Nukkuu öisin pääni yläpuolella jonkin aikaa. Nyt on tullut joku ihme vaihe, ettei märkäruoka maistu, vaikka se olisi kanaa tai kalaa (paitsi jos on shebaa, se maistuu aina). Tarjoan Latzia, niin hän vain nuuhkaisee, toteaa, ettei kania tms syö ja jättää siihen. Onneksi nappulat maistuvat. On tullut myös sellainen vaihe, että teroittaa kynsiä verhoon tai sohvaan, mitä ei koskaan ennen ole tehnyt. No, toivotaan, että tämä on vain vaihe. Jäpikkä vanheni juuri 11 kuukautta.
Sairaslomalla kerkesin leipoa kolme kakkua. Tässä on näkemykseni hiekkakakusta, josta tuli aivan jees! Omasta mielestäni ainakin. Olen aina halunnut kokeilla tehdä mutakakun valkosuklaalla. Ei tullut ihan vaaleata kakkua (liian tehokas uunikin), mutta vaalea täyte tuli. Mielestäni maistuu paremmalta kuin tumma mutakakku. Toisaalta mutakakun voisi tehdä vaikka toffeetäytteellä.
On muutenkin jännää, kuinka paljon lisäaineet ja säilöntäaineet vaikuttavat ihon kuntoon. Itse tehdyt kakut eivät aiheuta mitään iho-ongelmia, mutta heti, jos syö kaupan pullaa ja suklaata niin hjelp! Pitänee opetella uusia ohjeita.
Tein sitruunakakunkin täksi maanantaiksi töihin, koska ihanaa päästä takaisin töihin ja koska maanantait kaipaavat vähän jotain hyvää. Tiistaina kakku oli jo syöty parempiin suihin! Muutama työkaveri tuli kehumaan ja kiittämään sitruunakakusta, josta olin mielissäni.
Nyt toki on hiihtolomaviikko, niin kaikki työkaverit eivät ole edes töissä. Se tarkoittaa sitä, että minun on ehdottomasti tehtävä toinen kakku jonain päivänä.
Mitäpä viime kerrasta. Oli myös keskiviikko. Olin sairaslomalla koko viime viikon, kun lääkäri sitä suositteli. Vieläkin on jalka kipeä, mutta yhdeksän päivän sisällä kökötyksen jälkeen ajattelin, että sitten olen vaikka kipeällä jalalla töissä. Onneksi nyt kävely sujuu paremmin. Tosi hitaasti, mutta paremmin. Joinain päivinä tuntuu, että juuri töissä alkaa jalkakipu laantua, mutta toisaalta silloin huomio kiinnittyy enemmän asiakkaisiin. Aamulla kipu on pahinta, mutta sitten vierittää hetken palloa jalan alla, niin se tokenee. Iltaisin käytän hierojan (jolla kävin pitkästä aikaa tiistaina) neuvoa hieroa minihierontavasarallani etusäären yhtä tiettyä lihasta, joka aina välillä onkin ollut kipeä.
Ajattelin, että kun tämä koipi paranee, niin aion oikeasti enemmän juosta ja käyttää trampoliinia ja oikeasti olla niin mielissäni siitä, että minulla on mahdollisuus liikkua ja käyttää jalkojani. Sitä mahdollisuutta kaikilla ei ole, vaikka haluaisivatkin. Pitää olla iloinen siitä, mitä on ja toki aina muistaa, ettei rasita liikaa sellaista, mikä ei ole vielä täysin parantunut, ettei se kipeydy pahemmin.
Perjantaina kävin fysioterapeutille näyttämässä koipeani, josko hän olisi siitä jotain osannut sanoa tai antaa neuvoja sen kuntoutukseen, mutta ei hänelläkään ollut juuta tai jaata sanottavana niin kuin ei lääkärilläkään. Ainoastaan, että pallolla koittaa hieroa pyöritellen jalkapohjasta ja näytti erään kuminauhavenytys-liikkeen. Jospa jokin nivel tai lihas on mennyt lukkoon, niin se pitää avata levittämällä käpälää. Kun tietystä kohtaa jalkapohjaa pallolla painaa niin sattuu aivan h**vetisti.
Kukkasia katselin fyssarilla käynnin jälkeen ja ostin vähän ruokaa. Oli niin painava kassi, että molemmissa jaloissa tuntui paljon painoa, kun oli ekaa kertaa viikkoon kävellyt yli 500 metriä. Tuntui, että elopainoa olisi tullut yhtäkkiä 20 kiloa lisää kannateltavaksi. Loppupäivän käytinkin sohvalla pötköttämiseen.
Kaupassa katselin ihania kauniita ja järkyttävän kalliita kukkapuketteja. Olisi ihana saada muutamaksi viikoksi kerrallaan kauniita kukkia kotiin, mutta ne kuolevat niin nopeasti, että se harmittaa. Tekokukka taas olisi liian pysyvä ja siitä tietäisi, ettei se kuitenkaan ole oikea. Jospa keväällä istuttaisin kukkia parvekkeelle. Olen myös miettinyt ja käynyt Jyskin ja Etolan riipputuolia kokeilemassa. Nyt pitäisi päättää, minkä haluaisi, kun ei tunnu löytyvän sopivaa divaanisohvaakaan.
Viikonloppuna ensin laitoin värin, jonka piti olla kuparinruskea. Siitä tuli kuitenkin ihan liian tumma, joten seuraavana päivänä käytin kaapissa odottanutta reilusti vaalentavaa väriä ja tästä tuli aivan mahtava! Juuri se väri, jota olin toivonutkin. Vaalennusväri ei ollut periaatteessa värinpoisto, joka on mielestäni pahempi tukalle, vaan ihan pelkkä vaalennusväri, joka poisti sen tumman värin hiuksista. Jos ei sitä tummaa kuparihtavaa väriä olisi ollut hiuksissa, niin luultavasti tästä olisi tullut paljon vaaleampi.
Lumi tuli taas takaisin. Haluaisin jo kevään. Mietin eräänä päivänä, että jos jokainen vuodenaika kestäisi kolme kuukautta, niin olisi parasta. Tällöin kevät olisi 15.2.-15.5.. Voisi tämä lumi jo sulaa pois. Eräänä päivänä töihin kävellessäni ajattelin, että juuri tällaisen lumimäärän, joka koristaa joka ikistä puuta näkyvästi, olisi pitänyt olla joulukuussa, eikä vasta nyt, kun se joutaisi sulaa pois. Pääsisipä hetkeksi jonnekin Havaijille lämpöön ja aurinkoon, kävelemään hiekalla pitkin rantaviivaa.
Sunnuntaina kävin Keravalla moikkaamassa ystävää ja sain herkutella vohveleilla. Olisipa ihanaa, jos itselläkin olisi vohvelirauta kotona, niin voisi joka sunnuntaina syödä vohveleita aamiaiseksi.
Maanantaina oli hyvä herätä ja oikein ajan kanssa kävellä bussipysäkille, ettei jalka sattuisi. Taivas oli sininen ja aurinko näyttäytyi kauniina rakennusten välistä. Tiistai-yö taas oli pelkkää heräilyä ja vihdoin, kun olisi nukuttanut, niin piti nousta ylös. Aamu pelkkää kiirettä ja puurokin jäi kesken.
Piti yrittää kiirehtiä bussille, mutta miten kiirehtiä, jos käveleminen on niin hidasta ja alkaa sattua, jos yrittää nopeuttaa. Ehdin onneksi kuitenkin.
Eilen ehdin tosi hyvin bussiin, vaikka ajattelin, että kävelen ihan rauhassa, enkä kiirehdi ja yritin vasta myöhäisempään bussiin, mutta ehdin silti hyvin aiempaan bussiin. Kiirehtimisellä ei välttämättä pääse nopeammin perille. Eilenkin aamulla oli ihanan valoisaa aamulla ja päivällä myös.
Ihana muistutus tulee aina työpaikalla vastaan.
Haluaisin tosi kovasti nähdä Hiljainen paraati - näyttelyn, kun se on enää vain tämän viikon esillä. Tänään joku toinenkin oli tullut samoihin aatoksiin, kun ajattelin, että olisi käynyt vilkaisemassa sen töiden jälkeen. Jono ylsi melkein rakennuksen toiseen päähän asti, eikä ollut kauhean lämmintä odotella puolta tuntia jonossa. Pitää yrittää vielä perjantaina tai lauantaina.
Eilen oli silti aivan ihana keväisen auringon tuntu ilmassa.
Tänään kohti uusia aatoksia. Pari päivää töitä ja sitten viikonloppu täynnä tekemistä! En tiedä, mitä tekemistä, mutta tekee mieli tehdä kaikenlaista. Voisi käydä vaikka uimassa.
Mukavaa viikon jatkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti