Joulu 2022

Joulun alku tuntui olevan kovin lähellä ja sain töistä ihanan lahjan, kauniita sanoja.

Sain asiakkaalta ainoan suklaarasian, jonka halusin, koska tämän Fazerin Klassikot, eli kaikkein parhaimmat, olin tänä vuonna bongannut ja halusin maistaa. En haluaisi syödä kovasti suklaata , mutta tämän avatessani ja bussimatkalla ollessa olinkin tyhjentänyt sen koko ekan kerroksen eli kuusitoista palaa suklaata. Kääks! Olen syönyt enemmänkin suklaata joulun aikana ja ties mitä piparia ja kakkua, mutta huomenna alkaa "parempi arki" alias herkuton. Täytyy saada herkuttelun aikaansaamat tuhot pois kehosta. Syödä enemmän kasviksia ja laittaa hyvään alkuun etukäteen tomera tammikuu, josta kerron lisää lähempänä vuodenvaihdetta.

23. päivä perjantai olin töissä aamuvuorossa, että pääsisin ajoissa lähtemään, kun ei noista busseistakaan koskaan tiedä. Pääsin kotiin, pakkailin kissan ja tarpeelliset matkatavarat sekä lahjukset kahteen reppuun. Lähdin puoli kahdeksan junalla kohti Turkua ja olin perillä puoli kymmenen paikkeilla. Äipykäinen haki minut ja matkakaverini kissan Kupittaan asemalta. Veli oli leipaissut pipareita äidin hakiessa minua asemalta. Asunnossa tuoksui leivotulta.

Jouluaamuna heräsin eteisen valoon, kun ovi oli rakosellaan kissaa varten ja nukuin vanhassa lastenhuoneessa, jota nyt pidetään vierashuoneena. Veljeni sekä äiti olivat jo keittiössä ylhäällä tekemässä puuroa ja kahvia, vaikka nukkuivat minua vähemmän. Olin illalla, että murmur haluan nukkumaan ja kello oli yli puolen yön, melkein puoli yksi, kun katsoin sitä ennen simahtamista.

Puuron syömisen jälkeen kävimme kaupasta äidin kanssa hakemassa vielä jääkaapista puuttuvia asioita sekä kissalle muroja ja toista hiekkaa, koska kisse epätykkää pelleteistä ja päätti pissiä yöhousuilleni, jotka olivat yön maton päällä. Pyykkikone pyörikin pari kertaa muutaman päivän sisällä. Ei kissan takia mutta muuten. 

Matkalla kaupasta takaisin hihkuin, etten meinannut pysyä housuissani huomatessani ihanan ihanan auringon paistavan, mutta piti koristella kuusi ennen sitä. Ei kun valoja selvittämään, rönsyä kuusen ympärille, pallot oksille, tähti latvaan ja menoksi!

Käpystelimme puolitoista tuntia äidin ja veljen kanssa kissan pomppiessa mukana, ja olo alkoi olla seesteisempi päästyä ulos. En voi olla menemättä ulos varsinkaan, jos aurinko paistaa ulkona. Se olisi kauniin päivän haaskuuta.

Ulkoilun jälkeen aloimme laittaa kystä kyllä ja autoin lihan pilkkomisessa, vaikken Karjalanpaistia olekaan syönyt vuosikausiin. Veli halusi myös paistaa ison kinkun pitkästä aikaa yön yli vastaväitteistäni huolimatta. Syököön muut sikaa, vaikken minä sitä syökään, en siitä ala purnaamaan - vähän vain siitä hajusta. Kävimme saunassa sillä aikaa, kun potut ja kastike oli tekeytymässä. Kissa pääsi siksi aikaa äidin makkariin nukkumaan, ettei menisi syömään mitään hellalta sillä välin. Jouluruokana oli perinteisesti kananmunia, minulle kalkkunaa, rosollia, josta pyysin erikseen punajuurta ja suolakurkkua, joululimppua, perunoita, maksalaatikkoa, bataattilaatikkoa, porkkanalaatikkoa ja lanttulaatikkoa, jota minäkin erehdyin syömään kahdesti. Maistoimme ihan hyvää valkoviiniä, muuten pysyin glögi/vesi-linjalla.

Halusin kokeilla, miten kamera saa otettua savukiehkuran kiinni.

Sain äiti-muorilta ja veli-tontulta mukavia lahjoja, muun muassa nämä jouluiset korvikset, jotka eivät ole liian jouluiset kultaisella kuorrutuksellaan, sekä kaksi toivomaani kirjasta. 

Kissaa väsytti lenkin jäljiltä. Vietti loppuillan tuossa sohvan päällä. 

Katsoimme yhdessä illalla puolalaisen jouluelokuvan nimeltä David ja tonttu.

Katti Karvajalka (äidin nimitys) löytyi sohvan päältä vielä aamullakin, vaikka oli toki yön käynyt eri paikoissa nukkumassa. Aurinko paistoi vähäsen seuraavanakin päivänä, joulupäivänä, muttei yhtä ihanasti ja kauan kuin jouluaattona. 

Lähdimme isän luokse Joulupäivänä isän hakiessa puolen päivän aikoihin. Lainasin äidin kaunista valkoista takkia sekä kivaa tähtikuvioista huopapipoa. 

Isän luokse tullessamme tervehdimme emäntää ja söimme kahvin kanssa vähän leipää, torttua ja pipareita ennen kuin lähdimme saunaa valmistelemaan.

Talon kaksi kissaa saivat paljon rapsutuksia ja silittelyä.

Kävimme saunassa - naiset ensin, sitten miehet - ennen kuin söimme jouluruokaa. Oli hauskaa käydä kaksi kertaa lumihangessa pyörähtämässä löylyjen välissä, todella virkistävää. Ihanaa on myös puulämmitteisessä saunassa, jossa on seinissä sekä kiveä että puuta. Käymme aina jouluna kaksi kertaa saunassa. Jostain perinteistä emme veljen kanssa jousta. Veljeni on aina niin sanotusti pysyvin osa joulujani vanhempien eron jälkeen. Se on myös pysyvää, että menemme ensin äidin luokse ja sitten vasta isän luokse. Tiedä häntä, mitä kaikkea tulevat vuodet tuovatkaan tullessaan ja miten en pidäkään jouluruoasta tai lahjojen vaihdosta (antaa tykkään, en niin paljon saada), niin joulu silti on ja pysyy; oli se millainen tahansa. 

Jouluateriaan saunomisten jälkeen kuului lanttulaatikkoa, salaattia, toivomaani lohta, hyvää leipää, kalkkunaa sekä perunoita. Maistoin toisen kerran lanttulaatikkoa tänä jouluna (ihan vapaaehtoisesti), koska sitä pöydässä oli ja minä olen aina nälkäinen. Tuntui tosin koko joulunajan jatkuva tyytymätön nälkä. Senkin takia nyt joulun jälkeen aion panostaa enemmän ruokaan, nesteytykseen ja liikkumiseen. Täytyy syödä muutaman tunnin välein sellaista ruokaa, mikä ei tuota mahaan nälkää jo tunnin jälkeen. Ruoka huuhdottiin alas punaviinillä ja vedellä. Jälkiruoaksi oli piparirahkaa. 

Tuli lahjojen vaihdon aika, ja minua jännitti vähän ennen sitä. Olin toki iloinen saamastani kissataulusta, hierontavasarasta ja Dermosilin yllätyspakkauksesta, joka sisälsi kaikkea kivaa, mutta silti pidän kaikkein eniten siitä, että näen lahjansaajien ilmeet ja kuulen mielipiteet, kun he avaavat miettimäni lahjat. Pari lahjaa pitää vielä hankkia itse, mutta siitäkin lähempänä uudenvuoden vaihdetta.

Pelasimme yhdessä kivaa ruokapeliä, jossa piti arvata kuvassa näkyvän ruoan nimi, mistä maasta se on alunperin kotoisin ja vastata oikein lisäkysymykseen. 

Nukkumisen jälkeen hoputin talon väkeä ja veljeä hereille ja syömään leipiä ja riisipuuroa, kun oli aikomus lähteä yhdentoista tienoilla takaisin äidille ja nähdä yhdeltä ystävää Turussa. Kaikki asiat, kun pitää yrittää ehtiä hoitaa saman reissun aikana, niin on välillä aikataulutettua toimintaa. 

Onneksi ei tarvinnut mennä bussilla, kun äiti heitti minut autolla Turkuun samalla, kun meni käymään hautausmaalla mamman ja isotädin haudoilla viemässä kynttilät. 

Ystävää oli ihana nähdä. Sokos Wiklund ja siellä sijaitseva Coffee House olivat Tapaninpäivänä auki - kovin moni muu kahvila aukeaisi vasta seuraavana päivänä. Näin myös Kauppatorin valmiina pitkän odotuksen jälkeen. Sen alle rakennettiin parkkipaikka ja sitä varten koko kaunis Kauppatori piti repiä auki vuosiksi. En päässyt uudella Kauppatorilla kävelemään ja katselemaan ympäristöä, mutta josko vielä joku päivä. 

Joimme ystäväni kanssa sumpit kahvilassa, joka monen vuoden jälkeen oli siirtynyt Eerikinkadulta Kauppiaskadulle (ei tosin yhtä viihtyisänä), minkä jälkeen lähdimme ajelemaan takaisin äidin luokse turisten ja musiikkia kuunnellen, niin kuin ennen vanhaan. Kävimme autopesulassa, mikä oli hauskaa pitkästä aikaa. Ties milloin olen käynyt automaatti-autopesulassa, jossa valtavat harjakset liikkuvat auton päältä ja ympäri ja jännittää, tuleeko ne ikkunan läpi vai eivät. 

Kissa oli nyreissään, kun ei saanut ihmisten ruokia. Toinen ystäväni, jota en ollut pitkään aikaan nähnyt, tuli äitini luokse kylään neljän tienoilla. Turisimme hyvät tunnit ja oli ihana nähdä pitkästä aikaa. 

Sellainen joulu se.

Ilta vaihtui yöksi ja yö aamuksi. Tänä aamuna tein itselleni kaurapuuroa ja keitin kahvin ennen kuin menin herättämään äidin aamiaiselle. Vielä muutama pipari, tavaroiden sekä kissan pakkaus ja lähtö Kupittaan asemalle neljän kapsäkin kera. Matka sujui hyvin, eikä viereeni tullut ketään istumaan - eipä olisi mahtunutkaan. Onneksi minua oli ihminen vastassa asemalla, niin ei tarvinnut kaikkea yksin kantaa vielä bussin kautta kotiin. Kävimme kaupassa hakemassa tortilla-ainekset ja söimme X-filesiä katsellen. 

Nyt pitää mennä ripustamaan pyykkejä narulle ja purkamaan loput kasseista. Tänään täytyy mennä aikaisin nukkumaan. Lomaa on vielä jäljellä, mitä kaikkea sitä keksisikään. Ulkoilua, hyvää ruokaa ja treenaamista ainakin. Luultavasti lukemista ja pari leffaa sekä muina päivinä kuin huomenna nukkumista pitkään, vaikken koskaan nuku pitkään. Joskus on silti hyvä nukkua pitkään, palautua ja antaa mielen sekä kehon levätä, että jaksaa jälleen kaikenlaista.

Mukavaa viikon jatkoa!