenyyteni on loppumassa. Syksyllä mietin jonkun uuden salin, mutta kesän kulutan ulkona.

Tänään sattui olemaan synkkä, pilvinen ja sateinen päivä. Luvattua ukkosta en havainnut, mutta muuten aamulla katsoin leffan ja lueskelin, kävin kirjastossa ja kun olin heitellyt tarpeeksi palloa kohti kattoa eli tylsistynyt, niin ajattelin ottaa ja lähteä metrolla kuntosalille. Hyvä että lähdin. Pääosa uuteen kuntosali-innostukseen löytyy jälleen juoksumatosta.

Olin ennen tätä päivää pitänyt jostain kumman syystä jopa viikon tauon kaikesta kuntoilusta. En sen takia, etten olisi jaksanut - en vain viitsinyt syystä tai toisesta. Tein tänään uuden juoksumattoennätyksen. Tykkään aina lämmitellä juoksumatolla, jos sellainen hyvä löytyy kuntosalilta ja totutin samalla uudet kenkäni mattoon. Kävelin ensin reippaasti viitisen minuuttia ja nostin vauhdin hölkkänopeudelle. Ajattelin ensin hölkötellä viisi minuuttia ja sitten hidastaa, mutta hölkkäsinkin yhdeksän minuuttia keskittyen ja alkoi tulla hiki kasvoille ja tunsin vaatteet nihkeiksi. Tulin niin iloiseksi siitä, että pystyin hölköttelemään keskimäärin 10.3 km tuntivauhdilla yhdeksän minuuttia ja siitä, että tuli hiki.

Olen tämän hikiasian joskus kertonut, että miksi siitä ilahdun. Tuli niin superhyvä fiilis, kun poistuin salilta. Tein vielä muutamat voimaliikkeet laitteilla, kävin saunassa ja peseydyin. Niin puhdas, energinen, positiivinen fiilis, että alkoi suunnilleen mielessä soimaan I'm singing in the rain, varsinkin kun ulkona sattui sopivasti satamaan juuri silloin. Täytyisi pitää jonkinlaista sekuntikelloa ranteessa, että pystyisi tuolla luonnossa ja kaduillakin mittaamaan aikaa, eikä suostuisi pysähtymään ennen kuin on juossut jonkun 10 minuuttia. Luonnossa se ei ole niin helppoa, kun ei ole sekuntikelloa, mitä katsoa, eikä maa pidä jalkojasi liikkeessä.

Molemmat kuvat ovat googlesta. Olen silti aina halunnut kokeilla potkunyrkkeilyä.

Piristynyt mieliala kertoo myös hyvästä nesteytyksestä. Olen nyt kolmatta päivää hyvällä nesteytyksellä. Nesteytys alkoi siitä, kun piti palauttaa keho tasapainoon. Olen näinä kolmena päivänä päässyt kolmen litran suositukseen, eikä ole tehnyt edes tiukkaa. Salillakin join puolitoista litraa - se on niin helppoa Eddyn (erilaisia Camelbakeja on tullut muuten hurjasti nyt) kanssa, jonka tilavuus on 0.75 litraa. Toivoisin myös juomareppua, jota voisi pitää selässä pyöräillessä tai juostessa metsissä. Olen myös pysynyt kaidalla polulla herkkujen suhteen.

Aamulla söin jäätelöpakkauksen lopun kahvin kanssa (sitä oli ehkä puolitoista desiä jäljellä) katsoessani leffaa, mutta sen jälkeen vain vähän puolukkahilloa ruoan kanssa on voinut kutsua sokeriksi. Johtunee salista: kun kävin Kampin kaupassa salin jälkeen etsimässä iltapalaa, niin ei tehnyt yhtään mitään herkkua tai sokeripitoista mieli. Kävin hakemassa sieltä vain tarpeelliset, mitä meninkin etsimään ja tulin pois. Liikunta todellakin vähentää mielihaluja. Luin tänään, että liikunta myös madaltaa stressiä ja poistaa huolia, mutta se tulikin kerran aiemmin todettua.

Mietin hyvää sopivasti täyttävää ruokaa ja tuli mieleen nuudelit ja kananmuna. Kaupassa on ihan valtavasti erilaisia vehnänuudeleita, mutta kun yritän välttää vehnää, niin onneksi löysin kananmakuista riisinuudelia. Oli ihan hyvää.

Yritin samalla katsoa, josko löytyisi vehnätöntä muroa maustamattoman jogurtin kaveriksi ja näin uuden Granola kaura&hunaja-paketin, jossa luki, ettei sisällä lisättyä sokeria. Ehdin melkein innostua, kunnes luin tuoteselosteen. Erään siirapin jälkeen luki vehnälese - neljäntenä ainesosana. Eli pitäisi vain yrittää tehdä myslinsä itse, jos sellaista haluaa.

Nyt yritän siis elää vehnättömällä, ilman lisättyä sokeria, hyvin nesteytetyllä ja monipuolisella ruokavaliolla. Kesällä on helppo syödä kevyemmin. Katsotaan miten käy. Alku on lupaava.

Jospa välillä nukkuisi. Onko sitä pakko, jos ei väsytä, eikä ole mikään kiire nukkumaan.

~ Lilja Lumi