Tapaninpäivän jälkeen, kun olin Helsinkiin palannut käytin tämän pikkuisen leikkauksessa, koska se merkkailee ja on pitänyt mm. takki, housut, komero ja matto pestä sen takia; lisäksi pissa haisee pahalta. Sanotaan myös, että kissan elämä ja unenlaatukin paranevat leikkauksen eli kastraation seurauksena sekä leikatut kissat elävät pidempään. Ei hän mitenkään pomotteleva ole ollut mielestäni, mutta ehkei kissa voikaan pomotella ihmistä sillä tavoin, ja kun ei ole muita eläimiä, niin sitä ei ole voinut nähdä. Toisinaan on aika villi luonteeltaan, eikä hänen luonteensa mihinkään muuttunut leikkauksen myötä: poisti vain halun merkkailla ja pissasta pahan hajun. Ennenkin ollut tosi paljon ruoan perään ja tuntuu, että nyt leikkauksen jälkeen syö enemmän, joten pitää yrittää tarjota vähäenergistä ruokaa ja leikittää paljon. On tuntunut, että ei ole nukkunut ihan niin paljon kuin kissojen sanotaan nukkuvan päivän aikana. Ainakin ihmislapsia rauhoittaa se, että nukkuu tarpeeksi.
Mutta nyt tarina itse tapahtumasta. Olen kirjoittanut tämän 29. päivä, leikkaus oli 28. päivä.
"Eilen Vincent kävi kastraatiossa Felina kissaklinikalla Kampissa. Siellä oli tutkintahuoneessa pelottava taulu, jolle Vinski pörhisteli häntäänsä - vilkas mielikuvitus: maalatun taulun kissa ei ollut oikea, mutta ilkeän näköinen. Vastaanottovirkailija sekä lääkäri olivat aivan ihastuttavia ♡.
Vincentillä oli pieni komplikaatio, hengityskatkos, leikkauksen aikana, mutta lääkettä saatuaan tokeni. Parin tunnin päästä rauhoituspiikistä hain heräilevän pikkuherran kotiin. En huomannut ostaa kauluria klinikalta, kun ei kuulemma useimmat kissat välitä haavasta (pitää aina muistaa, ettei Vinskuli ole kuten useimmat) niin piti etsiä Mustimirri ja paikallinen apteekki läpi, kunnes sain vihjeen 24/7 pieneläinklinikasta Pitäjänmäessä. Menin bussilla sinne, ostin kaulurin ja kävelin kotiin. Tuli samalla päivän kuntoilut hoidettua.
Vinski pari kertaa pani vastaan kaulurille, mutta onneksi tarvitsi sitä vain yhden illan. Haava ei enää vuotanut tänä aamuna. Yöllä olin laittanu kellon soimaan klo 3 ja oli kauluri vielä silloin päällä. Kuudelta kauluri oli sysätty pois, mutta haava ei enää vuotanut, eikä kisse kiinnittänyt enää suurempaa huomiota haavaan, puhdisti vain hännän tyveä. Haava on kauniisti parantunut, ei käytetty tikkejä, annettiin vain arpeutua.
Tänään herra hyppäsi vasta ysin jälkeen tasolle. Kaadoin varmuudeksi kiipeilypuunkin yöksi. Yön pysyi viltin päällä olohuoneessa nukkumassa, ei ollut käynyt sohvallakaan. Vinski on ollut tänään leikkisä oma itsensä."
Kauniita taloja Kampissa. Kuvasin niitä lähtiessäni klinikalta miettien, mitä tekisin odotellessani pari tuntia, että saisin hakea pennun takaisin.
29. päivänä katseli ikkunasta ulos ja oli tyytyväinen, ettei tarvinnut kuin yhden illan kauluria.
Joulun jälkeen ennen uutta vuotta kävin pitkästä aikaa juoksemassa ja salilla myös. Varmaan kuukauden tauko oli juoksemisesta, joten piti ottaa muutama breikki välissä, enkä jaksanut enempää kuin neljä kilometriä, mutta sekin on tosi hyvin. Salilta tuli tauko viikon flunssan, viikon jälkitoipumisen sekä joulun takia. Flunssaa edeltävä viikko oli tosi väsynyt ja enteili flunssan tulosta. Pitää sekin yrittää aina muistaa, että jos mieltä ja kehoa väsyttää, niin se yrittää saada sinut jarruttamaan tahtia ja ottamaan rennosti, muuten se pysäyttää sairaudella, jolloin on pakko pysähtyä, kun ei jää muita vaihtoehtoja.
Aion kyllä tosiaan pyrkiä samaan kuntoon, mihin ylsin pari vuotta sitten. Täytyy vain pitää rytmi yllä, ettei tule yli kolmea päivää eroa salista. Ja toisaalta kun maksaa siitä myös, niin miksei siellä kävisi. Eilen kävin juoksemassa toisen kerran joulun jälkeen ja voi että, kun teki hyvää. Juoksin tosi pitkästä aikaa kestävyysjuoksua ja jaksoin sen neljä kilometriä ilman pysähdyksiä. Onneksi oli musiikki korvissa, koska kaikista salin ruuduista tuli samaa tylsää puheohjelmaa.
Tätä toivoin joulupukilta, mutta onneksi sain Suomalaiseen kirjakauppaan lahjakortin, jota hyödynsin joululahjani hankinnassa. Tämä on yksi asia, mitä ajattelin tänä vuonna hyödyntää enemmän: olla taiteellisempi, tehdä enemmän käsillä, käyttää monipuolisemmin sitä mielikuvitusta, joka haluaa päästä valloilleen. Eli ostin Aleksanterinkadun uudesta Suomalaisesta kirjakaupasta puuvärit, jotka veteen liuetessaan muuttuvat vesiväreiksi. Toki voisi joku päivä hankkia myös vesivärit ja erikokoisia pensseleitä. Mieluiten haluaisin akvarellimaalit ja paperia sitä varten. Nämä puuvesivärit olivat seitsemän euron tarjouksessa, joten seitsemällä eurolla hankin vielä maalauspaperia vapaalle taiteelle. Puuvärit hankin pääasiassa värittämistä varten, mutta voi olla myös maalausta varten. Pitää kokeilla, osaako enää piirtää niin kuin joskus ennen.
Joulun aikoihin olin tilannut myös Hanna Karlzonilta uuden värityskirjan, jossa on paljon suosikkejani eli näitä ihmiskuvia. Ensimmäisen sain jo valmiiksi. Kokeilen tällä hetkellä netissäkin näkemääni tekniikkaa, eli en tee kuvaa mahdollisimman värikkääksi vaan mahdollisimman luonnolliseksi, vaikka värejä saa toki käyttää - pitäisi vielä ostaa pari erikokoista terotinta tai yhteisterotin. Käytin tässä teoksessa paksuja sekä ohuita puuvärejä, enemmän värivalikoimaa; paksulla puukynällä voi värittää isoja pintoja, ohuilla pieniä pintoja ja välejä, joihin iso on liian suuri. Käytin osaan kuvasta myös vesivärimenetelmää, esimerkiksi kasvoihin, siksi se on vähän suttuisen oloinen. Ripsiä voisin vielä vähän tuuheuttaa, mutta oli tosi ihana väritellä pitkästä aikaa. Aika kuluu tehdessä lentäen.
Uudenvuodenaaton kuvia. En edes muistanut viime vuoden ilotulitusta, kunnes paikalla ollut muistutti minua siitä. Se ei silti ollut kovin ylevä Eläintarhanlahdella. Kansalaistorin ilotulitusta en ole koskaan nähnyt, mutta Suomen ilotulitukset eivät ole mitään verrattuna muiden maiden ilotulituksiin. Ja toisaalta olen vähän ilotulituksia vastaankin, että kaupunki voisi käyttää rahansa paremmin jne.
Kävimme vierahilla viimeinen joulukuuta ja sattumalta oli lähellä Forssan 100-vuotisjuhla. Katsoimme seitsemältä muutaman kaupunkipaukun ja muutaman pienemmän sen jälkeen. Pitkästä aikaa näin takauman siitä, millaista ilotulitusten katsominen oli lapsena ja millaista oli pidellä tähtisädetikkua.
Kotiin tullessa kissa ei ollut moksiskaan vaan venytteli unisesti tullessamme illalla takaisin. Täällä neljännessä kerroksessa -57 rakennetussa talossa on ihan hyvä äänieristys.
Oli perinteinen vuoden ensimmäisen päivän kävely ja ihana aurinko taivaalla. Ensin kävin seurassa pienen käpyttelyn ja siitä jatkoin bussilla Eiran sairaalalle, jossa kuvasin kauniita rakennuksia auringonvalossa.
Eirasta päädyin Eiranrantaa pitkin Kompassitorille ja sieltä pitkästä aikaa Uunisaareen.
Aurinko oli jo kolmen ja neljän välissä laskemassa. Uunisaaressa viimeksi käydessäni talvella oli kymmenen astetta enemmän pakkasta ja jäätä sekä lunta. Toki oli jäistä, koska sää oli käynyt plussan puolella ja jäädyttänyt veden takaisin yhdessä pakkasasteessa. Auringonlasku oli kaunis ja Kaivopuiston mäen jälkeen Ehrenströmintietä kävellessäni ihailin kauniin väristä taivasta ja vettä, johon taivaan värit heijastuivat. Moni muukin oli kävelemässä kauniina päivänä.
Kävelin keskustaan, kävin kaupassa ja matkasin bussilla kotiin.
Maanantaina talvi tuli takaisin. Eilisen päivän aurinko oli tuntunut kevätauringolta ja näimme metsäpuron virtaavan kivien välistä. Lunta oli tupruttanut sunnuntain ja maanantain välisen yön aikana varmaan viidentoista sentin verran. Ihana lumimaisema metsässä matkalla bussille ja matkalla töihin. Olin tällä viikolla vain kahtena päivänä töissä, pieni pehmeä lasku. Loma tuli kyllä tarpeen. Piti kerätä voimia ja pitää miettiä myös, miten kerää voimia jokaisen työpäivän jälkeen. Muutama keino siihen on ulkoilman rauhaisa hengittäminen vain rauhoittuen, monipuolinen sokeriton ja hyvänesteinen ruokavalio sekä treenaaminen hyvää yöunta unohtamatta. Kaipaisin ystävien seuraa myös arki-iltoina, mutta ystäviä on vaikea taikoa tyhjästä paikalle. Kaipaan töissä sekä vapaa-ajalla paljon ihmisten seuraa. Rauhoitun ihmisten seurassa ja lataan energiaa itseeni sitä kautta.
Eilen loisti lähes täysikuu taivaalla tullessani illalla salilta kotiin; se näytti hienolta talvisen puun läpi, jonka yläoksat näyttävät varjoilta kuun valoa vasten.
Tein avokado-fetajuustosalaattia, jossa oli myös miniluumutomaatteja, jääsalaattia, kurkkua ja vadelmia. Juomana soijajuomaa, palan painikkeena ruisleipää. Eilen kävin salilla, kuten aiemmin mainitsin ja kävin myös saunassa joulun jälkeen. Aivan ihana hiki tuli salilla sekä saunassa ja kertyi hieno vesisaldokin eilen. Siihen liittyy yksi uudenvuoden "lupauksistani". Olisi pitänyt kirjoittaa nämä ajatukset viimeisenä päivänä, kun ne olivat kirkkaammin mielessäni, mutta yritän tähän muistella.
Vuonna 2023
- Treenaan enemmän
- Syön monipuolisemmin lisäten vihanneksia, marjoja ja hedelmiä ruokavalioon
- Juon riittävästi nesteitä päivän aikana
- Harrastan enemmän taiteellisuutta
- Kuuntelen äänikirjoja ja luen enemmän kirjallisuutta sekä lehtiä
- Matkustelen enemmän, mikä mahdollistaa kauempana asuvan perheen sekä ystävien näkemisen
- Osallistun enemmän tapahtumiin
Vuodelta 2023 toivon
- Ystäviltä enemmän aikaa tavata
- Seesteisyyttä, rauhaa ja jaksamista
- Uusia asioita ja asioita, joita ei ole pitkään aikaan tehnyt
- Terveyttä ja hyvinvointia
- Yhdessäoloa
Tämän aamun tunnelma on juurikin tämä, mutta ihmisellä motivoituneempi. Eilen en saanut aikaan muuta kuin itseni salille ja juoksemaan, minkä takia lihakset tuntuvat helliltä. Siitä huolimatta seuraavaksi laitan itseni lämpimiin pukeisiin, koska ulkona on -11(jipikatijei, voin laittaa jopa talvitakin päälle!), ja lähden pisimmälle lähimetsälenkille kävelemään, koska ulkona paistaa aurinko, jota rakastan. Jospa kävisin pienessä koskipuistossakin katselemassa, mitä hienoa talvi on siellä tehnyt.
Upeaa uutta vuotta 2023!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti