Kuudes päivä tätä kuuta olin vielä kotona ja räkäinen, ei se limaisuus kokonaan ole vieläkään lähtenyt, mutta menin kahdeksantena päivänä töihin. Vai seitsemäntenä. En oikeasti enää muista. Päivät ovat niin nivoutuneet toisiinsa. Varmaan nykyään astman takia edelleen yskin iltaisin ties minkä takia. Oikeastaan eilen illalla oli eka kerta, kun ei yskityttänyt nukkumaan mennessä sitten kolmeen viikkoon.
Oli kuitenkin aivan ihana päivä ja upeaa, että aurinko tulee yhä enemmän esille.
Edelleen huivi naamalla pakkasen ja herkistyneiden keuhkojen takia. Heurekan mainos on näkynyt paljon viime aikoina. Museokortilla pääsisi Heurekaankin ja olen monesti halunnut mennä, mutta olen viimeksi lapsena käynyt. Vaikuttaa kiinnostavalta kokoonpanolta tuo Leikin voima, pitää varmaan mennä, kunhan saisin kivan kaverin mukaan.
Perjantaina ystäväni Turusta oli Helsingissä käymässä ja jalkakivusta huolimatta kävin hänen kanssaan hieman hitaalla kävelyllä keskustassa. Kaupungin talot ovat tosi upeita illalla. En vain ole pitkään aikaan periaatteessa uskaltanut olla illalla kaupungilla ja toisaalta, kun ei asu enää keskustan tuntumassa, niin ei tule paljon keskustassa käytyä. Käyn nykyään paljon vähemmän keskustassa kuin haluaisin. Haluan muuttaa takaisin lähelle keskustaa ja että kotiin pääsisi nopeasti ratikalla.
Ja niin koitti lauantai. Perjantaina kävin töissä, mutta nyt olen ollut viidettä päivää sisällä kököttämässä lukuunottamatta maanantain lääkärissä käyntiä. Ulisin mielessäni sitä, etten päässyt ulos nauttimaan ihanan aurinkoisesta ilmasta koko viikonloppuna, koska jalkani kipeytyi töissä torstain metsäretkellä. Kerron siitä lisää kohta pian.
Otin uutukaisen Boschin vispaimen pois laatikostaan ja kokeillessani sitä ensimmäistä kertaa tehdessäni lauantaina lettutaikinan sekä kaurakermavaahdon se oli kyllä niin unelma. Vanhaan vispaimeen verrattuna sen käynti oli pehmeää sekä hiljaista. Lisäksi tuntui, että vispain ja vispilöiden muotoilu nosti taikinaa tosi ilmavaksi ja oli paljon tehokkaampi vanhaan verrattuna. Tein sunnuntainakin mutakakkua ja munat sekoittuivat sokerin kanssa valkoiseksi seokseksi hurjan nopeasti! Tykkään tästä Boschin vatkaimesta, vaikka myöhemmin ajateltuna olisi ollut ihana ostaa vähän kalliimpana tämä, jolloin olisi saanut samaan syssyyn myös sauvasekoittimen ja vihannesleikkurin. Minkäs teet, kun aina ajattelee rahaa ja vasta myöhemmin laatua sekä käytännöllisyyttä.
Hassuttelua lampun koristeiden ja auringon kanssa. Onneksi auringosta voi vähän nauttia myös sisältä käsin. Onneksi aamuaurinko paistaa suoraan olohuoneen sohvalle. On ollut aikomus työstää parvekettakin oleiltavaan kuntoon. Minulla on kovasti haaveissa korituolin ostaminen.
Lettutaikinan kohottua puoli tuntia alkoi paistaminen. Letuista tuli hyviä, vaikka pikkaisen erijänniä, kun sekoitin vähän soijamaitoa maitoon. Pitäisi koittaa joku päivä pelkällä soijamaidolla, en muista, olisinko sitä joskus kokeillut.
Sunnuntaina tein mutakakun vähän etukäteen, kun se olisi pitänyt tehdä vasta tiistaina. Ystävä oli tulossa käymään, niin kävin tuumasta toimeen ja saimme herkutella hyvällä Lehmus Roasteryn kahvilla, jonka tuoksu täytti asunnon parahiksi hänen astuessaan ovesta sisään. Olin juuri ehtinyt kattaa pöytään lautaset, mukit, lusikat, kakun sekä kaurakermavaahdon pienessä syvässä kulhossa. Tällä hetkellä tykkään eniten ja ainoana Fazerin AITO tuotteista sen tosi hyvin vispautuvasta ja miellyttävän makuisesta kaurakermavaahdosta. Sen kahvilauramaidolle en ole vielä lämmennyt, koska en pidä tavallisen kauramaidon mausta, vaan mielestäni kahvikauramaidon pitää olla täyteläistä ja pehmeää, joka korostaa vain kahvin makua ja tuo siihen täyteläisyyttä.
Maanantaina päätin ottaa ohjat omiin käsiin, kun oli mennyt ihana aurinkoinen viikonloppu hukkaan jalkakivun takia. Torstain metsäretken jälkeen siis ensin sattui vasemman jalan pienissä varpaissa ja sitten lauantaina kipu selkeästi kohdistui niiden alle. Perjantaina menin töihin ja ajattelin, että kyllä se siitä, mutta kipu vain jatkui ja jatkui. En tehnyt viikonloppuna mitään muuta kuin klenkkasin keittiön, vessan ja sohvan väliä. Pidin jalkaa ylhäällä, kun joka askel sattui.
Maanantaina otin yhteyden töihin, että menen työterveyteen ja otan yhteyttä julkiseen terveydenhoitoon koipeni takia. Jätin työterveyteen soittopyynnön kahdeksalta ja julkisen terveydenhoidon sivuille kerroin oireistani. Vähän ennen kymmentä työterveydestä soitettiin, ohjeistettiin sitomaan ja tukemaan jalka, ottamaan särkylääkettä 800mg kolmesti päivässä sekä lepäämään pari päivää ja ehkä vähän hieroa jalkaa, jos siitä olisi apua. Kehotettiin ottamaan uudesti yhteys kahden päivän jälkeen, niin mietittäisiin sitä lääkäriä. Olin hitto soikoon levännyt jo pari päivää!
Kului ehkä kymmenisen minuuttia, niin Omaolossa sairaanhoitaja kysyi, pääsisinkö lääkärin vastaanotolle klo 13. Jeps, kyllähän minä sen tarjouksen otin vastaan, kun silloin epäilin murtumaa. Klenkkasin särkylääkkeen sekä isovarpaan ja kantapään varassa lääkäriin, jossa olin jo 25 minuuttia ennen. Istuin rauhassa odottamaan äänikirja korvillani, koska olin arvioinut väärin melko lähellä olevan terveystalon välimatkan.
Ystäväni ehdotti, josko kyseessä olisi plantaarifaskiitti, mutta jalkapöydässä. Eli lihaskalvotulehdus. Ehdotin sitä myös lääkärille, mutta hän sanoi, että on väärässä paikassa. Hän kysyi oireita, tunnusteli koipea, pyysi kävelemään ja nousemaan varpaille. Hitto vie kun se sattui! Siis se varpaille nousu. Siinä loppui ibuprofeenin vaikutus kuin seinään. Hyvä, etten lattialle horjahtanut, kun tasapaino meinasi pettää. Lääkäri kirjasi tulokset ylös, kirjoitti saikkua perjantaihin asti ja lähetti minut Laakson sairaalaan kuvattavaksi, mutta röntgenkuvissa ei löytynyt jalasta mitään "traumaattista". Ei siis ollut murtunut. Jonkinasteinen lihastulehdus siis luultavasti.
Olen pitänyt jalkaa sidottuna, mutta tänä aamuna jälleen heräsin kipuun ja nappasin huikopalaksi 800mg ibuprofeenia mehun kera. En hitto soikoon aio elää tämän kivun kanssa enää kauaa, joten etsin kaiken mahdollisen tiedon koipiparan kuntouttamiseksi ja palaan maanantaina töihin vaikka yhdellä jalalla hyppien. Turhauttaa hitosti olla poissa töistä sen takia, että koipi sattuu. Ymmärrän toki, että lepo on tärkeää ja tämän jalan pitää voida saada rauhassa parantua. Haluan sitä juuri nyt enemmän kuin mitään muuta. En ole ollut varmaan neljään viikkoon kuntosalilla ja olen tosissani toivonut voivani palata juoksemisen pariin. Tuntuu, etten ole nähnyt täysin tervettä päivää kolmeen viikkoon flunssankin pitkittyessä. Sitten kun tästä paranen alan vaikka joogaamaan päivittäin. Nuoren ihmisen ei pidä olla kankea, vaan liikkuvainen, pystyvä ja edelleen joustava, koska elämää on vielä paljon edessä.
Tämä on onneksi pitänyt minulle seuraa, kun olen murjottanut sisällä ja auringon kutsuessa ulos.
Muista, että terveys on suuri lahja ja pitää muistaa aina iloita, kun saa nauttia terveestä kehosta ja mielestä myös. Meidät on tehty liikkumaan, tanssimaan, juoksemaan, uimaan, hyppimään, keinumaan, värähtelemään paikasta toiseen niin kuin haluamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti